Eli. Mitä tekisin kun oon ollut nyt 2vuotta kihloissa mieheni kanssa ja meillä on 5kk tyttö. Rakastan vielä tavallaan miestäni mutta tunteeni ovat lapsen synnyttyä kadonneet aika lailla. Minua ärsyttää joka asia mitä mieheni tekee. jopa kun hän yskäsee tms.. vaikka ei itse sille voikkaan mitään. Mutta sitten taas mies on alkanut yksityis-yrittäjäksi joten tienaa paremmin ja on ostanut oman koneen ja yrittää kaikin tavoin että meillä olisi kaikki hyvin.Ja onmuutenkin aivan ihana meitä kohtaan. en vaan rakasta häntä enään niin paljoa ja haluaisin jotain muuta. Auttakaa!!
Haluan erota
minä vain...
142833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
samantekevä vaikka kaverisi yrittäisi kuinka kovasti, niin se ei riitä sulle. Kun kerran haluat jotain muuta niin lähde suhteesta, kyllä kaverillasi ottaija on.
Hän kyllä tekee kaikkensa elättäkseen meidät ja siitä olen enemmän kuin kiitollinen. Tunteet on vain häipynyt eikä se johdu hänestä vaan minusta.. En vain halua pahottaa hänen mieltä kun hän rakastaa minua ylikaiken.
luuskaa voi joku mies rakastaa yli kaiken.
Taidat siellä petinpohjillakin teeskennellä.
Toivottavasti miehesi saa arvoisensa naisen ja sinä et tarvitse muuta kuin saunan taakse......
on siinä "äiti", kun ei lapsestakaan mitään vällitä....???
masentunut? Kuulostaa ihan siltä, miten itse käyttäydyin miestäni kohtaan, kun olin burn outin partaalla. Silloin vaan kaikki avomiehessä ärsytti, vaikka hän ei ollut syy pahaan olooni. Mun mielestä sun kannattaisi puhua vaikka neuvolassa olostasi.
Mene nyt ihan oikeesti heti pääsiäis pyhien jälkeen neuvolaan ja kerro ongelmista. Sinulla tuntuu olevan synnytyksen jälkeinen masennus. t: koti tohtori
En ole ajatellutkaan että tämä voisi johtua masennuksesta, yai väsymyksestä. Kiitos kun ymmärrätte ja haluatte auttaa:)
"en vaan rakasta häntä enään niin paljoa ja haluaisin jotain muuta".
Parasta mitä sinä haihattelija voit antaa miehellesi on hänen lapsensa ja sinä itse poistua kuvioista.
Tuollainen kunnon ihminen kuin miehesi, tarvitsee rinnalleen samanlaisen kunnon naisen joka hoitaa hänen lapsensa ja on tukena hänen niin kovasti yrittäessään eteenpäin perheensä hyväksi.
Joten ellet osaa asennoitua tilanteeseen oikein ja rakentavasti kipaiseppa ostamassa kunnon pulloharja ja jynssää korviesi väli oikein kunnolla. Ekä nuo typeryydet ja perhettä hajoittavat höyryajatukset saat pois mielestäsi.
Sinä olet hyvin tietoisesti ja harkiten hankkinut velvollisuutesi: miehen ja lapsen. Hoida siis velvollisuutesi. Nyt on liian myöhäistä haikailla sinkkuelämän ihanuuksista. SE EI ole sinun velvollisuutesi!
jos luulet että avioliitto on onnea ja sellaisen tosi oikean löytää,
se on aika harvinaista,
kyllä se on arkea ja useilla kova miettiminen kuinka lasta hoitaa jotta hän menestyisi,
tuurilla menestyy vai huvin pieni osa,
NYT
"tunteeni ovat lapsen synnyttyä kadonneet aika lailla"
johtunee yleisestä väsymyksestä ja sitä kun on aina pakoisia töitä, eikä saa tehdä sitä kun haluaa.
voin vakuuttaa sitä se on 15 vuotta eteenpäin, siten seisoo kiitos,
jos et ole ennen eronnut ja järjästänyt/pilannut koko elämänsi ja
tilanteesi on että elät perheessä jossa on sinun,minun, ja yhteisiä.
jos sinulla on uusioperhe, ongelmista et pääse koskaan, aina on raha, perintö ym riitoja, kun potäsi olla toimia
NOPEASTI JA LYHYESTI entisien riitakumppanien kanssa.
Mieti vähän, kuinka helppo oma antaa periksi,
kyllä nuo suhteet esittävät
ulospäin pelkkää valhetta,
useat ovat kertoneet totuuden meille.
SINULLA TUNTUU OLEVAN
keskimääräistä paremmin asiat,
joten koettakaa se ymmärtää,
JA PUHUA, vaikka aina asioista joista toinen haluaa puhua.
Älkää pilatko elämäänne uhkailemalla, tms, kuten jo on pilannut
yli 70 % ja ovat vain "määräaikaisessa" uudessa suhteessa.
