Olemme nähneet kuinka talvet ovat lämmenneet ja muuttuneet loskaisiksi. Etelä- ja Länsi-Suomen maantiet ovat suolaisen sulaveden vallassa jo lähes puolen vuoden ajan. Suolausta tullaan kuitenkin jatkossakin lisäämään entisestään lämpenevien, niin kuin on ennustettu, talvien vuoksi.
Mitä tästä aiheutuu ajoneuvoille, sen tiedämme kaikki, rautaa ruostuu nopeammin kuin ilman suolaa, ja se on hyväksytty. Sinkitys ja säännöllinen ruostesuojaus suojaa rautaiset rungon osat jotenkuten, ja matkailuajoneuvojen pintamateriaaleina käytetyt korroosionkestävät metallit ja muoviyhdisteet ovat lähes immuuneja suolalle. Tämä on hyvä, ja osa ongelmaa on poistettu.
Eri materiaalien liitoskohdat ovat kuitenkin se pieni porsaanreikä, josta aiheutuu koko lopullinen ongelma, ikkunat, luukkujen tiivisteet, sekä ulkokuoren liitosten kumisaumat ja listojen tiivisteet ja kiinnikereiät.
Matkailuajoneuvot rakennetaan kestämään suoraa vesisadetta sekä tietyn paineisen, eri suunnista suihkutetun veden roiskeet. Kaikkien tiivistemateriaalien ja runko-osien yhdyskohdat on testattu tehtaalla näin. Niillä alueilla, missä valtaosa matkailuajoneuvoista rakennetaan, on tiesuolaus tuntematonta toimintaa, ja ääriolosuhteiden tuntemus huono. Suomessakaan asiasta ei ole tehty yhtään tutkimusta, jonka olisin löytänyt.
Suolainen talvinen maantiekura käyttäytyy kuitenkin täysin eri tavalla kuin puhdas vesi. Veden ja suolaveden pintajännityksen ero tekee sellaisen tempun, jota tiivistetestit pelkällä puhtaalla vedellä eivät paljasta kokonaan. Suolaveden tunkeutuminen liitoskohtien tiivisteisiin ja niiden alle on moninkertainen pelkkään veteen verrattuna. Tiivisteen jälkeen seuraavana tulevatkin jo lämpöeristeet ja runkorakenteet.
Tämä suolavesi, mitä maantiellä nykyisin kovalla paineella suihkuaa, ei ole lähelläkään merenrantaseutujen laimeaa ilmassa leijuvaa suolavesihöyryä, jota kuitenkin jo 80-luvulla kauhisteltiin. Silloin kun autojen rekisterikilvet merkittiin rekisteröimispaikan mukaan, olivat L-alkuisilla rekisterikilvillä varustetut autot halutuimpia, eikä vähiten siksi että ne olivat liikkuneet meri-ilmaston suolan vaikutusalueen ulkopuolella, Lapissa, ja siten lähes ruosteettomia.
Tämä maantiellä lentävä voimakas suolaliuos on sellaisenaan lähes ympäristömyrkyn veroinen aine, suojataanhan uudet tiealueet suolan valumilta jo lakisääteisesti.
Mitä sitten tapahtuu matkailuajoneuvossa suolan vaikutuksesta?
Runko ja ulkopinta on siis hyvin suojattu, mutta asuinosan eristeet ja sisärunko eivät ole.
Tiivisteiden väleistä hiljalleen tunkeutuva suolaliemi kastelee eristeet ja runko-osat, ja alkaa syödä materiaalia näkymättömästi seinän sisältä päin. Tuuletuskanavat, joita on rakennettu rakenteisiin poistavat kosteutta ajoittain, mutta kuivuessaan suola takertuu rakenteisiin.
