Mitä tahansa sanot tai teet,
kiihkeinkään toiveesi vaikutuksestasi meihin
ei koskaan toteudu - sinun toimestasi.
Vaikka kietoutuisit tuhansiin samettiverhoihin,
ne eivät peittäisi tekojasi, eivätkä kasvojasi,
jotka jo haalistuneina menettävät väriään
unohdettujen äänettömällä tiellä.
Vaikka huutaisit muinaisia kirouksia
ne särkyisivät löytämättä luoksemme -kuten sinä
unohdettujen äänettömällä tiellä.
Joskus luulet olevasi viekas,
mutta kaikki kasvosi ovat jo näkyneet läpikuultavasta peilistäsi,
jossa toistat samaa säröistä uomaa,
kunnes se kuluu puhki ja katoaa.
Tyhjyyden merkityksettömyydessä
läpinäkyvänä ja näkymättömänä
olet sinä
unohdettujen äänettömällä tiellä.
Läpinäkyvää - niin läpinäkyvää on kaikki sinussa,
vaikka olet näkymätön meille. Nyt tässä hetkessä irtoaa viimeisin muistiväre sinusta, jääköön se tänne, missä se ei syhytä ketään, antaa sen vaipua ikuisuuteen äänettömään.
kiihkeinkään toiveesi vaikutuksestasi meihin
ei koskaan toteudu - sinun toimestasi.
Vaikka kietoutuisit tuhansiin samettiverhoihin,
ne eivät peittäisi tekojasi, eivätkä kasvojasi,
jotka jo haalistuneina menettävät väriään
unohdettujen äänettömällä tiellä.
Vaikka huutaisit muinaisia kirouksia
ne särkyisivät löytämättä luoksemme -kuten sinä
unohdettujen äänettömällä tiellä.
Joskus luulet olevasi viekas,
mutta kaikki kasvosi ovat jo näkyneet läpikuultavasta peilistäsi,
jossa toistat samaa säröistä uomaa,
kunnes se kuluu puhki ja katoaa.
Tyhjyyden merkityksettömyydessä
läpinäkyvänä ja näkymättömänä
olet sinä
unohdettujen äänettömällä tiellä.
Läpinäkyvää - niin läpinäkyvää on kaikki sinussa,
vaikka olet näkymätön meille. Nyt tässä hetkessä irtoaa viimeisin muistiväre sinusta, jääköön se tänne, missä se ei syhytä ketään, antaa sen vaipua ikuisuuteen äänettömään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mun ystävistä, jotka ovat valitettavasti jo nukkuneet pois. Kauhea ikävä painaa rintaa. Paha olo niiden puolesta. Ehkä heillä oli hetkittäin hyvä elämä. Ehkä heillä oli hetkittäin hyvä olo. Toivon niin.
Maailma ei ole aina oikeudenmukainen, ei hyvä, ei jako. Mutta toivottavasti se säilyy, ja hyvät tarkoitukset ja teot parantaa kaikkien oloa.
Mut toisaalta tää runo on jotenkin katkera. Voisko kirjoittaja mieluummin ottaa härkää sarvista, ja sanoa ystävälleen jotain? Kuin että vain itse katkeroituu ja kirjoittelee kurjia runoja. Mä en tiedä, auttaako kurjat runot kaikkia. No, niitä, jotka kokee vääryyttä ja ajattelee samoin. Mutta mitään yhteistä hyvää ne ei kyllä edistä. Ehkä voisit alkaa kirjoitella runojasi jonnekin webbi-runo-foorumille vaikka. Julkaista sitten joku päivä esim.
Joskus voi olla parasta jättää kurjat muistot taakseen vaikkapa ilmaisemalla se runona.
Viekkaudesta ja satuttamisen halusta kirjoittaminen voi olla vain totuus koetusta muistosta, josta sillä tavoin irrotetaan, ehkä ei enää katkeruudesta. Vaikka härkää olisi otettu sarvista, se ei aina auta, joskus pitää vain unohtaa, päästä irti ja jatkaa elämää ilman sellaista taakkaa, jota joku toinen haluaa toisen harteille painaa.
