Olen reilu parikymppinen nainen, sinkkuna ollut puolitoista vuotta. Alkuun toki halusin opetella elämään itsekseni pitkän suhteen jälkeen, mutta pikkuhiljaa olen alkanut kaivata ihanaa ihmistä rinnalle. Erilaisiin ihmisiin on tullut tutustuttua ja muutama lyhyt suhdekin ehtinyt olla.. Ei sinänsä kuulosta kovin huolestuttavalta, mutta silti turhauttaa...
Mieskuvioissa tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa. Joko kiinnostun miehestä todella ja ihastun, mutta jotenkin kuvio "katoaa" eli mies ei ilmeisesti ollutkaan kiinnostunut samalla tavalla -en ole alkanut pilvilinnoja maalailla joten tuskin yli-innokuudella olen karkottanut kuitenkaan.
Toinen vaihtoehto näyttäisi olevan se, että pidän toisesta osapuolesta kyllä, mutta jossain vaiheessa huomaan että mies onkin paljon ihastuneempi ja enemmän innoissaan, haluaa nähdä jatkuvasti ja rakentaa jotakin pysyvää. Asetelma ei tunnu miellyttävältä, vaikka haluaisinkin ihanan parisuhteen ja tässä se olisi tarjolla.. On pakko kuitenkin viheltää peli poikki, kun itsestä ei tunnu tarpeeksi..
Aina siis menee tunteet ja ajatukset ristiin. Tarkoittaako tämä että minussa on jotakin perustavanlaatuista vialla? -en osaa vastata tunteisiin, vaan "pakenen" kun alkaa näyttää vakavalta, tai sitten jään kiinni tunteeseen, jonka kohteelta en saa riittävästi vastakaikua..
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia?
Mieskuvioissa tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa. Joko kiinnostun miehestä todella ja ihastun, mutta jotenkin kuvio "katoaa" eli mies ei ilmeisesti ollutkaan kiinnostunut samalla tavalla -en ole alkanut pilvilinnoja maalailla joten tuskin yli-innokuudella olen karkottanut kuitenkaan.
Toinen vaihtoehto näyttäisi olevan se, että pidän toisesta osapuolesta kyllä, mutta jossain vaiheessa huomaan että mies onkin paljon ihastuneempi ja enemmän innoissaan, haluaa nähdä jatkuvasti ja rakentaa jotakin pysyvää. Asetelma ei tunnu miellyttävältä, vaikka haluaisinkin ihanan parisuhteen ja tässä se olisi tarjolla.. On pakko kuitenkin viheltää peli poikki, kun itsestä ei tunnu tarpeeksi..
Aina siis menee tunteet ja ajatukset ristiin. Tarkoittaako tämä että minussa on jotakin perustavanlaatuista vialla? -en osaa vastata tunteisiin, vaan "pakenen" kun alkaa näyttää vakavalta, tai sitten jään kiinni tunteeseen, jonka kohteelta en saa riittävästi vastakaikua..
Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
helppo. Olet täysiverinen vanhapiika ja turha rakennella mitään muuta kuin elämä oman itsesi ympärille, sillä sellaisia oli ainakin ne entisajan vanhatpiiat.
laatutietoinen nainen,joka ymmärtää olla takertumatta kaikenlaisiin nössöihin ja mammanpoikiin,joita riittää tässä maassa.ja ne loput on joitakin alkkiksia tai muuten avuttomia ja naisissa roikkuvia.pysy kaukana tommosista!malta, olet vielä nuori.kyllä sä sen oikeen vielä ehdit kokea.helmiäkin miesten joukossa on.huonoa ei kantsi ottaa,siinä on elämä pilalla.
Vanhallepiialle ei helmiä heitetä, kuten ei heitellä sioillekaan eli....haha
Ihan samaa olen omalla kohdallani miettinyt. Se on vielä jännä että luulen olevani totaalisen ihastunut johonkuhun joka ei vastaa tunteisiin, mutta tuskin olen kuitenkaan koska tunteet menevät aina nopeasti ohi kunhan menen eteenpäin ja löydän uuden ihastuksen kohteen. Johon olen taas niin ihastunut että uskon että kukaan ei tätä voi ylittää. Paitsi kohta...
