Eilen sen sai taas karvaasti todeta.
Olin baariksi kutsutussa ihmispörssissä ja oma osake näytti löytävän taas kerran uuden pohjalukeman. Tuntui siltä, etten osaa istua, seisoa, tanssia, pukeutua, enkä puhua oikein. Tuli mieleen se American Pie:n piirasmies, joka ystävilleen manaili, että häneltä varmasti puuttuu se osa aivoista, mikä mahdollistaisi naisten kanssa kommunikoinnin.
Tekisi ehdottomasti mieli katkerasti syyttää naisia, eiväthän ne idiootit tajua mitään... eivät omaa parastaan, eikä varsikaan minun. Mutta eipä se todellisuudessa pidä paikkaansa. Muualla baarissa, muut miehet näyttivät tulevan ihan mallikkaasti juttuun naisten kanssa, eikä harvoja piirasmieskollegoja lukuunottamatta kenenkään näyttänyt tarvitsevan yksin olla. Ja tosiaan, miehiäkin oli moneen junaan, toisilla oli komeaa keskivartaloa, joillakin naamataulu ilmeisesti Picasson tuotantoa ja useimmilla vaatteet Prismasta, kuten minullakin. Itse olen ulkonäöltäni ihan hyvää keskitasoa, jossain Quasimodon ja George Clooneyn välissä, omasta mielestäni ehkä jopa hieman sinne Georgeen päin kallellaan. Mitäköhän ne muut miehet tietää, tai osaa semmoista, mikä minulle on täysi mysteeri.
Naisten kanssa oli erittäin vaikea päästä puheisiin. Ei oikein tuottanut tulosta mennä casuaalisti kysymään, "...Hei, haluaisitko jutella?", eikä liioin pyynnöt kuumaan tanssiin auttaneet asiaa. Normaalisti reaktio oli suurinpiirtein sama, kuin jos nainen olisi haistanut etikkapulloa, naamat vetäytyivät kurttuun ja kädellä huiskittiin piirasmiestä etemmäs. Ärsyttävä piire noissa tanhubaareissa on muuten se volyymin taso. Sitä joutuu menemään aivan iholle huutamaan sillein, että sylki roiskuu. Ei varmaan naisistakaan ole kivaa, kun joku outo mies tulee karjumaan korvaan idioottimaisuuksia.
Sitten kun tilastoteorian mahdollistaman porsaanreiän ansiosta pääsin muutaman kanssa ihan juttelemaan, tuli eteen se, että olen ilmeisesti äärimmäisen epäkiinnostava yksilö. Mistäköhän ihmeestä sitä voisi naisen kanssa keskustella? Yritin höperehtiä elämäntilanteesta, musiikista, päivän tapahtumista ja sen sellaisista. Yhtä jännittävää naisten mielestä olisi ilmeisesti vahtia ruohon kasvamista. Siltä se ainakin tuntui. En ollut edes missään maailmanlopun kännissä, askel oli vakaa ja puhekin pääpiirteittäin suomea.
Eipä tällä viestillä nyt ole mitään suurempaa virkaa, näitähän tämä palsta on täynnä. Surkeiden miesten vielä surkeampia kirjoituksia. Onpahan jotain tekemistä tässä krapulan piinaamassa aamupäivässä.
Olin baariksi kutsutussa ihmispörssissä ja oma osake näytti löytävän taas kerran uuden pohjalukeman. Tuntui siltä, etten osaa istua, seisoa, tanssia, pukeutua, enkä puhua oikein. Tuli mieleen se American Pie:n piirasmies, joka ystävilleen manaili, että häneltä varmasti puuttuu se osa aivoista, mikä mahdollistaisi naisten kanssa kommunikoinnin.
Tekisi ehdottomasti mieli katkerasti syyttää naisia, eiväthän ne idiootit tajua mitään... eivät omaa parastaan, eikä varsikaan minun. Mutta eipä se todellisuudessa pidä paikkaansa. Muualla baarissa, muut miehet näyttivät tulevan ihan mallikkaasti juttuun naisten kanssa, eikä harvoja piirasmieskollegoja lukuunottamatta kenenkään näyttänyt tarvitsevan yksin olla. Ja tosiaan, miehiäkin oli moneen junaan, toisilla oli komeaa keskivartaloa, joillakin naamataulu ilmeisesti Picasson tuotantoa ja useimmilla vaatteet Prismasta, kuten minullakin. Itse olen ulkonäöltäni ihan hyvää keskitasoa, jossain Quasimodon ja George Clooneyn välissä, omasta mielestäni ehkä jopa hieman sinne Georgeen päin kallellaan. Mitäköhän ne muut miehet tietää, tai osaa semmoista, mikä minulle on täysi mysteeri.
