Kauanko itkit exän perään?

Ehdin olla exäni kanssa vajaan vuoden. Suhde loppui, kun hän halusi jotain vieläkin enemmän ja tutustui uuteen mieheen.
Olen todella intohimoinen ihminen ja myös elän täysillä ihmissuhteissa ja nyt on tilanne sama kuin sinulla.
Tuntuu, ettei mikään muu kuin se exä voi tyydyttää tarpeeksi.

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

Ihmettelenpä miksi olet suhteessa, jos exäs perään itket. Pakko myöntää, et aikani minäkin itkin ja en pystyny suhteeseen kenenkään kanssa. Ottajia olisi ollut. Sitten tuli mies, jonka olen tuntenut yli 20v ja vei jalat alta. Nyt ollaan oltu yhdessä toista vuotta ja ollaan tosi tyytyväisiä molemmat. Rakastetaan toisiamme ja kunnioitetaan. Älä pilaa elämääsi seurustelemalla, jos haikailet exääsi. Tuskinpa exäsi palaa luoksesi, jos kerran menny jo 8v. Ei se elämä loppupelissä hassumpaa ole vaikka olisit sinkku. Mielummin sinkku kuin suhteessa jossa ei rakkautta molemmin puolin. Kiusaat itseäsi ja puolisoasi, jos haikailet exääsi. No tämä vaan minun mielipide. Pärjäile.

Noin 3 vuotta itkin X sitten oon itkenyt ruotsalaista Å

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

mulla oli vähän samankaltainen tilanne, olen nytten 24 vuotias, mutta ehdin seurustella lapseni isän kanssa 7 vuotta. siitä erosta on vähän päälle vuosi, en enää itke häntä. kesti kyllä jonkin aikaa ennenkuin tottu yksinolemiseen. no mutta sitten löysin uuden miehen aivan liian aikaisin, erosin siitä miehestä n 4vkoa sitte, suhde kesti hiukan päälle vuoden. sitä miestä en sure en mitenkään, sinä iltana ko lähin omasta kodista itkin ja vollotin, koska teki pahaa lähteä lapsen kanssa ilman tavaroita. mutta nyt olen tyytyväinen omaan elämääni, elämäni sinkkuna! alan oleen onnellinen, ja tyytyväinen että lähdin suhteesta mikä ei toiminut. tsemppia sinulle!!

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

kuin sulla. Mutta ihmisen on mentävä eteenpäin ja elettävä. Voi olla että itkemme exiemme perään loppu ikämme, mutta sen takia ei yksin tarvitse kuitenkaan olla. Pidetään siitä huolimatta lippu korkealla :=)

septemberstorm kirjoitti:

mulla oli vähän samankaltainen tilanne, olen nytten 24 vuotias, mutta ehdin seurustella lapseni isän kanssa 7 vuotta. siitä erosta on vähän päälle vuosi, en enää itke häntä. kesti kyllä jonkin aikaa ennenkuin tottu yksinolemiseen. no mutta sitten löysin uuden miehen aivan liian aikaisin, erosin siitä miehestä n 4vkoa sitte, suhde kesti hiukan päälle vuoden. sitä miestä en sure en mitenkään, sinä iltana ko lähin omasta kodista itkin ja vollotin, koska teki pahaa lähteä lapsen kanssa ilman tavaroita. mutta nyt olen tyytyväinen omaan elämääni, elämäni sinkkuna! alan oleen onnellinen, ja tyytyväinen että lähdin suhteesta mikä ei toiminut. tsemppia sinulle!!

Lue lisää

onhan se itkun paikka,mutta ei joka tapauksessa sen arvoista.Kaikilla on syynsä miksi suhde päättyy. Exääni en haukkuisi,se ei tee kuin pahan mielen.Monta kertaa oltiin lopettamassa ennen kuin lopulta onnistui.Yksin kun jää niin menee aikansa sopeutua.Suhde ei ollut hyvä,joten parempi kun loppui.

sama tilanne kirjoitti:

kuin sulla. Mutta ihmisen on mentävä eteenpäin ja elettävä. Voi olla että itkemme exiemme perään loppu ikämme, mutta sen takia ei yksin tarvitse kuitenkaan olla. Pidetään siitä huolimatta lippu korkealla :=)

Lue lisää

todellakin lippu on korkealla ja tulee olemaan. sillä ei, ei todellakaan saa antaa muiden ihmisten (exien) kummitella saati siitte pilaavan loppu elämää. nyt täysillä eteenpäin, lapsen kanssa. toki lapsi on isälläkin viikon putkeen, eli exexällä. nii ja sekin oli helpompaa mulle että ero tuli edellisestä suhteesta, vaikka helppoa ei ollut sanoa että mä lähen nyt yksin omille teille, koska muutin takasin kotipaikkakunnalle, missä lapsen isä asuu, on kaikki paljon helpompaa. minulle ja lapselle.

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

Lakkasin itkemästä exääni kun tajusin että elämä on TÄYSIN omissa käsissäni - ja elämän laatu muuten parani kummasti kun tajusi mitä elämältään oikeasti haluaa. Tuota en saata ymmärtää että eletään suhteessa joka ei toimi - yksinäisyyden pelossako ??? Opetelkaa ymmärtämään myös yksinäisyyden ja yksin olon elo niin...
Oma suhteeni exään kesti 18 vuotta ja meni kai sen asian käsittelyssä muutama kuukausi - nykyisin sieltä vain hyvät muistot mausteena uusissa ihmissuhteissa :)

ps. hän ei ollut sinulle se oikea, koska jätti sinut toisen takia - yritä päästä eroon katkeruudestasi ja jatka elämääsi :)

sama tilanne kirjoitti:

kuin sulla. Mutta ihmisen on mentävä eteenpäin ja elettävä. Voi olla että itkemme exiemme perään loppu ikämme, mutta sen takia ei yksin tarvitse kuitenkaan olla. Pidetään siitä huolimatta lippu korkealla :=)

Lue lisää

n. 20 minuuttia.

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

Ei hän ollut sinulle se oikea, koska hän jätti sinut. Se oikea ei olisi sinua jättänyt. Hyvin yksinkertaista.

Vaikka elämä ei olisi täydellistä nyt, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi ollut täydellistä sen exän kanssa. Nauti ihanista asioista ja unohda menneet. Kun mies kerran lähti, niin sen kuuluikin lähteä.

Se miksi yhä sattuu niin paljon, on kiinni sinun omasta korvien välistä. Jos väärin uskottelet itsellesi, että exä oli se oikea, niin ei ihme jos sattuu. Katso totuutta silmiin ja huomaat että kipu loppuu.

alkup. kirjoitti:

Ehdin olla exäni kanssa vajaan vuoden. Suhde loppui, kun hän halusi jotain vieläkin enemmän ja tutustui uuteen mieheen.
Olen todella intohimoinen ihminen ja myös elän täysillä ihmissuhteissa ja nyt on tilanne sama kuin sinulla.
Tuntuu, ettei mikään muu kuin se exä voi tyydyttää tarpeeksi.

