Punk-biisithän on usein aika yksinkertaisia... Ei yleensä pahemmin sooloilla, vaan tyydytään toistelemaan niitä perussointuja. Niitä sointuja on kuitenkin tietääkseni rajallinen määrä, joten jos mä nyt säveltäisin jonkun upeen tosi punkin biisin, niin miten ihmeessä mä muka voisin välttyä tiedostamattomalta matkimiselta? Aina kun keksin jonkun hyvän sointukuvion niin tajuan, että hei sehän on vähän kuin siitä ja siitä... Ja jos en keksi mistä se on, niin tulee sellainen fiilis, että varmasti se on jo keksitty, kun on sen verran hyvä.
Vai onko sillä kuitenkaan niin paljoa väliä jos soinnut on samat, kun kuitenkin sanat ja se biisi noin muuten kokonaisuudessaan olisi varmasti ihan erilainen?
Vai onko sillä kuitenkaan niin paljoa väliä jos soinnut on samat, kun kuitenkin sanat ja se biisi noin muuten kokonaisuudessaan olisi varmasti ihan erilainen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mitään ensimmäisiä musiikin keksiöitä, niin eiköhän niitä kaikkia sointukuvioita oo joku käyttäny. Ei se ainakaan mua haittais, jos ei vaa kuulosta ihan samalle.
älä siittä piittaa onko joku joskus samantyyppisen riffin veivannu,asenne ja fiilis on tärkeintä.
muistan kun 80 luvun alussa kuulin ekakertaa pisolsin god save the q...nin niin ostin kitaran ja sillä alkuriffillä lähti joka biisi jota yritin keksiä.ne mitään omia ollut mutta kuulosti saatanan hyvältä,omasta mielestä,,pistols kuulostaa yhtä hyvältä vieläkin,tosin skitta jäi kaniin aikaa sitten.kunnon meteliä tähän nyky"musiikin"keskelle vaan,,,soittaminen asenteella on tärkeintä!