Naisten kanssa oli erittäin vaikea päästä puheisiin. Ei oikein tuottanut tulosta mennä casuaalisti kysymään, "...Hei, haluaisitko jutella?", eikä liioin pyynnöt kuumaan tanssiin auttaneet asiaa. Normaalisti reaktio oli suurinpiirtein sama, kuin jos nainen olisi haistanut etikkapulloa, naamat vetäytyivät kurttuun ja kädellä huiskittiin piirasmiestä etemmäs. Ärsyttävä piire noissa tanhubaareissa on muuten se volyymin taso. Sitä joutuu menemään aivan iholle huutamaan sillein, että sylki roiskuu. Ei varmaan naisistakaan ole kivaa, kun joku outo mies tulee karjumaan korvaan idioottimaisuuksia.
Sitten kun tilastoteorian mahdollistaman porsaanreiän ansiosta pääsin muutaman kanssa ihan juttelemaan, tuli eteen se, että olen ilmeisesti äärimmäisen epäkiinnostava yksilö. Mistäköhän ihmeestä sitä voisi naisen kanssa keskustella? Yritin höperehtiä elämäntilanteesta, musiikista, päivän tapahtumista ja sen sellaisista. Yhtä jännittävää naisten mielestä olisi ilmeisesti vahtia ruohon kasvamista. Siltä se ainakin tuntui. En ollut edes missään maailmanlopun kännissä, askel oli vakaa ja puhekin pääpiirteittäin suomea.
Eipä tällä viestillä nyt ole mitään suurempaa virkaa, näitähän tämä palsta on täynnä. Surkeiden miesten vielä surkeampia kirjoituksia. Onpahan jotain tekemistä tässä krapulan piinaamassa aamupäivässä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä sinulla näyttäisi kuitenkin puhelahjoja olevan, viestistäsi päätellen. Sinussa ei ole mitään vikaa. Oletko kokeillut mennä esim. sellaiseen paikkaan johon et ole aikasemmin mennyt? Usein käy niin, että jos jotain hakemalla hakee (tässä tapauksessa naisseuraa?) niin sitä ei saa ennen kuin heittää pyyhkeen kehään. Jos menisit ensi kerralla asenteella "pidän-hauskaa-ja-kattelen-ihmisten-menoa" niin sen huomaa moni muukin. Silloin käy flaksi, sinulla ei silloin ole sellaista olemusta mikä aistitaan seuranhauksi eikä se silloin sido ketään jäämään kanssasi koko illaksi. Siitähän siinä on kyse, moni ei uskalla lähestyä jos hän joutuisi vaikka olemaan koko illan kanssasi!
Se on ihailtavaa, että olet ajatellut asiaa ja mennyt itseesi. Se on niin helppoa syyttää muita ja tottahan se on; muuthan ne ovat niitä joita ei kiinnosta. Ei taida olla kysymys siitä, etteikö sinua kiinnosta? Noh, tässä tapauksessa voin vain taputtaa sinua olkapäälle ja sanoa että parempi yksin kuin huonossa seurassa. Aidot kohtaamiset, ne huomataan ja ne jää mieleen.
Ole vain oma ihana itsesi ja mene kaverin kanssa ulos, vietä hyvä ilta ja niin edelleen. Jos lähtee seuranhakuasenteella ja ei löydä seuraa niin olet vain tuhlannut pettymykseen ja krapulaan. Ei siitä tule kiva fiilis, mutta siitä tulee, että on viettänyt hauskan illan ja mahdollisesti jopa ottanut kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen mitään sen suurempaa tavoittelematta.
Lippu ylös vaan!
Tämä paikka missä asun, on aikamoinen tuppukylä. Täällä ei ole paljoa yökerhoissa valinnanvaraa, mutta toki ulkopaikkakunnilla käydessäni tutustun erittäin mielelläni paikallisiin mestoihin.
