Tää on nyt tällainen julistus mutta vhh tavallaan auttaa mua paranemisessa. Mulla on ollu jo muutaman vuoden vaikea bulimia...ja mun kaikki suosikkimätöt ja ahmimiskohtauksiin johtaneet ruuat oli/on just niitä hiilaripitoisia pullia,leipiä, karkkeja ja jne.... mutta nyt ku en syö niitä enää nii eipä oo tarvinnu ahmiakkaan enää ku ei oo enää mitään sellaista ruokalistalla mikä vois johtaa siihen. Ruokailurytmikin on säännöllistynyt. Vaikka en ole erityisemmin laihtunu niin eipähän ole tarvinu oksentaakaan!! Ihanaa!!! Moneen vuoteen tuntuu siltä että minäkin voin elää "normaalisti". Kivaa pääsiäistä kaikille!
Pakko kertoa!!!
AnnaA
261071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tosi hienoa että olet löytänyt avun ongelmasi... Hyvää pääsiäistä sullekin!
Tiedättekö te mistä suklaamunat ovat tulleet?
parhaat tulloo fasulta..
Kaikki sun "suosikkimätöt ja ahmimiskohtauksiin johtaneet ruuat" olivat kuvauksesi perusteella huonoja eli puhdistettuja hiilareita sisältäneitä ruokia!
Jos olisit niiden sijaan syönyt täysjyväriisiä, ohraleipää, täysrukiista leipää, kaurapuuroa, keitettyjä perunoita kohtuullisen määrän yms., ei ongelmia todennäköisesti olisi tullut.
Ja jos aloittaja olisi harrastanut liikuntaa käymällä päivittäin parin tunnin juoksulenkillä, niin kaikki muutkin murheet olisivat olleet poispyyhittyjä. Siis kaikki. Ja aurinkokin olisi paistanut joka päivä.
ei ole yhtään sen parempia, tai tietysti terveellisempiä. Mut jos kieltää huonot hiilarit, niin sitten syö vain niitä "hyviä" saman verran.
Olen päästellyt pönttöön muutaman paketin ruisleipää sekä rutkasti kaurapuuroa, täysjyväriisiäkin sinne on mennyt tummasta pastasta puhumattakaan! Kun ahmiminen alkaa niin hiilareitten laadulla ei ole mitään merkitystä! Kyllä niistäkin saa kiksejä kun tilanne riistäytyy käsistä.
Juoksen n. 40 km/vko, mittarin mukaan keskisyke n.152-158 ja kaloreja palaa vauhdista ja matkasta riippuen 440-680...Mutta liikunta kieltämättä tekee paremman olon niin henkisesti kuin fyysisestikin!
Sain myös apua vhh:sta bulimiaan. Sitä ennen anoreksia->bulimia->bed->bulimia ja kuten arvata saattaa, paino on jojoillut aina normaalipainosta 100kg:n,että näin.. Nyt olen jo lähempänä laihdutustavoitetta ja olen toivon mukaan paranemaan päin. Joskus on kausia,jolloin oksentelen 1-2krt päivässä, hyvin harvoin enää.
Nekin liittyvät stressaaviin aikoihin elämässäni. Suhteeni ruokaan on nykyään jo terveempi,en enää elä syödäkseni,enkä ajattele ruokaa muuten kuin ollessani OIKEASTI nälkäinen.
Hyvät pääsiäiset sinullekkin,pidä lippu korkealla!
wc- pönttö oli mielestäni enemmän kuitupitoisen kaurapuuron tarpeessa kuin minä.
Se siitä hyvästä hiilarista. Ja jäätelöt ja karkit nyt onkin ihan varmaa pönttökamaa.
Mutta eipä oo tullut mieleen ruokkia pönttöä salaatilla, lihalla, öljyllä, juustoilla, kananmunalla tai kermaisella marjarahkalla. Sen verran tärkeitä ruoka-aineita että kannattaa imeyttää omaan elimistöön.
Eivät nuo mainitsemasi ruuat kyllä aiheuta ahmimiskohtauksia. Itse saatoin ennen syödä salaatin parin leivän kanssa, sitten otin vielä pari lisää ja sitten vielä muutaman,ihan sama oliko täysjyväruista vai ranskanleipää...päättyi monesti hiilaripitoiseen ahmimiskohtaukseen. Nyt kykenen lopettamaan syömisen ajallaan kun ei syö mitään "riskiruokia", jotka ovat lähinnä niitä hiilareita. Jotkut voivat nyt tietysti väittää että kun ei pysty hillitsemään itseään edes hyvien hiilareiden syömisessä niin kyse on pelkästään luonteen heikkoudessa (olen normaalipainossa), mutta bulimia on sairaus ja tämä on yksi keino helpottaa sitä. Psykologilla käyn edelleen ja lääkityskin on mutta tämä on yksi toimiva ase siinä ohella. Kiva kuulla että joku muukin on saanut tästä apua. Ja kaikille tiedoksi etten ole muuttamassa tätä miksikään syömishäiriöpalstaksi, mutta tämä ketju nyt vaan tuo yhden kannanoton lisää tähän kiihkeään vhh-keskusteluun.
