Minulla on ongelma suhtautua miesten minua kohtaan osoittamaan mielenkiintoon. Se musertaa itseluottamukseni, koska en ujouttani pysty kohtaamaan kiinnostuneita katseita ja lähentely-yrityksiä. Suljen ne ikään kuin itseni ulkopuolelle, jolloin tuntuu, että miehet yleensä vaan tulevat lähemmäs. Miksi? Onko se silkkaa kiusantekoa?
En halua tällä hetkellä seurustella enkä mitään juttuja muutenkaan. Olisi kiva oppia flirttailemaan, mutta jotenkin se aina etenee liian lähelle. Siksi en halua edes flirttailla, kun en halua läheisyyttä siinä määrin. Mikä miehiä riivaa, että he eivät voi kunnioittaa haluani olla rauhassa? Kyllä kai minä ajanmittaan sitten osoitan itsekin kiinnostusta, jos olen kiinnostunut. Minusta on kivaa jutella miesten kanssa ja tutustua niin, mutta onko pakko oppia jääkylmäksi sitä varten, ettei tulisi aina tätä läheisyys-etäisyys-ongelmaa? Miksei miehet kuuntele minun tahtoani, vaan häiritsevät rauhaani, vaikka osoitan selvästi, etten tätä halua?
En halua tällä hetkellä seurustella enkä mitään juttuja muutenkaan. Olisi kiva oppia flirttailemaan, mutta jotenkin se aina etenee liian lähelle. Siksi en halua edes flirttailla, kun en halua läheisyyttä siinä määrin. Mikä miehiä riivaa, että he eivät voi kunnioittaa haluani olla rauhassa? Kyllä kai minä ajanmittaan sitten osoitan itsekin kiinnostusta, jos olen kiinnostunut. Minusta on kivaa jutella miesten kanssa ja tutustua niin, mutta onko pakko oppia jääkylmäksi sitä varten, ettei tulisi aina tätä läheisyys-etäisyys-ongelmaa? Miksei miehet kuuntele minun tahtoani, vaan häiritsevät rauhaani, vaikka osoitan selvästi, etten tätä halua?
Vastaukset 39
Vanhimmat
"Miksei miehet kuuntele minun tahtoani, vaan häiritsevät rauhaani, vaikka osoitan selvästi, etten tätä halua?"
Miten sinä sen selvästi osoitat? Sanotko sen suoraan? Jos, niin liikut idioottejen seurassa. Jos et, niin et osoita sitä selvästi.
Flirtti ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Yrittäjät ylensä suutuspäissään haukutaan pihtarihuoriksi, koska tulkitaan, että ne antavat ymmärtää, mutteivät ymmärrä antaa. Että enempien ongelmien välttämiseksi annan neuvon: Älä opettele.
Pps. Sitten se itseluottamus vasta musertuukin, kun miehet lakkaavat osoittamasta kiinnostusta.
kyllä se niin on, että sinun pitää sanoa haluatko vai et. "Haluan olla yksin" on aika toimiva.
Meillä kauniilla naisilla on juuri tämä ongelma. Itse en edes katso päin, ellen halua tulla jututetuksi. Jos joku silti lähestyy, poistun vessaan, herttaisesti hymyillen. Älä turhaan loukkaa miehiä, ei heilläkään ole helppoa.
Flirttailu Suomessa aina käsitetään sukupuolisen halun ilmaisuksi, varsinkin baarissa. Parasta hyväksyä se.
"Se musertaa itseluottamukseni, koska en ujouttani pysty kohtaamaan kiinnostuneita katseita ja lähentely-yrityksiä."
Eikö miesten lähentelyn ja mielenkiinnon noin yleensä pitäisi _nostaa_ itsetuntoasi?
tulee vaivaantunut olo.
Paitsi jos on ihan kännissä, niin ei varmaan sit tunnu miltään.. tai siis ei sitä huomaa.