Kyllä minä aina lähdenkin hauskaa pitämään ja hauskaa toisinaan onkin. Periaattessa minä en kyllä hirveän hyvin viihdy baareissa, eli jos haluan puhtaasti vain pitää hauskaa, niin teen mieluummin jotain muuta. Jos haluaa naisseuraa, niin ei sitä pysty unohtamaan, tai sivuuttamaan.
Luulisin, että naiselle on helpompaa ja luonnollisempaa mennä baariin sellaisella "katsotaan mitä tapahtuu"-asenteella. Naiset useimmiten tykkäävät tanssimisesta enemmän kuin miehet ja myöskin kälättelevät mieluusti ystäväporukan kesken. Minä en varsinaisesti kauhean paljoa perusta tanssimisesta, paitsi tietysti hyvässä naisseurassa ja jos haluan jutella omien ystävieni kanssa, niin teen sen kernaasti jossain muualla, kuin meluissa baarissa. Eli nyt olen nerokkaasti päätellyt sen, että naisilla on ihan kivaa baareissa, vaikka mitään erikoista ei tapahtuisikaan. Myöskin mahdollisuus sille, että jotain erikoista tapahtuu, on suurempi naisille, kuin miehille. Naisille tulee kuitenkin monen näköisiä paukun tarjoajia ja sulhasehdokkaita esittäytymään. Jos mies haluaa, että jotain tapahtuu (ja minähän haluan, siitä ei ikävä kyllä pääse yli eikä ympäri), niin miehen on otettava lusikka kauniiseen käteen ja laitettava tapahtumaan.
Kiitoksia kuitenkin ystävällisistä sanoistasi. En minä ole aikeissakaan masentua, paitsi tietysti väliaikaisesti näin kohmelossa, kun aivokemia on sekaisin. Huomenna on taas uusi päivä!
Toki, naisena kun olen mennyt niinä harvoina kertoina baariin, niin on tullut kaikennäköistä kutsua ja juomien tarjoajia vastaan. Kyllä itsekin olen monta kertaa lähestynyt miestä ja tarjonnut hänelle juomaa, joten minun kohdallani se ei päde, että mies on aina ja ainoastaan se aktiivinen lähestyjä. Koskaan kuitenkaan ei ole näistä tapaamisista tullut mitään, lyöty vaan hanskat tiskiin kun haetaan esi asioita. Itse en hae elämää suurempaa kumppania baarista, mutta kun yksin lähtee viihteilemään niin onhan se kivempaa jakaa se viihde jonkun/joidenkin kanssa.
Ja toki, olen itsekin joutunut masentuneena lähtemään kotiin kun ei ole ollut kivoja ihmisiä liikkeellä. Sitä vaan ottaa itseensä kun ennen lähtöä luotu mielikuva ei toteudukaan, sitä ajattelee että kukaan ei halua minua, en ole tarpeeksi kaunis, en osaa keskustella kenenkään kanssa jne. Itsesyytöksiä -> täyttä p*skaa :D
Mutta olen tosiaan ottanut sen asenteen, että miesten ja naisten välisiä eroja ei ole. Olemme ihmisiä kaikki ja jokainen on yksilö, omanlaisensa ja jos ei kiinnosta niin sitten ei. Nykyään elelen miten mieli tekee, otan ihmisistä opiksi ja sekoilen omaan tahtiini. Baari-sekoilijaa onneksi minusta ei tekemälläkään saa, vihaan olla niin kännissä ettei omaa nimeäkään saa sanotuksi. Se ei tietenkään viehätä sitten ketään, päin vastoin.
Mitä itsekin olen seuraillut baarissa muita ihmisiä, niin onhan se totta, että naisten on helpompi saada seuraa. Tuntuu, että jokaisen "pissiksen" ympärillä suorastaan parveilee miehiä, juomat virtaa mutta siinä tulee helposti niin kauheeseen kaatokänniin ettei muista illasta mitään :) Monta kertaa olen myös huomannut, kuinka baaritiskeillä on ne samat kasvot koko illan, katsellen ympärilleen ja odottaen sitä tiettyä ihmistä jonka luokse uskaltaisi mennä juttelemaan. Kyllä miesten rooli on erilainen kuin naisten kun on puhe baarielämästä ja seuranhausta, siitä, kuinka pinnallista huomiota saadaan ja annetaan. Naiset kyllä mielestäni voisivat tsempata enemmän tuon asian suhteen.