Ne taas jotka minusta pitävät eivät koskaan herätä vastaavia tunteita. En tiedä onko se kiinni minun päästäni vai siitä että tietyntyyppiset miehet aina ihastuvat minuun, mutta minä en tykkää juuri siitä miestyypistä - ja sama toisinpäin. Oikeastaan se on ihan sama, koska ei kai asialle mitään mahda.
Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja takana yksi pitkä suhde joka ei alusta asti tuntunut "oikealta". Ehkä tämän takia varon sellaisia viritelmiä jotka eivät heti kolahda kympillä. En tiedä. Kuitenkin olen sitä mieltä että mieluummin olen yksin kuin enää vastaavassa puolitunteisessa suhteessa vain suhteessa olemisen takia.
Olet ihan täysin narsistinen vanhapiikatyyppi eli...............????
Mitä vielä olet vailla?
Jep..samoilla linjoilla mennään..Jos heti alussa ei tunne sitä ihanan huumaavaa tunnetta niin ei sitä tunne missään muussakaan vaiheessa.Eli sinkkuna nähtävästi pysyn loppuelämäni, jos kukaan josta itse olen kiinnostunut ei vastaa tunteisiini samalla tavalla kuin minä. Eikä tähän mennessä ole vastannut kertaakaan :(
kerho täällä on kokoontunut.
Lisäksi jos jonkun miehenreppanan saisitte verkkoihinne tarttumaan, niin ero on viereillä ennenkuin vihkikuva on kuivunut lehdessä. hahaha
Ei vaan kelpaa... Etsitään sitä täydellistä, ihastutaan hyvän näköisiin miehiin, joille on vain reikä muiden joukossa. Ne, jotka haluaisivat oikeasti suhteeseen ovat liian helppoja, olisi alentumista aloittaa suhde sellaisen "luuserin, nössön nörtin" kanssa... No kyllä se mieli muuttuu, kun on tehnyt pari kakaraa sen pettävän adoniksen kanssa ja yksinhuoltajana pitäisi löytää isäpuoli lapsille, kun isukki muutti kymmenen vuotta nuoremman ja hoikemman luo. Turha tosin siinä vaiheessa odottaa sympatiaa niiltä, jotka eivät ekalla kierroksella kelvanneet...
Ai niin, eihän se ole se kuori, joka sytyttää, kyllä se on se treenattujen rintalihasten alla sykkivä sydän... :)
ohjeita imbesilleille.
Nykynaiset ovat pelkkiä reikiä.
Alle kolmikymppisenä on kiva elää muutaman muksun kanssa yh-naisena.
Sitä se teettää, kun täytyy saada se "kriminaali".
Ei teitä kyllä kukaan fiksu ja opiskellut ja varakas ja hyvännäköinen huolisi eikä edes pitkällä tikulla koskisi...phyi!
Kirjoittelin tuossa edellä ja nimenomaan EN aio alkaa suhteeseen ja varsinkaan tehdä lapsia sellaisen kanssa jonka kanssa ei kohtaa. Eihän se nyt millään riitä että se toinen kelpuuttaisi minut.. siinäkö se onnellinen suhteen ja perhe-elämän perusta sinun mielestäsi on???
Myönnän etsiväni täydellistä - täydellistä minulle, minua ei haittaa "jäädä vanhaksipiiaksi" koska olen huonon suhteen kokenut ja todennut että siinä ei ole tolkkua. En aio alkaa suhteeseen missä tunteet ovat yksipuoleisia.
Ulkonäkökysymys tämä ei missään tapauksessa ole! Miksi yrität sekoittaa asiat niin totaalisesti? Vai etkö vain oikeasti ymmärrä mistä tässä on puhuttu?
Minäkään en todellakaan hae ulkonäöllisesti täydellistä miestä! Haen sitä "tunnetta" mistä tietää että tämän kanssa haluan olla..mutta sinä et todennäköisesti ole sitä koskaan kokenut kun et tiedä mistä puhutaan!
kun joku meinaa päästä liian lähelle, kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Läheisriippuvuus käsitetään yleensä aivan väärin, kyse ei ole läheisYYSriippuvuudesta vaan mm. kykenemättömyydestä tasa-arvoisiin parisuhteisiin.
Googleta tai lue kirja "hallintaa vai huolenpitoa"