Siis mä en ymmärrä.
Miksi toitotetaan eroaville, että heidän pitäisi yrittää uudestaan, tai käydä terapiassa? Monesti toitotetaan, että kunhan vain terapoidaan, niin suhde ei kariudu. Kunhan vaan jaksaa yrittää ja uskoa. Mutta, kun kaikki eivät nimenomaan sitä jaksa. Miks eronneita luokitellan ns. kakkosluokan ihmisiksi, mitä tulee uusien suhteiden solmimiseen?
Eikö monesti ole niin, että ero on todellisen kasvun paikka, jolloin eronneet ovatkin valmiimpia kohtaamaan toisen ihmisen uudessa suhteessa?
Miksi toitotetaan eroaville, että heidän pitäisi yrittää uudestaan, tai käydä terapiassa? Monesti toitotetaan, että kunhan vain terapoidaan, niin suhde ei kariudu. Kunhan vaan jaksaa yrittää ja uskoa. Mutta, kun kaikki eivät nimenomaan sitä jaksa. Miks eronneita luokitellan ns. kakkosluokan ihmisiksi, mitä tulee uusien suhteiden solmimiseen?
Eikö monesti ole niin, että ero on todellisen kasvun paikka, jolloin eronneet ovatkin valmiimpia kohtaamaan toisen ihmisen uudessa suhteessa?
Vastaukset 39
Vanhimmat
"Eikö monesti ole niin, että ero on todellisen kasvun paikka, jolloin eronneet ovatkin valmiimpia kohtaamaan toisen ihmisen uudessa suhteessa?"
Ei ole niin, jos entisestä suhteesta ei ole opittu mitään vaan päädytty siihen, että ei tuollaisen luonnehäiriöisen paskan kanssa kukaan pysty elämään. Helposti se seuraavakin puoliso muuttuu paskaksi muutaman vuoden päästä. On ihmisiä, joiden omaa napaa ei horjuta mikään ja vika on aina toisaalla.
suoraselkäisesti sanottu. Itellä on vähän sellainen käsitys, että useimmiten juttu juuri hyytyy siihen, kun edellisen kanssa ei huvita enään tahkota asioita ja yrittää. Uutuuden houkutus on niin suuri. Ja loppujen lopuksi sitten kadutaan, kun alkuperäinen suhde tuli uhrattua hetkellisen kivan kustannuksella.
marssijärjestys näyttää olevan just noin.Eikun uutta jännitystä (suhdetta)etsimään..
No rehellisesti voin sanoo ettei muuten ole kaduttanut pätkääkään!
Usein ihminen vie omat ongelmansa uuteen parisuhteeseen, jonka on valinnut vanhoin kriteerein. Rakastumisvaiheen (max 150 päivää) jälkeen ongelmat edellisestäkin suhteesta siirtyvät uuteen. Parisuhdeasiota ei opeteta missään koulussa. Siksi Fisher eroseminaari pitäisi käydä ennen 1. parisuhteeseen ryhtymistä, sitä mieltä ovat monet osallistujat, koska seminaarin anti on niin mahtava. Suosittelen, että käytte molemmat tahoillanne eroseminaarin, ja käytätte saamanne työkalut toimivamman parisuhteen rakentamiseksi. Lisätietoja www.fisher.fi.
Kuules nyt eronnut muitsu; ei kukaan itseään kunnioittava mies ole velvollinen ottamaan toisen jätkän panemaa akkaa...
Kuule, ymmärrä jo. että ainut mitä voit saada on alkon mannekiini, jonka elätät tai työttömän juopon rentun.
Kyllä sentään fiksut ja vähemmänkin fiksut miehet osaavat kiertää toisen ukon jätteen ja muutenkin tällainen naikkonen on kiertopalkinto.
Tyydy nyt hyvä ihminen osaasi, itse olet soppasi keittänyt.
Hyvä ihminen! Asenteesi on hyvin epäkypsä tavalla millä kirjoitit artikkelisi. Et taida ymmärrä elämästä mitään tai olet sitten vain tietämätön ihminen.
Toivon että opit uutta ajattelutapa joka sisältää positiivista ja hyvyttää.
