Kuten otsikossa pyydän, toivoisin että keksisitte hyviä perusteita, joiden nojalla voisin ruveta ajattelemaan yhdestä asiasta eri tavoin. Asia on se, että minulla ei periaatteessa ole mitään esteitä sille, että voisin ryhtyä suhteeseen mistä hyvänsä kulttuurista tulevan tai mitä tahansa uskontoa tai etnistä alkuperää olevan ihmisen kanssa, mutta yhdessä asiassa minulla tulee raja vastaan: haluaisin ehdottomasti, että hänen äidinkielensä olisi sama kuin minun (siis tietysti suomi, mutta en nyt haluaisi suomalaisuutta tässä muuten sen kummemmin korostaa). En kertakaikkiaan ole ikinä pystynyt kuvittelemaan toimivaa suhdetta, jolleivät osapuolet ole äidinkielensä puolesta täysin tasaveroisessa asemassa. Tietysti tiedän, että sellaisia hyvinkin onnellisia suhteita on ja on aina ollut, mutta mihin niiden onnistuminen sitten perustuu? Vika on siinä, etten osaa kuvitella itseäni suhteeseen, jossa verbaalinen kommunikaatio ei sataprosenttisesti ole samalla tasolla. Kyse ei ole siitä, etten osaisi kieliä (puhun neljää ja ymmärrän auttavasti muutamaa muuta) tai että olisin muuten jotenkin "epäkansainvälinen" (olen työskennellyt ulkomailla useitakin vuosia). Joten: kertokaa, miksi minun olisi syytä tarkistaa kantani! Jos joku sattuu olemaan samaa mieltä, voi toki senkin tuoda esille.
osoittakaa että
olen väärässä
262180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Perusteita:
Molemmat saman maan syntyperäisiä kansalaisia, sama äidinkieli molemmilla --- ja siitä huolimatta verbaalinen kommunikointi epäonnistui---pepulleen meni suhde.
Eli pointti on että se mikä pitää ihmiset kimpassa ei välttämättä oo kielestä kiinni. Non-verbaalinen (sanaton) viestintä , käytös ja teot, jos on huonoa niin aivan sama vaikka olisi ajatustenlukija.
Kyllä minullakin on riittämiin kokemusta siitä, ettei sama kieli ole tae mistään. En minä siitä todisteita tarvitse. Niitähän ovat nämä palstat tulvillaan. Mutta en siis usko nonverbaalisen viestinnän yksinään riittävän ja sen käsityksen kumoamiseksi minä perusteita toivoisin. Pelkkä väite, että se riittää, ei ole mikään peruste.
Aika harvalla on hyvät puheentuottamistaidot. Ja ylläty,yllätys on olemassa kuuromykkiä joilla on jopa toimiva parisuhde
Oletko sama jolle vastasin äsken? Et selvästikään ymmärrä asiasta yhtään mitään. Kuuromykkäpalsta tämä ei ensinnäkään ole, joten jos nyt asiassa edes pysyisit...
Sitä paitsi: JOS (vaikka vain täällä) ESITTÄÄ KYSYMYKSEN, KYLLÄ SIIHEN ON TODELLAKIN LUPA ODOTTAA PERUSTELUJA ILMAN ETTÄ VASTAUS ON TYYLIÄ "vai että perusteluja vielä..."!!!!!!
Mitä kuuromykkiin toisaalta tulee, heidän kommunikointinsa on KESKENÄÄN SAMALLA TASOLLA, joten kysymys, jonka esitin, ei liity heihin mitenkään. Alkuperäinen kysymykseni koski suhdetta, jossa toinen puhuu äidinkieltään ja toinen ei tai jossa toisen taidot kommunikointiin käytettävässä kielessä ovat huomattavasti toista heikommat.
"kysymykseni koski suhdetta, jossa toinen puhuu äidinkieltään ja toinen ei tai jossa toisen taidot kommunikointiin käytettävässä kielessä ovat huomattavasti toista heikommat."
Tiedän kuuromykän pariskunnan, ja eri kulttuureista. Lapsiakin on. Rakkaus on ihmeellistä!