Totuus muistosta... Eiköhän tuo ole vain ja ainoastaan sinuun totuutesi. Kovin katkeralta ja kostonmakuiselta vaikuttaa. Tuskinpa ketään mielestään kokonaan voi poistaa, paitsi kostonmakuisissa toiveissaan. Eiköhän se ihminen sitä enemmän sitten tiedostamattasi vaikuta sinuun.
Näkymättömäänhän sitä vasta kaikkea kätkeytyy.
Mutta mielestäni se, että sen katkeran suloisen runon lähettää tänne, voi aiheuttaa ikäviä väärinkäsityksiä.
Minä ainakin sain sellaisen käsityksen, että tässä vanha ystäväni haluaa ilmaista, miten väärin olen häntä kohtaan käyttäytynyt ja miten paljon hän on kärsinyt. Mielestäni ongelmana on ollut vain se, että ystäväni ei todellakaan ole ymmärtänyt minua ja sitä, mitä minä olen halunnut sanoa. Ihmisillä on erilaiset taustat. Toista on vaikea ymmärtää, jos ei ole kokenut samaa, tai ei edes yritä ymmärtää. Tai asioista ei pystytä keskustelemaan. No, se on ymmärrettävää, ettei pystytä, elämä ei ole aina niin helppoa. Minä ainakin olen kokenut sen näin.
Ja mielestäni tämä totuus muistosta on hieman vääristynyt. Jos ystäväni olisi oikeasti halunnut olla myös minun ystäväni, hän ehkä olisi halunnut ymmärtää myös minun tilaani ja tuntemuksiani. Tämä runo ehkä heijastaa hänen omaa elämäänsä. Aiempia ihmissuhteita, joissa hän ei ole osannut asettaa rajoja oman itsensä suojelemiseksi, vaan on ehkä joutunut uhrin asemaan. Sitä hän ehkä runollaan halusikin sanoa. Että ihmiset osaisivat ottaa toisiaan, heidän tuntemuksiaan ja elämäntilanteitaan huomioon. Ihan hieno ajatus kyllä. Mielestäni tehokkaampaa on kyllä itse tuntea omat rajansa ja olla jämäkkä, kuin odottaa muilta oikeanlaista käyttäytymistä.
Mutta joo. En siis voi olla varma, kuka tämä kirjoittaja on. Kirjoittelen tähän vain omia ajatuksiani,jotka heijastavat omaa elämääni.
Miten on kostonmakuista kirjoittaa runo tyhjään raukeavasta pahasta tahdosta?
Kenelle se on kosto purkaa omia tuntojaan, nimettömän runon muodossa?
Se joka niin kirjoittaa ja haluaa hyvästellä ikävän muiston, tekee varmastikin loppuun hyvästelytyötään. Mitä katkeraa siinä enää on, se on katkeruuden loppu, halu päästää irti.
Jännä ajatus, toisvoisitko jonkun voivan vaikuttaa runon kirjoittajaan, toivoisitko jonkun pahan tahdon pääsevän perille? Ehkä se on joskus koskettanut ja nyt sille on jätetty hyvästit.
Eiköhän se ole niin, että jokainen meistä valitsee itse, kenet elämäänsä päästää ja ketä ei - syyt niille ovat jokaisen omassa totuudessa, omassa kokemuksessa asioista. Jokaisen oma kokemus on oikea sille ihmisille itselleen, joka niin kokee. Ei sen syitä tai kokonaisuutta voi arvioida tietämättä mistä asia kumpuaa.
Ehkäpä tämä viesti ei sitten ole sinulle. Jos muisto on mielestäsi vääristynyt, tuskin voit ajatella, että joku entinen oma ystäväsi olisi kokenut jonkun menneen asian väliltänne näin?