Ihminen voi kypsyä omenan tavoin hitaasti ja kypsästi, ja maistuu makealta ja hyvältä. Tai sitten omena joka on jäänyt raaksi, madon syömää ja mätänee sisältäpäin.
Ei ole koskaan myöhäistä oppia uutta ja ajattele positiivisemmin.
NO JOPAS OLI TEKSTIÄ ! ELÄÄ JA ANNA TOISTEN ELÄÄ !!!JOS OLET AIKUINEN MIES, NIIN HÄPEÄN PUOLESTASI, YRITÄ EDES KASVAA JONKINLAISEEN MIEHENMITTAAN TÄMÄN LYHYEN ELONKAARESI AIKANA...TOLLAISTA TÖRKIMYSTÄ KUIN SINÄ EI VARMAAN KUKAAN NAINEN VIERELLÄÄN KATSELISI, JOS TIETÄISI KUKA OLET JA MITÄ AJATTELET KANSSAIHMISISTÄSI!Ja jos katselee, niin sääliksi käy naisparkaa. Fiksut tai vähemmän fiksutkaan miehet eivät kirjoittele tuollaista tekstiä!
ne entisten muijien käyttämän miehet? Mihin ne pannaan ja kenelle ne kelpaa? Toisinkin päin voi ajatella...
Typerys!
kukaan itseään kunnioittava nainen ei edes alkaisi olemaan kaltaisesi kanssa.jos joku erehtyisi kanssasi suhteeseen sinusta tulisi jätettä alta aika yksikön. on jo tainnut tullakin kun olet niin katkera naisvihaaja.
Juha Valjakkalallakin on ollut monta vaimoa tekemänsä kolmoismurhan jälkeen.
Mitä karskimpi karju, sitä paremmin onni suosii lakanoissa.
Tavalliset, tylsät tahvot jätetään sohvalleen makaamaan ja lähdetään juuri tällaisten jännittävien miesten matkaan.
Paitsi että tämä yksilö ei eronnutta luvannut huolia.
Älä siis kerro, että olet eronnut.
Toisaalta naiset eivät osaa uskottavasti valehdella, ja jostain sen aina huomaa, että tämä nainen on takuulla eronnut.
Joudut siis tyytymään mieheen jonka rima on matalammalla.
Kyllä mulle merkitsee luetattava ja turvallinen mies, joka asiassa , kuin joku renttu. Jos viltin alla onkin enemmän vipinää, niin se voi katketa silmänräpäyksessä, jonkun agresiivisen rentun kanssa. Hiljaa hiihtäen tulee suora latu, siinä mun mottoni, niin avioliitossa, kuin muissakin elämän asioissa.Ainakin jos ikää on jo enemmän,kyllä sitä nuorena, tuli mullakin katsottua se toisen tylinen mieskin, mutta en tällä järjellä enää hyväksyisi sitä, mitä nuorena katsoi läpi sormien. Ja väkivalta, se on yks lyönti, ja ulos.Siinä kulkee ehdoton raja, miksi nainen antaa hakata itseään.Ensimmäisessä suhteessani, se tapahtui, ja sen jälkeen poliisit, ja lukkoseppä, se oli siinä.Vaikka vieläkin sen lyönninkin jälkeen, jotenkin rakastin häntä, mutta tiesin että seuraava lyönti on ensimmäistä vielä herkemmässä. Kotonani ei ollut ruumiillista väkivaltaa, mutta henkistä sitäkin enemmän, on kamalaa katsoa, kun isä ja äiti eivät puhu toisilleen viikkokausiin. Nykyisen mieheni kanssa olin kihloissa 10 vuotta, ennen kuin uskoin että se on juuri tämä mies jonka kanssa haluan elää, loppuelämäni. Nyt olemme olleet yhdessä 25 vuotta,ja koskaan ei ole tarvinnut katua.Kyllä meilläkin riidellään, mutta asiat riitelee, ja ne puhutaan selviksi.Ei liian kiireellä lapsia, eikä kiireellä naimisiin.
Tää renttu ei flaidaa naisten kanssa!
Viina maistuu mutta ei joka päivä.
Vaimoa ei vanhat vitsit enää naurattaneet, joten otti ja läksi.
Tämä renttu on uskollinen ja turvallinen. Omasta mielestään hauskakin.