Mikäli kosteutta on niin paljon, että suolavesi valuu sisäpintoja pitkin lattiatasoon, se kuivaa hiljalleen myös lattialle. Ongelma on siinä, että suola, mikä on paineessa veden mukana ulkoa seinän sisälle tullut, jää sisälle, eikä poistu koskaan, ainoastaan vesi voi haihtua pois. Ongelmaa lisää leuto talvi, koska suolaan imeytyy kaikki kosteus mitä lämmönvaihtelujen vuoksi seinärakenteisiin syntyy jo -5 asteesta alkaen, ja pahimmassa tapauksessa seinä on sisältä märkä koko talven, sekä myös kesällä, kun ilmankosteus on luonnollisesti suurempi. Eli auton /vaunun seinän välissä muhii aikamoinen lahottajapommi kaiken aikaa.
Etelä- ja Länsi-Suomessa n.200 km meren rannalta, jossa suolaus on jokapäiväistä, voidaan miettiä, kuinka moni kosteus- ja homevika on suolan aiheuttamaa. Takuukorjauksessa tiivistevian tutkiminen pelkän veden kanssa ei kerro tiivisteiden kunnosta sitä, kestävätkö ne todelliset maantieolosuhteet ja paineella rakenteisiin tunkevan suolaveden, vaikka puhdas vesi pysyykin ulkona.
Käytetyn matkailuajoneuvon ostajan tulisikin ehkä tulevaisuudessa keskittyä myös siihen, missä päin Suomea auto on enimmäkseen liikkunut. Etelä- ja Länsi-Suomen maanteillä jokapäiväisessä suolavedessä talvisin ajossa olevat kulkuneuvot ovat kaikkein arveluttavimpia, ja niissä pesii mielestäni sellainen ruoste- ja homepommi, jonka merkitystä ei ehkä osata tiedostaa vielä ollenkaan.
Onko tässä siis joku tulevaisuuden ongelma, josta vielä ei tiedetä tarpeeksi? Etenkin kun suolaukselle ei ole keksitty korvaavaa menetelmää, vaan sitä lisätään etelässä edelleen.
Tässä on mietittävää pääsiäisvapaalle, ketä kemia ja lahoviat kiinnostavat.
Mitä tästä aiheutuu ajoneuvoille, sen tiedämme kaikki, rautaa ruostuu nopeammin kuin ilman suolaa, ja se on hyväksytty. Sinkitys ja säännöllinen ruostesuojaus suojaa rautaiset rungon osat jotenkuten, ja matkailuajoneuvojen pintamateriaaleina käytetyt korroosionkestävät metallit ja muoviyhdisteet ovat lähes immuuneja suolalle. Tämä on hyvä, ja osa ongelmaa on poistettu.
Eri materiaalien liitoskohdat ovat kuitenkin se pieni porsaanreikä, josta aiheutuu koko lopullinen ongelma, ikkunat, luukkujen tiivisteet, sekä ulkokuoren liitosten kumisaumat ja listojen tiivisteet ja kiinnikereiät.
Matkailuajoneuvot rakennetaan kestämään suoraa vesisadetta sekä tietyn paineisen, eri suunnista suihkutetun veden roiskeet. Kaikkien tiivistemateriaalien ja runko-osien yhdyskohdat on testattu tehtaalla näin. Niillä alueilla, missä valtaosa matkailuajoneuvoista rakennetaan, on tiesuolaus tuntematonta toimintaa, ja ääriolosuhteiden tuntemus huono. Suomessakaan asiasta ei ole tehty yhtään tutkimusta, jonka olisin löytänyt.
Suolainen talvinen maantiekura käyttäytyy kuitenkin täysin eri tavalla kuin puhdas vesi. Veden ja suolaveden pintajännityksen ero tekee sellaisen tempun, jota tiivistetestit pelkällä puhtaalla vedellä eivät paljasta kokonaan. Suolaveden tunkeutuminen liitoskohtien tiivisteisiin ja niiden alle on moninkertainen pelkkään veteen verrattuna. Tiivisteen jälkeen seuraavana tulevatkin jo lämpöeristeet ja runkorakenteet.
Tämä suolavesi, mitä maantiellä nykyisin kovalla paineella suihkuaa, ei ole lähelläkään merenrantaseutujen laimeaa ilmassa leijuvaa suolavesihöyryä, jota kuitenkin jo 80-luvulla kauhisteltiin. Silloin kun autojen rekisterikilvet merkittiin rekisteröimispaikan mukaan, olivat L-alkuisilla rekisterikilvillä varustetut autot halutuimpia, eikä vähiten siksi että ne olivat liikkuneet meri-ilmaston suolan vaikutusalueen ulkopuolella, Lapissa, ja siten lähes ruosteettomia.