Lue lisää

oma exäni itkee edellisen exänsä perään jonka kanssa hässi että pystyisi jättämään mut.. Hän ainakin itkee sen takia että se alkuhuuma lopahti, vaikkei varmaan sitä itse myönnäkkään, mutta sitä kai se on kun vasta kaksi kuukautta olivat tutustuneet.
Itse itken tämän exäni perään koska meillä oli kehittynyt jo pysyvä suhde jossa on myös sitä toveruutta eikä sitä mitä nyt joudun kokemaan seikkailuja ja jatkuvaa epävarmuutta..
Intohimoisen miehen kanssa voi yrittää mutta omalla kohdallani en usko saavani sellaisesta suhteesta mitään pysyvyyttä.

alkup. kirjoitti:

Ehdin olla exäni kanssa vajaan vuoden. Suhde loppui, kun hän halusi jotain vieläkin enemmän ja tutustui uuteen mieheen.
Olen todella intohimoinen ihminen ja myös elän täysillä ihmissuhteissa ja nyt on tilanne sama kuin sinulla.
Tuntuu, ettei mikään muu kuin se exä voi tyydyttää tarpeeksi.

Lue lisää

Siis vajaa vuosi. Eihän siinä kerkee ees oikein tutustuu toiseen kunnolla. Tuntuu, että itsekin oppii vielä uusia asioita puolisosta, vaikka yhteistä taivalta takana 14 vuotta. Kyllähän se varmaan vähä kirpasee, mutta aattelepa niitä jotka on olleet yhdessä parikymmentä vuotta. On opeteltava aivan uusi elämä. Jos liitto ei kestä huonoja aikoja, ei se silloin ole rakkauttakaan.

Olen aika hyvin onnistunut jatkamaan elämää eteenpäin aina eron jälkeen. Edellisestä suhteesta en kyllä jäänyt kaipaamaan yhtään mitään! Kun ero tuli, niin olin uhrannut jo liikaakin suhteen eteen, senkin lähinnä lasten vuoksi. Nykyinen liitto toimii ja otamme välillä tarkoituksella kahden keskistä aikaa.

Juupa kirjoitti:

Siis vajaa vuosi. Eihän siinä kerkee ees oikein tutustuu toiseen kunnolla. Tuntuu, että itsekin oppii vielä uusia asioita puolisosta, vaikka yhteistä taivalta takana 14 vuotta. Kyllähän se varmaan vähä kirpasee, mutta aattelepa niitä jotka on olleet yhdessä parikymmentä vuotta. On opeteltava aivan uusi elämä. Jos liitto ei kestä huonoja aikoja, ei se silloin ole rakkauttakaan.

Lue lisää

Eli sinun mielestäsi, jos hän on tuntenut ihmisen vasta vajaa vuoden pitäisi tukahduttaa omaa pahaa oloa, ajatellen että "kylläpäs jollain menee huonommin, kun on tuntenut kauemmi" Vaikka ihmisen on tuntenut vuoden tai 14 tuntuu se silti pahalta, eikä toisen tunteita voi vähätellä. Se on hieno asia että opit puolisostasi joka päivä jotain uutta, mutta älä vähättelu niitä joilla vuosia on vähän vähemmän.

vaimo haluaa muuttaa ,,,toiseen asuntoon ,,,kahden lapsen kanssa ,,pahalta tuntuu n.20-vuoden jälkeen ,,parisuhteemme on jäänyt sivuun vaarallisella tavalla ,,,viime hetkillä olen /mme yrittäneet pelastaa ,, mutta lasten nimissä vaimo haluaa erilleen ,,, itse haluaisi vielä korjata tilannetta.. ollut todellisia piinaviikkoja kuukauden ajan ,,pelottaa muutos aika tavalla,,huh,huh..

mies 30 v kirjoitti:

n. 20 minuuttia.

kauanko pitäs mitä?

vaimo haluaa muuttaa ,,,toiseen asuntoon ,,,kahden lapsen kanssa ,,pahalta tuntuu n.20-vuoden jälkeen ,,parisuhteemme on jäänyt sivuun vaarallisella tavalla ,,,viime hetkillä olen /mme yrittäneet pelastaa ,, mutta lasten nimissä vaimo haluaa erilleen ,,, itse haluaisi vielä korjata tilannetta.. ollut todellisia piinaviikkoja kuukauden ajan ,,pelottaa muutos aika tavalla,,huh,huh..

minä vaan kirjoitti:

Ihmettelenpä miksi olet suhteessa, jos exäs perään itket. Pakko myöntää, et aikani minäkin itkin ja en pystyny suhteeseen kenenkään kanssa. Ottajia olisi ollut. Sitten tuli mies, jonka olen tuntenut yli 20v ja vei jalat alta. Nyt ollaan oltu yhdessä toista vuotta ja ollaan tosi tyytyväisiä molemmat. Rakastetaan toisiamme ja kunnioitetaan. Älä pilaa elämääsi seurustelemalla, jos haikailet exääsi. Tuskinpa exäsi palaa luoksesi, jos kerran menny jo 8v. Ei se elämä loppupelissä hassumpaa ole vaikka olisit sinkku. Mielummin sinkku kuin suhteessa jossa ei rakkautta molemmin puolin. Kiusaat itseäsi ja puolisoasi, jos haikailet exääsi. No tämä vaan minun mielipide. Pärjäile.

Lue lisää

Tuollainen "älä ole suhteessa, jos haikailet exäsi perään" -puhe on kyllä niin onnellisen ihmisen puhetta. Silloin, kun on itse onnellisessa suhteessa, on helppo laukoa toiselle, että jatka elämääsi eteenpäin, äläkä haikaile exäsi perään! On väärin olla suhteessa, jos haikailee! Et voi sanoa noin ihmiselle, joka on hajalla ja nykyisessä suhteessa osakseen siksi, että pääsisi eroon exästä. Hän yrittää jo selvitä erosta ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Eikä elämä sinkkuna ainakaan auta oloa, varsinkaan jos olet tullut jätetyksi. Silloin olet yksin, eikä sinulla ole "ketään".

Uskon, että tällaisessa tapauksessa henkilö ei haikaile exänsän perään, koska ei pääse hänen erinomaisuudestaan eroon vaan siksi, että hänen on vaikea päästä sen asian yli, että hänet jätettiin toisen ihmisen takia. Olisi ihana kuulla, että exä sanoisi rakastavansa häntä edelleenkin, ja tehneensä loppujen loppuksi väärän valinnan. Sitä hän toivoo ja kaipaa ja haikailee. Siitä tunteesta eroon pääseminen ei onnistu olemalla yksin. Se onnistuu joko uudella paremmalla suhteella tai sitten käsittelemällä sen asian itsensä kanssa perusteellisesti.

Toisen naisen/miehen takia jättäminen/pettäminen on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua. Sellaisen riittämättömyyden tnteesta selvityminen vie aikaa, ja vaatii rankkaa työskentelyä itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On epäreilua, että jättäjä-ex pääsee kaikesta niin helpolla. Hän vaan toteaa, että ei rakasta toista ja siirtyy seuraavaan suhteeseen ja uuteen rakkauden huumaan. Hän ei ymmärrä, minkälaista tuskaa päätöksellään aiheuttaa ja kuinka vaikeata siitä asiasta on päästä yli.

Toivotan kaikille jätetyille ja exänsä perään haikaileville voimia ja uskoa parempaan huomiseen! On uskomattoman raskasta miettiä koko ajan mitä exä tekee uuden kumppaninsa kanssa ja kuinka onnellinen hän on, samaan aikaan kun itse on onneton. Keskittykää exän huonoihin puoliin ja uskokaa, että sellainen ihminen, joka rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette, löytyy vielä.

