1. Vaihdan heti toiseen työpaikkaan, jos joku tarjoaa enemmän eli toimin samalla tavalla kuin yritykset eli pyrin tuloksen maksimointiin.
2. Minua ei motivoi niin mikään yritys, eivät mitkään tuotteet, eikä palkka. En tiedä mihin motivaatiota tarvitaan, koska kun palkka maksetaan niin teen automaattisesti maksimiteholla joka tapauksessa koko ajan (mielenkiintoa tosin ei ole mihinkään, mutta tehokkuus on kuitenkin yli keskiarvon reippaasti).
3. En anna mitään ilmaiseksi, kaikki maksaa. Jos minulle soitetaan kotiin, niin otan kellosta aikaa kuinka paljon pitää käyttää vapaa-ajasta firmalle. En tee mitään vapaa-aikaan liittyvää työajallani.
KOKEMUKSIA
1. Olen saanut sellaisia kommentteja haastatteluissa, että me nyt kuitenkin haetaan pysyvää työntekijää, joka on tässä hommassa pitkään.
- No se on helppoa, maksakaa reippaasti yli markkinan korkeimman hinnan, niin en lähde minnekään.
Tämän jälkeen haastattelija kiemurtelee tuolissaan. Parasta tässä on kuitenkin se, että ko. firma oli riskinen start-up. Mikä riskinottaja se sellainen on, joka ei uskalla palkata työntekijää, joka saattaa lähteä pois milloin vain, koska firma ei suostu maksamaan lisää palkkaa.
2. -Etpä taida olla motivoitunut tähän tehtävään.
No kuten aiemmin sanoin en tarvitse motivaatiota, sillä sopimuksen mukaan maksat palkan, minä suoritan...
3. -Meille on kuitenkin tärkeää, että työntekijä on valmis vähän joustamaan ja antamaan omaakin aikaa yritykselle.
Vastasin:"Oletteko ajatelleet maksaa tästä, jos tämä jousto ei ole koulutusta ja siten lisää työntekijän arvoa ja palkkaa".
Ja haastattelija kiemurtelee.
Kun kysyin millainen työpaikka olisi ko. spekseillä sopiva, niin tuli vain murinaa.
Ps: Olisin tehnyt 14-tuntisia työpäiviä ma-la (varmasti paremmin kuin "motivoituneet" työntekijät; mutta ei sitten, jos ei kerran makseta kunnolla tai tarkemmin ottaen ei uskalleta palkata... Onneksi on nykyinen työpaikka olemassa, niin voi käydä haastatteluissa testaamassa haastattelijoita ja firmojen palkanmaksukykyä...
2. Minua ei motivoi niin mikään yritys, eivät mitkään tuotteet, eikä palkka. En tiedä mihin motivaatiota tarvitaan, koska kun palkka maksetaan niin teen automaattisesti maksimiteholla joka tapauksessa koko ajan (mielenkiintoa tosin ei ole mihinkään, mutta tehokkuus on kuitenkin yli keskiarvon reippaasti).
3. En anna mitään ilmaiseksi, kaikki maksaa. Jos minulle soitetaan kotiin, niin otan kellosta aikaa kuinka paljon pitää käyttää vapaa-ajasta firmalle. En tee mitään vapaa-aikaan liittyvää työajallani.
KOKEMUKSIA
1. Olen saanut sellaisia kommentteja haastatteluissa, että me nyt kuitenkin haetaan pysyvää työntekijää, joka on tässä hommassa pitkään.
- No se on helppoa, maksakaa reippaasti yli markkinan korkeimman hinnan, niin en lähde minnekään.
Tämän jälkeen haastattelija kiemurtelee tuolissaan. Parasta tässä on kuitenkin se, että ko. firma oli riskinen start-up. Mikä riskinottaja se sellainen on, joka ei uskalla palkata työntekijää, joka saattaa lähteä pois milloin vain, koska firma ei suostu maksamaan lisää palkkaa.
2. -Etpä taida olla motivoitunut tähän tehtävään.
No kuten aiemmin sanoin en tarvitse motivaatiota, sillä sopimuksen mukaan maksat palkan, minä suoritan...
3. -Meille on kuitenkin tärkeää, että työntekijä on valmis vähän joustamaan ja antamaan omaakin aikaa yritykselle.
Vastasin:"Oletteko ajatelleet maksaa tästä, jos tämä jousto ei ole koulutusta ja siten lisää työntekijän arvoa ja palkkaa".
Ja haastattelija kiemurtelee.
Kun kysyin millainen työpaikka olisi ko. spekseillä sopiva, niin tuli vain murinaa.