Ennen ajattelin kuinka miehet ovat vain miehiä, tunteettomia ja seuranhakuisia. Mutta asiaa ajateltuani nämä vähäiset vuodet jota olen elänyt (olen parikymppinen) olen huomannut miesten olevan herkkiä. Kaikki kauneimmat balladit ja herkimmät laulut ovat miesten säveltämiä. Miesten tulkkaamia. Ne kovimmatkin äijät (kuuntelen metallimusiikkia ja siinä jos missä äijäillään oikein olantakaa) saavat minut kyyneliin hienoilla lyriikoillaan ja melodioilla. Tästä huomaa, miehet ovat todella tunteellisia mutta eivät näytä sitä. Naiset näin saavat väärän kuvan.
Itse kerran liikutuin kyyneliin kun näin miehen itkevän kadulla. Olisi tehnyt mieli halata häntä, aivan tuntematonta ihmistä.
Aikaisemmassa viestissäsi viittoilit vähän siihen suuntaan, että naista saattaa pelottaa se, että seuraansa tyrkyttävä mies ripustautuu hameenhelmaan riesaksi koko illaksi. Se on kieltämättä rasittavaa tuntisodalla jutustella jonkun uuden (tai vaikka vanhankin) tuttavuuden kanssa joutavuuksista meluisassa baarissa. Itselleni käy aina toisinaan niin, että joku vanhempi rouvashenkilö lyöttäytyy juttusille ja sen jälkeen ei enää meinaa päästä moisesta eroon. Minä en ole sen sorttinen henkilö, että sanoisin kenellekkään kovin töykeästi mitään.
Silloin, kun joskus harvoin pääsen pitemmän keskustelun makuun jonkun neidin kanssa, niin minulla ei kyllä ole tapana roikkua väkisin keskusteluetäisyydellä koko aikaa. Kyllä sen aika hyvin ruumiinkielestä näkee, milloin toinen haluaa ottaa etäisyyttä ja touhuta omia juttujaan.
En minäkään baareista (enkä kyllä mistään muualtakaan) mitään vuosisadan rakkaustarinaa luule löytäväni. Olisi vaan mukavaa luoda sellainen ystävyyssuhde, tai miksi sitä nyt voikaan sanoa, että voisi jonkun naisen kanssa jutella kaikenlaisista asioista. Eikä tässä nyt ole tarkoitus kuulostaa lipevältä, kyllä minulle seksikin kelpaa aivan mainiosti, mutta en minä sitä millekään potentiaaliselle naisystävälle rupeaisi ensitapaamisella ehdottamaan. Miesten kanssa keskustelu on ihan hauskaa, mutta kun sitä on pari kymmentä vuotta tullut harrastettua, niin sitä jo aika pitkälti tietää mitä mieltä miehet on mistäkin. Tietysti asiaan auttaa se, että olen itsekin miekkonen. Vaan voipihan sitä keskustelua näköjään netissäkin harrastaa ihan kivasti!
Sehän nyt olisi keneltä tahansa valtaisa erehdys - luulla, että miehillä olisi jotenkin vähemmän tunteita, kuin naisilla. Ei semmoista hetkeä olekaan, etten tuntisi jotakin.
Metallimusiikki on kyllä parasta, mutta minulla on aikamoisen kyyninen suhtautuminen niihin lyriikoihin. Oma perstuntuma asiaan on se, että lyriikat on vain välttämätön paha, mitkä jonkun on suollettava ja sitten toivottava, etteivät ne kuulosta liian koomisilta. Toivomus, joka ei aina suomen euroviisuedustuksissa täysin toteudu. En minä tietysti ketään homo idioticukseksi hauku, jos joku löytää lyriikoista jotain merkitystä omalle elämälleen.
Baarista en luule ainakaan, että löytyisi sitä suurta rakkautta. Sitä vaan kaipaa uusia kasvoja elämään, uusia näkökulmia ja mikä sen mukavempaa onkaan kuin parantaa maailmaa pienessä hiprakassa -vaikka saksaksi- sillä se tuntuu luonnistuvan parin lonkeron jälkeen. Ongelmana tietenkin, että sitä juttelukumppania ei aina löydy..
