Olen niin kateellinen ihmisille, jotka tietävät mitä tuntevat. Itse olen aivan hukassa.Olemme seurustelleet kuusi vuotta, josta puolet asuttu yhdessä.
Minulla on ollut jo tyhjä olo sisällä jonkin aikaa tätä parisuhdetta koskien. En tiedä rakastanko vai pidänkö vain tästä ihmisestä. Meillä on ollut vaikeaa aina välillä miehen juomisen takia. Mies muuttuu ihan eri ihmiseksi. Suuttuu kaikesta, on uhkaava joskus ja puhuu ihan sekopäisiä juttuja, ihan kun ei olisi tässä maailmassa enää. Hän on vähentänyt juomista todella paljon viimeisen vuoden aikana ja nyt lopettanut kokonaan (toivotaan että pitää). Asia on kuitenkin niin, että en koskaan unohda näitä asioita, vaikka anteeksi olenkin antanut. Hän on aivan ihana ja huolehtivainen muuten, siksi olenkin hänen kanssaan jaksanut, mutta omat tunteeni häntä kohtaan ovat muuttuneet. Seksiä ei tee mieli hänen kanssaan harrastaa kuin vain todella harvoin ja joskus pelkkä suuteleminenkin tuntuu vastenmieliseltä.
Voiko tämä olla ohimenevää? Onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia? Tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä kun toinen on ihan onnensa kukkuloilla enkä voi vastata tunteisiin. Tahtoisin niin paljon sanoa hänelle, että rakastan ja todella tarkoittaa siitä. Haluaisin takaisin sen olon kun joskus meinaa ihan pakahtua kun toista rakastaa niin paljon. Ennen, kun hän oli pois yhdenkin yön, ikävä oli suuri, mutta nykyään se ei turhia liikauta.
Kaiken tämän kukkuraksi hän haluaisi mennä kihloihin enkä pysty sanomaan, että minä en, koska hän todella pahottaisi mielensä. En ole sanonut oikein mitään asiaan ja odotan vain, että se unohtuu. Vaikka niin ei varmasti käy. Varmaan vaan murehtii mielessään, että miksi en sano juuta tai jaata. Haluan kuitenkin todella kovasti olla hänen kanssaan, mutta en ole valmis menemään kihloihin tällaisen taakan takia. Hänen kanssaan voi olla ihan oma itsensä ja kaikki muuten sujuu hyvin. Tunnen itseni niin p**kaksi ihmiseksi kun en pysty sanomaan näitä asioita hänelle. Olen muuten todella avoin ihminen ja suorapuheinen, mutta kun on sellaista sanottavaa, joka toista voi satuttaa, en halua avata suutani. Tietenkin olisi reilua, että sanoisi, mutta kun toinen on tehnyt töitä raittuitensa ja meidän suhteen eteen, niin se tuntuisi pahalta.
Minulla on ollut jo tyhjä olo sisällä jonkin aikaa tätä parisuhdetta koskien. En tiedä rakastanko vai pidänkö vain tästä ihmisestä. Meillä on ollut vaikeaa aina välillä miehen juomisen takia. Mies muuttuu ihan eri ihmiseksi. Suuttuu kaikesta, on uhkaava joskus ja puhuu ihan sekopäisiä juttuja, ihan kun ei olisi tässä maailmassa enää. Hän on vähentänyt juomista todella paljon viimeisen vuoden aikana ja nyt lopettanut kokonaan (toivotaan että pitää). Asia on kuitenkin niin, että en koskaan unohda näitä asioita, vaikka anteeksi olenkin antanut. Hän on aivan ihana ja huolehtivainen muuten, siksi olenkin hänen kanssaan jaksanut, mutta omat tunteeni häntä kohtaan ovat muuttuneet. Seksiä ei tee mieli hänen kanssaan harrastaa kuin vain todella harvoin ja joskus pelkkä suuteleminenkin tuntuu vastenmieliseltä.