Itselläni on seuraavanlainen tilanne, olemme mieheni kanssa olleet naimisissa 14,5 vuotta ( hän on ulkomaalainen ) Tapasimme kun olimme molemmat todella nuoria vain 18-vuotiaita. Olemme kokeneet yhdessä paljon.Niin ilot kuin surut, sekä nähnyt yhdessä mailmaa. Edelleeenkin olen syvästi rakastunut häneen, enkä voisi kuvitella eläväni ilman häntä. Vuosi sitten,hän rikkoi sydämmeni todella pahasti.Hän kertoi tuskaillen, että hänen on erottava minusta, koska hänen perheensä järjestää hänelle avioliiton omanmaalaisen naisen kanssa.Kukaan ei todellakaan osaa kuvitella tuskaani jota siitä on seurannut.Miehelläni ole mahdollisuutta kieltäytyä järjestetystä avioliitosta,koska hänen perheensä painostaa häntä älyttömästi. Eromme tulee kohta voimaan ja minulla on oma asunto jo, mutten ole kyennyt muuttamaan sinne vielä. Mieheni rakastaa minua ja tilanne on meille molemmille todella vaikea....! Kesällä hän on jonkun toisen oma. En varmaan koskaan pääse tästä yli.

Voi voi kirjoitti:

Noin 3 vuotta itkin X sitten oon itkenyt ruotsalaista Å

Mää oon itkemässä vasta C kohdalla ennenkuin olen x :ssä on ihan kuiva.

Laajempaa näkemystä kehiin! kirjoitti:

Tuollainen "älä ole suhteessa, jos haikailet exäsi perään" -puhe on kyllä niin onnellisen ihmisen puhetta. Silloin, kun on itse onnellisessa suhteessa, on helppo laukoa toiselle, että jatka elämääsi eteenpäin, äläkä haikaile exäsi perään! On väärin olla suhteessa, jos haikailee! Et voi sanoa noin ihmiselle, joka on hajalla ja nykyisessä suhteessa osakseen siksi, että pääsisi eroon exästä. Hän yrittää jo selvitä erosta ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Eikä elämä sinkkuna ainakaan auta oloa, varsinkaan jos olet tullut jätetyksi. Silloin olet yksin, eikä sinulla ole "ketään".

Uskon, että tällaisessa tapauksessa henkilö ei haikaile exänsän perään, koska ei pääse hänen erinomaisuudestaan eroon vaan siksi, että hänen on vaikea päästä sen asian yli, että hänet jätettiin toisen ihmisen takia. Olisi ihana kuulla, että exä sanoisi rakastavansa häntä edelleenkin, ja tehneensä loppujen loppuksi väärän valinnan. Sitä hän toivoo ja kaipaa ja haikailee. Siitä tunteesta eroon pääseminen ei onnistu olemalla yksin. Se onnistuu joko uudella paremmalla suhteella tai sitten käsittelemällä sen asian itsensä kanssa perusteellisesti.

Toisen naisen/miehen takia jättäminen/pettäminen on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua. Sellaisen riittämättömyyden tnteesta selvityminen vie aikaa, ja vaatii rankkaa työskentelyä itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On epäreilua, että jättäjä-ex pääsee kaikesta niin helpolla. Hän vaan toteaa, että ei rakasta toista ja siirtyy seuraavaan suhteeseen ja uuteen rakkauden huumaan. Hän ei ymmärrä, minkälaista tuskaa päätöksellään aiheuttaa ja kuinka vaikeata siitä asiasta on päästä yli.

Toivotan kaikille jätetyille ja exänsä perään haikaileville voimia ja uskoa parempaan huomiseen! On uskomattoman raskasta miettiä koko ajan mitä exä tekee uuden kumppaninsa kanssa ja kuinka onnellinen hän on, samaan aikaan kun itse on onneton. Keskittykää exän huonoihin puoliin ja uskokaa, että sellainen ihminen, joka rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette, löytyy vielä.

Lue lisää

Ihmettelen suuresti näitä ihmisten kommentteja, todella kummallinen ajatusmaailma. Miten jonkun mielestä voi olla oikeutettua käyttää toista ihmistä hyväkseen, että itse pääsisi exästänsä yli? Kyllä omat ongelmat pitää selviä aivan itseksensä eikä olla niin itsekäs, että käyttää siinä muita ihmisiä hyväksi. Uskotellaan sitten sille nykyiselle kumppanille jotakin ihan muuta, vaikka omat ajatukset on jossain vuosia vanhassa parisuhteessa?

Näin ajattelen minä, itsekin kipeän eron läpikäynyt ja nykyään onnellisessa parisuhteessa elävä.

Tyttö vain kirjoitti:

Eli sinun mielestäsi, jos hän on tuntenut ihmisen vasta vajaa vuoden pitäisi tukahduttaa omaa pahaa oloa, ajatellen että "kylläpäs jollain menee huonommin, kun on tuntenut kauemmi" Vaikka ihmisen on tuntenut vuoden tai 14 tuntuu se silti pahalta, eikä toisen tunteita voi vähätellä. Se on hieno asia että opit puolisostasi joka päivä jotain uutta, mutta älä vähättelu niitä joilla vuosia on vähän vähemmän.

Lue lisää

Ja edelliseen lisätäkseni jostainhan se seurustelu on aloitettava. 14v. on jo kunnioitettava aika mutta loppujen lopuksi sitä on vieläkin aika lapsen kengissä kun vertaa näihin ketkä on ollu yli kolmekymmentä vuotta avioliitossa.

Itsekin itkin suht pitkään exän perään mutta nytten olen onnellisessa liitossa nykyisen kanssa. Ja voin sanoa että exän sureminen koettelee molempia osa puolia uudessa suhteessa. Itselleen pitää vaan antaa aikaa surra ero loppuun vaikka se kestäisi kuinka pitkään.

Niinhän sitä sanotaan että niin pitkään menee ero surun suremiseen minkä ajan on kerennyt seurustella.

..tärkeimmän ja pisimmän suhteeni exää minä surin aika mielenkiintoisella tavalla. En olisi uskonut näin mutta itkin ensin yhden vuorokauden putkeen saaden silmäni näyttämään aivan paisuneelta pullataikinalta. Sen jälkeen lopetin enkä ole sen koommin itkenyt. Nyt on aikaa noin nelisen kuukautta. Olen nähnyt häntä muutamia kertoja ja ikävä kyllä iskee mutta kyyneleet on minun mielestä tilanteessa turhia. Tilanne pitää hyväksyä, mennä siitä yli, ikävöiden mutta ei jumittuen siihen ikävään. Itse varmaan tulen ikävöimään vielä kuukausia, ehkä vuosia mutta asioilla on tapana järjestyä ja laakereilla makaamisesta ei ole minkäänlaista hyötyä, polttaa vain nahkansa. Tällaisella suomalaisen naisen asenteella mennään! Joku voi ajatella että olen kylmä ihminen mutta päin vastoin: elämän elämäni lähestulkoon täysin tunteella ja en todella olisi uskonut itsestäni tällaista, en ikinä. Mutta todella jos jostain haluaa yli, eikä jää haikailemaan niin kait tällanen tunnehölmökin asioista pääsee:) Voimia kaikille vaikeisiin tilanteisiin, ei ne ikinä ole helppoja tai helpotu elämän varrella, luulisin.