Onneksi me miehet ei huomata niitä naisten kiinnostuksen merkkejeä, niin olo on ihan normaalin tylsä koko ajan eikä tarvitse vaivaantua tms:)
on kaikki muutenkin paljon helpompaa. :)
Voin kohta kirjoittaa pamfletin; "Näin pysyt ikisinkkuna." luettuani tätä palstaa tarpeeksi pitkään.
Että jos joku kiinnostunut mies näyttää kiinnostuksensa, niin se saa olon vaivaantuneeksi. Mutta itsekään ei tehdä mitään paitsi lähetellään tekepaattisia viestejä ja ollaan vielä vähän kiinni ex:ssä.
Kiitän luojaani, että olen vanha ja naimisissa. Elämä on vähän helvetin paljon helmpompaa...
et mä oon vaikeaselkoinen ja ihan liian säikky, kokematon parinmuodostuskuvioissa tai miksi nyt kuvailisin itseäni. Ja niin, hiukan olen joo kiinni siinä yhdessä. Tunnustan sen. Eikä se mun eksä edes oo. Se taas on menneen talven lumia ollut jo pitkään.
Kyl mua hiukan itseenikin pelottaa, et voiko jollain miehellä oikeesti riittää ymmärrys muhun- okei, jos vaikka saisi sitä seksiäkin- mut uskallanko puhua sille ajatuksistani/itsestäni edes mitään, vai onko parempi pitää suu kiinni.
Liian harva lopulta kuitenkaan ymmärtää mitään.
Ei kaikki vaan osaa, muutakun sotkea kaiken:/
Miltä osin? Ja jos yleistettynä- tietenkin- ja lapset ja siihen liityvä yltiöromantisoitu-femu-paska pois, niin mitä jää?
ootte kuitenkin valta-asemassa.
Varsinkin ujompiin naisiin nähden. Ei silloin voi sanoo, et naiselle olis edes se pimpsan antaminen mikään valttikortti, koska ujot naiset ei aloitetta siihen ees uskaltais tehdä.
Mä en oo selvinpäin sängyssä ollut ku yhden miehen kanssa, parisuhteessa ja on yks toinenkin mies, jonka kanssa olisin ainakin sata kertaa halunnut mut en minä ainakaan ois uskaltanut siihen aloitetta tehdä.
No, mut heitin sen nyt puoliksi vitsinä, kuitenkin:)
Tiedän, et kauniit ja rohkeet naiset on niitä joilla sitä valtaa on enemmän...jossain mielessä ainakin...Heidän perässään on parhaassa tapauksessa monia kiinnostuneita miehiä, joista voi valita parhaan.
Itse en varmaan edes huomaisi jos joku ois musta kiinnostunut, koska en varmaan ees vois uskoo sitä todeksi. Varmaan ottaisin kaikki kiinnostuksenosoitukset kaverin eleinä tai sit pahimmassa tapauksessa kuvittelisin, et se on joku vitsi, josta mies saa hyvät naurut jälkeenpäin.
Tällä palstalla osaat ainakin ilmaista ittees ihan rohkeasti.
Älä vielä anna periks.
Sulla vaan vaatii olla kärsivällinen mies, että se kestää tuon sinun avautumisen hitauden.
kun semmosia miehiä tuskin on, vapaana ainakaan.
Eksä jaksoi mut ei sen kans aina oikeen voinu puhuu niin helposti, koska oltiin kuitenkin aika vieraita toisillemme tai siis ei oikein osattu tutustua toisiimme suhteen aikana niin paljon, et oltais voitu mennä syvällisemmälle tasolle puheissamme.
Kaipaisin nimenomaan sitä syvempää henkistä yhteyttä ja sen saaminen taas vaatii varmasti aikaa ja voimaa jaksaa edetä hitaasti mutta varmasti.
Se olisi vaan niin helpottavaa, kun pystyisi puhumaan sille miehelle ihan avoimesti kaikesta, mut edessä on kyllä aika monta lukkoa, et ei ihan yhden illan tuntemisen jälkeen musta saa irti kyllä oikeastaan vielä yhtään mitään, ei edes sitä seksiä:)
"No te miehet ootte kuitenkin valta-asemassa."
