Olen aivan totaalisesti tylsistynyt tähän tilanteeseen.
Avomies on jatkuvaan töissä. Ja jos on vapaapäivä, niin työpaikalta soitetaan, että voisi tulla töihin ja hänhän menee.
Aina päivällä sanoo "taas työpaikalta soitettu ja mitäkähän asiaa".. mitäköhän? Ja sitten soittaa heille takaisin tai oikein odottaa puhelinta kokoajan urkkien, että olisivat laittanut viestiä tai soittaisivat kohta ja sitten myöntyy töihin.
Jos hän sattuu jonain vapaapäivänä jäämään kotiin, niin hän vaan nukkuu, ärjyy tai miettii jatkuvaan, että mitähän tekisi ja mitähän kaverit tekee tänään.
Hän myös olettaa, että tuolla hänen käytöksellä kiitokseksi siivoan täällä ja teen hänelle ruokaa.
En ole kieltämättä mikään kokki ja jos teen ruokaa, niin avo uikuttaa, että liian vähän mausteita ja ynnämuuta paskaa.
Pienikin roska minun jäljiltä pöydällä (esim. tyhjä tupakkiaski) niin alkaa kuulua valitus, että kun en osaa pitää taloa siistinä. JA jos ei sillä hetkellä, niin mylhemmin!
Kait se nyt on hyvä hänellä sanoa, koska hän ei ole täällä sotkemassa vaan töissä.. ja kun hän täällä aina syö, niin johan on tiskit levällään. Ja kun vittuuntuneena kokkaa omat ruokansa, niin on paistinpannut yms ihan täynnä ruokaa ja jätetty homehtumaan tuonne liedelle.. kenen siivottavaksi? MINUN!!
Pyykkejä ei osaa laittaa pesukoneeseen valmiiksi pestäväksi.. aina lojuu bokserit ja t-paidat olohuoneen lattialla.
Kukkia ei tajua ostaa kotiin, vaikka olen varmaan sen tuhat kertaa sanonut, että olisin siitä iloinen.
Kyllähän tuo kosi tuossa vuosi sitten ja vastasin myöntävästi.. ihme kyllä!
Sillon puhuttiin, että mikään pitkä kihlausaika ei meitä kiinnosta ja ei olla mitään prinsessahää-ihmisiä ja että mennään naimisiin ihan maistraatissa kesällä 2008.
Joo no nytpä avo on keksinyt, että ennen ensimmäisen lapsen tuloa ei mennä naimisiin.. miksiköhän vitun takia?
V*ttu minä olen jatkuvaan sanonut, että en tee lapsia ennen naimisiin menoa! Annoin sitten periksi ja aloin yrittämään melkeen heti kun tämä kosi.. syynä se, että olen siinä tilanteessa jo varma, että hän haluaa kanssani naimisiin.
Nyt sitten väittää idiootiksi ja valehtelijaksi, koska väitän moista että ollaan sovittu menevämme kesällä 2008 naimisiin.. voi jumalauta mikä äijä.
Käskee antaa todisteita. Eikös se todiste olisi se, että hän kosintahetkellä sanoi niin? Vai olisko se pitänyt ottaa nauhalle tulevaa varten?
Kokee kuulemma myös todella ahdistavana, kun katson esim. häähullut ohjelmaa.. kuulemma en saisi tätä katsoa. Jos kuitenkin katson tätä ohjelmaa, niin en saisi ottaa häitä puheeksi vaan pitää turpani kiinni. Hääelokuvia en saa katsoa.
Rakkauselokuvat on typeriä.
Valittaa aina, kun katson esim dr. philiä tai muita minua kiinnostavia ohjelmia. Silti minun pitäisi sietää häntä kiinnostavat ohjelmat. Jos en siedä ja ajattelen mennä konelle, niin kuulemma ei ole minun nettiaika.. vaikka en edes menisi nettiin.
