Mikään ei ole niin raastavaa kuin se, että antaa toisen ymmärtää kaiken olevan hyvin. Suutelee ovella, niin kuin edellisilläkin kerroilla ja sanoo, että nähdään....Viikko kuluu, kuluu toinen, ei vastaa viesteihin. Ihmettelen, tulen sairaaksi, sydämmessä paha olo. Olemme kuukausia tavanneet joka viikonloppu. Suunnittelimme reissuja ja lomia yhdessä. Enää ei tule viestiä, missä kulta olet, milloin tuut?
Olin hämilläni, hän ei halunnut enää tavata, oli tiennyt sen jo viikkoja sitten. Mutta minä en.
Kärsin henkisesti miehen takia kaksi tuskallista viikkoa, laihduin viisi kiloa.
Tosi karmea tapa toisilla lopettaa suhde.
T. Maaria
Olin hämilläni, hän ei halunnut enää tavata, oli tiennyt sen jo viikkoja sitten. Mutta minä en.
Kärsin henkisesti miehen takia kaksi tuskallista viikkoa, laihduin viisi kiloa.
Tosi karmea tapa toisilla lopettaa suhde.
T. Maaria
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joo,just tuollaisia miehet ovat!! Et ole ainoa ,jolle noin käynyt..Pärjäile ja pää pystyyn..
Naisethan juuri harrastaakin sanatonta suhteiden lopettamista, saatte varmaa miljoona pientä orgasmia kun jätätte äijän sanomatta mitään...
... Eli niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, painakaan kaaliin!
Ilmoittiko mies sinulle kuitenkin sen kahden viikon jälkeen, että on jättänyt sinut? vai oletko vieläkin epätietoinen kaikesta?
Itse olen tapaillut todella mukavaa miestä noin kuukauden, viikonloppuisin lähinnä nähty. Eikä kyse ole ollut mistään pelkästä seksisuhteesta. Ihan seurustelusta voisi puhua. Sovimme viimeviikonloppuna päivän koska näkisimme taas ja että soitellaan sitten..pusi pusi ja kaikki oli todella hyvin. Mukava viikonloppu takana, enkä osannut mitään aavistaa...
arkipäivät kuluivat ja odotin innolla taas että näkisimme. Koitti se päivä. Lähetin viestin...ei vastausta..yritin soittaa..ei vastausta!
Odotin ja odotin..seuraavana päivänä soitin taas...ei vastannut...vielä lähetin viestinkin kysyäkseni mitä tämä nyt tarkoittaa...ei siihenkään vastausta. kolme tuskaista yötä olen jo valvonut ja itkenyt! Miksi hän ei voisi edes ilmoittaa että ei halua enää jatkaa (en kyllä ymmärrä miksi). Jokatapauksessa sekin olisi parempi kuin tämä tietämättömyys! Tuntuu että pää hajoaa...
Meidän suhde ei ollut pelkästään seksisuhde. Kävimme elokuvissa, lenkillä, kokkasimme yhdessäym.ym. Viimeksi kun tapasimme kaikki oli hyvin. Olimme tanssimassa,rakastelimme,halimme ym., ja hän vielä silloin sanoi välittävänsä minusta. Hän sanoi, että minun kanssani on hyvä ja helppo olla. Rakastin, ja rakastan tätä miestä edelleen. Sen kahden viikon jälkeen vihdoin Hän vastasi puhelimeen. Sanoin meneväni Hänen luokseen. Mies sanoi, ettei kannata lämmitellä, siitä ei tule mitään. Olin aivan ihmeissäni. Että mitä??? Mies on eronnut hiljattain,Hän on ollut tosi masentunut ja yksinäinen. Hän sanoikin minulle monta kertaa, että Hänen elämänsä on muuttunut hyvään suuntaa, kun löysi minut. Siinä puhelimessa sanoin Hänelle hakevani tavarat pois Hänen luotaan. Ja todellakin menin. Hän oli tosi pelokkaan ja sairaan näköinen ja näki, että Hän oli juopotellut. En mennyt eteistä kauemmas, pyysin Häneltä tavarani. Hän katsoi minua tosi pitkään ylhäältä alas. No, olin varmasti hieman eri näköinen kuin silloin pari viikkoa takaperin. Olin aivan tyyni ja rauhallinen. Minulla ei ole tapana ruveta rähjäämään, en ole sen luontoinen.
Hän kysyi minulta, olenko Hänelle kiukkuinen? Sanoin,etten ole, miksi olisin. Hän katsoi taas minua hyvin tarkkaavaisesti. Ihmettelin!!!!
Sydäntä raastoi, mutta sanoin itselleni, että ole rauhallinen, älä itke, älä sano mitään ylimmääräistä. Hoida vaan tämä homma tyynen rauhallisesti. Koska nimittäin tiesin, että Hän oli tottunut nalkkuttaviin naisiin ja varmasti oletti, että alan kerjäämään. Minusta kun ei sellaista saa tekemälläkään.
