Pakko avautua tänään.
Olen ollut kohta vuoden suhteessa turkkilaisen kurdin kanssa. Hän tuli suomeen vuosi sitten ja työskentelee pizzeriassa. Olemme samanikäisiä, 25 v ja hän puhuu heikkoa englantia eikä juurikaan suomea. Kielimuuri on yksi ongelmistamme, mutta luulisin että suurin on minun puoleltani epävarmuus. Voinko luottaa siihen, että seurustelemme jonkin aikaa, ehkä 4 vuoden päästä naimisiin ja lapsia... vai tuleeko ongelmia. Hän on hyvin uskonnollinen. Polttaa ja juo alkoholia ja harrastaa seksiä, mutta päivittäin puhuu Allahista ja Muhammedista, käy säännöllisesti moskeijassa jne jne. Hän on saanut hyvin vanhoillisen kasvatuksen. Seuraavanlaisia ongelmia on tullut nyt vuoden sisällä esiin: 1)en saa halata miespuolisia ystäviäni enkä kutsua heitä kylään ainakaan silloin jos poikaystäväni ei ole paikalla. 2)En saa baarissa jutella vieraiden ihmisten kanssa. 3) Jos poikaystäväni haluaa seksiä ja minä en, hän suuttuu 4) Minun pitää olla samanaikaisesti talon mies ja talon nainen. Auton perushuolto tai naulan hakkaus ei onnistu. 5) Kristinusko on numero 2, islami numero 1. ( ei sinänsä ongelma mutta välillä ottaa päähän kun aina kaikki mitä minä olen oppinut, on väärää.) 6) Suomen kulttuuria ei hän arvosta, esim. suomessa ei ole hänen mielestä niin hyvää ruokaa, teetä, ilmastoa, ihmisiä, lääkäreitä, jne jne. Joka päivä on joku ongelma jonkun asian kanssa.
Paljon on siis ongelmia, mutta olen hänen kanssaan. Välillä nämä kaikki asiat pakkaantuu mieleeni ja alkaa ahdistamaan. Saisin varmasti jonkun ihanan suomalaisen miehen, mutta en tiedä haluanko. Odotan ja odotan että aika kuluu ja haluan tietää voisinko olla hänen kanssaan onnellinen. Suoraan näistä asioista en voi hänen kanssaan puhua osittain kielimuurin takia ja osittain sen takia että hän on niin jyrkkä mielipiteissään että tuntuu ettei minun mielipiteilläni ole juuri väliä :-(
Olen ollut kohta vuoden suhteessa turkkilaisen kurdin kanssa. Hän tuli suomeen vuosi sitten ja työskentelee pizzeriassa. Olemme samanikäisiä, 25 v ja hän puhuu heikkoa englantia eikä juurikaan suomea. Kielimuuri on yksi ongelmistamme, mutta luulisin että suurin on minun puoleltani epävarmuus. Voinko luottaa siihen, että seurustelemme jonkin aikaa, ehkä 4 vuoden päästä naimisiin ja lapsia... vai tuleeko ongelmia. Hän on hyvin uskonnollinen. Polttaa ja juo alkoholia ja harrastaa seksiä, mutta päivittäin puhuu Allahista ja Muhammedista, käy säännöllisesti moskeijassa jne jne. Hän on saanut hyvin vanhoillisen kasvatuksen. Seuraavanlaisia ongelmia on tullut nyt vuoden sisällä esiin: 1)en saa halata miespuolisia ystäviäni enkä kutsua heitä kylään ainakaan silloin jos poikaystäväni ei ole paikalla. 2)En saa baarissa jutella vieraiden ihmisten kanssa. 3) Jos poikaystäväni haluaa seksiä ja minä en, hän suuttuu 4) Minun pitää olla samanaikaisesti talon mies ja talon nainen. Auton perushuolto tai naulan hakkaus ei onnistu. 5) Kristinusko on numero 2, islami numero 1. ( ei sinänsä ongelma mutta välillä ottaa päähän kun aina kaikki mitä minä olen oppinut, on väärää.) 6) Suomen kulttuuria ei hän arvosta, esim. suomessa ei ole hänen mielestä niin hyvää ruokaa, teetä, ilmastoa, ihmisiä, lääkäreitä, jne jne. Joka päivä on joku ongelma jonkun asian kanssa.