Voiko tämä olla ohimenevää? Onko kellään muulla samantapaisia kokemuksia? Tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä kun toinen on ihan onnensa kukkuloilla enkä voi vastata tunteisiin. Tahtoisin niin paljon sanoa hänelle, että rakastan ja todella tarkoittaa siitä. Haluaisin takaisin sen olon kun joskus meinaa ihan pakahtua kun toista rakastaa niin paljon. Ennen, kun hän oli pois yhdenkin yön, ikävä oli suuri, mutta nykyään se ei turhia liikauta.
Kaiken tämän kukkuraksi hän haluaisi mennä kihloihin enkä pysty sanomaan, että minä en, koska hän todella pahottaisi mielensä. En ole sanonut oikein mitään asiaan ja odotan vain, että se unohtuu. Vaikka niin ei varmasti käy. Varmaan vaan murehtii mielessään, että miksi en sano juuta tai jaata. Haluan kuitenkin todella kovasti olla hänen kanssaan, mutta en ole valmis menemään kihloihin tällaisen taakan takia. Hänen kanssaan voi olla ihan oma itsensä ja kaikki muuten sujuu hyvin. Tunnen itseni niin p**kaksi ihmiseksi kun en pysty sanomaan näitä asioita hänelle. Olen muuten todella avoin ihminen ja suorapuheinen, mutta kun on sellaista sanottavaa, joka toista voi satuttaa, en halua avata suutani. Tietenkin olisi reilua, että sanoisi, mutta kun toinen on tehnyt töitä raittuitensa ja meidän suhteen eteen, niin se tuntuisi pahalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et kuulosta olevan antanut anteeksi menneitä, niin kuin haluat uskoa tehneesi. Jos todella olisit antanut anteeksi toiselle ne menneet (mitkälie) teot ja sanat ym., ne eivät enää painaisi vaa'assa mitään eikä sinun tarvitsisi pitää kiinni niiden muistoista.
On helppo sanoa antavansa anteeksi. Elää ne sanat todeksi, joka päivä, joka tilanteessa, onkin jo ihan toinen juttu, ja siihen harva meistä pystyy.
Sinultakin saamansa tuen ja ihailun avulla se mies voisi ehkä pysyä raittiina – vaikka loppuelämänsä. Mutta aina on mahdollista sekin, että seuraavan takapakin eteen tullessa hän turvautuu taas vanhaan tuttuun pakokeinoon, automaattisesti ja osin tiedostamatta, ellei sitten ole löytänyt kokonaan toisenlaisia väyliä negatiivisten tunteiden purkamiseen ja pettymyksen käsittelemiseen, ja rohkaistu turvautumaan uusiin keinoihin sen viinanjuonnin sijasta.
Sinä et ehkä ole kokenut ylpeydentunteita pitkään aikaan, siis häntä kohtaan, joten rakkaudentunteesikin on viilentynyt tai väljehtynyt yms... Olet epävarma koska et luota häneen.
Jollei tunteita ruokita, jollei voi olla ylpeä ja iloinen toisesta muidenkin ihmisten edessä, jollei saa osakseen tarvitsemaansa vastakaikua turvallisuudentunteenkin osalta jne, ei romanttinen rakkauskaan pysy hengissä.
On täysin mahdollista rakastua puolisoonsa useammankin kerran pitkän liiton aikana, löytää toinen uudelleen tunteenkin tasolla, ihastua uudestaan. Yleensä se tapahtuu silloin kun molemmat osapuolet ovat jollakin tasolla kasvaneet ja löytävät sen uuden tason toisistaan, kokevat olevansa ylpeitä toisistaan ja siitä, että saavat jakaa elämänsä juuri sen ihmisen kanssa.
Asia on silloin sillä selvä.Jos kaverisi tuntuu välillä suorastaan jopa vastenmiliseltä älä petä häntä äläkä itseäsi.Toiselta teistä on ihastus loppunut ja rakkautta ei tullutkaan.Erotkaa vaikka väliaikaisesti että tilanteenne varmistuu.