Mistä tiedät, miten paljon on asioista pystytty keskustelemaan? Mistä tiedät, mitä on tapahtunut, jonka pohjalta olet sitä mieltä, että jonkun toisen muisto tai kokemus olisi väärä. Jokaisen muisto ja kokemus on oikea hänelle itselleen. Katkeran suloisen runon takana voi olla eletty jotain paljon kipeämpää kuin vain väärinymmärrystä. Mielestäni runossa tulee esiin pahan tahtominen toiselle, eikä pelkästään tahtominen, vaan tekeminen. Se tuskin tarkoittaa vaikkapa pelkkää salaisuuden lipsauttamista tai pientä riitaa.
Itse olen myös kokenut kaikenlaista ystävyyttä, on ystäviä, joiden kanssa ollaan eri mieltä riitelemättä, on ystäviä, joiden kanssa joskus riidellään, on erehdyksiä, jotka rehellisesti selvitetään ja puhutaan halki, annetaan anteeksi ja unohdetaan - koskee itseä ja ystäviä nuo kaikki. Ihmiset ovat erehtyväisiä, täydellistä ei maa päällään kanna. Jokaisella on huonoja päiviä, huonoja hetkiä, virhearvioita ja sellaista mitä aina toinen ei hyväksy tai ymmärrä niin hyvin. Oikean ystävän kanssa tällaisista asioista kuitenkin selviää, koska jokainen ihminen on samalla tavalla erehtyväinen, ja epätäydellisyys on hyväksyttävä sekä itsessä että toisissa.
Jos sitten onkin kyse siitä, että ystävä riidassa tai muuten näyttää haluavan pahaa, haluavan toisen elämään mahdollisimman paljon kurjaa ja ikävää - se ei enää kuulu normaaliin ystävyyteen. Siinä voi olla kyse yrityksestä sekoittaa toisen elämässä muut ihmissuhteet tai toivoa saavansa tämän olon niin ahdistuneeksi, että toinen luhistuisi. Valitettavasti tällaisiakin ihmisiä on olemassa, ja heidän kanssaan ei ole mahdollista selvittää asioitaan kunnolla. Tiedän koska olen joskus yrittänyt, ja siitä huolimatta pahantahtoisuus jatkui. Sellainen ihminen tosin ei olekaan ystävä oikeasti. Jos mietin itseäni, en koskaan missään riidassakaan yrittäisi saada ystävääni luhistumaan, yrittäisi vaikuttaa hänen elämäänsä tuhoavasti (muut ihmissuhteet) tai silti toivoisi hänelle pahaa. En tosin toivo sitä yleensäkään kenellekään. Jokaisella on omat syynsä käytökseensä, takaa voi löytyä mitä vain, mutta uhrin asemaan ei todellakaan kannata jäädä, se on syövyttävä paikka, josta on lähdettävä pois.
Tämän kokemuksen pohjalta ymmärrän erittäin hyvin runon kirjoittajan halun hyvästellä ikävän muiston.
tasan tarkkaan sitä mieltä, mitä sanoin.
Niin et ymmärrä sitä, että joku tahtoo pahaa toiselle? no, mä ymmärrän. Ihminen, joka kokee todella pahoja tunteita, voi toivoa pahaa kiusaajalleen tai kiduttajalleen, jotta oma kärsimys loppuisi.
Mä en usko, että kovin moni oikeasti haluaa sekoittaa toisen elämän ja saamaan toisen luhistumaan. Voin uskoa esimerkiksi, että eräs ystäväni, joka tätä palstaa seuraa, saattaa kuvitella sellaista minun teksteistäni. No, tämä ei todellakaan ole tarkoitus. Mutta ystäväni ei siis tunne elämän käännekohtia, joita tällä palstalla joidenkin hänen ystävyyttään vanhempien ystävien kanssa puidaan. Mutta ystäväni ymmärtää tekstejäni väärin ja ottaa ne itsensä, kun tekstien tarkoitus voi olla vain purkaa omia muistojaan ja asioita,joita muutkin ovat kokeneet ja jakaneet. Sellaisille ihmisille,joiden itsensä ilmaiseminen ei ole helppoa,voi tuoda lohtua se,että joku toinen sanoo asioita ulos, joille ei itse keksi sanoja.