Katsoin Häntä silmiin, toivotin Hänelle hyvää jatkoa. Kun ajoin autollani Hänen asuntonsa edestä, näin Hänen seisovan parvekkeella. Näin peilistä, että Hän katsoi minun perääni viimeiseen asti. Silloin minulle tuli itku, ja sitä itken vieläkin. Tästä tapahtumasta on viikko.
Kuulin yhdeltä kaverilta, että kyseessä ei ole toinen nainen. Vaan Hänen eroprosessinsa ja siihen liittyvät asiat, masennus ym.
Sovimme seurustelun alkuvaiheessa, mikäli suhde ei onnistu, se kerrotaan suoraan silmästä silmään. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Olen kuitenkin jo päässyt pahemman yli, KIITOS Ystävät ja läheiset!
T: Maaria
Kun jätetään mitään sanomatta ja ilmoittamatta, aika lapsellista! Mutta ottakaa naiset huomioon että itse te harrastatte ihan samaan joten ei kannata itkeä jos pilkka osuu omaan nilkkaa!
Kyllä niitä on naisissakin, mutta muistakaa , ettemme kaikki ole samanlaisia!!!
Tai ollaan vietetty ihan yö yhdessä, siis seurusteltu jonkun aikaa ja kaikki on hyvin. Seuraavalla viikolla, hän päättää, että ei olekaan valmis tähän, sitä vaan kysyy mikä meni vikaan? Vastausta ei ole tullut ja enää en jaksa edes odottaa vastausta.
Se vaan sattuu, kun mikään ei ollut vialla ja toinen jättää silti. Sen kauniin rakkauden, jota harvemmin nykyään kohtaa.
Seurustelimme tiiviisti melkein seitsemän vuotta. Kaikki oli ok. rakastimme toisiamme, vielä viimeisenä yhteisenä iltanakin rakastelimme ja olimme onnellisia yhdessä. Suunnittelimme tulevia lomia... Ja seuraavan aamuna hän kertoi että on tavannut toisen miehen jo puoli vuotta sitten, tapaillut häntä useamman kerran. Ilmoitti vain tylysti että suhteemme loppui nyt. Melko raastava kokemus näin keski-ikäisellekin miehelle.
Huomata, että myös naiset jättää miehiä tuolla tavalla myös muissa kuin netin kautta käynnistyneissä suhteissa, itselleni kun on naisen osalta tapahtunut juuri noin kuin aloittaja ja eräs vastaaja kirjoitti tähän ketjuun, tosin ne kaikki suhteet joissa itselleni on vastaavaa tapahtunut on kaikki saaneet alkunsa jotenkin netin kautta. Mutta on lohdullista tietää, että voi samalla tavalla käydä myös ihan jostain elävän elämän tilanteesta käynnistyneessä suhteessa.
.. että miksi on vaikeaa kertoa heti pian tulossa oleva ero? Mikä siinä tilanteessa on niin vaikeaa? Varmasti tämän viestin lukijoistakin joku on ollut itse tilanteessa - avatkaa sanainen arkkunne.
"Itse olen tapaillut todella mukavaa miestä noin kuukauden, viikonloppuisin lähinnä nähty. Eikä kyse ole ollut mistään pelkästä seksisuhteesta. Ihan seurustelusta voisi puhua. Sovimme viimeviikonloppuna päivän koska näkisimme taas ja että soitellaan sitten..pusi pusi ja kaikki oli todella hyvin. Mukava viikonloppu takana, enkä osannut mitään aavistaa...
arkipäivät kuluivat ja odotin innolla taas että näkisimme. Koitti se päivä. Lähetin viestin...ei vastausta..yritin soittaa..ei vastausta!
Odotin ja odotin..seuraavana päivänä soitin taas...ei vastannut...vielä lähetin viestinkin kysyäkseni mitä tämä nyt tarkoittaa...ei siihenkään vastausta. kolme tuskaista yötä olen jo valvonut ja itkenyt! Miksi hän ei voisi edes ilmoittaa että ei halua enää jatkaa (en kyllä ymmärrä miksi). Jokatapauksessa sekin olisi parempi kuin tämä tietämättömyys! Tuntuu että pää hajoaa..."
Mullekin melkein noin käynyt. Tosin oltiin tunnettu kauemmin, mutta kuitenkin. Inhoan kaikista eniten kun ei voi suoraan sanoa mikä on ongelma ja että ei enää nähdä. Mua jää aina häiritsemään kaikki ne asiat, että mikä meni vikaan, mitä tein väärin vai mistä se johtuu.
Tämä jätkä oli vielä todella ihana muuten, mutta tosi kusipääkin osas olla ja on. Mut ajan kanssa ikävä helpottaa, mä olen alkanut jo unohtaa.
