Monesti naiset kirjoittavat, miten vähän mies osoittaa hellyyttä ja huomiota puolisolleen.
Niin minunkin tapauksessa, mutta minä olen mies ja puolisoni on nainen.
Ikää meillä kummallakin on jo tarpeeksi, minä hiukan yli ja puolisoni 50v.
Kumpikin erot tahoillamme nähneet ja aikuiset tai melkein aikuiset lapset meillä.
Mutta se hellyys.
Minä olen se, joka antaa sitä puolisolle, niin jokapäiväisessä elämässä, kuin makuuhuoneessa.
Minä saan, jos saan, vain murusia.
Arjen pieni esimerkki, vien puolisoni aamulla linja-autolle, haluan halata ja suukon antaa puolison suulle, toivottaa hyvää työpäivää.
Puoliso sanoo, että ei nyt, kun jos joku näkee...
Kysyin joskus, mistä tuo joutuu, hän kertoi, että ei ole tottunut "entisessä elämässä" siihen.
Kun olen työpäivän jälkeen yleensä ensimmäisenä kotona, teen ruuan valmiiksi, katan pöydän ja odotan puolisoani kotiin, kaipaan häntä.
Kun hän tulee kotiin, usein vasta klo. 20-21 hän ei syö, on kylläinen tai jos syö, ei edes kiitä ruuasta, ei halaa ei suukottele, haluaa pian nukkumaan.
Kun me ollaan makuuhuoneessa, ei hän seksissä
hyväile minua, vaan on lähes "lahnanomaisesti".
Ei suuseksiä, ei viettelyä, minä olen se aktiivinen osapuoli.
Kun olen joskus kysynyt häneltä syytä, miksi hän ei voi hyväillä minua, vastaus on: "En ole tottunut siihen"
Tämä on minun arkea.
Niin minunkin tapauksessa, mutta minä olen mies ja puolisoni on nainen.
Ikää meillä kummallakin on jo tarpeeksi, minä hiukan yli ja puolisoni 50v.
Kumpikin erot tahoillamme nähneet ja aikuiset tai melkein aikuiset lapset meillä.
Mutta se hellyys.
Minä olen se, joka antaa sitä puolisolle, niin jokapäiväisessä elämässä, kuin makuuhuoneessa.
Minä saan, jos saan, vain murusia.
Arjen pieni esimerkki, vien puolisoni aamulla linja-autolle, haluan halata ja suukon antaa puolison suulle, toivottaa hyvää työpäivää.
Puoliso sanoo, että ei nyt, kun jos joku näkee...
Kysyin joskus, mistä tuo joutuu, hän kertoi, että ei ole tottunut "entisessä elämässä" siihen.
Kun olen työpäivän jälkeen yleensä ensimmäisenä kotona, teen ruuan valmiiksi, katan pöydän ja odotan puolisoani kotiin, kaipaan häntä.
Kun hän tulee kotiin, usein vasta klo. 20-21 hän ei syö, on kylläinen tai jos syö, ei edes kiitä ruuasta, ei halaa ei suukottele, haluaa pian nukkumaan.
Kun me ollaan makuuhuoneessa, ei hän seksissä
hyväile minua, vaan on lähes "lahnanomaisesti".
Ei suuseksiä, ei viettelyä, minä olen se aktiivinen osapuoli.
Kun olen joskus kysynyt häneltä syytä, miksi hän ei voi hyväillä minua, vastaus on: "En ole tottunut siihen"
Tämä on minun arkea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa.
Liekö naisesi seksuaalisuutensa kanssa kovinkaan "sinut". Lieneekö saanut "kasvatuksen", jossa mitätöidään luonnollista seksuaalisuutta, eli naisesi häpeää itseään toteuttamassa sitä, mitä kuitenkin sisimmässään varmaan haluaisi?
Vaikea tie lähteä tuota muuttamaan, mutta varmaan jokin terapia voisi tuoda tulosta. Kiinni menneessä vielä niin tiukasti, noista sanomisistaan päätellen?
Kai sun olisi vain otettava härkää sarvista, ja puhuttava "arasta" aiheesta, jos haluat jotain muutosta tilanteeseen...
Ehkäpä hänellä on toinen mies jossain, joka saa kuulla ne kohteliaisuudet ja kokea hellyydet. tai ehkäpä sä olet jotenkin ulkoisesti ällöttävä..jne.
kysy siltä että vieläkö se elää entistä elämäänsä?
olis syytä elää sitä nykyistä.