Ympäristöni ja minä ihmettelimme vielä 2 vuotta sitten silloisen vaimoni käytöstä: Hän suhtautui erittäin negatiivisesti kaikkiin uusiin ihmisiin eikä halunnut liikkua ihmisten ilmoilla, vaikka häntä aina kaikkialle pyysinkin. Hän oli niinsanotusti kylmä ihminen, jonka elämä rajoittui työssä käyntiin ja kodin hoitoon. Itse olin toivonut itselleni "simpsakkaa edustusvaimoa" sillä olen erään suurehkon yrityksen johdossa ja kokkareita ym. juhlia on sillointällöin. Sitten loppui seksi, alkoi räpätys ja syyllistäminen. Pian tulikin jo ero. Eron jälkeen entinen ei ole ollut kanssani tekemissä liiemmin. Luulin että hän oli vaan katkeroitunut erostamme (joka oli minun tahdostani) ja uudesta suhteestani. Nyttemmin olen kuullut tuttaviltani että entinen potee syvää masennusta. Luulempa että se alkoi jo avioliittomme aikana kun vaimoni "erakoitui". Haluan vaan sanoa teille että masennuskin voi olla se syy ja siihen pitäisi puuttua.
exmuija olikin masentunut
Mies parhaassa iässä
51458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Haluan vaan sanoa teille että masennuskin voi olla se syy ja siihen pitäisi puuttua."
Kirjoitat asiaa. Suhteessa ei välttämättä ole vikaa, vaan mieli saattaa olla epätasapainossa.
Ja se ihminen ahdistuksensa vankina ja sisällä varmasti kovin yksin. Avunsaanti valitettavasti takkuaa tosi pahasti vaikka masennus on paljon esillä mediassa ja jokapaikassa. Ja sitten tulee juuri paljon eroja ja turhaa syyllisyyttä eri osapuolille kun asiaa ei tunnisteta ajoissa.
Minä olin parikymmentä vuotta juuri tuollainen "simpsakka edustusvaimo". Se oli pienin annoksin ihan mukavaa, mutta kun se alkoi olla enemmän velvollisuus ja käydä työstä, hauskuus katosi. En jaksanut enää kiinnostua pelkästään miehen menoista enkä hänen urastaan ja kerta kerralta lähteminen tuli vain vaikeammaksi. Edustusvaimouteen nimittäin kuuluu nykyään myös kohtalainen koulusivistys ja se taas tuo mukanaan itsenäisyyden niin työn kuin muunkin elämän suhteen. En siis määritellyt itseäni miehen enkä hänen asemansa kautta. Tämä on sillä tavalla ristiriitainen juttu, että nostan todella hattua näille paljon parjatuille "edustusvaimoille", jotka ovat hyvin koulutettuja, kielitaitoisia, fiksuja, tyylikkäitä ja jotka luopuvat omasta työstään miehen uran takia. Toivottavasti myös aviomiehet osaavat arvostaa näitä vaimojaan muutenkin kuin juhlapuheissaan.
"Toivottavasti myös aviomiehet osaavat arvostaa näitä vaimojaan muutenkin kuin juhlapuheissaan."
Niinpä. Ja miettiä pari kerta ennenkuin alkaa tekstailemaan ja meilailemaan vieraille akoille että oma ego pullistuisi vielä enemmän.
Vaikka nämä tällaisten ukkojen akateemiset muijaparat; sivistyneet, puunatut ja korrektit puudelit olis kuinka nuukana siinä ukon uraa tukien ja oman itsensä sivuuttaen,
niin kyllä siinä on monen tämmösen aviovaimon naama alkanut hermostuneena nykimään, kun ukko palkitsee lojaalisuuden hakemalla "rentouttavaa" hetkeä stressiin ihka tavallisislta sutturuilta joiden kanssa voi pitää hauskaa tarvitsematta esittää koko ajan.
Ei TOSIAANKAAN ihme jos niitten vakinaiset on enemmän tai vähemmän (ainakin naamasta päätellen)kestomasiksessa. Ei kiitos IKINÄ menestyvää, menevää , simpasakkaa vaimoa etsivää (tulevaa limanuljaskaa)miestä!!! Masennus ja surullisuus ja nöyryytys yksinäisyys taattu tunne tällaisten kanssa.
Se on tietysti aina vaimon oma lopullinen valinta, jos avioliitossa asiat sovitaan miehen kanssa näin. Mutta ei pitäisi mennä niin halpaan, että pelkän "rakkauden nimissä" suostuu simpsakaksi edustusvaimoksi miehen kylkeen. Silloin kun on kysymys miehen urasta ja sen edellyttämästä edustusvaimoudesta, on miehellä myös vastuuta yhteisessä yityksessä. Paperiasiat on syytä laittaa kuntoon näissä tilanteissa. Tunne-asiat ja rakkaus ja parisuhde on sitten erikseen.
Jos alkaa tämmösen selkeästi materialistisen pintaliitäjä-uraohjusmiehen sparraajaksi, niin totta tuo että katsoo paperiasiat kuntoon.
Tällaiset etsii simpsakkaa edustusvaimoa ja mikäli siinä yrityksessä jota toki ihmissuhteeksikin voi kutsua toimii ja elää menestyksekkäästi on oma luonteenlaatu ratkaiseva. Jos et kaipaa joutavaa henkistä kiintymystä pinnallisen materialistisuuden ja pyrkyryyden, sekä näyttämisen-ja pätemisentarpeen asemesta, pärjäät kyllä.
Mikäli koet tarvetta aitoon läheisyyteen ja välittämiseen toisesta toisen itsensä vuoksi älä edes harkitse. Katsos silloin saattaa tulla masis.