Nyt ex:llä on uusi joka kuulemani mukaan juo moninkertaisesti sen mitä mä.
Tavannutkin olen ja ihan mukavalta kaverilta vaikutti. Ainakin selvinpäin.
Olen tavannut sellaisiakin jotka eivät ole lainkaan hauskoja kännissä.
Joidenkin on suorastaan pakko saada tapella jonkun kaanssa, mitä minä en ymmärrä alkuunkaan.
Hiihdän tätä mutkaista latuani edelleenkin samaan tyyliin ja olen ilokseni huomannut, että vanhat valloitukset hakeutuvat seuraani.
Eräällekin olen ollut ainoa kunnon mies jonka hän on tavannut! Ihan kiva kuulla, vaikka tuntuu vaikealta uskoa. Hänen miehensä kuoli viinaan, joten häneen verrattuna olen varmaan enkeli?
ymmärrän ajatukset mitä kirjoittaja tarkottaa.vaimoni kun oli raskaana kuudennella kuulla,hän tekstaili alvariinsa.kunnes aloin kysellä et mikä tää tekstailu vimma on.alko paljastua asioita"niitä kuuluisia kavereita"jotka olivat miehiä.jonka jälkeen paljastuki menneisyys.kapakoista oli napattu jätkiä ja ja aina suoraan sänkyyn tämä oli ollut järjestelmällistä melkein joka viikonloppu harrastanut eri äijien kans sänky touhua.ja aina suojaamatonta seksiä.voi vain kuvitella miltä miehestä tuntu ku kaikki tämä pljastu ,minkälainen vaimoni on
" ei kukaan itseään kunnioittava mies ole velvollinen ottamaan toisen jätkän panemaa akkaa... "
Ei tietenkään ole velvollinen ottamaan, mutta onhan siinä neitsyenkin löytämisessä oma hankaluutensa, kun naisista suuri osa ei kuitenkaan ole neitsyitä.
Mistä luulit neitsyitä vielä löytyvän? Päiväkodistako...ehkä...
Muuten kirjoituksesi perusteella en usko että sinun päänahkasi alla on mitään mainittavampaa intellektuaalista aktiviteettia.
hyviä. Mut olis hyvä muistaa yks elämän ohje: Toista ei voi muuttaa, vain itse voit muuttua. Eli moni liitto kariutuu ehkä sit kumminkin siihen , et se toinen ei ota tosissaan eikä huomaa sitä, et mahdollisesti hänessä itsessäänkin voi olla jotain vikaa. Jotkut ihmiset on "kyläläisten" eli perheen ulkopuolisten ihmisten silmissä hyviä ihmisiä. Mut nää "kyläläiset" eivät tiedä totuutta mitä elämä tälläisen hyvän ihmisen kanssa on neljän seinän sisällä. Silloin on helppo syyttää sitä lähtenyttä osapuolta, et miks lähdit ku sullahan on NIIN HYVÄ mies tai vaimo. Vaan ei välttämättä ole.
Itse koen, et nyt kun ero on käsillä, niin mä näen ihania ihmisiä ympärillä ja paljon uusia kavereita, joiden olemassa olosta en ennen tiennyt mitään. Ja mä oon just tälläsen hyvän ihmisen kanssa ollu naimisissa kohta 19 v. Mut hän vaan on ollut niin omistushaluinen, ettei mulla ollu aiemmin mahdollisuutta pitää ystäviä ympärillä.
Se on tosiasia, että joissakin parisuhteissa ero on ainoa hyvä ratkaisu. Silti terapia voisi olla paikallaan -myös sille lähtevälle. Sinulla on ollut jokin syy siihen, miksi et ennen naimisiinmenoa ole nähnyt varoitusmerkkejä ja miksi et ole pystynyt/halunnut lähteä suhteesta ajoissa. 19 vuotta on ehdottomasti liian pitkä aika, jos kumppanisi on todella yrittänyt typistää sinun elämääsi ja eristää sinut. Monesti ihmisillä on myös alitajuinen taipumus hakeutua samantyyppisten ihmisten seuraan (etsitään kompensaatiota lapsuudenkokemuksille tai omille sisäisille puutostiloille toisesta ihmisestä), minkä seurauksena saattaa olla useita vaikeita parisuhteita. Sivullisen on tuskallista seurata sitä, kun toinen ei näe varoitusmerkkejä ja hakeutuu jatkuvasti suhteisiin esim. riippuvuusongelmaisten tai hyvin hallitsevaluonteisten henkilöiden kanssa. Ei siinä ystävän sana paina yhtään. Asioiden perimmäisten syiden läpikäyminen auttaa siinä, että ei toista samoja virheitä.
kukaan ei ole kenekään toisen ihmisen jätettä,kannattas miettiä mitä kirjoittelee.