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

jo kymmenes vuosi menossa hän lähti toisen kanssa.olen varma että hän oli se oikea,koska en osaaa sitoutua uuteen suhteeseen.näen jajkuvasti unia hänestä

hyviä miehiä on vain niin harvassa! Mun exä parkui varmaan 5 vuotta perääni. Kävi vielä kyttäämässä uutta asuintaloani ja totesi, että mitä siellä metsässä täytyy asua...

ihmisiä on monenlaisia ; toiset itkevät kauan ja hartaasti entisen raakkaan perään ja toiset eivät itke päivääkään vaikka olisikin välittänyt todella paljon toisesta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä ettei toisen perään kannata itkeä . Kyllä meressä kaloja riittää jokaiselle ja jos ei heti tärppää niin sen kuin yrität uudestaan! =)

1966 kirjoitti:

vaimo haluaa muuttaa ,,,toiseen asuntoon ,,,kahden lapsen kanssa ,,pahalta tuntuu n.20-vuoden jälkeen ,,parisuhteemme on jäänyt sivuun vaarallisella tavalla ,,,viime hetkillä olen /mme yrittäneet pelastaa ,, mutta lasten nimissä vaimo haluaa erilleen ,,, itse haluaisi vielä korjata tilannetta.. ollut todellisia piinaviikkoja kuukauden ajan ,,pelottaa muutos aika tavalla,,huh,huh..

Lue lisää

Moi!
Tuntuu niin pahalta toi sun tarina- pistää muistelemaan omia 7 vuoden takaisia kokemuksia. Olet ihan oikessa, kannattaa harkita tarkkaan ja pitkään ratkaisuanne. Ero tuo niin uudet kuviot ja kaikki se, mitä kovalla työllä on saavutettu hajoaa pirstaleiksi. Eronneena ei aina ole ollenkaan niin kiva olla. Itse muistelen lämmöllä niitä hyviä vuosia, kun lapset olivat pieniä ja koko perhe koossa... Voimia sinulle! Yh-äiti 1963

Nasulito kirjoitti:

Ja edelliseen lisätäkseni jostainhan se seurustelu on aloitettava. 14v. on jo kunnioitettava aika mutta loppujen lopuksi sitä on vieläkin aika lapsen kengissä kun vertaa näihin ketkä on ollu yli kolmekymmentä vuotta avioliitossa.

Itsekin itkin suht pitkään exän perään mutta nytten olen onnellisessa liitossa nykyisen kanssa. Ja voin sanoa että exän sureminen koettelee molempia osa puolia uudessa suhteessa. Itselleen pitää vaan antaa aikaa surra ero loppuun vaikka se kestäisi kuinka pitkään.

Niinhän sitä sanotaan että niin pitkään menee ero surun suremiseen minkä ajan on kerennyt seurustella.

Lue lisää

olen samaa mieltä asiasta,kunnioitan ihmisiä joilla on takana päin 30-50 vuoden liitto.

itselläni meni wuosia surressa,lapsetkin ain muistutti isästään..loppujen lopuksi ajattelin surra sen ajan mikä parhaaks tuntui ja elämä jatkuu ja niin se on.nyt erosta menny 8v ja uusi suhde paremmaksi mennee päiwä päiwältä.

sen opin ainakin ettei kannata werrata wanhaa uuteen siitä on wain haittaa!!!

Juupa kirjoitti:

Siis vajaa vuosi. Eihän siinä kerkee ees oikein tutustuu toiseen kunnolla. Tuntuu, että itsekin oppii vielä uusia asioita puolisosta, vaikka yhteistä taivalta takana 14 vuotta. Kyllähän se varmaan vähä kirpasee, mutta aattelepa niitä jotka on olleet yhdessä parikymmentä vuotta. On opeteltava aivan uusi elämä. Jos liitto ei kestä huonoja aikoja, ei se silloin ole rakkauttakaan.

Lue lisää

Et taida oikein tietää ihmissuhteista mitään vaikka oletkin paatunut ja ollut 14 vuotta suhteessa... on yhden tekevää kuinka kauan ollaan oltu yhdessä. se ei vaikuta tunteisiin eikä menettämisen tuskaan! Tiedät sen sitten kun koet itse sen ja tule sen jälkeen arvostelemaan! Ei tarkoita sitä että jos on ollut 10 vuotta yhdessä ja tulee ero että se olisi henkisesti raskaampaa! Jokainen suhde on erilainen ja eri aaltopituudella. Ja pitääkö se toinen tuntea läpikotaisin vai? Ei todellakaan! Kukaan toinen ihminen ei ikinä tule tuntemaan sitä toista täysin vaikka olisi 60 vuotta yhdessä. Jokaisella meistä on ne omat salatut puolet

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

Toinen rakastaa aina toista enemmän...ja voit arvata kumpaan sattuu, eron sattuessa.

jane62 kirjoitti:

jo kymmenes vuosi menossa hän lähti toisen kanssa.olen varma että hän oli se oikea,koska en osaaa sitoutua uuteen suhteeseen.näen jajkuvasti unia hänestä

En tahdo itkeä 10vuotta :( Vuoden olen surrut eikä loppua näy. Uutta suhdetta ei kiinnosta aloittaa koska en tunne ketään muuta kohtaan mitään.

Juupa kirjoitti:

Siis vajaa vuosi. Eihän siinä kerkee ees oikein tutustuu toiseen kunnolla. Tuntuu, että itsekin oppii vielä uusia asioita puolisosta, vaikka yhteistä taivalta takana 14 vuotta. Kyllähän se varmaan vähä kirpasee, mutta aattelepa niitä jotka on olleet yhdessä parikymmentä vuotta. On opeteltava aivan uusi elämä. Jos liitto ei kestä huonoja aikoja, ei se silloin ole rakkauttakaan.

Lue lisää

mitään tekemistä menettämisen tuskan kanssa.Sitä paitsi toisen tunteminen on jo siksi mahdotonta, että ihmiset muuttuvat päivä päivältä hieman erilaisiksi.

Laajempaa näkemystä kehiin! kirjoitti:

Tuollainen "älä ole suhteessa, jos haikailet exäsi perään" -puhe on kyllä niin onnellisen ihmisen puhetta. Silloin, kun on itse onnellisessa suhteessa, on helppo laukoa toiselle, että jatka elämääsi eteenpäin, äläkä haikaile exäsi perään! On väärin olla suhteessa, jos haikailee! Et voi sanoa noin ihmiselle, joka on hajalla ja nykyisessä suhteessa osakseen siksi, että pääsisi eroon exästä. Hän yrittää jo selvitä erosta ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Eikä elämä sinkkuna ainakaan auta oloa, varsinkaan jos olet tullut jätetyksi. Silloin olet yksin, eikä sinulla ole "ketään".

Uskon, että tällaisessa tapauksessa henkilö ei haikaile exänsän perään, koska ei pääse hänen erinomaisuudestaan eroon vaan siksi, että hänen on vaikea päästä sen asian yli, että hänet jätettiin toisen ihmisen takia. Olisi ihana kuulla, että exä sanoisi rakastavansa häntä edelleenkin, ja tehneensä loppujen loppuksi väärän valinnan. Sitä hän toivoo ja kaipaa ja haikailee. Siitä tunteesta eroon pääseminen ei onnistu olemalla yksin. Se onnistuu joko uudella paremmalla suhteella tai sitten käsittelemällä sen asian itsensä kanssa perusteellisesti.