Hän ei siedä minun musiikkia. Siis kuuntelemaani sellaista. Jos haluan polttaa autoon minua miellyttävän levyn, niin hän käskee laittaa sen peräkonttiin.. Tästä en tiedä miten tosissaan on, nauraa aina kun sanoo tämän.
Pakottaa aina minut hänen vanhemmilleen aterialle.. pidän hänen vanhemmistaan, mutta en jaksa käydä kaikilla aterioilla. En ole juhla ihminen.. en vietä mitään pääsiäiskutsuja omankaan perheeni kanssa. Jos pitäisin sellaisesta, niin me perheeni kanssa järjestettäisiin sellaiset..
Esim. häitä ei kiinnosta pitää koska en tosiaan ole mikään juhla ihminen.. TÄSTÄ avo sitten on innoissaan.
En minä tuota jättämässä ole, minulla on muutakin kun miettiä kotiongelmia.. mutta onhan tässä kestämistä!
Avomies on jatkuvaan töissä. Ja jos on vapaapäivä, niin työpaikalta soitetaan, että voisi tulla töihin ja hänhän menee.
Aina päivällä sanoo "taas työpaikalta soitettu ja mitäkähän asiaa".. mitäköhän? Ja sitten soittaa heille takaisin tai oikein odottaa puhelinta kokoajan urkkien, että olisivat laittanut viestiä tai soittaisivat kohta ja sitten myöntyy töihin.
Jos hän sattuu jonain vapaapäivänä jäämään kotiin, niin hän vaan nukkuu, ärjyy tai miettii jatkuvaan, että mitähän tekisi ja mitähän kaverit tekee tänään.
Hän myös olettaa, että tuolla hänen käytöksellä kiitokseksi siivoan täällä ja teen hänelle ruokaa.
En ole kieltämättä mikään kokki ja jos teen ruokaa, niin avo uikuttaa, että liian vähän mausteita ja ynnämuuta paskaa.
Pienikin roska minun jäljiltä pöydällä (esim. tyhjä tupakkiaski) niin alkaa kuulua valitus, että kun en osaa pitää taloa siistinä. JA jos ei sillä hetkellä, niin mylhemmin!
Kait se nyt on hyvä hänellä sanoa, koska hän ei ole täällä sotkemassa vaan töissä.. ja kun hän täällä aina syö, niin johan on tiskit levällään. Ja kun vittuuntuneena kokkaa omat ruokansa, niin on paistinpannut yms ihan täynnä ruokaa ja jätetty homehtumaan tuonne liedelle.. kenen siivottavaksi? MINUN!!
Pyykkejä ei osaa laittaa pesukoneeseen valmiiksi pestäväksi.. aina lojuu bokserit ja t-paidat olohuoneen lattialla.
Kukkia ei tajua ostaa kotiin, vaikka olen varmaan sen tuhat kertaa sanonut, että olisin siitä iloinen.
Kyllähän tuo kosi tuossa vuosi sitten ja vastasin myöntävästi.. ihme kyllä!
Sillon puhuttiin, että mikään pitkä kihlausaika ei meitä kiinnosta ja ei olla mitään prinsessahää-ihmisiä ja että mennään naimisiin ihan maistraatissa kesällä 2008.
Joo no nytpä avo on keksinyt, että ennen ensimmäisen lapsen tuloa ei mennä naimisiin.. miksiköhän vitun takia?
V*ttu minä olen jatkuvaan sanonut, että en tee lapsia ennen naimisiin menoa! Annoin sitten periksi ja aloin yrittämään melkeen heti kun tämä kosi.. syynä se, että olen siinä tilanteessa jo varma, että hän haluaa kanssani naimisiin.
Nyt sitten väittää idiootiksi ja valehtelijaksi, koska väitän moista että ollaan sovittu menevämme kesällä 2008 naimisiin.. voi jumalauta mikä äijä.
Käskee antaa todisteita. Eikös se todiste olisi se, että hän kosintahetkellä sanoi niin? Vai olisko se pitänyt ottaa nauhalle tulevaa varten?
