pitkäperjantain

1.
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
mun särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pääs pyhä kruunattiin.

2.
Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

3.
Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.   
4.
Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolos mulle
iäinen elämä.
Mua auta uskollisna
sua aina seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

5.
Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

6.
Sun ristintuskaas muistaa
mun tuskassani suo
minulta pelko poista
ja lohtu sieluun tuo
mä katson kasvois puoleen
jään, Jeesus, turvahas.
Näin kun mä täältä kuolen
on kuolo autuas.


Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886.