ihastuu ensin henkilö A:han ja A tuntuu juuri sellaiselta jota on aina etsinyt ja halunnut, A:ta ei kuitenkaan voi saada, sitten etsii uuden ja löytääkin B:n jonka kanssa onnistaa ja B on ulkoisia piirteitä, luonnetta ja persoonaa myöden kuin ilmetty A. Onko väärin alkaa suhteeseen B:n kanssa? Kai B:tä voi silti rakastaa ihan omana itsenään? Eihän kukaan ole 100% toisen kopio vaan jokainen eroaa toisesta vaikka pienessä määrin. Mutta onko tuo moraalisesti oikein?
Kertokaa naiset
onko väärin jos
13783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
vaan kerro B:lle tuo. Jos hänen mielestään asia on ok, niin mikäs siinä sitten. Sillä tavalla pääset tunnontuskista. Tuskin täällä kukaan voi sanoa onko tuo sinun tai B:n mielestä oikein tai väärin.
ääntä. Se antaa sinulle vastauksen.
Ehkäpä oma sydän ja omatunto on se paras neuvoja.
Ei kukaan ole toisen 100% kopio ellei ole kaksonen (vai ovatko hekään 100%?)
Mullekin on käynyt pari kertaa samalla tavalla.. ja sitten tuli vielä mahdollisuus saada A, mutta en enää halunnutkaan kun B tuntui paljon paremmalta ja siinä oli paljon enemmän kiinnostavaa.
Ei siinä ole mitään väärin, monet ihmiset tekee tuota tietämättään. Ellei sitten koko ajan haikaile A:n perään ja ole valmis hylkäämään B:tä A:n takia.
Onko tuollainen väärin? Vai onko normaaliakaan edes? Edelleen luulen että voi silti siihen B:n rakastua aidosti, vaikka alunperin etsinyt jotain A:n kaltaista.
Kaksoisolennot ei ole lainkaan harvinaisia, monilla on niitä ja olen nähnyt monta kertaa samassa bussissa työmatkalla yhden naisen jota ensin luulin kaverikseni koska ovat niin kertakaikkiaan samannäköiset jopa hiuksia myöden ja olemus ja se kaikki, kunnes tajusin etteihän tuo voi se kaverini olla koska kaverini asuu toisella suunnalla. Mullakin on varmaan jossain kaksoisolento, en vaan ole koskaan nähnyt häntä. :)
Mutta voi siis kysyä että mitä väärää on siinä jos etsii tietoisesti "kaksoisolentoa", ovathan kaksoisolennot todellakin kaikki jossain määrin hieman erilaisia vaikka näyttävät ja vaikuttavat samanlaisilta, eroavuus voi olla pinnan alla ym.
Tämä kysymys juolahti mieleeni kun pohdin sitä kun naiset haluavat olla kaikki ja haluavat kuulla olevansa ainutlaatuisia, mitä he ovatkin, ja eivät he halua itseään verrattavan johonkin, mutta jos joku on oikeasti ihan kuin toinen, voihan silti olla ainutlaatuinen jokainen. 100% kopiota ei saa koskaan ihmisestä joten jokainen todella on ainutlaatuinen. Jo se riittää ainutlaatuisuudeksi että toista (henkilö A) ei kiinnosta minun seurani mutta toista (henkilö B) kiinnostaa.
Olenko liian monimutkaisia pohtiva? Olen kyllä mies mutta en taida ollakaan ihan perinteinen putkiaivomies. :)
Jos tietoisesti etsii juuri A:n kaltaista, silloin se ei ole ihan oikein. Sehän tarkoittaa että ajattelee vieläkin vain A:ta. Jos sattumalta tapaa A:n kaltaisen, se on eri asia. Muuten tuntuu siltä, että B on vain A:n korvike.
jos yksinkertaisesti vaan on mieltynyt tietynlaiseen naiseen ja A vastaisi sitä naistyyppiä mutta myös B vastaa. Kun tosiaan ei kukaan voi olla täysin mitään kopioita toisistaan vaikka olisi monessa suhteessa samankaltaisia.
Minusta ei ole oleellista, minä takia on kohdattu (oli syynä sitten vaikka se, että B herätti mielikuvan A:sta), vaan alkaako B:tä kohtaan kehittyä aito ja itsenäinen kiinnostus.
Saattaahan käydä niin, että kun on tutustuttu lähemmin, B osoittautuu jopa lumoavammaksi naiseksi kuin A - sisäinen kauneus, luonteiden yhteensopivuus jne. Eiköhän A tällaisessa tilanteessa aika pian unohdu kokonaan mielestä, tai ainakin siirry kauniiden ihastusten muistojen joukkoon.
Mutta jos mies aina vain jatkaa B:n kanssa olemista vain koska hän on jonkinlainen näköiskorvike A:lle, suhde on väärällä pohjalla.
Tuota juuri tarkoitin että ihastuukin B:hen sellaisenaan, eli kun B:ssä varmasti on jotain joka eroaa A:sta niin kokee että B on 100% se oikea.
onko hän varattu vai mitä?vai ei pidä sinusta?
ole kiinnostunut musta parisuhteen kannalta oikealla tavalla. Siksi en voi häntä saada. En sanoisi ettei hän pidä musta, pitää varmaankin mutta ei sillä tavalla että meillä olisi parisuhde.
siis olet parisuhteessa kuitenkin a:han?no ei kai kulissisuhteista ikinä mitään hyvää ole seurannut, jos jotain olennaista puuttuu. Kyllä sen edestään löytää aikanaan, elänyt jonkinlaisessa kuplassa koko elämänsä, kai sitä köyhtyy ja näivettyy sisältä ellei uskalla tarttua onnen syrjästä kiinni, kun sellaisen mahdollisuus on.
Toinen vaihtoehtoni on, että olet siis ihan vain ihastunut a:han, mutta hän ajattelee sinua enempi kaverina? Mutta sitten olisi b, joka olisi valmis myös suhteen intiimimpään puoleenko?
"Toinen vaihtoehtoni on, että olet siis ihan vain ihastunut a:han, mutta hän ajattelee sinua enempi kaverina? Mutta sitten olisi b, joka olisi valmis myös suhteen intiimimpään puoleenko?"
Nimenomaan tuota tarkoitan, A:lle olen enemmänkin kaveri (ainakin luulen että hän ajattelee minua vain kaverina) mutta B:n kanssa voisi onnistua parisuhdekin.