Jos pohjimmiltaan ajattelet, että mies tekee aina sen aloitteen (valinnan) ja nainen on pelkkä tahdoton seinäruusu, niin sitten näin.
"Varsinkin ujompiin naisiin nähden."
Ei nyt ihan noinkaan. Voi sitä ujo nainenkin rohkaistua ja Tehdä Aloitteen, jos tästä nyt puhutaan. Tulipa yksikin hel-ve-tin ujo nainen oveni taakse minua hakemaan. Ja minua vietiin- tosin jutusta ei tullut sittemmin mitään, mutta siis kyllä ujokin saattaa repäistä joskus. Mutta siis, entäs jos mies on ujo? Naiset kun ei kuulemma aloitteita tee, niin kuka silloin on "niskan päällä"?
"Mä en oo selvinpäin sängyssä ollut ku yhden miehen kanssa, parisuhteessa ja on yks toinenkin mies, jonka kanssa olisin ainakin sata kertaa halunnut mut en minä ainakaan ois uskaltanut siihen aloitetta tehdä."
Toihan on hyvinkin normaalia nykyään. Selvin päin ei uskalleta miehelle edes hymyillä, mutta kännissä ties kenen mulkeron muna suussa lihatiskin tanssilattialla. En nyt puhunut sinusta, mutta siis yleisesti. Itsenäisiä naisia kuulemma.
"Itse en varmaan edes huomaisi jos joku ois musta kiinnostunut, koska en varmaan ees vois uskoo sitä todeksi."
Uskotko, että moni mies tuntee samoin?
Mutsiisjoo, ajattelin asiaa kyllä ihan laajemmiltikin, eli miehen asemaa yhteiskunnassa ja naisen kumppanina. Siis sanottakoon mitä tahansa ja kuinka hyviä yhteiskunnan tuet jne ovatkin, niin kyllä se miehen palkka ja asema merkkaa aika helvetin paljon naisille perhettä suunniteltaessa. Ajatteles, persaukinen, pitkäaikaistyötön rumahko ja ujo mies naisen kanssa...?
"Eksä jaksoi mut ei sen kans aina oikeen voinu puhuu niin helposti, koska oltiin kuitenkin aika vieraita toisillemme tai siis ei oikein osattu tutustua toisiimme suhteen aikana niin paljon, et oltais voitu mennä syvällisemmälle tasolle puheissamme."
Eikö sitä pitäisi mennä sille syvemmälle tasolle jo _ennen_ suhdetta?
nyt meni liian syvälliseksi;D
Siis, tottakai tuo olis se ihannetilenne, mut se vaatisi et oltais tunnettu jo kauan ennen suhteen aloittamista ja oltu vaikka ystäviä. Tuohan se paras alku suhteelle varmaan olisikin, kun suhde voisi alkaa ns. valmiille pohjalle, mutta..
monet aloittaa sen tutustumisen vasta silloin suhteen alkaessa, eli seurustelun aikana. Silloin ainakin, jos kaksi vierasta ihmistä sen suhteen(tai tapailun) aloittaa keskenään.
Kyl mä arvostankin miehiä itseeni korkeammalle, mut kaikki naiset ei varmaan silti tee niin.
"Ajatteles, persaukinen, pitkäaikaistyötön rumahko ja ujo mies naisen kanssa...? "
Tommonenku tulis eteen, niin ekaks hommattais sille työpaikka tai sit se sais opetella vedonlyönnin alkeet, ni saatais sen rahatilanne kuntoon, sit veisin sen parturiin ja vaatekauppaan, tietty sit kun sen rahatilanne sallii ja tehtäis siitä uusi mies.
Ujouteen en oikeen vois auttaa, koska en sitä omalta kohdaltakaan oo saanu kitkettyä pois, mut nyt se olis jo päällisinpuolin kondiksessa ja sit voisin lähtee sen kanssa hiukan viihteelle, ni eiköhän joku misu sen bongais sieltä, koska kuulemma moni nainen kiinnostuu aina toisen naisen seurassa olevista miehistä =D
"Siis, tottakai tuo olis se ihannetilenne, mut se vaatisi et oltais tunnettu jo kauan ennen suhteen aloittamista ja oltu vaikka ystäviä."