Toisen naisen/miehen takia jättäminen/pettäminen on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua. Sellaisen riittämättömyyden tnteesta selvityminen vie aikaa, ja vaatii rankkaa työskentelyä itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On epäreilua, että jättäjä-ex pääsee kaikesta niin helpolla. Hän vaan toteaa, että ei rakasta toista ja siirtyy seuraavaan suhteeseen ja uuteen rakkauden huumaan. Hän ei ymmärrä, minkälaista tuskaa päätöksellään aiheuttaa ja kuinka vaikeata siitä asiasta on päästä yli.

Toivotan kaikille jätetyille ja exänsä perään haikaileville voimia ja uskoa parempaan huomiseen! On uskomattoman raskasta miettiä koko ajan mitä exä tekee uuden kumppaninsa kanssa ja kuinka onnellinen hän on, samaan aikaan kun itse on onneton. Keskittykää exän huonoihin puoliin ja uskokaa, että sellainen ihminen, joka rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette, löytyy vielä.

Lue lisää

Olet kyllä harvinaisen oikeilla jäljillä tässä
kirjoituksessasi. Olen itse kokenut tämän juuri kerrotulla tavalla. Nyt olen mielestäni tasapainossa asian kanssa.

Tammikuun puolessa välissä exä jätti. Heti lähdin ja hankin oman asunnon sekä siitä asti surrut. Meillä suhde kaatui siihen ettei seksi elämää ollut mutta tunteita oli. Ero päiväkin sanoimme toisillemme kuinka paljon välitämme toisistamme, mutta sitten melkein vuoden kestänyt suhde ja yhdessäasuminen kääntyi sodaksi. Kun viimeisen tavarani asunnosta kannoin ei yhteyden pitoa ole ollut.

Siitä asti olen häntä myös kaivannut. Typeryyksissä itse tuhosin suhteeni nalkutuksella seksistä ja exäni kyllästyi siihen, mutta kaatunutta maitoa on turha katua vaikka sen korjaamiseen on useita keinoja.

Koskaan ero ei ole ollut näin kamalaa..päivittäin tulee muistoja ja hetkiä päähän kun muistelen exääni. Kohta 3kk olen ollut niin maassa ja surrut, mutta sen myös päättänyt että nyt täytyy vain päästä kunnolla yli koska en voi ketään tällä hetkellä rakastaa..sen verran ero satutti. Joka päivä haluaisin ottaa häneen yhteyttä..mutta en pysty koska rakastan häntä ehkä liikaa enkä kestäisi jos hän löisi luurin korvaan tms...
Pari vuotta sitten kun jätin silloisen exäni 6 vuoden suhteen jälkeen en katunut yhtään, se oli helppoa ehkä juuri sen takia koska itse jätin..

jane62 kirjoitti:

jo kymmenes vuosi menossa hän lähti toisen kanssa.olen varma että hän oli se oikea,koska en osaaa sitoutua uuteen suhteeseen.näen jajkuvasti unia hänestä

mutta tunne jäi, että meni 34 vuotta elämästä hukkaan.Kai siinä on pahinta kun kaikki menee uusiksi, minkä on loppuelämäkseen suunnitellut.
Ja kun siihen eroonkaan ei oikein pätevää syytä ollut.Kuinka vain niin menee siinä 4-5 vuotta että siitä selviää jaloilleen.

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

Minun mieheni jätti minut kun uskalsin epäillä häntä ja miniäänsä eli mieheni entisestä liitosta olevan pojan vaimoa!!!!
Poika ei usko täysin,mutta epäilee heitä.
Nyt he asuu kaikki yhdessä ja poika ja isä hoitaa molemmat samaa naista:(
Alentavaa tässä on että ikävöin miestäni jatkuvasti ja hän sanoo että ei ole mitään miniällä eikä hänen välillä.Miksi sitten mieheni ei muuta pois sieltä lupauksista huolimatta?
Siat asuuvat 3lapsen kanssa ja lapset katsoo vierestä kun isosisä pussailee heidän äitiään tyttö kertonut nähneensä ja kysyy miksi äiti pussaa isoisän kanssa?Tyttö on 3v

nainen 35v kirjoitti:

jo 8.vuotta...hän jätti toisen naisen takia.

Ehkä hän oli minulle se oikea koska näin kovasti sattuu yhä.

Minulla on nyt toinen mies, ollut jo vuodesta 2002, mutta tuntuu, että tämä vaan ei toimi.

Lue lisää

Mietin tässä, kannattaako pitää kiinni nykyisestä miehestä jos suree vielä entistään. Ei ole antaa sitä mitä kuuluisi, kun on vielä exä mielessä. Onko hän huomannut että sinulla on tälläinen tilanne? Itselläni kävi kuten sinulla nyt ja jälkeenpäin olen todennut ettei kaikki ollut niin kuin pitäisi, jotain aina puuttui. En sitten erossakaan itkenyt kun en ollut täysillä mukana.

Aikuinen nainen jo minäkin kirjoitti:

Ihmettelen suuresti näitä ihmisten kommentteja, todella kummallinen ajatusmaailma. Miten jonkun mielestä voi olla oikeutettua käyttää toista ihmistä hyväkseen, että itse pääsisi exästänsä yli? Kyllä omat ongelmat pitää selviä aivan itseksensä eikä olla niin itsekäs, että käyttää siinä muita ihmisiä hyväksi. Uskotellaan sitten sille nykyiselle kumppanille jotakin ihan muuta, vaikka omat ajatukset on jossain vuosia vanhassa parisuhteessa?

Näin ajattelen minä, itsekin kipeän eron läpikäynyt ja nykyään onnellisessa parisuhteessa elävä.

Lue lisää

Parisuhde on aina hyväksikäyttöä. Jokainen hakee parisuhteestaan itselleen tarpeellisia asioita. Toinen hakee kunnioitusta, toinen huomionosoituksia, toinen läheisyyttä, toinen huumoria, toinen keskustelukumppania...muuta ajateltavaa, irti exästä.

Harva tietoisesti hyväksikäyttää toista ihmistä negatiivisessa mielessä. Jokainen kuitenkin hakee parisuhteestaan ITSELLEEN tärkeitä asioita. Eikö se ole hyväksikäyttöä?

Ihminen on itsekäs olento, halusit sitä tai et.

itkemisestä kirjoitti:

mutta tunne jäi, että meni 34 vuotta elämästä hukkaan.Kai siinä on pahinta kun kaikki menee uusiksi, minkä on loppuelämäkseen suunnitellut.
Ja kun siihen eroonkaan ei oikein pätevää syytä ollut.Kuinka vain niin menee siinä 4-5 vuotta että siitä selviää jaloilleen.

