kävin vanhemmillani tänään kylässä ja siellä oli taas riita pystyssä vanhemmillani siitä kun isäni mielestä äitini ärsyttää häntä tahaallan olemalla siivomatta ja olematta niin tarkka siivomisessa kun isäni on(sairasta siivomista).isäni heitti äitiäni pulloharjalla ja äiti takaisin isäni selkään.isäni hikeentyi ja paiskasi kädessä olevan lautasensa lattialle.he haukkuvat toisiaan hulluksi ja lehmiksi/sonneiksi.pahinta on kun 15-vuotias veljeni näkee kaiken ja muutakin mitä minä en koska asun jo omassa asunnossa.koskaan meillä ei ole käytetty nyrkkejä eikä muuta fyysistä väkivaltaa,mutta isä kyllä kovasrti uhoo aina äidilleni että "jos nyt et lehmä ole hiljaa,lyön sua tai heitän seinään".lähinä minua pelottaa siksi että isäni on melkein kaksi metrinen ja äitini pieni ja hento.isäni on työtön uja syö mieliala lääkkeitä masennukseen ja siihen kun hän kiivastuu,hän on ollut jo 6 työtön ja hän on todella sairas,astma ja muita sairauksia.äitini pyysi tänään vihasena eropapereita,mutta en tiedä onko hän tosisaan kosk heillä on omakoti talo ja lainaa siitä.miten pitäsi suhtautua,meillä ei puhuta tunteista eikä näytetä niitä koskaa(ei ikinä halauksia tai muita eleitä)
hullu ja vakavasti sairas isäni...
tyytö 18
101769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
isä päästän sekasi, diabetes ollu ainaki 5v, kuorma-auton kuljettaja, on kyllä aikaa jo, menetti kortin koska meni sokeri alas, ja meni taju, kuorma-autolla meni ojaan ja vauhdilla, jonkun aikaa meni ja meni kortti pois, hän o koko ikän ajanut kuorma-autolla, ja monta tuntia päivässä ajoi paikasta toiseen, tuli hyviä tilejä ja sen semmost, mutta kun kortti meni, oli jonkun aikaa työtön, löysi myöhemmin töitä ja nyt on ollut yli vuoden töissä, paljon "tylsempää" hommaa hänen mielestä, isossa hallissa, yhden koneen vieressä, vain 8h päivässä.
Nyt 2kk ollut aivan hullua touhua, on alkoholi maistunut joka päivä, vkl on ottanut enemmän, mulla on kaksi veljeä, nuorin täyttää 16v ja toine täyttää 18v
ja tietty äiti, nuorin veli käy terapiassa isän takia, isä on muuttunut täysin, haukkuu veljiä ja äitiä, ja myös minua, en asu enää kotona, kun isä on kännissä hän muuttuu täysin, ei omat muksut kelpaa, ollaan täysiä paskoja hänen mielestä, isän veljen muksut sitte taas on hänen mielestä oikein kultasia -> isän veli o alkoholisti ja muksut seuraa perässä.
18v veli huutaa takasin ja tietty puolustaa äitiä, siinä käy välillä niin että äiti on veljen ja isän välissä, koska muuten kävisi huonosti. Mä kuulen seuraavan päivänä mitä on tapahtunut, en yhtää tiedä millä mielellä uskallan mennä kotiin käymään. ei ole yhtään kivaa kun se vaikuttaa nuorempaan veljeeni, heillä on omakotitalo ja sinne on muutettu vasta yli vuosi sitten, äiti on sanonut että miksi ei häivy jos ei me kelvata, eipä häivy, on heidän kuisaks siel...
ei ole yhtään kivaa kun kuulee myöhemmin jos jotain on tapahtunut, itse en uskalla sopia paljon mitää kavereitten kans,ku ei tiedä jos tarvii mennä apuun,olen melkein menettänyt yöunet sen takia,kavereille en voi asiasta puhua koska en voi kuottaa heihin, ainut johon luotan on mieheni, hän tietää asiasta.
teidän molempien kotona. Musta lasten ei tarvii asettua aikuisen rooliin, pelätä vanhempiaan ja niiden epäoikeudenmukaisia ja sairaita reaktioita. Kannattaa hakea apua, koska sitä yhteiskunta tarjoaa. Jos ei halua, että avunhakemisesta nousee kotona mikään haloo, voi hakea apua ilman, että kertoo siitä kotona.
Voi itse käydä ryhmissä, mistä saa sijaisperheen, halauksia, välittämistä, ymmärtämistä, tukemista ja auttamista. Sitten, jos muuta mahdollisuutta ei ole kuin asua kotona, viettää mahdollisimman paljon aikaa muualla kuin kotona: vaikka kirjastossa, jos paikkakunnalla on nuorisotoimintaa, on myös nuorten turvataloja, jonne voi mennä yöksi, jos kotona on kestämätöntä. Siellä voi myös istahtaa alas ja vaan olla ja jutella. nuorisotiloihin voi mennä syömään ja harrastamaan, lukemaan läksyjä ja tekemään juttuja.
Tästä yhdistyksestä löytyy apua: http://www.aal.fi/
ryhmiä löytyy ainakin Espoosta, Helsingistä, Joensuusta, Jyväskylästä, Jämsästä, Kajaani, Karjaa, Kauhava, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Parikkala, Riihimäki, Rovaniemi, Tampere, Tornio, Turku, Vantaa. Ja varmasti,jos ette noissa paikoissa asuisikaan, niin jos otatte yhteyttä, niin joku voi auttaa.
http://www.al-anon.fi/
Anteeksi, jos tuputan näitä liikaa. Ehkä te haluatte vain jakaa kokemuksianne ja keskustella. No, ehkä näistä linkeistä saattaa kuitenkin olla jotain hyötyä, jos ette ole niistä kuulleet ja jaksatte yrittää.
kiitos noist linkeist, en ol ennen noist kuullu
se siinä onkin, ei tiedä miten suhtautua, ja saa pelätä koska tapahtuu jotain..
kun pelkää ja tietää, että omat veljet ja äiti kärsii edelleen. Ja itsekin, jos menee kotona käymään.