Kokee kuulemma myös todella ahdistavana, kun katson esim. häähullut ohjelmaa.. kuulemma en saisi tätä katsoa. Jos kuitenkin katson tätä ohjelmaa, niin en saisi ottaa häitä puheeksi vaan pitää turpani kiinni. Hääelokuvia en saa katsoa.
Rakkauselokuvat on typeriä.
Valittaa aina, kun katson esim dr. philiä tai muita minua kiinnostavia ohjelmia. Silti minun pitäisi sietää häntä kiinnostavat ohjelmat. Jos en siedä ja ajattelen mennä konelle, niin kuulemma ei ole minun nettiaika.. vaikka en edes menisi nettiin.
Hän ei siedä minun musiikkia. Siis kuuntelemaani sellaista. Jos haluan polttaa autoon minua miellyttävän levyn, niin hän käskee laittaa sen peräkonttiin.. Tästä en tiedä miten tosissaan on, nauraa aina kun sanoo tämän.
Pakottaa aina minut hänen vanhemmilleen aterialle.. pidän hänen vanhemmistaan, mutta en jaksa käydä kaikilla aterioilla. En ole juhla ihminen.. en vietä mitään pääsiäiskutsuja omankaan perheeni kanssa. Jos pitäisin sellaisesta, niin me perheeni kanssa järjestettäisiin sellaiset..
Esim. häitä ei kiinnosta pitää koska en tosiaan ole mikään juhla ihminen.. TÄSTÄ avo sitten on innoissaan.
En minä tuota jättämässä ole, minulla on muutakin kun miettiä kotiongelmia.. mutta onhan tässä kestämistä!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huvittavaa tekstiä :) Mielestäni kyllä aika sairasta olla noin riippuvainen töistä.. Eikö miehelläsi ole tosiaan mitään muuta elämää kuin työnteko.. Miten tuollaista elämää edes kestää?? Aika huvittavaa touhua kyllä teillä mutta voin kyllä sanoa että et ole ainut joka elää vastaavassa tilanteessa.. Yleensä se on vaan niin päin että nainen valittaa joka asiasta..
hei, älä mene tuollaisessa tilanteessa naimisiin. Tilanne ei yhtään sillä parane että saatte sormukset sormiin.
Sinulla taitaa olla edessä aviomiehen kasvatus!
Näin vanhempana naisena haluan antaa sinulle vähän ajateltavaa.
Sinulla on nyt yli-ikäinen murkku asuinkaverinasi. Jos ajattelet asiaa miehesi näkökannalta, hän jatkaa sitä elämää mitä murkkunakin isin ja äidin kanssa. Mitä tiedät miehesi perheestä ja hänen vanhempiensa parisuhteesta? Ottaako mallin sieltä? Vai onko hän esim. pahnan pohjimmainen (nuorin) joka on saanut olla SE tärkein?
Sinun pitäisi opettaa häntä ottamaan vastuuta myös siinä jokapäiväisessä elämässä omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Älä siivoa hänen jälkiään. Siivoa omasi, mutta jätä muu tekemättä. Tietysti hän kiukuttelee – kuten murkkuikäinen ainakin. Älä anna periksi äläkä hermostu. Anna välittömästi hyvää palautetta kun hän tekee jotakin, hymy, kiitos tai halaus. Älä välitä vaikka nurisee siitäkin.
Tee selvät rajat. Jos lähtee silloinkin kun on vapaata, järjestä itsellesi ohjelmaa – jotain kivaa mistä pidät. Tiedän että keljuttaa, mutta muista kehua miten kivaa sinulla oli kun hän palaa – vaikkei muka kuuntelisi. Kun ruoka ei kelpaa, kerro miten sääli on, ettei maita. ”Ehkä laitat vuorostasi ruokaa, niin katson kuinka se pitää maustaa.” Muutoin valitusoikeutta ei ole, poistu paikalta. Hän kiukuttelee kyllä – mutta älä missään nimessä siivoa hänen jälkiään! Kerro että ne kuuluvat ruuanlaittajan hommiin, ei voi mitään.