Itse olen todella vaikeassa elämäntilanteessa. Tuskin se edes ketään kiinnostaa!? Asumuseroa ensin 2 vuotta nyt uudestaan 3 kk. En vieläkään haluaisi luopua toisesta, vaan yrittää edelleen. Miksi? Luopumisen pelossa? Tosiasiat pitää kohdata, mutta entä jos on niin totaalisen eksyksissä itsensä kanssa...
Sanotaan että parisuhteessa tulee vaikeaita aikoja ja vaiheita ja ne pitää vain yhdessä läpikäydä. Pitää olla valmis muuttumaan yhdessä.
Entä jos on menty yhteen aivan vääristä syistä ja "neurooseista käsin" jotka täydentävät sopivasti toinen toistaan?! Näin kai melko usein. Olen miettinyt, että miksi tämä avioliitto? Miksi pitää vain jaksaa vaikka ei jaksa? Mitä on toisella puolen jos eroaa? Kun on jo niin kiinni toisessa, muodostanut oman persoonansa kiinni toiseen...
Erohan on eräänlainen maailmanloppu - pieni kuolema. Tekmistään virheistä kannattaa ottaa oppia. Anteeksi antaminan on hyväksi, mutta ex-puolison toilailuja ei tarvitse hyväksyä.
Jotta välttyisi samanlaiselta kohtalolta seuraavassa suhteessa, kannattaa nostaa rimaa. Miettiä ainakin, mitä todella haluaa.
Kevät on tulossa. Nautitaan kaikesta huolimatta elämästä.
Ei avioliiton jatkaminen ole mikään itsesarvo. Eli ei voi ajatella niin, että esim pariterapia onnistuu jos lopputuloksena vältetään ero.
Erojen syyt on moninaiset ja yleensä joka kerta erilaiset. Kyllähän siinä on kasvun paikka molemmille puolisoille: molemmat kun ovat olleet vähintään *osallisia* siihen, että parisuhde päättyi eroon. Toki syyllisiäkin (pettäjä, alkoholisti, väkivaltainen) voi hakea, mutta se lienee turhaa sen "uhrin" (jätetty, hakattu tms) osalta - ellei sitten pysähdy miettimään, miksi ihmeessä on alunperin alkanut seurustelemaan moisen ihmistyypin kanssa. Varsinkin, jos huomaa kerta toisensa jälkeen olevansa samanlaisessa tilanteessa.
Vanhempi kansa pitää kait avioeroa jonkintason ultimate-epäonnistumisena. Onneksi se aika on takana, ja suhtautuminen eronneisiin on neutraalimpi. Avioero ei tee enää ihmisestä niin voimakkaasti B-luokan kansalaista kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Oikeasti tilannehan on niinpäin, että eronneella on sellainen kokemustausta, mitä ei-eronneilla ei ole. Ja mitä enemmän ihmisellä on kokemusta, sitä paremmassa arvossahan häntä pidetään. Eikö?
Olevilla erokin koskee kovasti.Miksi jatkaa suhtetta mikä ei toimi...
avaa uusia mahdollisuuksia elämään.Miksi ihmeessä ihmiset käy terapioissa ja yrittää lämmittää suhdetta uudelleen. Aina löytyy parempi kumppani ja suhde.Mutta jos tykkää istua terapiassa ja lämmittää loppuun palannutta rakkauttaan, siitä vaan.
Itse erosin tammikuussa 8v kestäneestä, huonosta liitosta. Harkitsin asiaa todella pitkään, muutaman vuoden aikana.
Nykyään olen henkisesti paljon paremmassa kunnossa mitä liiton aikana ja elämä on jälleen ihanaa!! Uutta kultaa ei vielä ole löytynyt, eikä mikään kiire olekaan.