"Tiedän kuuromykän pariskunnan, ja eri kulttuureista"
Yllytetäänköhän minua nyt ihan kiusallaan jankkaamaan samaa? Siis vielä kerran: En puhu kulttuurieroista vaan sitä, etten käsitä mihin perustuu kahden ERIKIELISEN (EI ERI KULTTUURITAUSTAISEN!)ihmisen suhteen toimivuus. Ilmiselvästi se voi johonkin perustua, mutta mihin? Kuuromykät eivät kertakaikkiaan todista mitään, koska he eivät ole ERIkielisiä.
siis sori mä luulin et sä tarkotit juuri kommunikointia, että mihin perustuu kahden ERIKIELISEN ihmisen suhteen toimivuus.
mun mielestä tuo moku-kuuromykkäpariskunta oli loistava esimerkki, mut joo en tiedä mihin pyrit enkä halua et sä luulet että mä kiusallani sulle jankkaan jotain, okay en tiedä mihin perustuu kahden ERIKIELISEN (EI ERI KULTTUURITAUSTAISEN!)ihmisen suhteen toimivuus.
"okay en tiedä mihin perustuu kahden ERIKIELISEN (EI ERI KULTTUURITAUSTAISEN!)ihmisen suhteen toimivuus."
Sitä epäilinkin alusta lähtien. Joten hyvä, nyt ollaan sitten samaa mieltä jostain.
sitten on se sinun vihreä lankasi tässä asiassa? Koska ei ole yhteistä äidinkieltä, niin ei pitäisi olla silloin suhdettakaan, tai se on jotenkin huonompi suhde silmissäsi? Joka tapauksessa se mikä sopii toiselle, ei välttämättä taas sovi toiselle.
"siis sori mä luulin et sä tarkotit juuri kommunikointia, että mihin perustuu kahden ERIKIELISEN ihmisen suhteen toimivuus.
mun mielestä tuo moku-kuuromykkäpariskunta oli loistava esimerkki"
Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan että 2 kuuromykkää "puhuu" eri kieltä??
Toihan on juuri loistava esimerkki ihmisistä joilla SAMA kommunikointikieli!
asioista mitään tietämättömät jauhavat pa#"aa. Fakta numero 1. Ei ole olemassa kuuromykkiä, kuuroilla ei ole mitään ongelmia äänen tuottamisen kanssa, heidän äänihuulensa ovat toimivat ja kuurot ovat ajoittain eriittäinkin äänekkäitä. Mykkä sana on todella loukkaava viittomakielisiä ihmisiä kohtaan.
Fakta numero 2. Viittomakieli ei ole kansainvälinen kieli!! Suomalainen on erilainen kuin ruotsalainen viittomakieli. Englantilainen viittomakieli on erilainen kuin Usalainen viittomakieli jne. Jopa suomalainen viittomakieli eroaa suomenruotsalaisten käyttämästä viittomakielestäjne. faktaa tästä löytyy osoitteesta: http://www.kl-deaf.fi/Page/ecb94cc7-5e97-4362-9cee-a5215c30590c.aspx
"Onko viittomakieli kansainvälistä?
Ei ole. Maailmassa on satoja erilaisia viittomakieliä, jotka eroavat viittomistoltaan ja kieliopiltaan toisistaan. Kieliopeissa on löydettävissä tiettyjä samankaltaisuuksia.
Viittomakielillä ei myöskään ole suoraa yhteyttä puhuttuihin kieliin. Esimerkiksi Englannissa, Irlannissa, USA:ssa ja Australiassa puhutaan englantia, mutta viittomakielet eroavat kaikissa maissa toisistaan. Sen sijaan amerikkalainen viittomakieli on läheistä sukua ranskalaiselle viittomakielelle ja suomalainen ruotsalaiselle viittomakielelle."
Ylläoleva lainaus löytyy osoitteesta: http://www.via-ok.net/?page_id=7
Joten vähän ontuu tuo kuuroon pariskuntaan vertaaminen..
"etten osaa kuvitella itseäni suhteeseen, jossa verbaalinen kommunikaatio ei sataprosenttisesti ole samalla tasolla."