ELÄMÄ ON TYÖTÄ ja yhteistoimintaa, vai oletko kodistasi saanut muunlaisen kasvatusmallin,
oletko sen toisin ymmärtänyt.
Joudut vaihtamaan usein, tiedän uusi liha on hienoa, mutta aina toisen käytetyssä on enemmän vikoja,
oli se puoliso tai auto.
ELI OLET VAIN VÄSYNYT; oikein perusväsynyt, etkä ymmärrä tilaasi.
Jos mies ei lyö, eikä perheen rahoja tuhlaa, ei taatusti kannata erota,
eikä uhatakaan millään pahalla, tai loukkaavalla,
sillä sillä ei saa kuin pahoja haavoja.
niin kyllä meidänkin rakkaus oli heikolla, 15,,18 vuotta, mutta kun lähtivät opiskelemaan,
on meillä rakkaus suurempaa kun ensimmäisenäkään vuonna.
koko elämä oli pieni ja suuri huoli lapsista ja taloudesta,
vaikka hyvin menikin,
mikään ei ole eteenpäin täysin varmaa,
Nyt on sopi ja iloa lapsista,
kyllä kannatti uhrata ja olla pienessä vähemmistössä.
sontaa täynnä. Olet todella sairas, kun pahaksi onneksi se kakara putkahti siihen ja sitten olet heti kunnon miehestä ottamassa eroa ja lapselta isän. Olet todellinen narri.
Miehesi on kyllä ansainnut kunnon naisen, mutta jätä se lapsi sitten kunnolliselle isälleen eikä tuollaiselle hermoheikolle mielisairaalapotilaalle eli itsellesi.
Mene hoitoon. Mikkä tulet kestämään kymmenet sairaudet, joihin lapsesi joka tapauksessa sairastuu, koska flunssia tulee ja menee, kun lapsi on tarhassa tai koulussa.
Tässä nyt näkee nykypissisten ideologian.
Voi miesraasuasi, sääliksi käy, kun ei saa edes yskäistä.
Olisit pysynyt vanhanapiikana, olisi ollut kaikkien puolesta paras valinta.
Olet suuri idiootti ja imbesilli.
Todellinen luuska.
Oli viimenen kerta kun haen apua täältä. Sain asian sovittua mieheni kanssa ja kerroin suoraan mitä ajattelen. Hän onneks on niin ihana että haluaa auttaa eikä erota. Muistakaa että ihmiset on erilaisia joten mielestäni ei kenenkään kuulu ruveta haukkuun muita. mutta kiitos siitäkin!!! helpotti oloa ihan vitun paljon!!!!!! HEIPPA
Tosin olemme olleet yhdessä useamman vuoden ja lapsellakin ikää jo kohta kaksi. Kaikki tunteet mit joskus oli on vaihtuneet pelkäksi kaveruudeksi. Ainakin minun puoleltani. Haluaisin lähteä, mutta en uskalla, tai ei se siitä ole kiinni vaan siitä että en osaa. Olen miettinyt tätä jo kuukausitolkulla. Tuntuu pahalta, kun mieheni sanoo rakastavansa minua, mutta en pysty sanomaan samaa hänelle. Lisäksi mieheni on herkkä, enkä muutenkaan haluaisi satuttaa häntä.
Minusta lapsi ei saa olla este eroamiselle. Vanhempien hyvinvointi on myös lapsen hyvinvointia. Välitän kyllä miehestäni, mutten rakasta. Olen kuitenkin vielä nuori, enkä haluaisi loppuelämääni viettää tässä parisuhteessa. Loppuusa lapsemme on vielä niin pieni, että ei VÄLTTÄMÄTTÄ tajuaisi eroamme niin hyvin. Tai lapsethan vaistoavat kaiken. Ah, kun on hankalaa. Varsinkin tämä tunteiden pukeminen sanoiksi. Haluaisin vain sitä omaa elämää. En halua riistää lapselta isää, eikä näin kävisikään vaikka eroaisimme. Mies on hyvä isä. Parasta mitä lapselleni saatan toivoa, mutta tarvitsen itsekkin suhteesta jotain.
Tsemppiä sinulle, puhu miehesi kanssa tunteistasi. Niin minäkin yritän kovasti tehdä. Huom. YRITÄN!
-kady-
sama tilanne kuin meillä, jopa saman ikäistä lasta myöten. Minä siis olen se mies ja juuri noin uskon muijani ajattelevan minusta. Muija on laittanut majapaikakseen olohuoneen sohvan. Kun aamulla lähden töihin se makaa siinä sohvalla mullistelemassa ja kun illalla tulen kotiin mikään ei ole muuttunut. Kämppäkin alkaa olee ku sikolätti ja lämmintä ruokaa on turha oottaa kotiin tullessa, saatikka mitään muutakaan lämmintä.
Siinä taas palkka miehelle joka on yrittänyt parhaansa. HYVÄ NAISET!