Ollaan poikakaverin kans oltu yhdessä about 6kk. Hän on hellä, huomioiva ja sanoo rakastavansa minua. Mutta hänellä on myös kilpaurheilu osana elämäänsä. Aina kun hän lähtee kisamatkoille tai leireille, mun on paha olla. Hän ei pidä paljoakaan yhteyttä noina aikoina, mistähän se johtuu? Mä kaipaan huomiota silloinkin! Muuten kun ollaan samalla paikkakunnalla, näemme toisemme joka päivä ja olemme toistemme luona yötä. Hän sanoo tarvitsevansa omaa aikaa joskus. Mä en tarvi sitä niin paljon. Mietin vaan, onko oman ajan ottaminen sitä, että voi unohtaa tyttöystävän? Olenko hänelle pelkkä varanainen?
Oman ajan tarve
toisella osapuolella
5793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei pidä vääntää rakkaan sanoja valheeksi omassa mielessään vain, koska ei itse kestä olla erossa siitä rakastetustaan.
Te olette erilaisia ihmisiä ja sehän on vaan mielenkiintoista.
Sun poikakaveri kykenee rakastuneenakin keskittymään urheilusuoritukseensa ja siihen treenaamiseen. Ei se tee hänestä huonompaa ihmistä, hän on vain erilainen kuin sinä. Usiikki, oma itsensä, johon sä rakastuit.
Ja hän on valinnut rinnalleen juuri sinut eikä ketään toista. Onnittelen! : )
Se, mitä hän takuulla toivoo ja odottaa sun (rakkaansa!) taholta, on kannustava ja ymmärtävä asenne hänen elämänsä toiseksi tärkeimpään asiaan eli urheiluun. Hän nauttii siitä ja varmaan voittaakin siinä helpommin, jos hänen tukenaan on rakastava ja ymmärtäväinen nainen! : )
Se harrastusinnostus ei ehkä kestä kauan, mutta teidän rakkaussuhteenne voi olla jopa elinikäinen...
Teillä on siis vaikka loppuelämä aikaa olla yhdessä. Sen ruusuisempaa siitä tulee, kun saatte nyt, nuorena, toteuttaa itseänne niissä asioissa mitkä teitä kiinnostaa JA jakaa nekin jutut toistenne kanssa. Se syventää suhdetta.
On paljon tyhjempää treenata yksin, ilman rakasta, usko huviksesi.
Keksi itsellesi tekemistä siks aikaa kun rakkaasi on treeni- ja kilpailumatkoilla. Niin minäkin tein kun elämäni suuri raakaus oli intissä satojen kilometrien päässä ja tuntui, että tulen hulluksi kun en näe enkä kuule edes toisen ääntä joka päivä!
Joskus on vaan pakko sietää ikävää.
Sitä herkullisempaa sitten olla taas yhdessä, eiks niin?
Parasta mitä voit poikakaverillesi antaa, on hymyillä ja toivottaa onnea koko sydämestäsi seuraavan kerran kun hän lähtee "taistoon". Se antaa hänelle voimaa ja tukee teidän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se saattaa kannustaa häntä jopa muuttamaan tapojaan; hän alkaa ehkä soitella sulle treenien välissäkin, vain tankatakseen lisävoimaa sinusta, parhaasta kannustimestaan.
Et sinä halua syyllistää häntä siitä, että hänellä on harrastus, ethän? Sinä vain tunnet ikävää ja olet turhautunut silloin kun hän ei ole luonasi.
Ota siis positiivisempi asinne poikakaverisi erilaisuuteen, niin sulla itselläsikin on paljon mukavampaa.
Olipa osuvaa tekstiä! Ihan varmasti hän kaipaa ennemmin kannustusta ja tukea kuin minun valitustani ikävästä. Olen tosiaan turhautunut yksinäisyyteen, kun hän on poissa. Mietinkin tässä uusia harrastuksia, joita voisin aloittaa aikani kuluksi, kun opiskelutkin alkavat olla loppusuoralla. Kiitos sinulle vinkeistä, helpotti kovasti ajatuksiani!
Jaapa jaa, mun poikaystävä sen sijaan tarvitee omaa aikaa runkatakseen. Että näin meillä. Ja v******* muuten niin vietävästi moinen.
oman ajan ottaminen ei ole mitään sellaista, että saisi unohtaa oman tyttökaverin, eikä mitään siihen liittyvääkään, oli sitten kyseessä minkäikäinen mies tahansa.
keskittyä juuri siihen mitä milläkin hetkellä tekevät. Miehillä on kyky sulkea muut mielestä silloin kun esim urheilevat tai rakastelevat.
Hetkessä eläminen on asia mitä eniten miehiltä kadehdin. Se ei kuitenkaan tarkoita että hän ei sinusta välittäisi.
Me naiset kun mietitään niin paljon muita asioita jopa sängyssä että orgasmikin häiriintyy.. ..