Eri ruoka-aineiden nostaminen syömishäiriön syyksi kuulostaa aika oudolta.
Syömishäiriöt johtuvat pääsääntöisesti psykologisista ongelmista ja usein potilas joka on sairastunut syömishäiriöön, pyrkii hallitsemaan jotakin elämän osa-aluettaan täysin, kontrolloiden edes jotakin, kun muu henkinen puoli on aivan sekaisin. Metsäänhän se yleensä menee jos elämä pyörii 100% ruoan ympärillä ja käsitys omasta ulkonäöstäkin on täysin vääristynyt.
Tietysti jos ahmimishäiriöitä tai muita henkisen puolen ongelmia on tarve vähätellä ja syyttää näistä esim. hiilihydraatteja, niin minun puolestani aivan vapaasti. Ei poista ongelmia. Sen voi jokainen tsekata karppipalstalta jossa ongelmat ovat siirtyneet VHH-safkaan siirryttyä jolloin ahmitaan pähkinöitä, "pikasuklaata" metukkaa, majoneesia jne,jne.
Oletko kärsinyt syömishäiriöistä jotka on diagnosoitu?
lainkaan jos puhutaan ruoka-aineiden vaikutuksista syömishäiriöihin. Minua ihmetyttää välinpitämätön ja edesvastuuton asenne ettei ruoalla olisi lainkaan vaikutusta vaan syitä etsitään mistä milloinkin. Nyt syy on psykologisissa ongelmissa vaikka niihinkin vaikuttaa ruokavalio. Seuraavaksi kai ongelma yritetään sivuuttaa väittämällä, että kyse on geeneistä. Totuus kuitenkin on, että runsaat hiilihydraatit ja sokerit sekoittavat ihmisen aineenvaihdunta ja hormonijärjestelmää ja sillä on kauaskantoisia seurauksia jopa henkisellä puolella.
Oikeaoppisesti vhh:ta noudattava pääsee eroon ahmimiskierteestä eikä se siirry muihin aineisiin. Tästä on yli kolmen vuoden kokemus enkä tunne ketään enkä edes huomannut tuollaisia kirjoituksia, että joku ahmisi pähkinöitä tai majoneesia. Taitaa olla urbaania legendaa vhh:n vastustamiseksi taas kerran.
olla niin?
Jos on koko lapsuuden saanut syödä karkkia, jäätelöä ym. ja vähitellen murrosiässä kun äiti ei ole enää rajoittanut ko. aineiden syömistä, se on riistäytynyt käsistä. Ennen söin koko ajan, tai ainakin tunnin välein. Etenkin muroja monta lautasta ja kokonaisia leipiä, opiskelun ja lukemisen ohessa. Nyt kun VHH on alkanut, oireet ovat tulleet selvemmin esiin.
Uskon kyllä, että on sitä aitoa masennusta ja maanisdepressioita ym. jotka ovat puhjenneet henkilölle jostain aikaisemmasta järkyttävästä kokemuksesta tjsp.
Kukaan täällä ei ole syyllistänyt mitään tiettyä ruoka-ainetta syömishäiriöstään! Kyse on siitä että hiilihydraattien vähentäminen auttaa syömisen hallinnassa muun hoidon ohella. Näin ainakin omalla kohdallani.
Ymmärsin, että olet "heittänyt kiekkoa" eli oksentanut syödyn ruoan pönttöön jolloin kyseessä olisi syömishäiriö jollakin asteella. Jos et ole hallinnut makean syömistäsi ja ole vetänyt sitä holtittomasti, ei siitäkään voi vetää johtopaäätöksiä, että näin toimii jokainen jonka eteen nostetaan suklaata tai kahvipullaa.
Uskokaa tai älkää, niin syömishäiriö ei liity hiilihydraatteihin vaan paljon vaikeammin hallittaviin henkisiin häiriöihin. Ja helposti kun syömishäiriön saa "lopetettua" ortoreksian avulla, alkaa loputon paasaaminen mutupohjilta.
Miksi ruoka täyttää mielenne? Eikö ole muuta elämää?
P.S.Mattilalle! Kannattaa välillä lukea sitä karppipalstaa ilman niitä vaalenpunaisia silmälaseja jotka kylläkin sopisivat sen ihanan kipparilakin kanssa..
Ok! Ei tässä ketjussa ole ehtinyt kuin tuo iänikuinen ilmoitusmyyjä taas vaihteeksi julistamaan hiilarit syylliseksi. No se tieto menee sinne seiska/oho-lehtitasolle kuten koko tapaus.
Sinulle toivotan hyvää kevättä ja toivon, että saat itsesi kuntoon!
Paranemiseen päin mennään askel kerrallaan...hyvää kevättä sinullekin! :-)
tuossa iänikuisessa Mattilan vastaisessa taistelussa. Pakkomielle ilmeisesti saa sinut toimimaan noin vuodesta toiseen.
"Miksi ruoka täyttää mielenne? Eikö ole muuta elämää?"