Lue lisää

Riippu ihan siitä eroamis tavasta kauanko toipumiseen menee. Jättäjä ei useinkaan pitkään haikaile ex:n perään mikäli ratkaisu oli oikea. Jätetyn sydän siinä pahemmin varmastikkin särkyy, tietysti keskustellen eroon helpottaa eroprosessin käsittelyä jatkossa. Jätettynä äkkieron kohdatessa jää tyhjänpäälle omien ajatusten vangiksi. Itse siinä yrittää kelata syitä ja itsensä kokoaminen vie pahimmoillaan pitkään.
Itse koin juuri tuollaisen raastavan yllätyseron yllättäen kumppanin toisen rinnalta. Ilman syvärakastumistani ero olisi varmasti ollut helpompi käsitellä, mutta itselläni isommat kärvistelyt pilasivat 5v elämääni, siitä se helpotti vähitellen. Prossessi on kuulemma jätetyillä hyvin samankaltainen, omani meni jotenkin noin: unettomat yöt 3kpl, tressi nosti pulssin huimiin lukuihin, omanarvon tunteen heikkeneminen, koston suunnittelu, tunteekkaiden ohjelmien välttäminen telkasta, mikään ei kiinnosta, ruoka ei maistu. Ja se otti penaaliin, että toinen vaan porskutti ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hyvä konsti oli, että ennen nukkumaan menoa kaivoi kumppanista ne ärsyttävimmät piirteet niin sain ainakin itse paremmin nukahdettua.
Epäilen, että sydämmeni muurautui umpeen risana, ehkä se on jokin suojautumis keino siihen tilanteeseen, että se tapahtuisi uudestaa. Nyt 9v jälkeen haikailen sen rakkauden tunteen perään, jonka joskus sain kokea. Edelleen se sattuu kun palaa hetkeksi niihin mukaviin muistoihin ennen eroa, mutta niistä on äkkiä pompattava pois.

sinä Juupa kirjoitti:

Et taida oikein tietää ihmissuhteista mitään vaikka oletkin paatunut ja ollut 14 vuotta suhteessa... on yhden tekevää kuinka kauan ollaan oltu yhdessä. se ei vaikuta tunteisiin eikä menettämisen tuskaan! Tiedät sen sitten kun koet itse sen ja tule sen jälkeen arvostelemaan! Ei tarkoita sitä että jos on ollut 10 vuotta yhdessä ja tulee ero että se olisi henkisesti raskaampaa! Jokainen suhde on erilainen ja eri aaltopituudella. Ja pitääkö se toinen tuntea läpikotaisin vai? Ei todellakaan! Kukaan toinen ihminen ei ikinä tule tuntemaan sitä toista täysin vaikka olisi 60 vuotta yhdessä. Jokaisella meistä on ne omat salatut puolet

Lue lisää

Kyllä se vain useimmiten niin menee, että iän ja elämänkokemusten myötä ihmissuhteetkin muuttuvat seesteisemmiksi ja vähemmän repiviksi.
Myös eroja on helpompi käsitellä, ja vaikka ne ovat rankkoja, ne eivät ole samalla tavalla "maailmanloppuja" kuin nuorena.
Teille nuoremmille voin siis lohdutukseksi sanoa, että jokaisen eron jälkeen olette vahvempia, ja teillä on enemmän valmiuksia kohdata ja käsitellä myös tulevia pettymyksiä ja karikkoja.
Itselläni ja ystävilläni tunnetasolla kaikista rankimmat erot ovat olleet nimen omaan nuorella iällä. Tunteet ovat niin "uusia" ja voimakkaita, eikä sellaisia ole välttämättä aiemmin vielä edes kohdannut. Siksi en koskaan halua vähätellä nuorten ihmisten tuskaa, koska tiedän, että se voi olla todella musertavaa.
Kaikesta selviää, lapsikullat. Elämä jatkuu, ja sillä on hienoja ihmisiä ja ihania kokemuksia teille tarjottavana! Leuka pystyyn ja kohti tuulta!

Laajempaa näkemystä kehiin! kirjoitti:

Tuollainen "älä ole suhteessa, jos haikailet exäsi perään" -puhe on kyllä niin onnellisen ihmisen puhetta. Silloin, kun on itse onnellisessa suhteessa, on helppo laukoa toiselle, että jatka elämääsi eteenpäin, äläkä haikaile exäsi perään! On väärin olla suhteessa, jos haikailee! Et voi sanoa noin ihmiselle, joka on hajalla ja nykyisessä suhteessa osakseen siksi, että pääsisi eroon exästä. Hän yrittää jo selvitä erosta ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Eikä elämä sinkkuna ainakaan auta oloa, varsinkaan jos olet tullut jätetyksi. Silloin olet yksin, eikä sinulla ole "ketään".

Uskon, että tällaisessa tapauksessa henkilö ei haikaile exänsän perään, koska ei pääse hänen erinomaisuudestaan eroon vaan siksi, että hänen on vaikea päästä sen asian yli, että hänet jätettiin toisen ihmisen takia. Olisi ihana kuulla, että exä sanoisi rakastavansa häntä edelleenkin, ja tehneensä loppujen loppuksi väärän valinnan. Sitä hän toivoo ja kaipaa ja haikailee. Siitä tunteesta eroon pääseminen ei onnistu olemalla yksin. Se onnistuu joko uudella paremmalla suhteella tai sitten käsittelemällä sen asian itsensä kanssa perusteellisesti.

Toisen naisen/miehen takia jättäminen/pettäminen on pahinta mitä parisuhteessa voi tapahtua. Sellaisen riittämättömyyden tnteesta selvityminen vie aikaa, ja vaatii rankkaa työskentelyä itsensä ja itsetuntonsa kanssa. On epäreilua, että jättäjä-ex pääsee kaikesta niin helpolla. Hän vaan toteaa, että ei rakasta toista ja siirtyy seuraavaan suhteeseen ja uuteen rakkauden huumaan. Hän ei ymmärrä, minkälaista tuskaa päätöksellään aiheuttaa ja kuinka vaikeata siitä asiasta on päästä yli.

Toivotan kaikille jätetyille ja exänsä perään haikaileville voimia ja uskoa parempaan huomiseen! On uskomattoman raskasta miettiä koko ajan mitä exä tekee uuden kumppaninsa kanssa ja kuinka onnellinen hän on, samaan aikaan kun itse on onneton. Keskittykää exän huonoihin puoliin ja uskokaa, että sellainen ihminen, joka rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette, löytyy vielä.

Lue lisää

...sinulta!!!
Olen kolmen lapsen yh-äiti. Erosta, joka alkoi jo 3-v sitten asumuserolla, sattuu yhä. Miehelläni oli suhde toiseen naiseen ja petti minua ja lapsia selkämme takana...en tiedä kuinka kauan. Aavistin jotain jo aiemmin ja tein "etsivän" töitä ja totuus tuli julki. Stressasin pahasti kaikkea ja laihduin olemattomiin mittoihin... En tiennyt mitä elämästäni lasten kanssa tulee,jaksanko itse elää... Saan kiittää mahtavaa tukiverkkoani niin exäni kuin oman sukuni puolelta,jotka pitivät mut "pinnalla". Exä asuu silloisen naisensa kanssa yhdessä ja minä lasteni. lapset tapaavat säännöllisesti isäänsä ja välit meilläkin suht koht hyvät. Silti jokainen tapaamiskerta sattuu syvällä sisälläni. Itken usein. En itke varsinaisesti enää hänen peräänsä vaan sitä, mitä hän teki meille,perheelle. Kuinka joku voi olla niin raukkamainen, että pettää vaimonsa,perheensä?

Itsellä on ollut joitakin irtosuhteita, mutta ovat jääneet lyhyiksi sen VERTAILUNKIN vuoksi. Tietysti näin 3 lapsen äitinä aikakin uusille suhteille on kortilla, sillä haluan antaa lapsille turvallisen ja onnellisen lapsuuden, enkä siksi raahaa kotiimme miehiä LAINKAAN heidän ollessa minulla.

Nyt minulla on ollut suhde jo joitain kuukausia miehen kanssa ja hänen sekä omatkin lapset ovat tutustuneet toisiinsa ja nauttivat seurasta. Silti mieltäni kaihertaa, miten kaikki voisi olla toisin? Mietin onko tämä nyt sitä mitä haluan? Jos tämä ei kestäkkään, miten lapset syyttää minua? Monia mieltä askartavia kysymyksiä.