Tarvitset yhtä lujia hermoja kuin murkkuikäisen kanssa. Huutaminen, uhkailu, veetuilu, loukkaantuminen, itkeskely ei auta. Pitää olla johdonmukainen, päättäväinen ja maltillinen – näytä että rakastat häntä siitä huolimatta vaikka hän kiukkuaa.
Varaa aikaa, muutos ei tapahdu muutamaan kuukauteen. Jos hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi kiukuttelulla, niin hän on todennäköisesti valmis pitkäänkin taistoon. Kun omat hermot meinaa mennä, tähän tarvitset hyviä ystäviä ja jotain tekemistä jossa puhaltaa liiat höyryt ulos.
Kiukuttelua miehillä on usein kotoa poistuminen, he uskovat että toisella hermo pettää ensin ja kun tulevat kotiin kaikki on ok. Muita ovat ”kaverien” kanssa hengailu, harrastukset, baarit, juopottelu, nalkutuksen koventaminen ja ”sattuvat” sanat, mökötys, täydellinen passiivisuus, seksin pihtaaminen.
Pahimmasta päästä ovat sitten väkivaltaisuus ja vieraisiin naisiin meneminen. Hän uhmakkaasti lähtee hakemaan muualta sitä, mitä kotoa ei saa – myötätunnon antajaa ja lohdutusta itselleen.
Sinuna en uskaltaisi hankkia lapsia ennen kuin mies on osoittanut edes jotain aikuistumisen merkkejä. Muutoin olet tilanteessa että sinulla on yksi ”ottolapsi” synnyttämiesi lisäksi. Kun teille tulee lapsi, hänen kiukuttelunsa vain lisääntyy, koska sinulla ei ole enää aikaa olla hänelle äitinä. Hän on mustasukkainen sille tulevalle vauvalle, todennäköisesti jo raskaus aikana. Moni mies pettää tässä vaiheessa.
Toinen vaihtoehto on että sopeudut tilanteeseen pikkuhiljaa. Lakkaa silloin odottamasta että mies itsekseen huomaa mitään, hän elää omaa elämäänsä kuten mukavammilta tuntuu ja sinä mahdollistat sen. Siihen tavallaan tottuu - tottui minunkin äitini ja liittoa takana yli 50v.
Olen itse kasvattanut kaksi aviomiestä. Toinen niistä ei halunnut oppia, meni vieraisiin ja minä lähdin. Eron jälkeen monta meni vuosia kun mies olisi halunnut vielä jatkaa ”nyt vasta ymmärrän” verukkeella. Onneksi lopulta löysi uuden. Toinen kävi väkivaltaiseksi kun oli oppinut sillä saamaan tahtonsa läpi, joten lähdin siitäkin. Hänkin onneksi löysi uuden, mutta oppi hillitsemään itsensä. Molemmat näistä naisista ovat kertoneet, että miten hienoja miehiä heistä on tullut. Tosin kumpikin muutaman vuoden viiveellä kasvoi isinä ja ovat olleet hyviä lapsilleen. Tämä kolmas on jo valmiiksi opetettu, joten nyt menee aivan ihanasti jo 10:ttä vuotta!
Pohdi siis ihan vakavasti!
Olisin voinut jättää oman viestini kirjoittamatta ja kompata vain tätä täydestä sydämestäni :D
***
älä missään nimessä erehdy tulemaan raskaaksi tuollaiselle. Raskaus (jatkuva väsymys nyt pienimpänä riesana) ja lapsen tulo PAHENTAVAT tuollaisia taipumuksia, takaan sen. Naimisiin meno tai lisääntyminen EIVÄT paranna tuollaista miestä, vaan pahentavat sitä kunnes et oikeasti enää kestä.
Hääsuunnitelmat ja lapsihaaveet jäihin hei hetkeksi, ja mieti, tahdotko oikeasti jakaa loppuelämäsi tuollaisen kanssa?