Ei välttämättä, jos vain poraudut tarpeeksi syvälle siihen toiseen ihmiseen jo tutustumisen alkuvaiheissa. En tiedä sitten, mutta jotenkin ihmisillä on helppo uskoutua minulle, ts. avautuvat kipeistäkin asioista ihan huomaamattaan noin vain, vaikka muuten pitävät pokkansa päällä. Tai sitten vain osaan tulkita pienetkin sanat ja vihjeet ja laskea yhteen 1 1. Eli minulla ainakin on tapana vetää kunnon psykoanalyysi läpi toisen huomaamatta jo siinä tapailuvaiheessa, kun mitään ei ole vielä päätetty eikä jatkosta ole tietoa. Sanomattakin selvää, että ne joihin ei saa yhteyttä jäävät rannalle.
"Kyl mä arvostankin miehiä itseeni korkeammalle, mut kaikki naiset ei varmaan silti tee niin."
Miksi ihmeessä?
"Tommonenku tulis eteen, niin ekaks hommattais sille työpaikka tai sit se sais opetella vedonlyönnin alkeet, ni saatais sen rahatilanne kuntoon, sit veisin sen parturiin ja vaatekauppaan, tietty sit kun sen rahatilanne sallii ja tehtäis siitä uusi mies."
Miksi ihmeessä? Entä jos mies olisi onnellinen tilaansa ja tyytyväinen itsensä juuri sellaisena?
oon vapaa ja kärsivällinen. Ehkä joskus liiankin kärsivällinen.
Kannattaisko sinun aloittaa suhteesi ihan kirjoittelemalla. Netistä saa nykyään ujompikin seuraa. Näin olen antanut itselleni kertoa.
Ainakin itelle kirjoitteleminen on helpompaa kuin naamatusten kommunikointi.
..ymmärrän, mitä tarkoitit. En vaan niin oo kokenut noiden tapailujenkaan suhteen. Melkein aina mulla ne tapailutkin on tapahtuneet kännissä, joten silloin on tosi vaikea psykoanalysoida toista.
:)
Mut tää on tätä mun elämää...
pikkasen huono termi tuohon "suhteesi"
Tarkoitin tietysti "tutustumisesi"
No ihan siksi, koska tää nyt kuitenkin on miesten maailma. Miehet on ne suurimmat pomot ja johtajat, miehet tätä kaikkea pyörittää. Siksi sit siksi koska mulla on parempia kokemuksia miehistä, kuin naisista noin keskimääräisesti.
tokaan..
Luulin, et mies ei oo tyytyväinen...
no mut samapa tuo mulle... Jos on ite onnellinen ja saa haluamansa naisen, niin kaikki on hyvin:)
Niin, voishan tuo olla jonkinlainen mahdollisuus. En ole kokeillut ainakaan koskaan. Moni tota reittiä suositellut, eksästä ja kavereista lähtien, mut en oo ainakaan vielä laittanut tikkua ristiin asian eteen. OOn hidaskin kaiken muun lisäksi:)
MUt joo, kirjoittaminen on helpompaa mullekin.
mutta varma :)
Aikomuksen tasolla tämä projekti on vielä itelläki. Nyt kuitenkin oon päättäny, että väsään nettiprofiilin jollekin deittipalstalle ja alan ottaa kontaktia kiinnostaviin tapauksiin. Heti pääsiäislomien jälkeen, ettei menis liian hätäilyksi :)
Sanopa sinä minkälainen ilmoitus kannattais vääntää, jos hakis sinunlaista naista? Aattelin rehellisen laittaa, ilman naistennauratuskikkailuja, ku en mikään gigolo ookaan. Jotain pilkettä siihen pitäis varmaan kuiten laittaa, ettei menis liian tosikoksi.
"No ihan siksi, koska tää nyt kuitenkin on miesten maailma. Miehet on ne suurimmat pomot ja johtajat, miehet tätä kaikkea pyörittää."