Verbaalinen kommunikaatio harvemmin on kahdella ihmisellä s a t a p r o s e n t t i s e s t i samalla tasolla, vaikka olisivatkin samankielisiä. Tuolla perusteella voi kumppanin etsintä olla hankalaa.
Entäs kaksi suomalaista, joista toinen puhuu äidinkielenään suomea ja toinen ruotsia, onko kovin yllättävää kuulla, että heistä voisi tulla onnellinen pari? Tai kaksi Britanniassa syntynyttä, joista toinen on englanninkielinen mutta toisen enkku riittää vain asiointiin kodin ulkopuolella, kun lapsuudenperheen kieli on hindi?
Tosi outoja joku täällä kyselee, käytä mielikuvitusta, kyllä ihmiset yhteisen kielen löytävät jos niin haluavat!
Nimittäin se mitä itse olin kirjoittanut ja mitä siteerasit. Yksi olennainen asiakin alkuperäisestä viestistäni puuttui ja olisin sen ehkä huomannut myöhemmin lisätäkin ellen olisi juuttunut ajatustenvaihtoon ensimmäisen vastaajan kanssa...
Ajan takaa ennen kaikkea sitä, tuntuuko suhde kaikin puolin tasaveroiselta ja riittääkö kärsivällisyys, jos lähtökohta on se, ettei yhteistä kieltä alussa ole enempää kuin ehkä molempien keskinkertainen englanti, jolloin kommunikointi tapahtuu niin, että toinen puhuu äidinkieltään jota toinen ryhtyy opettelemaan nollatasolta. Tällöin toinen osapuoli on käytännössä kielenopettajan asemassa ja toinen oppilaana asiassa, joka on niin kaiken kattava ettei sitä muihin oppimistilanteisiin voi verratakaan. Voivatko he sitten olla normaali pari tuosta kielellisestä epätasapainosta huolimatta. Varmaan voivat, mutta miksi se ei sitten käytännössä häiritse. Itse en - jos ihan suoraan sanon - tahtoisi olla sen enempää opettaja kuin oppilas vaan aivan tasaveroinen kumppani kaikin puolin. Suomenruotsalaisesimerkki oli sinänsä hyvä huomautus, mutta ei liity tarkoittamaani asetelmaan erityisemmin.
Mitä väliä vaikkei ole samaa kieltä kun ei ulkomaalaisen kanssa mitään älykästä kuitenkaan voi puhua.
"Ajan takaa ennen kaikkea sitä, tuntuuko suhde kaikin puolin tasaveroiselta ja riittääkö kärsivällisyys, jos lähtökohta on se, ettei yhteistä kieltä alussa ole enempää kuin ehkä molempien keskinkertainen englanti, jolloin kommunikointi tapahtuu niin, että toinen puhuu äidinkieltään jota toinen ryhtyy opettelemaan nollatasolta. Tällöin toinen osapuoli on käytännössä kielenopettajan asemassa ja toinen oppilaana ..."
No, eihän se aina näin mene - meidän tapauksessamme puhumme englantia joka on kummallekin vieras kieli. Meistä kumpikaan ei opettele toistensa äidinkieliä, enkä näe siinä juurikaan mieltä meidän tapauksessamme. Tosin puhumme kumpikin hyvää englantia, keskinkertaisella kielitaidolla olisi arvatenkin vielä hankalampaa.
Fakta nyt kuitenkin on että vieras kieli ei ikinä ole *täysin* sama asia kuin äidinkieli, ja myönnän että toivoisin välillä pystyväni puhumaan omaa äidinkieltäni elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa. Hyvin on pärjätty kuitenkin, asiat tulee selviksi eikä vieras kieli rajoita keskustelua syvällisemmistäkään asioista, vitsailua, oikeastaan mitään.
Ymmärrän kyllä hyvin pohdintasi, ja olen samaa mieltä siinä että pariskunta jolla on yhteinen äidinkieli, on lähtökohdiltaan huimasti paremmassa asemassa kuin ne joilla ei ole.