***
Et halua, että hän käy töissä eikä sekään kelpaa, että hän on kotona. Hommatkaa pyykkikori niille pyykeille; turha niitä on kaikkia koneeseen laittaa, kun pyykit pitää kuitenkin lajitella.
Ja hommaa itelles jokin harrastus.
tommosen tökerön itelleen!Siis mä en jaksa näitä valituksia.miks ihmeessä te meette kimppaan tollasten kanssa!tuskin ne nyt yhtäkkiä tommoseks muuttuu eli on aina tommonen ollutkin,siis miksi naiset lankeette tommosten otusten kans suhteeseen.hulluja masokisteja ootte!
Hommaa nyt ihmeessä lapsi kun on noin onnellinen ja vakaa suhde. Naimisiinmenoa kannattaakin suunnitella ja haaveilla lähitulevaisuuteen kun avomiehen reaktiokin asiaan on mikä on.
Mikä ihme teitä ihmisiä oikein vaivaa??
Kuulostaa siltä, että sä olet päätynyt yhteen (lopeta lukeminen tähän jos et kestä suoraa tekstiä): itsekkään paskamaisen narsistin kanssa, jonka ainoa elämän tarkoitus on pitää elämä as clean as perfect, ja kaiken on mentävä jetsulleen niinkuin se sanoo tai on suunnitellut tai se alkaa kitistä kuin viisivuotias jolta äiti on vaatinut sanaa kiitos.
Mitä maailmassa sä hyvä ihminen teet tuon kanssa?? Meilläpäin minä tiskaan, kun on lyhyempiä päiviä mutta mies syö kiltisti sen mitä eteen laitan (jos on sovittu että mä teen ruoan) eikä sillä kerralla valita, vaan tekee saman ruoan itse ensi kerralla (en loukkaannu koska en ole ruoanlaittoihminen, everybody's happy!) :D.
Mieheni jos sanoisi mitä ohjelmia saan katsoa, räkättäisin päin sen naamaa ja käskisin kestää ohjelman kuin mies.
Likasukat se "oppi" muutaman sanomisen jälkeen laittamaan pyykkikoriin.
Seurustelin muuten vuosi sitten tuollaisen kanssa. Seitsemän tuntia putkeen se saattoi vain töllätä telkkaria kun olin sen luona käymässä. Sitten kun se lopulta mut huomasi, se saatto vaatia seksiä tai halus vain nukkumaan, kun sitä väsytti.
Hiukka tylsää.
Jätä tollanen ennenku naimisiin ehdit joutua sen kanssa. Joutua, nimenomaan. Maailmassa riittää varmasti kivempiakin ihmisiä, jotka osaisivat todella arvostaa sua.
"eikä sillä kerralla valita, vaan tekee saman ruoan itse ensi kerralla"
Hän on täydellinen mies, mutta vain elääkseen yksikseen.
Tuonlaiseen olioon ei kukaan tervejärkinen nainen vilkaisekkaan.
Ehkä vuosien jälkeen kun on saanut tarpeekseen eläää kuin porsas, hä ehkä saatta oppia aivan aavistuksen verran käytöstapoja. Siinä tapauksessa hänestä saattaa ehkä voida kouluttaa normaali ihminen.
Mutta ehkä sinä olet niitä ihmisiä jotka ovat vain onnellisia etsiessään elämänkumppanikseen todellisen sian jota voi haukkua ja parjata koko kansalle.
Mutta kaikesta huolimatta, jos jatkat sen kanssa,tee itsellesi palvelus ja sterilisoi itsesi.
Porsaita sinä et varmasti tarvitse.
Miksi ihmeessä tyydyt rooliisi? En katselisi miehesi kaltaista päivääkään, mutta on turhaa syytellä miestä. Sinulla on oma elämäsi ja siitä määräät lopulta ainoastaan sinä itse.