Voisitteko pyytää, että joku viranomainen puhuttelisi isäänne? Pyydätte paikkakunnan viranomaisia (mene vaikka nuorisotoimiston kautta, en itse muista tarkkaan, että minkä alle asia voisi kuulua) puuttumaan asiaan, juttelemaan rauhallisesti isänne kanssa, että saisivat hänet ymmärtämään, että hänen perheensä kärsii. Ja että hän ei voi jatkaa samalla tavalla.
Oletteko koskaan äidin ja veljiesi kanssa ajatelleet lähteä isäänne pakoon jonnekin? On kuitenkin kyse teidän elämästänne. Jokainen minuutti ja sekunti liikaa kärsimystä ei mun mielestä ole reilua. Totta on, että aina ei jaksa itse lähteä, mutta sitten voikin hakea apua. Jonkun auttamaan lähdössä, uuden asunnon hankkimisessa, asettumisessa elämään toisissa kuvioissa. Myös taloudelliset seikat saattavat saada jäämään, tai jos vaikeuksista huolimatta tuntuu, että näin on kuitenkin parempi kuin ihan oman onnen nojassa.
Noita lasten ja nuorten auttavia puhelimiakin on, jonne voi soittaa ja kertoa. Eivät maksa:
http://www.mll.fi/toiminta/lnpn/
http://www.mll.fi/nuortennetti/apua/
lähtisivät muualle. Sinä siis asuitkin jo omillasi.
niih, se siin onki et ne on huutanut sitä että isä lähtisi, äiti on haavellut monta vuotta tuosta talosta, saa olla omassa rauhassa, kun edellisessä ei oikein saatu olla rauhassa, oli kyl semne naapurisota, siksi äiti ja veljet ei lähtisi mielellään sieltä, isä on sanon et lähtee ja ei lähde, se huutaa nii pali ristiin, ei se edes ite tiä mitä puhuu, ja se on aika turha tapaus et hommataan joku puhumaan sille, ei se välitä, se lähtee kuiteski aika pian muualle siks aikaa ku joku on puhumas sil, se on niin vanhanaikane tapaus..äiti on soittanut jolleki asiasta, mutta aika moni on niin sinisilmäsii ettei ne usko, isän diabetes lääkärikään ei usko, kun isä esittää muille, on niin mukava että...heidän tarvis itte nähdä se kun hän huutaa, en enää tunne omaa isää ollenkaan, on aivan vieras
Isäsi pitäisi totaalisesti muuttaa ruokavaliotaan. Tiesitkö, että nopeat hiilihydraatit (sokeri,vehnäjauho, peruna) heiluttavat verensokeria aivan järjettömästi.
Ja että epävakaa verensokeri aiheuttaa raivokohtauksia ja masennusta?
Isäsi pitäisi syödä pääsääntöisesti proteiineja (maitotuotteita, kalaa, lihaa), hyviä luonnonrasvoja, sekä kasviksia, leipääkin vähemmän ja em. nopeita hiilihydraatteja ei ollenkaan.
Ja kalja pitäisi saada vähiin. Tämä ruokajuttu on aivan totta, mutta diabeetikkoja vain usutetaan syömään runsaasti hiilihydraatteja ja monet mussuttavat makaroonia ja pullaa mikä on täyttä myrkkyä sokeritautiselle.
Eli mullakin isä on täysi raivohullu sitten kun sille päälle sattuu. En ole asunut vanhemmillani 5 vuoteen, mutta olen heihin tiivisti yhteydessä, ja siskoni asuu heillä vielä niin tiedän kaikki kamaluudet mitä siellä tapahtuu. Isäni on muutamia kertoja käynyt äitiini käsiksi, mutta useimmiten se on vaan tavaroiden paiskaamista ja uhkaamista ("saatanan huora, heitän sut parvekkeelta" yms.) Isäni on todella iso ja pelottava. Kun hän on hyvällä päällä, hän on mukava ja leppoisa, todella sosiaalinen luonne, heittää omasta mielestään hauskaa läppää ja on sellainen perus isä, ehkä jopa rennompi. Mutta kun on huonoja päiviä, niin ne todellakin on sitten huonoja.
Alkoholia hän ei onneksi käytä juurikaan, sehän tekisi tilanteesta vielä kamalamman. Hänen suvussaan on paljon mielenterveysongelmia, ja kyllä niitä hänelläkin on. Hänellä on todella heikon hermot. Ja hän jäi juuri työttömäksi, ja sen jälkeen alamäki on vaan pahentunut. Pahalla päällä koko ajan.
Vaikka asun omassa kodissa, mulla on työpaikka ja oma elämä, en uskalla tehä isoja hankintoja ellen ole hänen kanssaan jutellut, saanut niinsanotusti "siunauksen" asialle. Kaikki tatuoinnit mitä olen ottanut, salaan häneltä. Kaikenlaiset jokapäiväiset asiat täytyy salata, ettei hän vaan hermostu. On hän muakin joskus huoraksi haukkunut. Jotenkin haluaisin apua tässä asiassa, mutta taas olen jo liian väsynyt puimaan tätä, etten ole varma jaksanko enää. Koko ikäni kärsinyt siitä, että joku määräilee, ja että pelkään koko ajan tekeväni asiat väärin.
Toivottavasti teillä vielä asiat menevät parempaan päin, toivon sitä samaa myös meillekin.