Valitettavasti en usko että kukaan voi täysin osoittaa sinua vääräksi - nämä kun ovat niin henkilökohtaisia asioita ja jokainen asettaa omat rajansa ja vaatimuksensa. On hyvä huomata että on olemassa ihmisiä joiden kommunikointi ei ole kovin kummoisella tasolla edes samankielisten kanssa, ja nämä ihmiset varmasti ovat ihan aidosti sitä mieltä että yhteisen kielen puuttuminen suhteessa ei haittaa mitään. Sitten on niitä joille verbaalinen kommunikointi on yksi suhteen tärkeimpiä puolia. Ei se ainoa puoli, mutta ehdottomasti yksi jonka sujuvuus määrää pitkälle suhteen mielekkyyden. Sitä mieltä olen itsekin. Voin kai vain kertoa sinulle omasta kokemuksestani että kyllä tällaisellakin suhteella, jossa molemmat osapuolet puhuvat itselleen vierasta kieltä, on mahdollisuus toimia ihan hyvin ilman että edes tarvitsee tinkiä keskustelun tasosta.
Minua kiinnostaisi miksi pohdit tätä asiaa - ja tähän ei nyt sisältynyt naamioitua vihjettä että tämän pohtiminen olisi kiellettyä, olen vain utelias. Oletko tavannut ulkomaalaisen miehen/naisen jonka kanssa haluaisit suhteeseen ja siksi mietityttää, vaiko ihan muuten vain mielenkiinnosta? Ei toki tarvitse vastata ellet halua!
"En kertakaikkiaan ole ikinä pystynyt kuvittelemaan toimivaa suhdetta, jolleivät osapuolet ole äidinkielensä puolesta täysin tasaveroisessa asemassa.#
Joo, en minäkään. Mieti nyt vaikka savolaista ja pohjalaista! Suomesta ovat muttei äidinkielensä puolesta tasaveroisessa asemassa. Puhumattakaan suomenruotsalaisesta ja saamelaisesta. Ei varmaan tommottiset suhteet toinis, sanos turkkulainen (turkulainen ja oululainen, ei toimi varppina, ei). Eli samaa mieltä olen. Olet oikeassa. Aivan oikeassa. Ei vois kuvitellakkaan.
"En kertakaikkiaan ole ikinä pystynyt kuvittelemaan toimivaa suhdetta, jolleivät osapuolet ole äidinkielensä puolesta täysin tasaveroisessa asemassa."
Liian jäykkää ajattelua, opettele joustoa:)
Sinulla lienee harhakuvitelma siitä, että samaa kieltä puhuvat ihmiset olisivat tasaveroisessa asemassa edes kielen suhteen. Jos olisivat, moni ongelma sinunkin elämässäsi olisi jäänyt varmasti syntymättä. En nyt jaksa tarkemmin selittää, toivon, että ymmärrät selittämättä. Vai onko tässä nyt se samaa kieltä puhuvien tasavertaongelma?
Suhteen onnellisuus ei ole kiinni kielestä. siihen vaikuttaa monet muutkin asiat ja niistä tärkein on yhteinen tahto onnistua suhteessa. Siihen se perustuu.
Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. Suomalaisen kun otat, niin ei tule kieliongelmia, etkä tule hyväksikäytetyksi. Itsekin miehenä luovuin ajatuksesta venäläisestä naisesta kieli- ja elintasoeron takia.
Lähtökohtasi on ihan syvältä. Ihmisen pitäis ensin olla stereotyyppi ja sit sun pitäis käsitellä jotenkin tilanne. oot narsisti.
muijia jotka eivät älyllisesti kykene juurikaan minkäänmoiseen keskusteluun tai ajatustensa esiin tuomiseen. Mitä näille jää,muuta kun eri kieltä puhuvat,ja vain mongertaen suomea osaavat.
Ehkä näille miehillekin totuus valkenee joskus,että muija on vain tyhmä eikä ongelmat johdu kielimuurista.