Kyllä minä ainakin pelkään niitä iltoja kun joku rupeaa roikkumaan hihassa ja ties missä. On sellaisia kirjoittamattomia sääntöjä joita noudatetaan, ei saa sanoa tökerösti yms. Sitä jotenkin ahdistuu jos joku lyöttäytyy väkisinkin seuraan eikä ymmärrä sanatonta viestiä että "jätetään väliin tällä kertaa". Sitten on itsellä puuhaa kun ei viitsi tai kehtaa sanoa suoraan. Voi olla, että olen itsekin saattanut jonkun mielestä olla juuri tälläinen, mutta olen ainakin sen oppinut, että poistutaan takavasemmalle heti kun rupee tuntumaan siltä :D Kaikkein parasta olisikin, että olisi hyvää juttuseuraa, samalla aaltopituudella, samat mieltymykset ja tosiaan, JUTTUSEURAA. Semmonen kaveri kun löytyisi niin olisin heti puhelinnumeroa kysymässä!
En välttämättä hae sitä seksiseuraa mutta hei, jos mies kolahtaa ja itelläkin on fiiliksii lähtee siihen niin ei mikään estä. Tuskin sitä päivää koskaan tule, että lähden nimenomaan seksin perässä baariin. Jotenkin vaan ei innosta.. Ja ei se ole mitenkään lipevän kuulosta jos seksi kelpaa. Tässä maailmassa jokainen omalla henkilökohtaisella kokemuksellaan varmasti pitää seksistä, minä ainakin tykkään ja kuka olen sitä kieltämään? Sinkkuilu kun on niin kivaa mutta siinä on juuri se huono puoli, että kaipaa läheisyyttä ja kosketusta. Kännissä se usein korostuu ja helposti sitä "lankeaa" houkutuksiin :D Paitsi jos oikeesti kolahtaa joku mies, hänen luokse en menisi yöksi.
Kerran eräs tuttava sanoi miten miehet on niin sikoja kun ne aina vaan mouruaa sitä piparia. So what? Antaa mouruta, on niitäkin jotka ei mourua ja koska ne on hiljaa niin niitä ei huomata ;) Hänellä kyllä meni hetki että tajus sen ja nyt hän seurusteleekin. Valitettavasti niin moni nainenkin on munanhakuisia. Se on mielestäni kauheaa katseltavaa, mutta jokainen taplaa tyylillään..
Mutta baareilu tyylillä on taitolaji. Sitä pitää harrastaa tarpeeksi, että sen osaa. Mä en osaa olla baarissa niin kuin "kuuluu". Mieluummin olisin niiden harvojen kavereiden kanssa jossain pienessä pubissa tai ehkä kotona, juomassa lasillista ja juttelemassa. Minua suorastaan ihmetyttää niin monen kännihakuinen juominen. Siis juovatko ihmiset vain tullakseen känniin? Itse ainakin juon pitkin iltaa ja tissuttelen hiljallee, jos tulen humalaan niin sitten tulen ja sen jälkeen otetaan vishyä ja limua :D Mutta on se mukavaa, mennä baariin ja ihmetellä maailman menoa, kaikesta huolimatta. Illan kruunaa aina se, että olisi mukavia ihmisiä ympärillä tai löytyisi näitä. Valitettavan usein se ei ole onnistunut mutta kokeillaan sitä sitten seuraavalla kerralla.
Mä ennen suhtauduin lyriikoihin tyyliin "kuka välittää", tärkeintä oli se kokonaisuus ja kunnon meininki! Mutta näin talven aikana olen kaamosalakuloisuuden parissa keskittynyt ihan kuuntelemaan sitä musiikkia sekä sanoituksia ja biisit ovat saaneet uusia merkityksiä.
Siinä viet kyllä täysin jalat suustani, että pienissä pubeissa viihtyy paljon paremmin, kuin niissä lauantai illan kuumeissa. Mikäs sen hauskempaa, kuin hämyisessä kuppilassa imuroida muutama tumma olut ja samalla ystävien kanssa kirota maailman julmuutta, tai joskus harvemmin, ylistää sen hienoutta. Pubeissa ei tarvitse huutaa kuin äkäinen mummo telenovelassa. Tai no on yksi ajanviettotapa, joka pesee pubissa istumisenkin laudalta, nimittäin ystävien kanssa kaljan litkiminen vaikkapa kesämökillä. Sauna kuumana ja nuotiolla verenkierron sisauttava määrä laardipitoista sianlihaa! Sellaista pääsee vain harrastamaan aivan liian harvoin, kerran pari kesässä.