Paljon on siis ongelmia, mutta olen hänen kanssaan. Välillä nämä kaikki asiat pakkaantuu mieleeni ja alkaa ahdistamaan. Saisin varmasti jonkun ihanan suomalaisen miehen, mutta en tiedä haluanko. Odotan ja odotan että aika kuluu ja haluan tietää voisinko olla hänen kanssaan onnellinen. Suoraan näistä asioista en voi hänen kanssaan puhua osittain kielimuurin takia ja osittain sen takia että hän on niin jyrkkä mielipiteissään että tuntuu ettei minun mielipiteilläni ole juuri väliä :-(
Vastaukset 26
Vanhimmat
Näin ulkopuolisen silmin ihmettelen suuresti mitä teet tuollaisessa suhteessa? Onko teillä mitään yhteistä? Ja jos on vielä noin paha kielimuuri, niin herää kysymys, että kannattaako? Jos vuoden sisään on jo ollut kuvailemiasi ongelmia, niin se ei lupaile hyvää koko suhteelle. Tulevaisuudessa hänestä voi vaan tulla sairaalloisemman mustasukkainen. Ja eihän tuokaan ole hyvä juttu, että hänellä on eri uskonto kuin sinulla... Mitä tuo mies edes Suomessa tekee, jos tämä maa on niin huono hänen mielestään?!
Sinä kyllä voisit saada oikeasti paljon paremman miehen, joka rakastaa sinua oikeasti ja kunnioittaa mielipiteitäsi, luottaa ja arvostaa sinua. Etkö ennemmin haluisi löytää sellaista miestä?
Minulla on ollut aivan ihana poikaystävä jo kolmen vuoden ajan ja alusta asti oli selvää, että tässä miehessä on "sitä jotakin". Minun ei ole edes tarvinnut miettiä tuollaisia juttuja, mistä käyt kiistaa poikaystäväsi kanssa. Poikaystäväni on myös ulkomaalainen, mutta ihan EU-maasta ja on kristitty.
kulttuuri on erilainen kurdeilla kuin meillä. Olen naimisissa kurdimiehen kanssa, ja eipä tulisi mieleenkään halailla tahi kutsua kylille miesystäviä (joskaan niitä ei ole) ilman, että mieheni on kotona. Kunniakysymys nääs. Taitaa poikaystäväsi olla hiukan sekaisin Suomen meiningistä; bailaus, tytöt kimpussa, kaikki vapaata.
Olen käynyt usein mieheni kotikylässä, siellä eivät naiset edes kulje yksinään, saati sitten hengailevat baareissa. Henki lähtisi. Ovea ei nainen voi avata kenellekään, jos on yksin kotona.
Jos haluat jatkaa poikaystäväsi kanssa, tutustu hänen kulttuuriinsa ja anna hänelle tilaa. Kulttuurisokin myötä on poikaystäväsikin hiukan sekaisin, ja se on ymmärrettävää. Kyllä se siitä.
Älytöntä höpöttää jostain ihmeen kulttuurishokista. Kyllä se aika harva muija on kurdimiehen "kimpussa". Alkuperäiselle kirjottajalle sanon että sanohan näkemiin sille ukollesi, jos ei homma toimi ekana vuotena niin ei se toimi myöhemminkään.
Mielestäni kyseisen miehenkin pitäisi yrittää ymmärtää suomen kulttuuria ja hyväksyä joitakin suomen kulttuuriin liittyviä seikkoja. Ei mies voi yhtäkkiä tulla tänne haukkumaan maata ja vaatia, että pelattaisiin heidän kulttuurin säännöillään. Jotain kompromisseja on tehtävä, ihan sama vaikka tulisi mistä kulttuurista. Jos he eivät tee kompromisseja, ei pitäisi meidänkään.