Nautin elämästäni ja sinkkuuden kaikista hyvistä puolista...
Lasten kanssa jaksaa arjessa paljon paremmin mitä ennen, kun ei ole painostavaa ja raskasta liittoa enää taakkana.
Suosittelen eroa kaikille, jotka asioita ovat harkinneet. Kyllä sitä pärjää!!
Voimia ja jaksamista!!
Miksi roikkua 8 vuotta jos kerran tietää, että vituiksi menee?
8 päivää olisi sellainen sopiva harkinta-aika tuossa tilanteessa.
Eikun uutta suoleen vaikka joka päivä jos ei pysty pidempiin suhteisiin!
Kyllä kahden vuoden miettimisaika on lyhyt,elät nyt eron jälkeistä ehkä helppoa aikaa, mutta noin vuoden päästä tulee tosiasiat esiin.
Lapset alkavat oireilla eron takia mm.
Ei yhteistä vanhemmuuta lapsille,ei yhteisiä tuttuja,juhlia jne.
Kahnen vuoden päästä kadut eroa,siitä voisin lyödä jopa vetoa.
Sitten se nolo tunne, kun "uusi" mies ei olekkaan yhtään ihmeeellisempi,vai onko tällä palstalla joku,joka sanoisi,että uusi kuppani on "parempi"
Sitkeyttä ja voimia kaikille pareille.
t itse eronnut ja sitä katuva
Olen samassa tilanteessa kuin sinkkuäiskä, parempi lähteä kuin kituuttaa huonossa suhteessa. Olo on parempi ja voi keskittyä paremmin omaan elämään kun ei tarvi pelätä ja olla toisen mieliksi vain. Vaikka nyt tuntuu yksinäiseltä että välillä itkettää mutta täytyy vain mennä hyvillä mielin uutta päin, ehkä se hyvä mies löytyy vielä. Sitä luulee tunteneensa miehensä mutta nyt ero näytti ihan uuden puolen, miehellä taisi olla jo uusi kumppani katottuna valmiiksi isoon taloonsa, kunhan sai vanhan jaloista pois roikkumasta.
Mukavaa kevättä kaikille ja sinkkuäidin kanssa voisin vaihtaa enemmänkin ajatuksia.
vai vielä katumaan!
En OIKEASTI tunne ketään eronnutta, joka katuu eroaan. Jokaikinen eronnut tuttu, sukulainen ja ystävä on paremman saanut!
Eiköhän sitä erota siksi, että ei kertakaikkiaan siedä toista ihmistä - monissa tapauksissa kumppani on ollut niin sietämätön/mielenvikainen/psykopaatti/naisenhakkaaja/typerys/luuseri ja juoppo, että kukaan ystävistäkään ei ole voinut käsittää miten sellaisen kumppanin kanssa kukaan pystyy elämään.
ja kyllä. Olen itsekin eronnut, enkä katunut sekunnin sadasosaakaan.
Ilman kunnon taistelua ei kannata luovuttaa. Sehän on ehdotonta antautumista.
Korjaamista löytyy aina molemmipien toiminnassa, vaikka toiselta onkin mitta tullut ensin täyteen.
no siksi, että on ongelmia, joita pystyy ehkä ulkopuolisen avustuksella ratkaisemaan, kun itse on jäänyt loukkuun siihen omaan näkökulmaan asioista, eikä enää mitään muuta vaihtoehtoa pysty näkemään/uskomaan. Poistaakseen tällaiset mahdolliset ongelmat ensin on hyvä, kuten sanot "terapoida". Mutta on tietty myös ongelmia, joita ei mitkään terapiat ratko sen paremmin kuin itsekään.
Monta kertaa kuitenkin avioliittoneuvoja, tai terapia auttaa sellaisiin ensiksi mainittuihin ongelmiin, jolloin olisikin ollut turha erota.
