Että jurppii!!!! En jaksa tätä ikuista mykkäkoulua ja pelien pelaamista. Mä olen niin kurkkuani myöten täynnä, että olen huono kumppani, en osaa tehdä sitä ja tätä, olen syypää kaikkeen ja itsekäs omaan napaan tuijottelija ja mun pitäis vähän osata arvostaa tuota miestäni, kun se on kaikkensa mun hyväksi tehnyt. Ei hellyyttä, ei yhteistä tekemistä, ei mitään. Tyhjää.. tyhjää.. tyhjää. Kun yritän keskustelua aloittaa niin se haukkuminen alkaa. Onko se liikaa vaadittu että tahtoisin vaikka kerran kuussa kuulla ne kolme ihanaa sanaa? Mä lähden pettämään ja haen sitä sitten muualta, kun kotoa ei saa... menköön kaikki!!!!!!! Rajansa se on kiltteydelläkin.
Kohta lähden
aidan toiselle puolen!!!
6787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
avioero hakemuksen vireille ensiksi ja siitä tulee tieto ukolle, hankkisit oman kämpän ja muuttaisit sinne.
Jättäisit ukolle pennut hoidettavaksi ja aloittaisit sitten täydellisen sinkku elämän tai jonkun varatun kakkosena tai kolmosena olemisen. Sehän on hittiä nykyään.
täällä uhittelet ,uhittele miehellesi , ota reilusti ero harkinta ajalla , siinä ajassa kerkiät todella harkita mitä oikein tahdot ,ja se kummasti kehittää ihmistä puolenvuoden ero , älä missään tapauksessa ala uskottomaksi ja tee salassa tyhmyyksiä jäitä hattuun ,olet ehkä jäänyt jostain vajaaksi kehityksessä , ota harkinta aika se ei vielä ole avioero ,mutta puolen vuoden kuluttua voi eronkin vahvisttaa jos on tullut siihen tulokseen että et halua jatkaa enään yhdessä.
miehelle mitään. Ei ole paikkaa eikä keinoa purkaa pahaa oloa ja sisälle kertynyttä vihaa joka alkaa korvista pursuamaan. Avioeroa ei tarvitse vireille laittaa, kun emme ole naimisissa, kämppää olen jo hakenut, mutta olen loukussa, kun maksan taloa yksin. En halua itseäni ja lapsiani liriin rahallisesti, lähtisin heti vaikka tältä istumalta jos vaan tietäisin miten selvitä vuokrasta ja tästä talon maksamisesta samaan aikaan, niin kauan kunnes talo on myyty. Kenenkään kakkoseksi en rupea, enkä lapsia miehelle jätä, kuten tuolla aikaisemmassa viestissä kehotettiin. Oisko sitten jollain sellaisia keinoja mihin tämän paskan vois purkaa muualle kuin aidan toiselle puolelle, tai sieltä helpotusta hakea? En mä oikeasti halua ketään satuttaa, mutta mulla vaan tosiaan kiehuu yli tämä toisen halveksuntaan, alistamiseen, hyväksikäyttöön ja henkiseen väkivaltaan perustuva suhde. Mulla kiehuu tosiaan pahasti!!! By the way, mitä tarkoitit sillä että olen jäänyt jostain vajaaksi kehityksessä?
Kutakuinkin samalta tuntuu täälläkin. Mun äijänkuvatus ei sentään hauku, mutta ei sen kanssa voi keskustella, vaikka kuinka olen yrittänyt. Me ei tehdä enää mitään yhdessä, vaivautunutta seksiä on pari kertaa kuussa, hellyydestä tai läheisyydestä ei tietoakaan.
Kymmenen vuotta takana, mutta hankala tässä on enää nähdä syytä jatkaa huonossa suhteessa. Kai se rakkaus todellakin vaan kuihtuu. :(
Eiköhän se varmaan kai ole suurin syy pettämiseen yleensäkin. Parisuhdetta ei hoideta, kipinä häviää, hellyys loppuu kun arki painaa päälle:( En ole expertti kun en ole koskaan pettänyt, mutta nyt se on lähempänä kuin koskaan... monen miehen suusta olen kuullut sanonnan: Sitä haetaan muualta jos ei kotoa saa. Niin kai sitä sitten nainenkin lähtee läheisyyttä ja huomioonottoa hakemaan muualta, jos ei sitä kotoa saa. Oma miehenikin sanoi minulle kun yleisesti suhteen alussa mielipiteistä keskusteltiin että niin se on. Välillä tuntuu siltä että mies odottaa että kyllästyisin ja lähtisin...
..kuitennii! menet sitte pettämään ja tunnustaudut samalla myös itse olemaan itsekäs paska! eiköhä ois viisaampi erota ja ettiä sitä panoseuraa sen jälkeen! =)