Jos mies on kuitenkin ollut täällä jo vuoden, luulisi hänen päässeen jo yli kulttuurisokista. (Anteeksi jos tämä viesti nyt oli hieman epäkypsä jollain tapaa. En vain aina näiden asioiden kanssa pysty olemaan täysin rauhallisena). Tottakai ymmärrän, että heidät on kasvatettu ihan eri tavalla kuin meidät, mutta eivät he voi olettaa, että sen takia meidän pitäisi noudattaa jokaista heidän sääntöään omassa maassamme. Tuollainen nimittäin rajoittaa suomalaisen naisen elämää entisestään roimasti, mutta asiat pysyisivät samana miehelle = reilua?
"eipä tulisi mieleenkään halailla tahi kutsua kylille miesystäviä (joskaan niitä ei ole) ilman, että mieheni on kotona. Kunniakysymys nääs."
Siis millä tavalla se on kunniakysymys? Eikö se ole itsestään selvyys?
On muuten miehes todella peräkylän takametsästä kotosin. Onnea vaan sulle.
Miksi suomalaisen naisen pitäisi Suomessa alkaa elämään kurdilaisten tapojen mukaisesti? Ei miksikään. Ei muuta kuin sopeutukoot se kurdimies suomalaiseen elämäntyyliin, kun on kerran tänne tullut.
Kyllä sitä pitää kaikkien sopeutu jossain määrin puolisonsa tapoihin tai erohan siitä tulee. Se nyt on vaan fakta homma jos yhdessä meinaa elää. Luethan kahdesti ennen kuin alat kiihkoilla vastauksessi kanssa;)
eli naisen pitää sopeutua vaikka kysymys on hänen omasta kotimaastaan, uskonnostaan elämäntavoista. kurdimies on aina oikeessa ja häntä pitää ymmärtää, hohhoijaa! ja joo, ei varmaan kyllä kovin monta tyttöä juokse niiden perässä, yleensä ne juoksee suomalaisten naisten perässä, huonolla menestyksellä :DDDD
jos menee naimisiin kurdimiehen kanssa, elää sen kulttuurin mukaisesti. Aivan sama asia on jos menee romanimiehen kanssa yhteen, elää miehen kulttuurin mukaisesti. Yksinkertaista.
"Ei mies voi yhtäkkiä tulla tänne haukkumaan maata ja vaatia, että pelattaisiin heidän kulttuurin säännöillään."
Kyllä voi tulla ja vaatia. Eri asia sitten on kuka niistä vaatimuksista piittaa. Omista ja tuttavien kokemuksista olen päätellyt, että tuollaisten vaatimusten/toiveiden esittäminen ja "haukkuminen" on aika tavallista kun yritetään sopeutua uuteen kulttuuriin. Ennen kuin uuteen oppii, sitä haukkuu ja "vaatii" kaikenlaista. Kun itse muutin ulkomaille niin aluksi kaikki tuntui olevan pielessä, mikään ei toiminut ja ihmiset olivat vähintäänkin ikäviä. Asiat ku ei pyöri totutulla tavalla, sitä alkaa kapinoida. Pitäis vaan antaa aikaa sopeutua uuteen eikä olettaa, että asiat omaksutaan ykskaks. Vuosi ei ole pitkä aika uuteen kulttuurin sopeutumista ajatellen. Kyllä se kauemmin vie. Mokusuhde on parisuhteena ihan samanlainen kuin muutkin parisuhteet, molemmat olettaa yhtä ja toista. Vaaditaan vahvaa yhteistä tahtoa ja paljon kärsivällisyyttä molemmilta. Ajankanssa sitä ymmärtää, ettei mikään ympärillä muutu haukkumalla ja vaatimalla. Itse sitä joutuu asioita työstämään ja elämään uusilla säännöillä, mutta niin joutuu vastapuolikin tekemään.
Jos suomalainen nainen aikoo jatkaa suhdettaan pidemmälle kuin sängyssä peuhaaminen,kyllä nainen joutuu taipumaan kurdimiehensä tahdon alle.