Jos et osaa arvostaa itseäsi tarpeeksi (siltä se todellakin kuulostaa) niin mieti asiaa esim. lapsen kannalta. Haluatko todellakin, että oma lapsesi (jolle todennäköisesti haluat parasta mahdollista) joutuu kestämään samaa kuin sinä? Parisuhteenne tila ja roolit vaikuttavat lapseen enemmän kuin arvaatkaan.
Oma isäni on ollut vastaava "murkku" ja yhä edelleen saan kärsiä hänen painolastistaan. Kyllä hänkin on kypsynyt matkan varrella, muttei tarpeeksi. Vanhempieni eriarvoisuus ja isän narsismi ovat jättäneet suuret arvet. En halua kenellekään samaa kohtaloa. Ole kiltti ja ajattele nenääsi pidemmälle. Olen vakaasti sitä mieltä ettei lapsia pidä hankkia hetken mielijohteesta tai huvikseen pelastamaan riutuvaa parisuhdetta.
Lue oma kirjoituksesi "ulkopuolisena", tarkastele sitä mahdollisimman objektiivisesti. Uskon, että ymmärrät ettei suhteenne ole menossa ainakaan parempaan suuntaan. En näe syytä sille miksi tuonkaltainen suhde kannattaisi pelastaa.
Mitä tarjottavaa miehellä on sinulle? Saatko suhteelta niitä asioita, joita todella haluat ja joita pidät tärkeinä? Älä puolustele miestäsi, vaan uskalla ajatella itse (omaa parastasi).
Ennen kuin hankit itsellesi (kypsän ja kunnollisen) miehen tai lapsia, hanki itsellesi itsearvostus. Se on paras mahdollinen lahja myös lapsillesi, joille tulet olemaan roolimallina.
Kaikkea hyvää sinulle!
että kaikista näistä vastauksista löytyy selitys sille, miksi avioliitot ei kestä. Emme ole valmiita tekemään itse mitään sen eteen, että kasvaisimme itse rakastamaan.
Me mittaamme rakkautta sillä, mitä toinen antaa. Me kuvittelemme että rakkaus on joku mitali joka ansaitaan, kun olemme kyllin hyviä, vähän muita parempia. Rakkautta ei ANSAITA, se saadaan lahjaksi.. eli puolisoa ei hankita, paitsi jos tarkoituksena on soittaa omaa pätevyyttään tai muutoin hyötyä toisesta ihmisestä.
"Mitä tarjottavaa miehellä on sinulle?"
Tämä kysymys tulisi aina asettaa toisinpäin. Mitä tarjottavaa minulla on miehelle/naiselle? Pyrkimys pitäisi olla kuinka osoitan rakkauttani toiselle - ei se kuinka paljon sitä minulle osoitetaan.
Rakkaus on joskus kovaa työtä. Sitä ei nykyään haluta tehdä eikä nähdä vaivaa sen eteen, vaan kaiken tulisi tulla tuosta vain, heti, nyt.
uhrautuminen ei ole hyve silloin kun se tekee omasta eläästä helvettiä ja tulevista lapsista onnettomia, ja tilanteeseen tyytyväisiä on suhteessa tasan yksi, jos sitäkään.
On hyvä jos itselläsi on käynyt hyvä tuuri, ettei sinun tarvitse miettiä onko miehesi sinun arvoisesi. Minullakin on käynyt :D mutta esimerkikis ap:n tapauksessa... hmmh. Kun meillä jokaisella on vain se yksi elämä, onko todellakin tarkoituksenmukaista viettää se palvellen ja uhrautuen, unohtaen oma itsensä? oidenkin mielestä se on hyve, ja marttyyrin kruunu kaikista kirkkain. Minusta vain elämästä pitää voida nauttia.
Yksi ääripää on uhrautuvuus toisen hyväksi oma itsensä unohtaen, toinen ääripää se kaikki-mulle-heti. Siihen väliin mahtuu paljon, paljon muuta. Terve itsekkyys kunniaan.
***