Väärä ajatuskulku. Kyse ei ole sukupuolista vaan Rahasta ja Vallasta- viimekädessä sotilaallisesta sellaisesta. Noin niinkuin globaalisti ajateltuna. Mutta muuten joo; Rahan valta on miesten (paskat: yhteisöjen ja olosuhteiden, mutta kärjistettynä näin) keksintöä, samoin uskonnot, armeijat, sodat, nälänhätä jne jne, mutta onko se jokin puolustus naisten "heikkoudelle" sitten? Jos nyt sivilisaation kehitystä mietit, niin mikä suuntaus naisten olisi otettava, kunhan siltä femu-seksi-minäminäminä-paskaltaan saavat aivonsa toimimaan joskus- jos saavat? Ja onko ratkaisu mies-nainen- jaottelussa vai laajemminkin ihmiskunta-ajattelun puolella?
"Luulin, et mies ei oo tyytyväinen..."
Niin, joku voi ollakin.
Mulla on pettämätön tapa aina kännissä mokata kaikki tapailuasteelle mahdollisesti etenevät jututkin, että mikäs minä olen sanomaan:)
hetki aikaa miettiä. Saat huomenna semmosen, joka ainakin toimisi muhun. Mulla alkaa silmät meinaan painua kiinni jo eikä jaksa ajatella enää, saati sit kirjoittaa.:) Mut joku varmaan ehtii jo laittamaan sulle jotain, mut mä laitan huomenna.
Nyt hyvää yötä:)
monesti käy:)
Mun pitää analysoida tuo sun toinen viesti vasta huomenna koska nyt on pakko mennä jo nukkumaan. HYvät yöt sullekin:)
vaan sinnekin.
Älä ota turhaa stessiä. Kunhan kysyin. En ehdi kuitenkaan ennen huomista iltaa nettiin.
stressiä otakaan, mut huomasin et kysymyksesi muodostui yllättävän vaikeaksi vastattavaksi.:) Koska mä taitaisin olla niitä naisia, jotka ei varmaankaan uskaltaisi miesten ilmoituksiin vastata, niin helpolla ainakaan. Mulle saattais käydä niin, et jos kiinnostavaan profiiliin törmäisin, niin en osaisi sitä "jutustelua" varmaan niin kovin helposti aloittaa. Ei meinaan aavistustakaan, mitä ihmiset puhuu ihan ventovieraiden kesken.
Eli se alkuun pääseminen olisi varmaan vaikeinta.
Mutta profiili, joka herättäisi mun mielenkiinnon olisi just nimenomaan huumorintajuisen miehen käsialaa. Ei siinä olisi oleellista miehen ammatti, ellei se sit olis just joku niistä tietyistä, jotka muhun vetoaa. Eikä merkitystä olisi miehen taustalla muutenkaan niin kovin paljon, eikä ulkomuotoseikoilla. Niistä voi sitten keskustella myöhemminkin.
Oleellista sen sijaan olisi se, et kuvauksesta olisi tultava hyvin esiin se, miten mies naisiin suhtauttu ihan yleiselläkin tasolla. Muhun vaikutuksen tekee se, jos mies ottaa mut huomioon ja kohtelee mua kuin ketä tahansa hyvää ystäväänsä. Alussa sellainen liiallinen "ylistäminen" ja kehuminen voisi meinaan tuntua ahdistavalta. Eikä mitään "kohtelen sua kuin kukkaa kämmenellä" - tyylisiä juttuja. Ne ei tunnu hyviltä.
Mun tarvis varman jostain käydä katsomassa, millaisia ilmotuksia muilla on. Ei mulla oo aavistustakaan, miten vapaasti sinne saa kirjoittaa, vai onks niissä jotain rajoituksia tai jotain..
Mut tiedän, et varmaan jotain keksit.