Ja siinä on todellakin kunniakysymys miehelle se että nainen ei kulje yksin baareissa,ei käy syömässä exien tai muiden miesten,kuin veljensä kanssa.Ei käy laivalla,eikä missään,josta joku miehen kaveri pääsee huomauttamaan.
Ei tanssi tyttöporukoilla,ei ryypiskele "yksin" jne.
Naisella on naisen paikka.Mies haluaa olla naisestaan ylpeä,hänen hyvistä asioistaan.
on ja pahemmasta päästä.
Minä ainakin kunnioitan tulevan vaimoni kulttuuria ja jotkin niistä asioista toivon siirtyvän ja siirtyy varmasti meidän perheen käytännöksi. Myöskin vaimoni on halukas omaksumaan Suomalaista kulttuuria, mutta säilyttäen kuitenkin identiteettinsä.
Näitä asioita kutsutaan rakkaudessa ja parisuhteessa toisen kunnioittamiseksi.
Itse olen myöskin tyytyväinen, että molemmat ovat kristittyjä, vaikka kumpikaan emme ole niin hartaita, mutta lähtökohdat ja arvot ovat samat.
mikä teitä pitää yhdessä? joku intohimon tai "rakkauden" tapainen tunneko vain? jos mikään muu ei teitä yhdistä, tuskin suhteestanne tulee hyvä. miten suhde voi syventyä, kun ei ole kunnon yhteistä kieltäkään?
jotkut ihmiset eivät halua muuttaa arvojaan tai tapojaan vaikka muuttaisivat vieraaseen kulttuuriin. poikaystäväsi taitaa kuulua tähän joukkoon. tosin jos hän on vasta vuoden ollut täällä, voi sopeutuminen olla vasta aluillaan.
jos päätät häntä katsella toisenkin vuoden, voi hän muuttua hiukan. tuskin hän silti miespuolisia ystäviä sinulle sallii tai asettaa uskontonne samalle viivalle.
islam on monen muslimin elämän tärkein asia. mitä vanhemmaksi tulee, sitä voimakkaampi on uskonnon vaikutus ihmisen elämään. jos mies jo nuorena on aktiivimuslimi, se tarkoittaa todennäköisesti sitä että vanhempana hänen elämäänsä ohjaa vain ja ainoastaan uskonto. tiedät varmasti naisen aseman islamissa - oletko sinä siihen valmis?
Näitä epäsopeutujia tänne hinkuaa tietyt piirit. Ängetään Suomeen vaikka vihataan koko maata ja sen kulttuuria. ainoa motiivi tulla tänne on ilmainen raha jota saa tekemättä yhtään mitään ja tietysti kaikki muut edut kuten asunnot, vaatteet jne, päälle. Bonuksena sinisilmäiset suvaitsijatolvanat joita voi viilata linssiin 6-0.
Itse en ymmärrä miksi tuota roskasakkia pitää tänne edes päästää ja miksi sille pitää maksaakin vielä siitä että tulevat tänne lusmuilemaan. Mitään muuta ei osata kuin rikostella ja vihata. Vihaa, vihaa ja vihaa, siinä se on näiden kulttuurilähettiläiden koko pyhäkolminaisuus tiivistettynä.
Vaikea sanoin kuvailla inhoani ja halveksuntaani poikaystäväsi kaltaisia iilimatoja kohtaan. kadulla kun tulee moinen vastaan niin vaihdan puolta.
Mutta ei muuta kuin onnea parisuhteellenne.
Köyhää, kovin köyhää on tämän palstan jutustelu. Puhumattakaan näistä provoista joita tänne ilmestyy. Jos on pakko "haastaa" juttusille, tehkää se edes tyylillä. Älkää kirjatko juttuunne kaikkia jo aikaisemmin palstalla esitettyjä enemmän tai vähemmän ennakkoluuloisia ja typeriä väittämiä. Se tekee jutustanne vain epäuskottavan.
Ainoa mikä jutussasi tuntuu todelta on se, että että sinun jutuillasi ei todellakaan ole väliä;)
kukaan TÄYSJÄRKINEN ihminen ei viitsisi kattoa tollasen muslimi-paskan juttuja!