Kyllä mä ymmärrän, että siellä on eletty jotain kipeämpääkin. No, ehkä, jos runon kirjoittaja haluaisi itselleen ymmärrystä, hän koettaisi selittää runonsa sanomaa ja tilanteita,joihin hän on törmännyt, epäoikeudenmukaisuuksia, joissa hän on kärsinyt. Pelkkä runo on kuitenkin mahdollista ymmärtää monella tapaa.
Mutta siis oma motiivini tähän keskusteluuun on se, että ystäväni on elänyt hyvin toisenlaista elämää ja ymmärtää tekstejäni täällä väärin (kuten ehkä kovin moni muukin, omasta elämänpiiristäni tänne eksynyt, jonka kanssa minulla ei ole pitkää ja läheistä ystävyyttä pohjalla tai rinnalla). Eli tarkoitus olisi kai päästä väärinymmärryksistä eroon ja purkaa omia tuntemuksiaan ja muistojaan, jotta kaikkien elämä voisi olla tasapainoista, antoisaa ja hyvää.
Jos ystäväsi on psykoositilassa (voit lukea tästä tai ahdistuksesta tai masennuksesta lisää erilaisista lääkärikirjoista, selityksiä ja versioita ja ymmärrystä löytyy moneen lähtöön) hän sekoittaa asioita. Myös psykoositilassa oleva ihminen on oikeutettu ilmaisemaan itseään, niin oikeassa elämässä kuin täällä nettipalstoilla ja virtuaalimaailmassa. Sairaita ihmisiä ei tule sulkea laitoksiin, eivätkä yhteiskuntamme varat siihen edes riittäisi, eikä se olisi mielekästä ja fiksua ollenkaan monissa tilanteissa.
Ja ihmiset sekoittavat asioita myös ihan muista syistä. Tiedon määrä nyky-yhteiskunnassa on niin suuri,että kaikkea ei voi muistaa, ja ihmismielen muisti tekee virheitä. (Tästäkin on olemassa mielenkiintoinen kirja: Author: Daniel L. Schacter
Name: The Seven Sins of Memory (Muistin seitsemän
syntiä, miten aivot muistavat ja unohtavat)
ISBN: 952-5202-64-X
Publisher: Terra Cognita, in Finland Hakapaino, Helsinki)
Kyllä mielestäni monien vanhojen ystävieni muistot tapahtumista ovat vääristyneitä, koska he eivät ole olleet tietoisia omasta tilastani, enkä ole pystynyt asioita heille korjaamaan ja paremmin selittämäänkään. Toivon toki, että sellainen lohdutuksen päivä saapuisi, että asioiden korjaaminen olisi mahdollista. Mutta samaan aikaan epäilen, että ihmisten mielenkiinto on kuitenkin enemmän heidän omassa elämässään, ja jos he eivät pidä jostain, mitä minä teen tai toimin, kun aivoni eivät ole ihan teräskunnossa, he mieluummin etsivät uusia ystäviä ja elävät omien käsitystensä mukaan, joiden mukaan käyttäytymiseni ei ole hyvää, eikä oikeutettua. Ei hyvää, eikä oikeutettua, vaikka he ymmärtäisivät, miten vaikea tilani voi olla? Sitä en tiedä, koska suoraa keskusteluyhteyttä ei tällä hetkellä ole.
"Niin et ymmärrä sitä, että joku tahtoo pahaa toiselle?"
Väärin, ymmärrän. Mutta sellainen ihminen ei ole ystävä.
"...kun tekstien tarkoitus voi olla vain purkaa omia muistojaan..."