On muutakin elämää. Löytyy ärtynyt paksusuoli, joka ilmeisesti sallii vain ns. Montignacin yhdistelysäännön. Hedelmät tyhjään vatsaan ja ei tärkkelystä lihan kanssa :).
Jeps, kyllä vaan, täytyy koko ajan miettiä mitä napaansa pistää, jos syö vähänkin väärin, maha on 12 tunnin päästä turvonnut kaasupallo.
Ja turha väittää ettenkö olisi yrittänyt totutella normaaliin virallisterveelliseen ruokaan. Ei toimi.
Tuon lisäks löytyy myös ystäviä, mies, urheilua, juhlimista ja opiskelua.
Elämä siis rullaa kunhan huonot hiilarit pysyy poissa.
tyypillistä, että syömishäiröinen tai ortoreksiasta kärsivä henkilö vaihtaa yhdestä tavasta kontrolloida syömistään toisella.
Sama ilmiö on tuttu esim. entisistä alkoholisteista, jotka usein kompensoivat viinan esim. ärjettömällä määrällä kahvia tai vaikkapa yltiöpäisellä liikunnalla. Tai huumeidenkäyttäjästä, joka vaihtaa piikittämisen evankeliumin levittämiseen.
Addiktiivisuus on varsin yleinen persoonallisuushäiriö, josta on käytännössä mahdotonta päästä täysin eroon elinaikanaan. Se on kuin kakkostyypin diabetes, oireet on mahdollista saada kuriin ainakin ajoittain, mutta paraneminen ei ole mahdollista.
Niin aloittajan tapauksessa kuin vaikkapa alkoholistista, joka vaihtaa viinan liikuntaan, voidaan kuitenkin useimmissa tapauksissa todeta, että suunta on parempaan päin. Vaikka addiktio sairautena on ja pysyy, on hienoa, jos kykenee valitsemaan terveellisemmän addiktion. Mielestäni VHH on parempi vaihtoehto kuin bulimia. Ei ideaali, mutta parempi.
tyypillistä, että syömishäiröinen tai ortoreksiasta kärsivä henkilö vaihtaa yhdestä tavasta kontrolloida syömistään toisella.
Sama ilmiö on tuttu esim. entisistä alkoholisteista, jotka usein kompensoivat viinan esim. ärjettömällä määrällä kahvia tai vaikkapa yltiöpäisellä liikunnalla. Tai huumeidenkäyttäjästä, joka vaihtaa piikittämisen evankeliumin levittämiseen.
Addiktiivisuus on varsin yleinen persoonallisuushäiriö, josta on käytännössä mahdotonta päästä täysin eroon elinaikanaan. Se on kuin kakkostyypin diabetes, oireet on mahdollista saada kuriin ainakin ajoittain, mutta paraneminen ei ole mahdollista.
Niin aloittajan tapauksessa kuin vaikkapa alkoholistista, joka vaihtaa viinan liikuntaan, voidaan kuitenkin useimmissa tapauksissa todeta, että suunta on parempaan päin. Vaikka addiktio sairautena on ja pysyy, on hienoa, jos kykenee valitsemaan terveellisemmän addiktion. Mielestäni VHH on parempi vaihtoehto kuin bulimia. Ei ideaali, mutta parempi.
ihan luonnollista, että anorektisen kauden jälkeen seuraa, tottakai, ahmiminen. Elimistö ottaa takaisin sen menetetyn hinnalla millä hyvänsä.
Ja sitten kun taas lihoo niin on maailma taas kaatunut ja täytyy laihduttaa.
En tiedä millä VHH:lla tämän ketjun aloittaja on, mutta itse pyrin nyt rasvansyönnin ja vähin hiilarein siihen ideaaliin omaan turvalliseen dieettiini takaisin eli Montignaciin. Erittäin terveellinen dieetti, mutta vaikeaa noudattaa ja kuten ennen olen huomauttanut, menee vähän ortoreksian puolelle.
Olen jättänyt kaikki viljakset, perunan ja riisin mukaanlukien. Sokeriakin vältän mutta jos sitä sattuu hiukkasen jossain tonnikalasäilykkeessä olemaan niin se ei haittaa mutta varsinaisesti mitään makeaa en syö. Rasvankäytössä olen vähän höllännyt eli en kammoa jos sattuu olemaan voissa paistetut pihvit. Toimii mulla.
käynyt ihan diagnoosissa ja onko sulla jokin lääkitys/ terapia?
Lääkärit nyt ei taida ottaa kuuleviin korviinsa sitä, että lääkityksen sijaan noudattaisi VHH:ta.
Alkoi -04 ja diagnosoitiin vuotta myöhemmin. Hoidossa oli pari vuotta taukoa ja elokuussa aloitin uudelleen. Psykoterapia 1krt/vko ja lääkitys. Sekä psykologi että psykiatri kavahtivat ku kerroin ruokavaliosuunnitelmistani, ja olivat sitä mieltä että em. hoitoja ei kannata lopettaa, mutta suureksi yllätyksekseni ravitsemusterapeuttinini kehoitti jatkamaan valitemallani vhh-linjalla! Totesi sen toimivan mulla!:-)