Jos Suomessa ei ole mitään hyvää, ole kiltti sano sille, että KIPIN KAPIN takasin sinne mistä tulitkin. Tänne ei tarvi tulla ruikuttaan ja pistään suomalaista muijaa nyrkin ja hellan väliin. Siitä on päästy joku aika sit eroon. Ei kai suomalainen nainen suostu tohon muslimi-höpötykseen??
Minua, suomalaisena naisena hävettää, että edes viitsit katsella tollasta PASKAA!
Älä tule ruikuttaan elatusmaksuja Kelasta kun se kurdi tuikkaa sut paksuksi! En halua sulle elatusmaksuja maksaa veronmaksajana !!!
Vastasit itse itsellesi, tuosta ei ikinä tule mitään:( näin se vain on.
Mies työskentelee pizzeriassa, ok, ei paha mutta oletan ettei häneltä jää paljon aikaa sinulle toisaalta ei myöskään muille naisille.
Vuosi sitten tulleelta ei voi paljoa kielellistä taitoa vaatia mutta on hälyyttävää, jos kaveri ei puhu hyvin edes englantia.
Mies on turkkilainen ja kurdi, ainakin omassa korvassa kuulostaa pahalta....
Luultavasti menette pian naimisiin kaverin pienoisella painostuksella (voi vedota esim uskonnollisiin syihin, sosiaaliseen paineeseen ja "suureen kiihkeään rakkauteen") mies tarvitsee joka tapauksessa oleskeluluvan (en tiedä miten työlupa auttaa asiaan).
Ongelmia tulee jo vanhoillisen kasvatuksen takia. Mies ei myöskään tajua omasta uskonnostaan mitään! Juo, polttaa ja harrastaa seksiä... (ilmeisesti ei pelkästään sinun kanssa, vai?)
Islam on toki muslimille tärkeä eri tavalla kuin uskonto on merkityksellinen kristitylle mutta paasaaminen ei ole kivaa.
kohta 1 mustasukkainen tapaus! oma mieheni antaa minun tulla ja mennä ja silloinen poika kaverinikin sai käydä luonani kun mies oli töissä
meidän seurustelu aikaan.
kohta 2 baarissa pitää saada jutella kaikkien kanssa, taas mustasukkaisuus nostaa rumaa päätään.
kohta 3 on sinun oma asiasi antaa tai olla antamatta mies joka asiasta suuttuu on parempi jättää antamatta (moni mies kyllä voi suutahtaa varsinkin, jos vaimo kieltäytyy tai pihtaa pitkiä aikoja mutta kukaan ei saa suuttua siitä (no ehkä kahden viikon pihtaamisesta voisi jo suuttua;D))
kohta 4 mies joka ei saa naulaa seinään tai osaa huoltaa autoa ei ole aviomies ainesta (tosin Ahmed ei osaa edes ajaa mutta miehelläni on ajokortti ja koulutus käyty niin henkilöautoon kuin kuorma-autoonkin ja auton huolto onnistuu ja pikku remonteeraus siinä missä ruuanlaitto ja siivouskin;D)
kohta 5 tuo on vaikea pala itsellekin, itse suhtaudun siihen niin että kaikki mitä mies on oppinut on väärää;D ja kiusallakin kyselen ja kyseenalaistan kaikki koraanin opit;d
kohta 6 mies ei sopeudu koska hänellä on negatiivinen asenne. Ei oma miehenikään tai AHmed tykkää kaikesta Suomessa... onhan kotimaa aina se armas vaikka se olisi vain länti paskaa;D kuitenkin kehuja tulee luonnosta, turvallisuudesta, yhteiskunnan toimivuudesta. Ruoka ei tietenkään maistu vaan pitää aina miesten keittää omat riisit, kanat ja maustaa chilillä kaikki... jopa torimansikat;d Eivät sentään halal-lihaa vaadi. Mitään ongelmia ei ole tullut näissä asioissa... no talvesta nyt valittaa perussuomalaisetkin;D
Saisit satakertaa paremman suomalaisen ja ehkä myös kymmenen kertaa paremman ulkomaalaisen kuin nykyinen, olethan vielä nuori... ellei kaveri sitten tosissaan halua muuttaa asennoitumistaan itselleen edullisempaan suuntaan... tuolla asenteella ongelmia tulee ja myös sinä joudut kärsimään suhteessanne ainakin henkisesti....