Joku kärsimätön saattaisi nyt ihmetellä, että minkä helvetin takia minä sitten yleensäkin vaivaudun niihin tanssibaareihin, sen sijaan, että menisin pubiin ja olisin onnellinen. Pubeissa on se ominaisuus, että ihmiset on aika väkevästi osastoituneet omiin seurueisiinsa. Siellä on ainakin minun mielestäni (eriäviäkin mielipiteitä olen kuullut!) erittäin hankalaa mennä tutustumaan mihinkään uusiin ihmisiin. Senpä takia, jos tarkoituksena on vain imaista muutama olut ja jauhaa kakkaa, niin osoite on pubi, mutta jos tarkoituksena on elää reunalla, niin silloin tulee mentyä diskopallojen paikkaan.
Minua vähän sylettää se, kun varsinkin tällaisilla keskustelupalstoilla monasti joku kitkerä rouvashenkilö nimeää miehet ryhmänä sioiksi ja sen jälkeen nimeää liudan miehille tyypillisiä ominaisuuksia, joilla väite tulee perustelluksi. Jos jotkin ominaisuudet kerran ovat niin universaaleja kaikkien miesten kesken, niin eikös silloin se sana MIES riitä kuvaamaan kyseistä joukkoa. Siat on kuitenkin sikoja ja miehet miehiä. Ei kenenkään ole pakko pitää sioista, eikä ole pakko pitää miehistä. Eivät kuitenkaan siat sen paremmin kuin miehetkään mahda mitään sille faktalle, että ovat sikoja, tai miehiä. Jos joku sitten omalla kohdallaan päätyy siihen tulokseen, että joukko ominaisuuksia, joka kiteytyy mieheksi, on hanurista - voi hän ryhtyä vanhaksi piiaksi, tai homoseksuaaliksi.
Minä jotenkin pidän tästä pimeästä vuodenajasta. Esimerkiksi kävelylenkkejä on mukavampi tehdä pimeässä, kuin valoisassa. Pimeässä on jotenkin helpompi uppoutua omiin ajatuksiinsa, kun ei ole mitään nähtävää. Se ei tietysti onnistuisi, jos vaikkapa pelkää pimeää. Mutta ennen kaikkea vaihtelu virnistää, kyllä se kesä on jo tervetullut!
Oli tosi mukava lukea ajatuksiasi.. eli on vielä sinunlaiseesikin mahdollisuus törmätä joskus harvoin baarissa poiketessa. Jotenkin koin että olen naispuolinen samanlaisilla ajatuksilla varustettuna. Haluaisin keskustella ja jakaa ajatuksia miehen kanssa, seksikin joskus maistuisi, mitään suhdetta tai suurta rakkautta en kuitenkaan ole hakemassa. Kevättä kohti toivoa täynnä...
Oli tosi mukavaa lukea, että minun ajatuksissani oli jonkun mielestä jotain järkeä!
Täytyy myöntää, että minun oma yleistys oli sellainen, että naiset ryhmänä haluaa hankkia parhaan mahdollisen miehen, minkä pystyvät ja sen jälkeen perustaa perheen. Eikä siinäkään ajattelussa mitään vikaa ole, päinvastoin, jos joku uskoo tulevansa sillä tavalla onnelliseksi, niin soitellen sotaan vaan...
Minä itse haluaisin elää elämäni jonkin näköisenä vapaana agenttina. Jos joskus vaikka rakastun, niin haluan nauttia siitä niin kauan, kuin sitä kestää. Ilman mitään ajatusta asemasodasta, että tässä nyt ollaan loppuun asti, vaikka mikä olisi. Voihan se olla, että mieli muuttuu täysin, jos sitä rakastuu, ehkä se jopa on koko sanan määritelmä.