Rohkeutta tuo mun mielestä vaatii paljon, jos uskaltaa...:)
juttu. En osaa suhtautua oikein miesten lähentelyyn. Monesti ymmärrän ihan väärin, mitä miehet tarkoittaa. Jos mulle annetaan hienoin sanakääntein joku vihje, mihin mun pitäis tarttua, jos olen flirttailevasta miehestä kiinnostunut, niin enhän mä huomaa koko vihjettä, jos toinen ei sano aika suoraan asiaansa. Sit tajuan parin päivän päästä, kun tilanne on jo ohi !!!, että hei sehän yritti vihjata mulle jotain.
Oon aika suorapuheinen nainen. Saatan ehdottaa treffejä kiinnostavalle miehelle tai kerron suoraan tunteistani kysyttäessä ja saatan kysyä toisen tunteista suht suoraan. Juuh mikä mulla menee pieleen. Pakollisesta sosiaalipornosta sen verran, että äitini on aika tunteeton ihminen, isä taas aika lälly.
"en ujouttani pysty kohtaamaan kiinnostuneita katseita ja lähentely-yrityksiä. Suljen ne ikään kuin itseni ulkopuolelle, jolloin tuntuu, että miehet yleensä vaan tulevat lähemmäs."
Jos suhtaituisit niihin kevyesti kuten hyvä flirttailija, mies ymmärtäisi että nyt ei ola vielä Vakavassa Asiassa vaan vähän leikitään.
Mutta nainen joka menee hermostuneen vakavaksi näyttää siltä että nyt Sinulla on Tosi Kyseessä, ja sehän tietysti innostaa miestä jos hän toivoo muutakin kuin kevyttä flirttiä... valloitusta, romanssia, suhdetta.
Aina kun olen uskaltautunut olemaan "keveä" ja flirtannut takaisin, siitä todellakin seuraa lähestymistä eikä rauhaan jättämistä. Ehkä selkeimmiten kuvaan tilannettani niin, että en halua mitään suhdetta juuri nyt, mutta haluan käydä ulkona ja jutella ihmisten kanssa.
Ehkä pitäisi olla vaan röyhkeämpi ja vetää ympärilleen miehiä, joiden kiinnostuksella sitten pelaisi ja leikkisi. Ongelma vain on, että olen hyväsydäminen nainen enkä millään halua toisten tunteilla pelata.
Sitten kun sitä on itse valmis suhteeseen ja tutustumiseen, sitten varmasti ei tunnu niin ahdistavalta huomio ja siihen suhtautuu kevyemmin. Nyt vaan opin enemmän torjumaan ja olemaan kylmä. Vituttaa tosi paljon, kun sitten joku tokaisee, että olen kylmä nainen. Niin, miksiköhän? Olen luonteeltani ystävällinen, mutta sekin ärsyttää, että se tulkitaan niin väärin. Ei kaikessa ole aina pariutumisesta kyse. Minulla on todellakin entisestä suhteesta vielä siipi maassa, mutta en usko siihen, että miesten avulla siivet eheytyy.
Ehkä toivoisin vain, että riittäisi, kun en flirttaile takaisin, että toinen tajuaa sen, että en halua mitään siinä tapahtuvan. Ettei tarvitse ryhtyä kusipääksi, joka en ole.
" haluan käydä ulkona ja jutella ihmisten kanssa. "
Kuule, kyllä se on niin että suurin osa miehistä olettaa ihan aiheesta, että nainen joka on baarissa ja seurallinen hakee muutakin kuin juttuseuraa... joko siksi illaksi tai pitemmällä tähtäimellä. Sinun pitää sanoa tosi selkeästi jos poikkeat tästä kaavasta.
Ehkä minua eniten juuri ärsyttää se, että miehet lähestyvät niin suoraan ottamatta selvää, minkälainen ihminen olen. Tai ehkä vaikutan kiltiltä ja he ajattelevat, että minua on helppo käyttää mihin tarkoitukseen vain. Jokatapauksessa on vaikeaa vastustaa ärsytystä, joka tästä pelistä tulee. On miehiä, jotka eivät edes välitä siitä millainen nainen on henkisesti, kunhan on kaunis. Enpä voisi vähempää kunnioittaa tällaisia uroita. Kertoo mielestäni miehestä jo paljon.