Kielimuuri on jo sellainen asia, että se pitää ottaa vakavasti ja toista pitää alkaa opettamaan tosissaan... haluaako miehesi sitten oppia, on toinen tarina. On helppo chillailla ja nyhjäillä yhdessä kun aika kuluu lähinnä vain toisen silmiä tuijotellen ja sängyssä peuhaten mutta joskus on kämmittävä omasta parisuhteesta ulkomaailmaan ja myös nähtävä oma suhteensa toisten silmin. Minun silmissäni suhteellanne on hyvin pieni mahdollisuus onnistua noista lähtökohdista... mies joutuu tekemään paljon kompromisseja suhteessaan suomen kulttuuriin ja kristinuskoon. sinä teet kompromissisi islamiin kun on sinun aikasi... mutta mielestäni yhteinen kieli ja miehen sopeuttaminen ovat nyt ensi alkuun tärkeimmät.
Pizzeriassa tosiaan on joskus vittumaisia asiakkaita, jos sieltä asiakaskunnasta alkaa suomalaisia ihmisiä arvioimaan niin aika karua, pihiä ja itsekästä porukkaa ollaan ja vieläpä ympäripäissään, joka viikonloppu;D
Tutustuta mies todelliseen Suomeen ja suomalaisuuteen, äläkä anna sen vain nysvätä pizzojen ja kebabien tuhruisessa ja rasvaisessa työelämässä;D
Selitä myös sille että Suomessa ei olla mitään elukoita että täällä (koska meillä on ihana vapaaseksi) osataan kyllä pitää ystävättäret ja poikaystävät ja vieläpä rakastettu erillään;D Kuitenkin varoitin tuosta mustasukkaisuudesta...
"Saisin varmasti jonkun ihanan suomalaisen miehen, mutta en tiedä haluanko."
Miksi haluaisit? Sinullahan on jo aivan ihana ruskeasilmäinen sovinistisikarenttu joka näyttää sinulle paikkasi nyrkin ja hellan välissä ja päättää kuin pikkulapselle mitä saat tehdä ja mitä et - ihan tottakai omaksi parhaaksesi vain. Näemmä on niin uskovaistakin vaikka onkin nyppinyt vain rusinat pullasta, omaksi edukseen tottakai.
"Odotan ja odotan että aika kuluu ja haluan tietää voisinko olla hänen kanssaan onnellinen"
Totta kai hän tulee muuttumaan juuri sellaiseksi kuin sinä haluat, ihan tuosta vaan yhtäkkiä hänestä tulee ymmärtävä ja lempeä kiltti mies jos vain rakastat häntä tarpeeksi. Tällaisia tapauksiahan tunnetaan ihan miljoonittain maailmalta että renttu on muuttunut luonteeltaan ihan erilaiseksi kun on tajunnut kuinka ihana nainen hänellä onkaan. Muistahan olla pitkämielinen ja ymmärtäväinen. Eli alistuva, ikuisuuteen asti, onnea vaan sullekin, missä teitä sinisilmäisiä suvaitsevia hölmöjä oikein sikiää???
Pyydän mitä ystävällisimmin, hankkiudu eroon siitä saastasta, ja hommaa se pois saastuttamasta isänmaatamme! Parempi sillekin jos kerran Suomi on niin kamala maa.
Kysypä häneltä miksi käyttää alkoholia, jos on niin hyvä muslimi olevinaan? Älä jatka suhdetta, miehen käytös ei tuosta ainakaan parane, jos jäät. Teet myös suuren palveluksen kanssasisarillesi jos selität hänelle tarkkaan miksi katkaiset suhteenne.
Nyt järki käteen, et varmaan sietäisi tuollaista käytöstä kotimaiseltakaan mieheltä. Vaikka monikulttuurisessa suhteessa joutukiin joskus hieman joustamaan, rajansa kaikella.