Ps: Olisin tehnyt 14-tuntisia työpäiviä ma-la (varmasti paremmin kuin "motivoituneet" työntekijät; mutta ei sitten, jos ei kerran makseta kunnolla tai tarkemmin ottaen ei uskalleta palkata... Onneksi on nykyinen työpaikka olemassa, niin voi käydä haastatteluissa testaamassa haastattelijoita ja firmojen palkanmaksukykyä...
Vastaukset 21
Vanhimmat
haastattelijoita on olemassa ja palkanmaksukykykin varmaan yllättää....(negatiivisesti).
kannata.Ihmiset käy palkan takia töissä, mutta sitä eí saisi sanoa, vaikka se tiedetään...kummallista
myöhemmissä haastatteluissa korostaa tehokkuuttasi, stressinsietokykyäsi (olet niin välinpitämätön, että tuskin pienistä stressaannut) ja että etsit urakehitystä (mutta älä mainitse mittaavasi sitä rahassa).
Kannattaisi myös kouluttautua jollekin sinua kiinnostavalle alalle. Tekstistäsi vähän paistaa läpi, että olet fiksu ihminen mutta vain hanttihommia olet hakenut. Etenkin pitemmän päälle ihmiset alkavat ihmetellä, miksi haaskaat aikaasi nippelipuuhissa. Ja töissä kuitenkin vietetään aika paljon aikaa, niin kannattaa jo siksi valita sellainen työ, jossa jaksaa olla pitempään.
Minulla on jo KTM:n ja DI:n paperit, niin ei oikeastaan enää kiinnosta/hyödytä hirveästi lisäopinnot.
Tosiasia tosin on, että "me ei tykätä sellaisesta, joka ajattelee vain omaa yksilön etuaan", vaikka todellisuudessa jokainen ajattelee vain omaa etuaan (esim. oman lapsen edun edelle asettaminen on oman edun ajamista, koska se nostaa tyytyväisyyden tarvetta (olen iloinen voidessani auttaa näin lastani)).
Työ- ja koulumaailmassa on molemmissa haasteensa. Sulla on suuresti koulutusta, mutta montakos vuotta olet yhteensä ollut työelämässä? Työelämän parhaat puolet on ihan erilaisia kuin koulumaailman. Sun kannattais nostaa pari tonnia opintolainaa ja lähteä Aasiaan vaeltamaan. Näet vähän maailmaa ja ihmisiä ja saat tuota asennettasi muutettua. Asenneongelma sulla nimittäin on ja sen kyllä varmasti itsekin tiedät. Eli aikuistumista kehiin. Monille kaltaisillesi on just joku köyhäilyreissu tehnyt hyvää...
En ole kyllä ollut kuin 2 vuotta työelämässä, jos osa-aikaisia alaan liittymättömiä (n. yht 2 vuotta) ei lueta mukaan.
En minä ensinnäkään tarvitse opintolainaa (maksan niitä lähinnä pois, mitä nyt on jäljellä) ja toisekseen työelämästä poisjäänti on suurin virhe, sillä sen jälkeen saisin olla nykyiseenkin vajaaseen kolmeen tuhanteen tyytyväinen...
Vaeltaminen on muuten ihan syvältä, kuukausi Nepalissa ja pari Kiinassa riittää. Ja se mitään köyhäilyä ollut 5 eurolla päivä, kun kulut Nepalissa ovat mitä ovat. Se hipinkin pitäisi tietää.
Ja älä ikinä aikuistu vaan kasva isoksi...
Seurailin tätä ketjua mielenkiinnolla ja odottelinkin jonkun nostavan tuon asenne-termin esiin. Nykyinen työelämähän on voiton maksimointia (nimenomaan työnantajan taholta) ja itsensä likoon laittamista (työntekijän puolelta).
Eli oikea asenne on, että täytyy olla innoissaan siitä, että saa selkä vääränä könöttää jossain toimistossa, olla tekomukava kaikille puupäille ja tyytyä epämiellyttäviin työehtoihin ja riistoon. Tähän riistoon täytyy nöyrästi anellen pyrkiä pääsevänsä ja jos siihen pääsee, on oltava kiitollinen ja osoitettava se venymällä yhä kovempiin ja kovempiin suorituksiin. Jos systeemin mielekkyyttä joku uskaltaa missään kyseenalaistaa leimataan heti asennevammaiseksi ja suorastaan vajaamieliseksi.