Kai se on ikävä kyllä niin, ettei sitä satunnaisen baarituttavuuden kanssa, ainakaan silloin ensitapaamisella, saa keskustelua mistään mielenkiintoisesta asiasta aikaiseksi. En minä ainakaan muista, että naiset, sen paremmin kuin minä itsekkään olisin ikinä sanonut mitään mielenkiintoista baaritiskillä. Sitä käy varsin helposti niin, että tulee tuomittua ihminen ensivaikutelman perusteella täydeksi nollaksi. Jos me joskus baarissa törmätään, niin on vaarana että saamme vain kuhmut otsiimme... mutta mistäs sitä ikinä tietää =)
Tää taitaa tulla vähän liian myöhään, mut mä en tajua, miks te ette vaihda yhteystietoja ton virganin kanssa. Selvästi juttu luistaa ja tuskin hiljasta hetkeä tulisi ekoilla treffeillä.
Minä ainakin olen ihan tyytyväinen omiin yhteystietoihini, miksikäs sitä mennä hyvää vaihtamaan ;)
Vakavasti puhuen... varmaankin sitä on näin interwebissä helpompi rehellisesti puhua kaikenlaisista tuntemuksistaan. Todennäköisesti, jos sitä alkaisi vaikka ihan sähköpostin avulla juttelemaan, niin pikkuhiljaa alkaisi se esittäminen ja vokottelu. Sitten jos vallan jollekkin treffille lähtisi, niin silloin tulisi jo vedettyä niin paksut valeasut päälle, ettei samaa ihmistä enää niiden alta tunnistaisi itse vanha kehnokaan.
Minä ainakin olen ihan tyytyväinen omiin yhteystietoihini, miksikäs sitä mennä hyvää vaihtamaan ;)
Vakavasti puhuen... varmaankin sitä on näin interwebissä helpompi rehellisesti puhua kaikenlaisista tuntemuksistaan. Todennäköisesti, jos sitä alkaisi vaikka ihan sähköpostin avulla juttelemaan, niin pikkuhiljaa alkaisi se esittäminen ja vokottelu. Sitten jos vallan jollekkin treffille lähtisi, niin silloin tulisi jo vedettyä niin paksut valeasut päälle, ettei samaa ihmistä enää niiden alta tunnistaisi itse vanha kehnokaan.
Ps. Taas temppuilee kummasti tämä kakkosnelonen, toivottavasti ei tule tämä vastaus nyt kahteen kertaan.
"Olisi vaan mukavaa luoda sellainen ystävyyssuhde, tai miksi sitä nyt voikaan sanoa, että voisi jonkun naisen kanssa jutella kaikenlaisista"
Uskotko toisiaan et mies voisi olla naisen kanssa pelkästään ystävä keskustelumerkeissä. Mä kuule tein kerra jopa jonkin sortin tutkimuksen aiheesta ja SE EI ONNISTU OLLENKAA. Mä tosin oisin voinu olla ystävä ihan kernaasti, mut toisellee osapuolelle se ei ollu mahdollista ja loppujen lopuksi tarkasta syystä en päässyt kärrylle. Onko kuitenkin niin, että loppupeleissä aina kuitenkin toien alkaa haluta ystävyydeltä myös petihommia ja sen jälkeenhän ystävyys on pilalla.
"Onko kuitenkin niin, että loppupeleissä aina kuitenkin toien alkaa haluta ystävyydeltä myös petihommia ja sen jälkeenhän ystävyys on pilalla."
On, se on tismalleen noin.
Moni väittää, että mies ja nainen voivat olla vain kavereita. Mutta fakta on se, että kaveruus onnistuu vain, jos ainakin toinen (joko tiedostettuna tai alitajuisesti) haluaisi toista. Niin se vaan on.
Aika harva komea mies, jolla on vaikkapa tyttöystävä, hengailee silti kaverimielessä jonkun ruman, lihavan naisen kanssa "kun ovat kavereita". Sellaista ei tapahdu. Mies ei oikesti ole kaveri sellaisen naisen kanssa, jota ei tilanteen tarjoutuessa haluaisi.
Jos jou väittää, että haluaisi, niin sellainen mies on homo. Mies ei halua rumia naisia kavereikseen, koska "niiden kanssa on mukava jutella ja käydä kaupungilla".
"Mies ei halua rumia naisia kavereikseen, koska "niiden kanssa on mukava jutella ja käydä kaupungilla".
Miksi tää mualima on mennytkään. Minä kai voisin olla jonkun miespuolisen ei niin komean miehen kaveri ihan kaveruuspohjaltakin.Kaveruus on parhaimmillaan sellaista, et siihen ei liity mitään "sellaisia" viritteitä. Väitätkö tosiaan, et miehet valitsevat ystäväkseen/kaverikseen vain hoikan ja kuniin naisen
Kysyy se ruma ja ylipainoinen
Itse voin miehenä 100% vilpittömästi sanoa, että suhtaudun esim. erääseen kaverini avopuolisoon ystävänä ilman mitään muita viboja. Olemme tunteneet jostain alta teini-ikäisestä asti.