Jos et itse arvosta itseäsi tuon enempää ja annat kohdella itseäsi noin, et voi odottaa saavasi arvostusta toiseltakaan.
jalat alle!
maasta pois.
Jos suunnitelmissasi on elää elämäsi loppuun asti hänen kanssaan hänen kotimaassaan, kannattaa alkaa totuttautua hänen tapoihinsa. Mutta poistukaa siinä tapauksessa Suomesta mahdollisimman pian. Täällä ei tuollaista käytöstä hyväksytä eikä ymmärretä.
Ajattele, millaista elämäsi on esim. 10 vuoden kuluttua. Luultavasti mies on silloin jo saanut oleskeluluvan Suomessa ja häipynyt elämästäsi, mutta millaiseksi sinun elämäsi on muodostunut? Oletko voinut opiskella, harrastaa, luoda uraa, kehittää itseäsi? Vai oletko yksihuoltaja, joka saa pelätä lapsensa sieppaamista?
Ajattele myös mahdollisia lapsiasi. Millaisen perhe-elämän mallin haluat heidän saavan?
Ota se ihana suomalainen mies jos saat, on minun neuvoni.
Ohoh! Onpas sulle ongelmatyyppi osunut kohdalle. Mun kurdikaverini on onneksi ihan toista maata, mutta kaipa niihinkin sopii yhtä monenlaisia yksilöitä kuin meihin suomalaisiinkin.
Ei sen kanssa pakko ole olla. Pätee muuten kaikenmaalaisiin miehiin.
Kuulostaa siltä, että olisit onnellisempi ilman häntä.
elää elämääsi tuolla lailla hankalan miehen kanssa.Jos et kerran itsellesi halua suhteessa mitään,edes kunnioitusta,niin lakkaa valittamasta ja ole tyytyväinen miehesi palvelija.
suomeen muuta tosta noin vaan ei ainakaan turkkilainen saksaan menevät suurin osa. Ja onhan se niin että ton ikänen kaveri on jo naimisissa ihan omassa kotomaassa.
Mutta meillä näin;
1)Voin halata miespuolisia tuttuja ja esim. käydä syömässä exän kanssa, tai mennä illaksi exän luo katsomaan elokuvaa, no problem.
2)Hmm..harvemmin baarissa käyn, tai juttelen vieraiden kanssa, mutta jos nyt baaritiskillä jonkun kanssa jutskailee, niin mikä jottei.
3)Jos minä en halua (okei..tosi harvinaista, tapahtunut ehkä kolme kertaa koko seurustelun aikana), niin sitten vaan halitaan ja pussaillaan . Toisinpäin ei olekkaan sitten koskaan käynyt, eli että mies ei olisi halunnut.
4)Mä pitäydyn yleensä naisen "roolissa", ts. en "osaa" lisätä pissapoikaan nestettä jne..mutta oikeasti vasara pysyy minunkin kädessäni ja olen pieni it-nörtti. Mies osaa tarvittaessa kaikki hommat. Eli, jos olen vaikka väsynyt, niin siivoaa mun puolesta (tämä on kyllä ihan tuore ilmiö..viimeiset kolme kertaa on ukko siivonnut vapaapäivillään..tähän voisi tottua).
5)Raamattu ja Koraani vierekkäin seinällä esillä meidän olohuoneessa. Lapsia ei kasteta kumpaankaan uskontoon, vaan saavat itse päättää myöhemmin uskonnollisesta vakaumuksestaan.
6) Asunut liian kauan Suomessa..rutkuttaa Turkissa liian kuumasta säästä ja siitä kun ei tarjota Liptonia..
Olen aikoja sitten lopettanut käymisen noissa pitzza &kebab lafkoissa .myyköön sotkunsa toisilleen tai tietysti näille murrosikään jääneille kimuleille ,jos kaipaan iltani päätteeksi suolapalaa niin silloin vaan hessille tai nakkijonoon ,katson kyllä kuka siellä on tiskin takana!