Tämä maantiellä lentävä voimakas suolaliuos on sellaisenaan lähes ympäristömyrkyn veroinen aine, suojataanhan uudet tiealueet suolan valumilta jo lakisääteisesti.
Mitä sitten tapahtuu matkailuajoneuvossa suolan vaikutuksesta?
Runko ja ulkopinta on siis hyvin suojattu, mutta asuinosan eristeet ja sisärunko eivät ole.
Tiivisteiden väleistä hiljalleen tunkeutuva suolaliemi kastelee eristeet ja runko-osat, ja alkaa syödä materiaalia näkymättömästi seinän sisältä päin. Tuuletuskanavat, joita on rakennettu rakenteisiin poistavat kosteutta ajoittain, mutta kuivuessaan suola takertuu rakenteisiin.
Mikäli kosteutta on niin paljon, että suolavesi valuu sisäpintoja pitkin lattiatasoon, se kuivaa hiljalleen myös lattialle. Ongelma on siinä, että suola, mikä on paineessa veden mukana ulkoa seinän sisälle tullut, jää sisälle, eikä poistu koskaan, ainoastaan vesi voi haihtua pois. Ongelmaa lisää leuto talvi, koska suolaan imeytyy kaikki kosteus mitä lämmönvaihtelujen vuoksi seinärakenteisiin syntyy jo -5 asteesta alkaen, ja pahimmassa tapauksessa seinä on sisältä märkä koko talven, sekä myös kesällä, kun ilmankosteus on luonnollisesti suurempi. Eli auton /vaunun seinän välissä muhii aikamoinen lahottajapommi kaiken aikaa.
Etelä- ja Länsi-Suomessa n.200 km meren rannalta, jossa suolaus on jokapäiväistä, voidaan miettiä, kuinka moni kosteus- ja homevika on suolan aiheuttamaa. Takuukorjauksessa tiivistevian tutkiminen pelkän veden kanssa ei kerro tiivisteiden kunnosta sitä, kestävätkö ne todelliset maantieolosuhteet ja paineella rakenteisiin tunkevan suolaveden, vaikka puhdas vesi pysyykin ulkona.
Käytetyn matkailuajoneuvon ostajan tulisikin ehkä tulevaisuudessa keskittyä myös siihen, missä päin Suomea auto on enimmäkseen liikkunut. Etelä- ja Länsi-Suomen maanteillä jokapäiväisessä suolavedessä talvisin ajossa olevat kulkuneuvot ovat kaikkein arveluttavimpia, ja niissä pesii mielestäni sellainen ruoste- ja homepommi, jonka merkitystä ei ehkä osata tiedostaa vielä ollenkaan.
Onko tässä siis joku tulevaisuuden ongelma, josta vielä ei tiedetä tarpeeksi? Etenkin kun suolaukselle ei ole keksitty korvaavaa menetelmää, vaan sitä lisätään etelässä edelleen.
Tässä on mietittävää pääsiäisvapaalle, ketä kemia ja lahoviat kiinnostavat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Edellä olevaan viitaten kannattaa ehdottomasti ostaa Suomi-auto, eikä missään nimessä "tuontiautoa".
Toivottavasti tuon edellä olevan kirjoituksen ymmärtävät nämä Suomi-auto ihannoijat.
Muuten ..... Suomi-auton ja "tuontiauton" suurin ero on kuitenkin myyjäliikkeen myyntikate.
Aina kannattaa ostaa tai vuokrata, Tilanteen mukaan. Hyviä kokemuksia molemmista .
Mikä mahtaa olla suolaprobleeman todellinen tilanne. En uskoisi ensi lukemalta ihan todeksi.
Luukkujen ja oven alimmaiset saranat kärsii ensiksi.
Näin meitä vaan tielaitokselta hyväillään.