Totta on se, että jokaisen on läpikäytä erosta johtuvat tunnemylläkät. Kukaan ei niitä puolestasi käy. Toisille auttaa terapia, toisille kirjoittaminen,uusi harrastus...,mutta asiat on selvitettävä pään sisällä, muuten ne vainoaa Sinua lopun ikää ja tulevat uusissa suhteissa seuraamaan.

Helppo taival se ei ole. Suren mennyttä ja tulen suremaan. Suru muuttaa vaan muotoaan ja jonain päivänä sen kanssa pystyy elämään normaalia arkea ja menneisyys on osa sitä.

Uusi suhde voi helpottaa oloa ja mikä parasta, jos kumppani on samanlaisen suhteen läpikäynyt, olette silloin toinen toistenne kuuntelijoita ja autatte näin kumpaakin.

1966 kirjoitti:

vaimo haluaa muuttaa ,,,toiseen asuntoon ,,,kahden lapsen kanssa ,,pahalta tuntuu n.20-vuoden jälkeen ,,parisuhteemme on jäänyt sivuun vaarallisella tavalla ,,,viime hetkillä olen /mme yrittäneet pelastaa ,, mutta lasten nimissä vaimo haluaa erilleen ,,, itse haluaisi vielä korjata tilannetta.. ollut todellisia piinaviikkoja kuukauden ajan ,,pelottaa muutos aika tavalla,,huh,huh..

Lue lisää

A-TYYPIN EDUSTAJA
Sellainen edustaa lämmintä ja tunteellista suhtautumista rakkauteen. Etsii seksiä ja aloittaa uuden suhteen odottamatta passiivisesti sen alkamista. Näyttää tunteensa selvästi ja näkyvästi ja tekee suhteessa yleensä aloitteet. Aloittaa suhteen täysipainoisesti heti ja eron tullessa murehtii suurieleisesti, mutta unohtaa murheensa helposti ja nopeasti.

B-TYYPIN EDUSTAJA
Edustaa viileää ja harkitsevaa suhtautumista parisuhteessa. Aloittaa suhteen omalla painollaan ja harkitsevasti. Ennen seurustelun alkua haluaa tutustua kumppaniin ja uskoo, että parisuhteet kehittyvät itsestään. Etsii sopusointua, hellyyttä, toveruutta ja seksiä. Ei juuri näytä tunteitaan, ainakaan julkisilla paikoilla. Suhteessa haluaa jakaa vastuun mieluummin kuin on hallitsevana osapuolena.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut? Kumpaan ryhmään te muut kuulutte?

A-ryhmän ihmisillä sureminen on yhden tuopin mittainen ja B-ryhmän edustajilla menee useita vuosia päästä surunsa yli. Neuvon sinua 1966, että alkaisit prosessoimaan eroasi itsesi kanssa. Suhteessa väkisin pysyminen vie energiaa ja tuhlaa aikaasi. Hyvällä avoimella keskustelulla puolisosi kanssa pääset paljon pidemmälle. Olette olleet yhdessä jo sen verran, että pitää uskaltaa kertoa ne syvimmät tunteet. Kerro vaikka pala kerrallaan, sano se ääneen peilin edessä tai kirjoita tunteista. Sekin helpottaa oloasi. Kuulut mielestäni B-ryhmään ja hyveisiisi ei kuulu puolison kunnioittaminen, puolustaminen eikä liioin arvostaminen. Se vain näyttää kumppanisi silmissä siltä, vaikket sitä tietoisesti tekisikään. Se kaikki johtuu vain pidättyväisestä luonteestasi. Sinulla on luultavasti suora sydämenviiva kädessäsi. Kaartuvan viivan omistajat kuuluvat A-ryhmään.

Meidän suhteessa minä olen se, joka eroa haluaa ja mies olisi valmis jatkamaan lasten takia. En saanut avioliiton aikana juuri koskaan huomion osoituksia julkisesti, perhepiirissä taikka ystävien nähden ja tunnetta näytettiin vain kaksin. Olemme erilaiset tunne-elämästä ja se on se juttu mikä ajoi meidät erilleen. Hän onnistui avautumaan ja nyt osaamme olla hyviä ystäviä.

Tsemppiä ahdinkoon!

tytär, mamma ja mummo kirjoitti:

Kyllä se vain useimmiten niin menee, että iän ja elämänkokemusten myötä ihmissuhteetkin muuttuvat seesteisemmiksi ja vähemmän repiviksi.
Myös eroja on helpompi käsitellä, ja vaikka ne ovat rankkoja, ne eivät ole samalla tavalla "maailmanloppuja" kuin nuorena.
Teille nuoremmille voin siis lohdutukseksi sanoa, että jokaisen eron jälkeen olette vahvempia, ja teillä on enemmän valmiuksia kohdata ja käsitellä myös tulevia pettymyksiä ja karikkoja.
Itselläni ja ystävilläni tunnetasolla kaikista rankimmat erot ovat olleet nimen omaan nuorella iällä. Tunteet ovat niin "uusia" ja voimakkaita, eikä sellaisia ole välttämättä aiemmin vielä edes kohdannut. Siksi en koskaan halua vähätellä nuorten ihmisten tuskaa, koska tiedän, että se voi olla todella musertavaa.
Kaikesta selviää, lapsikullat. Elämä jatkuu, ja sillä on hienoja ihmisiä ja ihania kokemuksia teille tarjottavana! Leuka pystyyn ja kohti tuulta!

Lue lisää

Ketään ei voi tuntea läpikotaisin vaikka eläisi tämän kanssa 60 vuotta. Itse olen elänyt nykyisessä suhteessa jo/vasta reilu 10 vuotta, ja emäntä on ollu jo jonkin aikaa sit mieltä ettei homma enää toimi. Milloin monta uutta ukko ehdokasta on ollu jostain internetin kautta tiedossa, tai sit muuten ei homma mielytä. No olen ollu alusta alkaen eri mieltä asioista, mutta vielä ollaan yhdessä vaikka ollaan jo noin 3-4 vuotta kärvistelty mahdollisen eron suhteen. Sen olen laittanu merkille, ettei minun mielenterveys pidemmän päälle oikein kestä tätä hommaa. Oon kerran jo käyny hakemassa lääkitystä pahaan oloon, mutta eukon suunsoiton tuloksena jätin senkin lääkityksen sikseen eli kesken. Nykyään sit menee tuota ohrapirtelöä, ja muuta vastaavaa aika reiluun tahtiin, kunhan vain vapaa-aika antaa myöten. Muutenkin alan olla sitä mieltä että ero olisi paras ratkaisu tähän vaivaan, koska en enää osaa luottaa vaimoon kaikkien "juttujen" takia. Nämä "jutut" on ollu toistaiseksi(?) vain netissä, mutta kuka tietänee milloin ne mies ihastukset muuttuu todellisiksi ihan tosi elämässä??? Minua ahdistaa, ja olen monesti toivonut mielessäni etten olis koskaan tavannu tätä koko eukkoa, mutta minkäs teet? Sydäntä särkee ajatuskin erosta, koska rakastan vaimoani, mutta en oikein voi elää niinkään että olisin kokoajan epätietoisuudessa siitä pettääkö vaimo vai ei. Onhan tämä kaukana alkuperäisestä aiheesta, mutta sain ainakin "puhuttua" mieleni tyhjäksi. Se vielä sanottakoon lopuksi, että mahdollisen eron kohdattaessa itken takuuvarmasti exän perään, mutta toivottavasti en kauan. Kyllä tän elämän pitää olla vaikeaa välillä. Mutta kyllä se varmaankin helpottaa ajan myötä. =) Tsemppiä vain kaikille joilla on suhteissa vaikeaa...

mies 30 v kirjoitti:

n. 20 minuuttia.