Olen ollut n. 16 vuotta arabin kanssa naimisissa ja aloitimme suhteemme alussa puhumaan keskenämme englantia, koska hän ei puhunut suomea ja minä en puhunut arabiaa. Englannin kieli jäi meidän yhteiseksi kieleksemme, vaikka hänen suomen kielen taitonsa onkin kehittynyt. Todella usein tulee edelleenkin tilanteita etten saa selitettyä asiaani juuri niinkuin tarkoitan, samoin on hänellä. Helpointa ja selkeintä on puhua omalla kielellään ihmiselle jonka äidinkieli on sama. On hyvä että mietit asiaa ja olen varma että paras puoliso sinulle on suomea puhuva ja ymmärtävä suomalainen.
Itse syntyperäisenä pohjalaisena en ymmärrä kuin joka toisen lauseen serkkuni savolaisen miehen puheesta. Puhun ja ymmärrän saksaa paremmin kuin savoa, joten minusta on tosiaankin mielekkäämpää olla saksalaisen kuin savolaisen kanssa naimisissa. Vanhempani ovat eronneet, heillä oli täydellinen kommunikaatiokatkos vaikka sanoisin, että äidinkieli oli noin ylipäätään samalla tasolla hanskassa.
Parisuhteen kommunikaatioon kuuluu onneksi muutakin kuin laajan sanavaraston sulava ääntäminen ja kieliopin kiemurat. Mieheni kanssa ymmärrämme toisiamme myös ilman sanoja. Viimeksi eilen kävelimme kadulla, vilkaisimme toisiamme, nyökkäsimme ja käännyimme molemmat yhtä aikaa kannoillamme. Ja sitten kävelimme kahvilaan sisälle kuin yhteisestä päätöksestä. Tiiviin parisuhteen kommunikaatioon kuuluu myös tietty telepatia, esimerkiksi se, että känny soi juuri silloin kun on itse aikeissa toiselle soittaa. Tai ruokakaupassa arvaa kysymättä mitä toisen tekee tänään mieli syödä. Vanhuksina me ilmeisesti vain enää nyökyttelemme puhumisen sijaan ;-) Tällaiseen sanattomaan kommunikaatioon verrattuna sataprosenttinen kielenhallinta kuulostaa kovin tunteettomalta ja steriililtä teorialta.
Jos et osaa kuvitella itseäsi suhteeseen, jossa verbaalinen kommunikaatio ei sataprosenttisesti ole samalla tasolla, niin ei siinä mitään vikaa ole, se on sinun juttusi. Ei kukaan voi osoittaa sinun olevan väärässä, sillä se on sinun totuutesi. Varo vain rakastumasta ihmiseen, jonka mielestä et ole verbaalisesti hänen tasollaan, sillä silloin on liian myöhäistä tinkiä tuosta periaatteesta.
Meillä puhutaan espanjaa, ja hassutellessamme käytämme vilkaasti "salakielisiä" sanoja, jotka ovat sekoitus tavuja eri kielistä... Kommunikoimme meille sopivalla tavalla, kyse on siitä miten ME elämämme "sanoiksi" puemme.
Esimerkiksi minä olen ollut naimisissa 5 vuotta marokkolaisen miehen kanssa;alussa puhuttiin englantia ja mies meni suomenkielen kursseille ja opetin häntä kotona. Arabia/ranska hänellä omana kielenään mutta niitä puhuu vain ystäviään tavatessaan.
Puoli vuotta kurssilla ja pärjää kotona ja asioidessa aika hyvin. Pari vuotta meni ja puhuu täysin suomea,tietysti korostaen mutta ymmärtää suomalaisten vitsit ynnä muutkin.
Se on ihan ihmisestä kiinni;et sinä ulkomaalaisena töitäkään saa jos et suomea osaa ja kyllä tietysti joku yhteinen kieli pitää mun mielestä olla. meillä se oli englanti;puhumme molemmat sitä sujuvasti.
Lapsemme puhuu suomea ja englantia;innokas oppimaan arabian kielisiäkin sanoja kuten minäkin.