Miten tämä poikkeaa mitenkään runon kirjoittajan tarkoituksesta, tai kenenkään kirjoittajan tarkoituksesta?
"No, ehkä, jos runon kirjoittaja haluaisi itselleen ymmärrystä, hän koettaisi selittää runonsa sanomaa ja tilanteita,joihin hän on törmännyt, epäoikeudenmukaisuuksia, joissa hän on kärsinyt. Pelkkä runo on kuitenkin mahdollista ymmärtää monella tapaa."
Sehän runoissa juuri hienoa onkin, ne voi jokainen ymmärtää oman kokemusmaailmansa kautta. Henkilökohtaisesti itseään koskeviksi niitä sen sijaan ei ehkä kannata lukea, koska siinä on mahdollisuus olla väärässä, ja ottaa itseensä turhaan. Eli runon kirjoittaja ei halua ymmärrystä, vaan hän haluaa irrottaa jostain kokemuksestaan tuottamalla sen sanoiksi, jotka jättää bittiavaruuteen nimettömänä. Sitähän hyvin monet kirjoittajat tekevät, ja jos he kokevat sen olevan itselleen hyvän ja toimivan tavan, hyvä niin. Toinen vaihtoehto on miettiä ja pohtia elämäntilanteita ja saada niihin näkemyksiä. Sitä ilmeisesti runon tekijä ei halunnut.
"Eli tarkoitus olisi kai päästä väärinymmärryksistä eroon ja purkaa omia tuntemuksiaan ja muistojaan, jotta kaikkien elämä voisi olla tasapainoista, antoisaa ja hyvää."
Hyvä ajatus, varmasti täällä paljon tuotakin tehdään. Ikävää jos ystäväsi ymmärtää sinua täällä väärin (vaikka en ihan ymmärrä, miten hän ajattelee kuka kirjoittaja sinä olet, miten hänelle jotain suoraan osoitat, käsittääkseni täällä kaikki kirjoittelevat tuntemattomina tuntemattomille). Miten kukaan voi ottaa henkilökohtaisesti palstan tekstejä, joita ei henkilökohtaisin tuntomerkein tai nimellä ole osoitettu tietylle henkilölle? Ajatus on vähän erikoinen minusta. Ikävää joka tapauksessa jos ystäväsi tuollaisia luulee.
Jotta kaikkien elämä voisi olla tasapainoista, antoisaa ja hyvää. Niin, se on aika vaikeaa tehdä kaikkea jokaiselle hyväksi. Joskus voi olla pakko purkaa vain oma tunteensa sanoiksi, eikä edes haluta palastella sitä osiin, tutkia tai hakea siihen enempää ymmärrystä - sen on voinut tehdä jo toisaalla. Joskus voi olla vain tarve päästää ulos viimeisin henkäys jostain asiasta, jotta se ei painaisi turhaan itseä.
Senkään takia ei kannata mielestäni liiaksi ajatella, että joku kirjoittelisi henkilökohtaisia viestejä toiselle nimettömänä palstalla. Jos joku haluaisi toiselle suoraan jotain viestiä, ehkä hän kuitenkin tekisi sen suoraan - ymmärtäähän jokainen, ettei minkään palstan kautta voi käydä keskustelua henkilökohtaisesti sen ihmisen kanssa, johon liittyvästä kokemuksesta on saattanut kirjoittaa.
No tuo on kovin ikävää. Valitettavasti sairauksien takia joskus ihmiset menettävät ystäviään. Otan osaa, että sinulle on käynyt niin.
Tiedän tapauksia, joissa ystävä on todella voinut psyykkisesti huonosti ja siksi käyttäytynyt todella häijysti ja tuhoavasti ystäviään kohtaan. Eihän sairaudelle mitään voi, mutta toisaalta senkin ymmärtää, että jos oikein pahaan solmuun on saanut tai koittanut saada jonkun toisen elämän siinä tilassa, jolle ei itse oikeastaan mitään ole voinut, on luottamus saattanut mennä niin pahasti, että vaikka ne ystävät tiedostaisivatkin kyseessä olleen jonkun mielenhäiriön, he eivät luota, etteikö sama saattaisi toistua uudelleen, jos yhä päästäisivät sinut lähelleen. Se on surullista, koska oikeasti et sinäkään voi sitä varmaksi sanoa, etteikö niin voisi käydä. Ystävät siis suojelevat itseään sellaisessa tilanteessa.