Nykyiset työmarkkinat ovat sellaiset, ettei työtä riitä kaikille ja ne, jotka työssä ovat joutuvat antamaan yhä enemmän ja enemmän. Töissä olevat varsinkin pelkäävät työttömyyttä kovasti ja tekevät mielellään vapaaehtoisesti pidempää päivää vaikka pienemmälläkin palkalla. Työttömät ja työkykyiset (kenties olleet joskus myös työhaluisia ja innokkaita tarttumaan työhön) turhautuvat koko systeemiin ja tästä syntyy "asennevammoja", joista työssään ahdistuneet ja riistetyt ihmiset voivat syyttää työttömiä ja saada jotain tyydytystäkin kenties siitä.
Mutta mutta, lama on tulossa, energia- ja metallivarat loppuvat, pahoinvointi lisääntyy ja homma on räjähtämispisteessä muutenkin. Tuntuu siltä, että yhteiskunta rasvaa omaa hirttoköyttään kiihtyvällä vauhdilla... työttömällä ei ole enää paljoa menetettävää.
Hyvää pääsiäistä kuitenkin!
Se on JUST noin kuin sä kirjoitit.
Sosiaalinen älykkyytesi ei ole kovin suuri. Vaikka puhut totta ja asiaa, niin ei työhaastattelussa paukutella päin naamaa tollasia asioita (jos oikeasti haluaa työn). Palkkaa saa vaatia ja arvostusta mutta tollanen kukkoilu on aivan turhaa..
esitin vastaukset kysymyksiin.
Jos kysytään, mikä on tärkeintä, niin vastaan raha. Mitä kukkoilemista siinä on?
Jos kysytään, miten sinut motivoidaan töihin, niin vastaan ei mitenkään. Kunhan maksat palkkaa. Jos tulee jatkokysymys, että onko raha ainoa motivaattori, niin vastaan kyllä. Hakeudun suurimman tuoton äärelle. Tästä ei tykätä ei niin yhtään.
Mitä sosiaaliseen älykkyyteen tulee, niin kyllä minä tiedän etukäteen mikä asenne siellä odottaa tuollaisia vastauksia. Luulisi nyt toimitusjohtajan tietävän, mitkä ne ajurit työntekijän työnteolle ovat. Jos etsii jotain, jolla on se palava halu tehdä tätä hommaa, niin joutuu odottamaan vuosia tai sitten ottamaan sen joka valehtelee olevansa ihan tajuttoman kiinnostunut näistä teidän lastenrattaiden tietokoneistettujen muttereiden kehittämisestä, koska lasten turvallisuus on ollut aina lähellä sydäntä (kuvittele tähän esim. saatananpalvoja goottikoodari).
Luulevatko tuollaiset start-up firmojen toimitusjohtajat tosissaan työntekijöitä kiinnostavan yrityksen tuotteet. Yhtään tyyppiä en tunne, jota jonkun firman tuotteet kiinnostaisivat siinä määrin, etteivät vaihtaisi työpaikkaa, jos joku tarjoaisi tonnin kuussa enemmän. Tuskin tuntee toimitusjohtajakaan.
Kekustelu on saavuttanut pisteen, jonne arvelinkin sen asennevammojen puimisineen päätyvän ja liityn mukaan tässä vaiheessa.
Toki olet oikeassa motivoitumisasioissa ja muissa, näinhän se monesti menee, mutta näinhän ei kaksinaamaisessa paskanjauhantayhteiskunnassamme saisi tehdä.
Itse en myöskään paljoa motivaatioita firmasta ja sen tuotteista saa, vaikka nyt tietenkin on työhaastatteluissa oltu yleensä yleisesti hyväksyttävimmillä linjoilla :-)
Tosi asia kun on se, että teen joka tapauksessa pelkästä velvollisuudentunnosta töitä "täysillä" sen minkä pitää, mutta siinä täytän vain osani kauppasopimuksesta. Annan toki usein enemmänkin, mutta oletan kyllä saavani takaisin jossakin muodossa myöhemmin, esim. ylennyksinä. Jos tätä "sopimatonta" osaa ei ala kuulumaan, loppuu hyvän tekeminen omaltakin puoleltani.
Vastaus kysymyksen "Millaiseen työpaikkaan sopii.." on: Yrittäjä.
Näin ratkaisin asian omalla kohdaltani. Lisää sekä tuloja, että motivaatiota.
muistat asiakkaalle sanoa että sinua kiinnostaa asiakkaan hyvinvointi eikä asiakkaan rahat. Katsos, tämä maailma toimii bullshitillä. Kaikki sen tietää ja kaikki sen mukaan elää. Vain lapset ja hullut saa sen kyseenalaistaa -eli mikäli et halua tulla luokitelluksi kumpaankaan kategoriaan niin toimi sen mukaan!
Ja se mitä tuolla aiemmin sanottiin, että töitä ei riitä kaikille ja että huonoissa oloissa saa vääntää selkä vääränä hommia yms. yms.
Totta!