Esim. nukkumaan mennessä sanomme toisillemme hyvää yötä kolmella kielellä :)
Elän monikulttuurisessa suhteessa vuodesta 1977. Silloin sitä sanaa ei vielä edes ollut olemassa. Mieheni on asunut Suomessa vuodesta 1979 ja oppinut asioimaan ja toimimaan suomen kielellä sujuvasti. Tuskin koskaan tulee vastaan sanoja, joita hän ei ymmärtäisi. Minä en ole hänen äidinkielessään samalla tasolla, koska olen hänen kotimaassaan viettänyt niin lyhyitä jaksoja. Arjen lomassa hänen vaikean äidinkielensä oppiminen on täällä Suomessa osoittautunut mahdottomaksi tehtäväksi. Toki ymmärrän ja pystyn ilmaisemaan itseäni silläkin kielellä. Samoin kirjoitan ja luen hänen kielensä merkkejä, sillä ne onnistuin oppimaan jo 70-luvun lopussa. - Meillä oli siis yhteisenä kommunikaatiokielenä molemmille vieras kieli, jota minä opiskelin ja hän osasi. Oma opiskeluni johti sen kielen asiantuntijaksi valmistumiseen. - Tämä alussa yhteinen "rakkauden kommunikaatiokieli" jäi kuitenkin myöhemmin sivuun ja perheessämme on suomi vakiinnuttanut asemansa, vaikka joskus yritän puhua hänen äidinkieltänsä. Hän vastaa minulle kuitenkin usein suomeksi, joten yritykseksi jää. Minulla on muutama hänen kielisensä tuttava, joiden kanssa voin vähän jutustella sillä kielellä. Jotkut äänteet tuottavat vaikeuksia lausua ne puhtaasti sekä löytää niiden väliset erot, koska suomen kielessä ei vastaavia ole. Jos asuisin hänen kotimaassaan niin varmasti oppisin hänen kielensä kunnolla. Hänen kielensä ja kulttuuriknsa on kuitenkin niin rikas ja arvokas, että haluaisin sen hallita mahdollisimman hyvin.
Itse olen suomenruotsalainen, minulle suomi on siis toinen kotimainen kieli ja koulussa opetettu ensimmäinen vieras kieli. Mieheni on suomenkielinen, ja puhumme keskenämme suomea, minä puhun tietysti ruotsinkielisen perheeni ja ystävieni kanssa ruotsia, ja he puhuvat miehelleni useimmiten suomea (jos osaavat tarpeeksi hyvin). Mieheni puhuu ihan kiitettävää ruotsia, mutta huonommin kuin minä suomea.
Me tulemme siis samasta kulttuurista ja edustamme samaa uskontoa ja etnistä alkuperää, silti meillä on eri äidinkielet.
Voin sanoa, että kyllä välissä on vaikeaa löytää juuri se oikea sana, varsinkin kuvaamaan tunteita. Lisäksi suomessa - kuten kaikissa muissakin kielissä - on paljon sanontoja, joita pitää vain oppia. Ei meillä arkikommunikaatiossa mitään ongelmia ole, mutta välissä minä en vain löydä oikeaa sanaa oikeaan tilanteeseen.
Meidän suhteemme onnistuminen perustuu siihen, että olemme sopivan samanlaisia ja samalla sopivan erilaisia, täydennämme toisemme. Haluamme samat asiat tulevaisuudessa, ja luonteemme täyntentävät toisensa. Minulla on "temperamenttia", mieheni on rauhallinen. Minä olen välissä sotkuinen, mieheni siisti. Minä pidän suunnitelmien teosta, mieheni taas menee suunnitelmien mukaan. Toisaalta olemme molemmat sosiaalisia, huumorintajuisia, avoimia ja elämäniloisia ihmisiä. Joten yhteiselo sujuu, vaikka meillä onkin erit äidinkielet.
Tottakai minä olen välissä miettinyt, että olisi ollut helpompaa löytää mukava suomenruotsalainen mies, jonka kanssa olisi yhteinen äidinkieli. Mutta toisaalta olen löytänyt unelmieni miehen, joka nyt vain sattuu olemaan suomenkielinen. Ja onhan se lapsellemme rikkaus, hänestä tulee aidosti kaksikielinen. Minä kun edelleen koen olevani yksikielisesti ruotsinkielinen.