Joo, aggressiota pitää käyttää enemmän. On ihan oikein, että mies, joka lähestyy naista hyvin suoraan eikä reagoi naisen torjuntaan, saa sitten kuulla suorat sanat.
että sinä muutut, kuin että kaikki maailman miehet muuttuvat sinun takiasi.
minun mielestä nämä miehetkin voisivat katsoa peiliin. Kiinnostuksen osoittaminen on kohteliasta niin kauan kuin se ei kiusaa toista ikävästi. Jos siitä tulee selkeästi ahdistunut olo toiselle, ei se ole enää kivaa, vaan miehen seksuaalista vallankäyttöä ja naisen ahdistelua.
Minä ainakin tunnen miehiä kohtaan empatiaa, jos näen heidän vaivaantuvan siitä, miten olen ja astun silloin tilanteesta poispäin. Se on mielestäni juuri kyvyttömyyttä eläytyä toisen kokemukseen, jos vaan jatkaa lähestymistä, vaikka toinen selkeästi perääntyy.
Jos toisen osaa jättää rauhaan sopivasti, hänellekin jää mahdollisuus tulla vuorovaikutukseen omilla ehdoillaan eikä jonakin vastaajana kiinnostuksen osoituksiin.
En voi muuttaa miehiä, mutta en kyllä suostu heidän ehtoisiinkaan. Onneksi on aina fiksujakin yksilöitä olemassa.
Jos miehet perääntyisivät aina epäröinniltä tai vaivautumiselta näyttävää käytöstä kohdatessaan, niin ujot tytöt eivät saisi ikinä seuraa...
Eihän sitä tarvitse suoranaisesti kävellä pois, jos ei ole suoraan torjuttu, vaan riittää, että ei katso ihan niin pitkään silmiin, ei tule liian lähelle kaikin tavoin, vaan antaa naisen itsekin aloittaa keskusteluja. Ujotkin tekevät niin, jos heistä tuntuu turvalliselta. Suoraan hyökkäävä mies saa herkemmän naisen takajaloilleen. Toisaalta, jos nainen ei vaikuta kiinnostuneelta, hän ei luultavasti vaan ole kiinnostunut. Voihan mieskin kysyä suoraan, että saako häiritä, saako kysyä jotain ennen kuin vaan suoraan hyökkää.
Näissä tilanteissa voi olla, että vääränlaiset ihmiset ovat tekemisissä keskenään ainakin mitään läheisempää ajatellen. Mielestäni on kuitenkin olemassa erittäin mielenkiintoinen keskustelun ulottuvuus, jossa voi oppia molemmat paljon sekä itsestä että toisesta sukupuolesta. Aina suora toiminta ei ole pitkällä tähtäimellä paras vaihtoehto, paljon voi saada, jos ei hyökkää liian nopeasti itse asiaan.
Keskustelemalla voi testata ajatusten yhteensopivuutta, mikä on myös seksissä aika tärkeää. Kyllä mielestäni harvemmin löydettävissä oleva, mutta mahdollisesti pidempiaikainen hyvä seksi ja ihmissuhde on arvokkaampaa kuin usein saatava huono, tunteeton seksi, jonka kohde saattaa vaihdella. Jos miehestä välittyy tästä kovin poikkeava asenne, minkä päättelen jo kovin suorasta ja nopeasta lähestymisestä, en vaan saa itseäni kiinnostumaan tästä uroksesta enää.
Ja täytyy sanoa, että se, että ei halua käytännössä juuri tällä hetkellä seksiä ja suhteita, ei tarkoita, että ei olisi ihminen ja kokisi miehet seksuaalisesti kiinnostaviksi. Miehet vaan tuntuvat kuvittelevan, että heitä ei voi sattua se, että heidät otetaan vaan fyysisesti kiinnostavina ja käytetään omien tarpeiden tyydyttämiseen. Varsinkin jos he helposti ihastuvat seksikumppaniinsa, joka ei alun alkaenkaan ole halunnut mitään suhdetta. Tässä syy, miksi itse pysyn kokonaan erossa suhteista nyt.