Lokakuussa kysyin molemmilta (mieheltäni ja tämän salarakkaalta) hyvässä hengessä että onko jotain meneillään vai kuvittelenko vain. No, molemmat kielsi sen ja minä olin hullu ja vainoharhainen kun kuvittelin mitään sellaista.
Helmikuussa mies tunnusti toisen naisen joka ei asu samalla paikkakunnalla ja etten minä tunne häntä. Sanoin ukolle että alkaa ettimään kämppää heti paikalla koska haluan myös jatkaa elämääni eteenpäin ja aloittaa "surutyön".
Viikko sitten sain selville että tämä nainen on sama jota epäilin mieheni naiseksi jo lokakuussa. Että näin...
Kysyin mieheltä että miksi ette heti tunnustanut. Miehen vastaus oli se että kun hän ei itsekään ollut varma tilanteesta. Niin...puolisen vuotta olin siis (tietämättäni) varapenkillä odottamassa että kumman herra valitsee. Minä halusin eroon miehestäni jo syksyllä mutta (hullu) jatkoin suhdetta koska mies uhkasi viedä lapset mukanaan jos heitän hänet pihalle...mies ei myöskään halunnut erota. Paskat siitä vaikka minä halusin. Lapsista en olisi jaksanut alkaa riitelemään ja heidän vuokseen jaksoin vielä. Toisaalta helpotus kun mies ja tämä uusi ovat nyt yhdessä, eipähän tarvi enää miettiä että mitä tekee.
Pitäkää vain kuinka säälittävänä tahansa mutta halusin kertoa tarinani.
Helmikuussa mies tunnusti toisen naisen joka ei asu samalla paikkakunnalla ja etten minä tunne häntä. Sanoin ukolle että alkaa ettimään kämppää heti paikalla koska haluan myös jatkaa elämääni eteenpäin ja aloittaa "surutyön".
Viikko sitten sain selville että tämä nainen on sama jota epäilin mieheni naiseksi jo lokakuussa. Että näin...
Kysyin mieheltä että miksi ette heti tunnustanut. Miehen vastaus oli se että kun hän ei itsekään ollut varma tilanteesta. Niin...puolisen vuotta olin siis (tietämättäni) varapenkillä odottamassa että kumman herra valitsee. Minä halusin eroon miehestäni jo syksyllä mutta (hullu) jatkoin suhdetta koska mies uhkasi viedä lapset mukanaan jos heitän hänet pihalle...mies ei myöskään halunnut erota. Paskat siitä vaikka minä halusin. Lapsista en olisi jaksanut alkaa riitelemään ja heidän vuokseen jaksoin vielä. Toisaalta helpotus kun mies ja tämä uusi ovat nyt yhdessä, eipähän tarvi enää miettiä että mitä tekee.
Pitäkää vain kuinka säälittävänä tahansa mutta halusin kertoa tarinani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen varmaan ollut myös "varapenkillä" kun mies on huidellut muualla. Sevaan että olen hoitanut lapset ja kodin ja työn eli tuonut rahaa taloon. Omista menoistani olen luopunut, perheen vuoksi... ei siitä kiitosta saa, ei prkele. Yhtäköyttä luulin vetäväni, en osannut aavistaa että toinen vehtaa muualla. Itsearvo tässä nollissa, mikä pelle olen ollut. Ihan sama mitä se toinen nainen ajattelee, tuntee, minä se tätä olen pyörittänyt ja omaan mieheen luottanut...
tuleva "ykkönen" ei halua että puhuisin hänestä paskaa/vihaisin häntä koska hänkään ei vihaa minua. Minkäs hemmetin takia sen tarviskaan mua vihata?!? En kai mä oo tehny mitään. Lasten takia pystyn turpani pitämään kiinni, toki minullakin on ystäviä joiden kanssa tätä asiaa puin. Pelleksi tässä tosiaan itsensä tuntee!
tarinassasi ole mitään säälittävää.
Ihmiset useinkin ihmettelevät miksi toista suhdetta jatketaan pidempään vakisuhteen rinnalla, miksi ei erota heti. Mielestäni osoittaa kuitenkin jonkinlaista suhteellisuudentajua, ettei heti ensikäänteessä sanota vakikumppanille moidå. Näin vältytään täysin turhilta eroilta...