Mutta työllistetyllä on paremmat edellytykset korkeaan elintasoon kuin työttömillä -tämän viestiketjun ap:kin korosti rahan tärkeyttä! Eli duunia on painettava, että vois ostaa ja tehdä kaikkea kivaa :D Ja naisetkin tykkää enemmän massimiehistä kuin köyhistä paskanpuhujista.
Työnhakutilanne on show, teatteria. Haastattelija ja työnantaja näyttelevät käsikirjoitettuja osiaan ja teeskentelevät olevansa joku muu. Tämä on myös työn hakijan rooli. Tilanteessa ei ole sijaa persoonalle, asenteelle eikä mielipiteille.
Kirjoittajalla on oikea asenne. Kuvittele rekrytointitilanne sirkukseksi ja apinoi mukana, mutta älä ole yliampuva. Saat varmasti työtä.
jos joskus sellaisen näen (olen nähnytkin pari kertaa), että meillä täällä XXX-yrityksessä on tosi tärkeää, että hommat sujuu. No nyt on tällainen juttu, miten olette aiemmin hoitaneet tätä. Meinaan jos voitaisiin yhdessä kehittää tätä vähän eteenpäin jne. roskaa...
Asiakas maksaa ja minä tuotan... sen enempää välittämättä omista tunteista (no niitä ei ole kyllä missään firman hommissa mukana, kun ei ole optioitakaan...).
Minua motivoi muukin kuin raha. Oikeasti haluan olla hyödyksi toiselle ihmiselle. Saan siitä henkistä tyydytystä kun asiakas sanoo aidosti kiitos. Vanha totuus on, ettei täällä kukaan yksin pärjää. Se joka toista väittää elää yhteiskunnan ulkopuolella. Minä annan ilmaiseksi monia asioita, saan aina jotain takaisin. Moraali elämää ja toisia kohtaan lähtee itsestä. Tosin tällä tavalla en ole saanut sitä duunia jota haluaisin
suorituskykyyn tarvitaan paljon motivaatioota sekä mielekästä ja haasteellista työtä.Jos motivaatio puuttuu niin se huomataan esimiehen/työnantajan taholta.Usko tai älä.
niin millään.
Esim. nykyinen työni ei kiinnosta pätkääkään enempää kuin mikään muukaa työ. Ihan sama minulle on kenelle muulle minä töitä tekisin kunhan rahaa tulee...
Tuo motivaatio on joidenkin HR-ihmisten ja "arvot kohdallaan"-ihmisten juttu jota toitotetaan, kun ei haluta hyväksyä sitä, että joku ei arvosta samaa hommaa pätkääkään, vaikka se olisi itselle se maailman tärkein asia.
Esim. esimieheni esimies puhuu, että on tärkeää saada uusista työntekijöistä "yrityksen nimi" miehiä ja kuinka yritys on ollut hänelle tärkeä ja niin pitää olla alaisillekin. Tyypillä on eläkevuosiin ehkä alle kymmenen vuotta ja aina ollut samalla firmalla töissä. Jos ei ole elämässä muuta sisältöä niin....
Mitä tehokkuuteen tulee, niin miten minun analyysini ovat aina kehuttavina ja osaston parhaita, vaikka minua niiden vääntäminen ei kiinnosta pätkääkään (no muiden taso ei ole ihan omalla tasollani, mutta jos näillä tyypeillä jollain olisi sellainen tajuton motivaatio, niin minun analyysini pitäisi olla kaiken järjen mukaan näiden tuotosten alapuolella). Eli se siitä motivaatiosta, jotkut sitä tarvitsevat, toiset voivat tehdä tunteetta...
Työntekijän pitäisi tuntea oma arvonsa, koska hommat menevät nykyisin niin, että työnantajat pystyvät kyykyttämään palkalla ym. koska liian paljon on alistujia... Ammattiliitotkin ovat ihan s*tanan hampaattomia!
ei millekään ********* ammattiliitolle. Jumankauta, jos ne tulisivat kurkkimaan ylityölistaa, niin ikinä en voisi tehdä 3 kuukautta sisään. Nyt tosin niitä pitäisi alkaa jotenkin tulouttamaan, ettei jää hanskaan jos tulee vaihdettu firmaa (tuollaista viittäsataa tuntia ei oikein voi kirjoissa pitää juuri ammattiliittojen vuoksi)...
Nimimerkillä ylitöitä pääsiäisen ajan aamuneljään eli tappi näkyy tuossa 3 minsan päästä.
Työkkärin kautta tukityöllistetyksi suorittavan tason hommiin.
näin varmaan kävisi, jos hakisin ensimmäistä työpaikkaa ilman teatteria (joo tähän hommaan piti vetää teatterirooli...).