Mitä sinulle siinä kohtaa jää? Kenenkään ystävyyttä ei väkisin saa, eikä sellaista toisaalta kannata tavoitellakaan, jos tilanne on niin mennyt. Sinun pitää keskittyä silloin niihin ystäviin, jotka ovat nähneet ja ymmärtäneet sinua ja tilannettasi eri tavoin, joiden elämää et ehkä "sekoittanutkaan" niin paljoa. Sinun pitää tervehtyneenä etsiä uusia ystäviä, jotka näkevät sinut terveenä, eikä heillä ole taakkana sitä, että luottamus olisi mennyt.
Jos sinua on jäänyt joku vaivaamaan, etkö saisi mistään sähköpostiosoitetta tai voisitko lähettää kirjeen, jossa selittäisit tilasi ja tilanteesi, jos se on asia, mikä mieltäsi on jäänyt painamaan? Saisit rauhan silloin sinäkin ajatuksesta, että ehkä sinua on ymmärretty väärin sairautesi takia.
Voimia sinulle!
Mun tapauksessa sairaus ei tosin ollut niin paha, että olisi kovin todennäköistä, että sama toistuisi uudelleen. Ja muutenkin elämä alkaa olla paremmalla mallilla, kun vanhempien aiheuttamat konfliktit ja muut ongelmat ei enää vaivaa niin paljon.
Niin, enpä tiedä. Jos ennen sairastumista jo on ollut vaikkapa jonkun ystävän kanssa erimielisyyksiä tai asioita, joista ei ole osattu keskustella. Nuorena sitä ei kaikkea osaa, kun ei ole opeteltu vielä ja kaikkia elämän asioita tullut vastaan. Ja kaikissa perheissä tai kouluissa ei kaikista hyödyllisistä asioita kerrota ja puhuta. Monia asioita on vaikea oppia pelkästään kirjoista lukemalla, jos muita vaihtoehtoja ei ole. (vaikkapa vaihtoon ei saa lähdetyksi, kun vaihdoista vastaavat tyypit tuntuvat liian pelottavilta,pelkää oman opintomenestyksen takia tai rahan loppumista etc.)
Mulla on myös kavereita, joilla on ollut samanlaisia ongelmia kuin mulla, ja voin vakuuttaa, että ihan normaaleja ihmisiä he edelleenkin ovat. Itse asiassa herkempiä huomioimaan muita. Sairaus saa herkäksi. Ymmärtämään jotain, mitä muuten ei ehkä huomaisi tai ymmärtäisi elämäänsä eteenpäin puksuttaessa. Pysähtymään, kuten joskus sanotaan. Ehkä se on muiden ihmisten vääristä tiedoista ja ennakkoluuloista kiinni, että vanhat kaverit jäävät, jos niillä menee huonosti.
Kyllä mulla onkin jo uusia ystäviä. Eli ei aihetta huoleen! Tulin tänne keskustelemaan vaan.
Mulla on sellaisia kavereita kyllä, jotka ilmaisevat itseään runojen kautta. Se onkin mukava tapa. Ihmiset eivät ainakaan loukkaannu niin paljon, kuin saattaisivat loukkaantua "suorista sanoista" tai suorasta keskustelusta, jos se elämän kieputtaessa ihmisiä solmulle, ei onnistu. Mun mielestä runojen kautta ihmisiä on helpompi ymmärtää, varsinkin, jos itsekin tykkää runoilusta. On helppo asettautua samalle taajuudelle, mielen aallolle, ymmärtää itseään ja muita, koettaa tunnustella.