Tosiaan..kysymykset vain pyörivät päässä..miksi, miksi, MIKSI hän teki näin! Toivottavasti minäkin pystyn pian "unohtamaan" koko ihmisen ja jättämään omaan arvoonsa. Ajattelemaan että omapa on menetyksensä. Ja että on siinäkin raukkamaisuuden huippu, kun ei uskalla kasvotusten sanoa asiaansa. Ei pitäisi itkeä tuollaisten perään, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa...antaa vain ajan kulua, niin eiköhän se siitä.
VOIMIA KAIKILLE KENELLE ON KÄYNYT NÄIN!
Taitaa olla oma ihmisryhmänsä jotka jää kelailemaan "Mua jää aina häiritsemään kaikki ne asiat, että mikä meni vikaan, mitä tein väärin vai mistä se johtuu". tyyppisesti jotain suhteen/tapailun päättymistä vaikka mitään selvää syytä ei sieltä esille nousekaan.
Itselleni siis on tapahtunut tollasia käsittämättömiä tapailuitten päättämisiä muutamia joita kyllä aika ajoin edelleen pohdiskelen mielessäni olisinko voinut itse tehdä jotain toisin välttääkseni tapahtuneen, mutta samalla tulee mieleen niitäkin asioita tasapuolisuuden nimissä joissa toinen menetteli selvästi väärin. Kuten se puhumattomuus asioista.
Useimiten ne asiat on olleet sellaisia, että parempi aikaisemmin kuin myöhemmin tapahtui. Koska tarkemmin ajatellen huomaa asioita vaikkei selvää syytä löytyiskään, miksi tämä poikki meno olis tapahtunut kyllä väistämättä.
Jännä miten alussa niin fiksulta,mukavalta ihan tavallisen nätiltä näyttävä tyttönainen voi sitten saada itsensä sellaiseen valoon ettei häntä oikeastaan välitäkään tavata, siitäkin huolimatta vaikka itseä jutun asiat mietityttäiski miksi näin kävikään. Sen kuin tietyllä tavalla ymmärtää miksi ei ollut edellytyksiä jatkoon mutta sitä vaan pohtii kuitenkin niitä kysymyksiä mihin vastaukset jäi saamatta. Kun itsellä ainakin useimiten tilanne on sellainen ettei toiseen mitään yhteyttä enää saa eli sitä on tavallaan yksin kysymyksinensä.
Minulle sellaisia asioita on juur toi puhumattomuus ettei vaikeista asioista osata keskustella vaan ne lakaistaan kuin maton alle ettei niistä kohta vaan puhuta ja elämä muka jatkuu kuin ennenkin. Sitten se jatkuva mököttäminenkin ilman selvää syytä jos se on pidempiakaista, ei sitäkään kestä.
Niin, itse en ainakaan kestäisi suhteessa jossa vain ja ainoastaan iloisista asioita olisi lupa puhua, olisi yhtä naurua ja hassuttelua. Kyllä mielestäni toimivassa suhtessa myös ikävät ja vaikeatkin asiat tulis voida yhtälailla setviä vaikka pöydän ääressä naamakkain keskustellen.
Se jos toinen ei puhu, kerää vaan asioita suuttuakseen pahemmin ja sitten räjähtää huutaen naamapunaisena jonka jälkeen mököttää. Eikä tilanteesta saa puhutuksi viikkojenkaan jälkeen. Ei sellaiselle perustalle jatkossakaan voida tervettä suhdetta alkaa rakennella.
Myös sellanen jos jokaisesta pikkusesta sanomisesta tai asiasta tehdään iso riitelynarvoinen numero on aika vaikeaa jos se on arkipäivää.
Aika sekava selitys :o
Hei!
Olin piilosuhteessa vapaaseen mieheen itsekin vapaana naisena liki kaksi vuotta. Tapailimme salaa. Kolme viikkoa sitten mies kosi. Oli tarkoitus julkistaa suhde vasta kun avioliittopaperit pannaan vetämään. Ja mitä mies teki! Meni puihin, ja perusteluna ettei tunne seksuaalista intohimoa minua kohtaan. Kuitenkin aina viereeni tuli ja teki aloitteet. No,pakotin tekemään lopullisen valinnan ja se oli häneltä se EI. Tuntuu hirvittävältä.
Kuule, olen sitä mieltä, että on parempi ettet edes tiedä mikä miehen mielestä meni vikaan. Saisit vain turhia haavoja ja rikkinäisen itsetunnon, sillä miehen selitykset voivat olla käsittämättömän loukkaavia. Raivostuttaa tuollaiset miehet, jotka eivät ajoissa sano että jotain tärkeää puuttuu. Ajattele nyt vain niin, että rakkaus ei riittänyt, vaikka olisit sitä varmasti ansainnut.
Heitä H******:iin tommonen tyypppi ja jatka elämääs.Sorry suorapuheisuus.