Mun mielestä eron jälkeen olis aina hyvä pitää edes pieni miettimistauko, ennen kuin lähtee muita ihmisiä hätyyttelemään. Niin kuin täällä on sanottu, edellisen suhteen ongelmat siirtyy helposti myös seuraavaan suhteeseen. Mun mielestä ei ainakaan ole tervettä, jos ei osaa koskaan elää yksin, vaan aina eron jälkeen heti etsii jonkun uuden ihmisen, johon tukeutuu taas täysin. Erohan on kasvun paikka, mutta jos ei itse sitä kasvun paikaksi rauhoita ja ymmärrä, niin ei se kyllä silloin ole.. En nyt tietenkään tarkoita että kymmeniä vuosia pitäisi pitää taukoa, mutta jos "true love" löytyykin heti eron jälkeen, niin onhan se oikein tarjota uudelle suhteelle ehjä alusta..
Koin eron (puoliso jätti) hyvin kipeänä, ihmetyttää kuullut kommentit "helposta erosta", "erottiin ystävinä" blää, blää..Mitä suhde on merkinnyt jos on niin helppoa erota toisesta ja rikkoa lupaus jonka on antanut ihmisten ja Jumalan edessä?
Liitto kestä kahtakymmentä vuotta!Ihminen muuttuu tuossa ajassa niin paljon usemiten että erokin tulee.Minä itse olen tyytyväinen kun sain eron.Nyt uusi elämä kivan naisen kanssa.Ei mene vuodet hukkaan.Nautimme ja matkutelemme lämpöisissä maissa..
Usein ero on monien eri asioiden summa joista yleensä molemmat kärsivät: ei ole yhteistä aikaa, rahaa, lasten hoitajaa jne.. Jos on muuten asiat kunnossa toinen käy vieraissa, ryyppää liikaa tai on väkivaltainen ehkä alistajakin.
On muutama asia mistä pitää olla samaa mieltä alkoholin käyttö, vapaa ajan viettotavat sekä lasten hoito ja kotityöt.
Ítse koin aikoinaan kaikkein pahimman: menetin lähes kaiken ja siitä nousemiseen menee vuosia.
Kaikki katkeruuden ja rahattomuuden, sairauksien sekä tunne-elämän myrsky tuskineen ja käytännön ongelmineen vaatii aikaa.
Nyt vuosia myöhemmin on vielä jäljellä yli puolet noista ongelmista mutta kovalla kunnolla ja yrityksellä vaan eteenpäin....
Kaksi toisiaan vihaavaa ihmistä kyrpiintyy lopullisesti toisiinsa ja pistää kantapäät vastakkain!
Mitään sopueroja ei oo!
Vähintään toinen vihaa niin valtavasti että ei halua enää jatkaa.
Voi teeskennellä välinpitämätöntä mutta se on itsensä pettämistä.
Antaa vihan virrata vaan. Voi vaikka joskus loppuakkin.
Eihän sitä muuten jaksas nousta sängystäkään jos ei viha antais adrenaliinia!
Lähinnä varmaan tarkoitetaan lapsiperheitä ,joissa nykyään erotaan todella heppoisin perustein. Lapset kärsivät erosta aina ja usein erotaan tänä päivänä niin helposti, kun pieni ihastuminen tulee johonkin toiseen tai joku muu vastoinkäyminen. Elämä ei ole aina helppoa ja ruusuillatanssimista, mutta tänä päivänä ihmiset haluavat kaiken olevat hienoa, romanttista ja täydellistä. Ehkä siksi kannustetaan miettimään, onko se ero loppujen lopuksi tae paremmasta elämästä. Lapsettomille mielestäni ero ei ole ihan sama asia vaikka itse en haluaisi sellaista kumppania, joka ei halua sitoutua. Ajelehtivat ja seikkailunhaluiset miehet pystyköön minusta kaukana. Mielummin olisin yksin, kuin kevyin perustein suhteessa.
kyllä näin on,jos suhde ei toimi ni ei siihen auta terapiat.Uudessa suhteessa osaa jo välttää hankaluudet ja selvittää asiat toisin (toivottavasti).On niitäkin pareja,joilla menee uudessa suhteessa huonommin kuin entisessä.
Erosin hiljattain ja en ole muutamaa vuoteen voinut näin hyvin! Olen oma itseni jälleen ja eikö näin pitäisi ollakin? Olen laihtunut monta kiloa, liikun enemmän ja reipas olo! Elämä on sittenkin ihanaa! Ja tämä mennyt suhde on taas opettanut minua paljon!