No sullahan on sit järki vielä päässä ja yleensäkin normaali ajatusmaailma ainakin tuossa suhteessa.
Kerrankin hauska ja älykäs viesti! Kuten ensimmäinenkin totesi, puhelahjoissasi ei todellakaan ole mitään vikaa!!! Eikä varmasti älykkyydessäsi, päinvastoin!!! Vaikutat nyt jo hurmaavalta, pohtivalta, älykkäältä ja nokkelalta nuorukaiselta, jolle varmasti löytyy juuri se oikea!!! Olen 100% vakuuttunut siitä!
Voisin antaa yhden todella hyvän vinkin, jonka oikeastaan itsekkin jo tiedät; käy baareissa VAIN pitämässä hauskaa, äläkä edes YRITÄ hakea sieltä sitä oikeaa! Jos baarit sinua ei muuten kiinnosta, niin älä edes vaivaudu.
Minulle tuli sellainen tunne, että et ehkä oikeasti edes pidä baareista, ja mieluummin tekisit jotain muuta? Jos näin on, niin suosittelen lämpimästi kuuntelemaan sydämentoiveitasi ja tekemään sitä, mikä sinulle on tärkeää. Kun keskityt oikeisiin asioihin, annat elämälle tilaa johdattaa sinut oikeisiin paikkoishin ja näyttää sinulle oikean tien.
Tuntuu, että sinulla on kauhea hoppu löytää nopeasti se oikea rinnallesi? Pakottamalla tukit oman energiavirtauksesi, etkä anna sille luonnolista tietä tulla ulos ja johdattaa sinua oikeaan paikkaan. Kenties luulet, että se oikea löytyy baarista, koska siellähän kaikki mutkin aina käyvät?
Vaikka et nyt edes uskoisi mihinkään energiavirtoihin (vaikkakin se on myös ihan fysiikassakin tutkittu juttu, mutta anyway...)tiedät varmaan itsekkin, että kukaan ei ole baarissa oma itsensä. Ne on vähän kuin juhlat, jossa ollaan parhaimmillaan; pukeituminen, meikki, kampaus, käytös, jne, jne.., joten sieltä tuskin löydät naista, joka olisi luonnollinen oma itsensä (puhumattakaan humalatilasta..), joten tuskin haluat edes ihastua naiseen, joka seuraavana päivänä osoittautuukin joksikin toiseksi henkilöksi kuin luulit.
Unohdat baarit, ja keskityt sinulle tärkeisiin asiohin, ja se oikea kävelee kuin itsestään vastaan!!! Usko minua!!!
;)
Kiitos myönteisestä palautteesta. Omalla äidillänikään ei varmaan ole noin paljoa hyvää sanottavaa minusta :-)
Viestistäsi tuli kuitenkin sellainen kuva, ettet ollut lukenut muita, kuin tuon ensimmäisen viestini. Noissa jatkokertomuksissa olen mielestäni aika painokkaasti sanonut, etten minä sitä "oikeaa" ole etsimässäkään. Ehkä tämä nyt murskaa täysin edellisen käsityksesi minusta. (Sehän onkin ihan samanlainen sika, kuin kaikki muutkin!)
Juu en tosiaan ollut lukenut kuin sen sinun eka viestin. :) Ja vaikka et nyt sitä oikeaa etsikkään, niin sinusta tuskin saa sikaa tekemälläkään! Luin koko viestiketjun, ja mielipiteeni sinusta vain vahvistui. Minun mielestäni olet erittäin jalat maassa oleva älykäs pohdiskelija. :)
Ja se on niin totta mitä sanoit, että jossain vaiheessa alkaa esittäminen, ja jommalla kummalla on muutakin mielessä kuin pelkkä ystävyys. Se on sääli! Itsekkin mielellään jutustelisin niitä näitä jonkun miespuolisen kanssa, mutta tosiaan AINA tulee ihastuminen tai jokin muu ongelma vastaan.. :s Juuri siksi keskustelupalstat on hyvä keksintö! :)