Olenko ainut josta tuntuu että kaikista nuorinta sisarusta lellitään ja hänelle annetaan kaikki mitä hän uskaltaaa pyytää.. vuosia sitten syntymäpäivänäni pikkuveljeni sai uuden kännykän ja minä sain dynamo lampun pyörääni joka oli liian pieni -.- ja nyt poääsiäisenä hänelle ostettiin yli kilo karkkia ja kun kysyin että onko minulle ostettu mitään niin sain vain valituksia
Olenko ainut?
gryyryry
5793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itse nuorempi sisarus ja on kyllä totta että minulle annetiin jonkin muotoisia vapauksia enemmän kun isosiskolleni, mutta on myös toinen puoli.Kun puhun, puheitani ei oteta vakavasti(olen aina se pieni joka puhuu mitä sattuu)
Isosiskoni sai mennä illat menojaan bileissä , kaupungilla ja hän sai myös meikkejä jne.Nyt kun pyysin itse , että saisinko mennä Discoon, niin äitini sanoi ,että ei kun siellä on semmosta isojen puuhaa jne.kummassakin on hyvät puolensa.
No voi voi..Minun neljä vuotta vanhempi veljeni sai vaikka mitä ja minä pikkusiskona perin kaikki vanhat kamat veljeltäni. Veli sai enemmän vapauksia ja häneen luotettiin ja häntä pidettiin järkevänä, mutta minua ei päästetty mihinkään, kun pidettiin tyhmempänä. Minäpä olinkin niin fiksu, että opin taitavasti valehtelemaan vanhemmilleni ja sain kuin sainkin samat vapaudet ja hyvin pärjäsin.
Minusta yritettiin myös väkisin tehdä veljeni kaltainen ja isäni harmittelikin miksen voi olla niin kuin veljeni. Vain veljen tekemiset olivat arvokkaita ja tärkeitä, minun olivat vähäpätöisiä ja turhuutta..
No, et ole ainoa! Minulla on kaksi pikkusiskoa ja nuorinta lellitään jatkuvasti.. Siis hei pliis!!!!!!!!!!!!!!! No joo, mut aikuiset on idiootteja :XXXX. TODELLAKI!!!
Meillä oli toisin päin. Isoveli sai puuhata mitä halusi ja mm. kieltäytyä kotitöistä. Minulle ei sama tullut kysymykseenkään. Minua vahdattiin, rajoitettiin ja pakotettiin aikuisikään asti aivan kuin olisin heti ajautunut narkomaaniksi ja rikolliseksi ilman tiukassa nyörissä pitämistä.
Tuloksena oli se, että veljestäni tuli rohkeampi, itsevarmempi ja itsenäisempi kuin minusta. Hän asuu ja on töissä ulkomailla. Minä nyhjään kotimaassa huonossa työpaikassa, koska en uskalla ottaa pienintäkään riskiä. Minimoin elämässä kaikki riskit, jotten jäisi alakynteen. Tuloksena on, etten saavutakaan yhtään mitään.
Vanhempani eivät vieläkään myönnä epätasa-arvoista kasvatusta. He sanovat minun vain höpöttävän joutavia, kun mainitsen asiasta.
Monilapsisen perheemme nuorinta lasta hemmoteltiin niin kauheasti, että hän alkoi itsekin uskoa olevansa lapsista se paras ja tärkein, ainoa jolla on merkitystä. Hän oppi jo pienenä vinkumaan itselleen kaiken minkä halusi. Lähes nelikymppisenä hän teetätti vanhemmillaan myös testamentin omaksi hyväkseen, sisaruksille jäi vain lakiosa. Ja sitten hän esittää vielä olevansa jotenkin ylivertaisen hieno ihminen, tietää aina kaiken parhaiten, on varsinainen besserwisser joka huutaa mielipiteensä joka asiasta muiden puheen päälle... Kaikki sisarukset ovatkin hyt, vanhempien kuoltua, katkaisseet välinsä tähän "ihastuttavaan" pikkusisareensa.
Vanhemmat, kannattaisi todella ajatella, miten kohtelee lapsiaan. Vaikka kaikkia ei rakastaisi yhtä paljon kuin sitä sydänkäpystään, niin voisi edes yrittää olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen lapsiaan kohtaan, jos kaikki ovat kunnollisia ihmisiä. Jos lellilapsi saakin maalista hyvää testamentin avulla enemmän kuin muut, hän myös menettää jotakin korvaamatonta - sisarustensa ja sukunsa kiintymyksen ja kunnioituksen.