Ja mistä me voimme taas olla varmoja, mitä tämän ketjun aloittaja runollaan tahtoo? Ellet sinä ole hän ja sillä sanot vastauksessasi, että runon tekijä ei halunnut pohtia elämän eri vaihtoehtoja ja polkuja tai saada osakseen ymmärrystä. No, jokainen onneksi saa pohtia ihan mitä tykkää, ja siitäkään ei voi rangaista, jos toiselle tulee jostain asiasta mieleen jotain.
Niin ja mä olen edelleenkin sitä mieltä, että ystävä voi olla myös se ihminen, joka on jostain syystä vihainen ystävälleen, jota toinen ystävä on kohdellut väärin, mutta keskustelua tilanteen aukaisemiseksi ei ole onnistuttu pystyttämään. Eli, jos liian pitkään ystävysten välillä on jatkunut epätasapaino, mitä ei voida purkaa, ja jos se epätasapaino on saanut toisen voimaan niin pahoin, että hän haluaa jo jotain pahaa toiselle, voi silti olla kyse ystävistä, mutta ystävyys ehkä rakoilee, tai siinä on paikkaamisen varaa.
Tietenkin epätasapaino voi johtua myös jostain muusta, esimerkiksi siitä, että ystävyksiä kohdellaan ulkopuolisen ihmisen taholta epäoikeudenmukaisesti vaikkapa koulussa opettaja suosii toista, töissä, kaveripiirissä, luokassa, kyläyhteisössä etc. Onko sitten kyse kateudesta? En tiedä, mielestäni sanalla kateus on aina negatiivinen sävy. Eivät ihmiset välttämättä ole kateellisia, jos heillä menee huonosti tai heitä kohdellaan väärin. He saattavat haluta vain oikeudenmukaista kohtelua.
voivat aiheuttaa ongelmia myös. Mä olen kotoisin pääkaupunkiseudulta, missä toimitaan nopeasti, ei viivästellä, ei jäädä liikaa unelmoimaan hetkiin. Välillä se on mukavaa, toisinaan aika rasittavaa. Hyvien ystävien kanssa suurissakin kaupungeissa voi olla hyvä ilmapiiri, henki ja kavereiden asioita voidaan sanoa toisille, huumorilla, vakavasti, ihan tilanteen mukaan vaan. Voidaan tehdä juttuja yhdessä, auttaa ja viettää hyviä hetkiä.
Pienemmillä paikkakunnilla toiminta tuntuu olevan toisenlaista. Ihmisille on hirveän tärkeää, mistä sä olet kotoisin, ei voi vaan olla. Toisinaan tuntuu, ettei toisten tunteita oteta huomioon, vaan toisista juorutaan ihan surutta, ja ollaan ilkeitäkin. Mä olin vähän aika sitten junassa, missä nämä kaksi maailmaa törmäsivät. Mä ymmärrän jotenkin molempia. Mutta toisten naamat menivät vähän nyrpeiksi yhdessä vaiheessa. Leikinlaskuja ja vitsien heittoja ei ymmärretty, tai ne ehkä koettiin uhkaavina, vaarallisina, "vääränlaisina", vaikka heidän omatkaan juttunsa eivät olleet ihan kilttejä.
En halua sanoa, että toinen olisi parempi toista. Mutta pulaan voi joutua, jos joutuu ympäristöön, missä ystäviä ei ole. Mä olen joutunut, ja yksi ystävä ehkä ei kestänyt mua sellaisessa pulassa. Siksi harmittaakin, että pulaan jouduin, sekä itseni että ystäväni puolesta. No, ehkä toivon vaan, että ystäväni ei enää kanna kaunaa. En kanna minäkään, mutta jos samoihin tilanteisiin joudun, niin paha olo voi tulla takaisin. Siis ei minkään sairauden takia, vaan ymmärtämättömyyden loistaessa, hyvyyden läsnäolon puuttuessa.