Kyll tunti semmonen keskiarvo??? mitä siihen enää
jää roikkuu ku ei olla sinnepäinkää ku aluks!!Jos ollaa ni ei kait sit erotakaan???thäh!!!!

mies 30 v kirjoitti:

n. 20 minuuttia.

Kyll tunti semmonen keskiarvo??? mitä siihen enää
jää roikkuu ku ei olla sinnepäinkää ku aluks!!Jos ollaa ni ei kait sit erotakaan???thäh!!!!

Ukottunut kirjoitti:

Ketään ei voi tuntea läpikotaisin vaikka eläisi tämän kanssa 60 vuotta. Itse olen elänyt nykyisessä suhteessa jo/vasta reilu 10 vuotta, ja emäntä on ollu jo jonkin aikaa sit mieltä ettei homma enää toimi. Milloin monta uutta ukko ehdokasta on ollu jostain internetin kautta tiedossa, tai sit muuten ei homma mielytä. No olen ollu alusta alkaen eri mieltä asioista, mutta vielä ollaan yhdessä vaikka ollaan jo noin 3-4 vuotta kärvistelty mahdollisen eron suhteen. Sen olen laittanu merkille, ettei minun mielenterveys pidemmän päälle oikein kestä tätä hommaa. Oon kerran jo käyny hakemassa lääkitystä pahaan oloon, mutta eukon suunsoiton tuloksena jätin senkin lääkityksen sikseen eli kesken. Nykyään sit menee tuota ohrapirtelöä, ja muuta vastaavaa aika reiluun tahtiin, kunhan vain vapaa-aika antaa myöten. Muutenkin alan olla sitä mieltä että ero olisi paras ratkaisu tähän vaivaan, koska en enää osaa luottaa vaimoon kaikkien "juttujen" takia. Nämä "jutut" on ollu toistaiseksi(?) vain netissä, mutta kuka tietänee milloin ne mies ihastukset muuttuu todellisiksi ihan tosi elämässä??? Minua ahdistaa, ja olen monesti toivonut mielessäni etten olis koskaan tavannu tätä koko eukkoa, mutta minkäs teet? Sydäntä särkee ajatuskin erosta, koska rakastan vaimoani, mutta en oikein voi elää niinkään että olisin kokoajan epätietoisuudessa siitä pettääkö vaimo vai ei. Onhan tämä kaukana alkuperäisestä aiheesta, mutta sain ainakin "puhuttua" mieleni tyhjäksi. Se vielä sanottakoon lopuksi, että mahdollisen eron kohdattaessa itken takuuvarmasti exän perään, mutta toivottavasti en kauan. Kyllä tän elämän pitää olla vaikeaa välillä. Mutta kyllä se varmaankin helpottaa ajan myötä. =) Tsemppiä vain kaikille joilla on suhteissa vaikeaa...

Lue lisää

yrittänyt puhua tunteistasi vaimosi kanssa? Kannattaisi varmaan joskus ihan istahtaa alas ja keskustella asiat halki poikki pinoon. Kerro, mitä oikeasti tunnet ja miten luulisit tuntevasi, jos eroisitte. Kerro huolesi vaimosi "miesystävien" suhteen. Ei pidä suoraan töksäyttää, että "oot väärässä" tai "sun ei pitäis käyttäytyä noin", vaan kuunnella mitä se toinenkin osapuoli sanoo ja miettii. Kun olet kuullut vaimosi kannan ja aattelukset, voitte _yhdessä_ miettiä suhteenne tulevaisuutta. Sydämen keventäminen auttaa, mutta keskustelupalstoilla se ei paljon edistä asiaa.

niina73 kirjoitti:

olen samaa mieltä asiasta,kunnioitan ihmisiä joilla on takana päin 30-50 vuoden liitto.

itselläni meni wuosia surressa,lapsetkin ain muistutti isästään..loppujen lopuksi ajattelin surra sen ajan mikä parhaaks tuntui ja elämä jatkuu ja niin se on.nyt erosta menny 8v ja uusi suhde paremmaksi mennee päiwä päiwältä.

sen opin ainakin ettei kannata werrata wanhaa uuteen siitä on wain haittaa!!!

Lue lisää

joo ei ikinä kannata verrata nyksää eksään!=) Siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää! Tulee molemmille vaan paha mieli. Meilläkkin päivä päivältä parempaan suuntaan..=)

jane62 kirjoitti:

jo kymmenes vuosi menossa hän lähti toisen kanssa.olen varma että hän oli se oikea,koska en osaaa sitoutua uuteen suhteeseen.näen jajkuvasti unia hänestä

Itkin noin neljä vuotta - siis ilosta että olen vapaa ja on kotirauha.

itsesäälissä rypijöitä täällä oikein onkaan. Hei herätkää, ei exien perään ole mitään syytä itkeä. Älkää eläkö menneen elämän unelmissa vaan tarttukaa tämä hetken elämän tarjouksiin. Siispä ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!

millasii kirjoitti:

itsesäälissä rypijöitä täällä oikein onkaan. Hei herätkää, ei exien perään ole mitään syytä itkeä. Älkää eläkö menneen elämän unelmissa vaan tarttukaa tämä hetken elämän tarjouksiin. Siispä ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!

Lue lisää

Valitettavasti tunteet ja järki on ihmisellä samassa kehossa, meinasin sanoa päässä, mutta en tiennyt kummassa?
Itse surin 25-v, en exääni, sillä olen edelleen aviossa, mutta silloista rakastajaani.

Koomisinta siinä onkin, että itse halusin jättää hänet perhesyistä, vaikka hän oli valmis jättämään perheensä, siis kummallaikin kaksi lasta. Sitä en kadu, että näin valitsin, mutta se hellyys ja rakkaus, jota häneltä ehdin saamaan oli musertavaa kotioloihin verrattuna.

Kyllä minä ymmärrän, että arkielämässä kaikki olisi muuttunut toiseksi, mutta jotenkin olin mustasukkainen, että hän kuitenkin valitsi toisen ja erosi perheestään, eläen nyt ilmeisen onnellista uusperhettä.

millasii kirjoitti:

itsesäälissä rypijöitä täällä oikein onkaan. Hei herätkää, ei exien perään ole mitään syytä itkeä. Älkää eläkö menneen elämän unelmissa vaan tarttukaa tämä hetken elämän tarjouksiin. Siispä ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!

Lue lisää

Turha itkeä mennyttä ,minulla on ollut kaksi liittoa ,enkä kummankaan perää itkennyt,ehkä toisaalta ,koska minua ei ole jätetty.Lapset ihana asia mitä sain,jos ne olisin menettänyt silloin maailma kaatunut.Ekan kanssa ollaa puheen välissä ,mut toisen kanssa en ,vaikka puu kaatuu sen päälle en sure yhtää.

Oliko paska vaihtamalla sen parempi? Joka kukko osaa tunkiolla kiekaista ja joka ukko pytyllä pierasta. Ja kananen tietää, mitä se tarkottaa. Nälkäänsä se laulaa. :-)

onpas teillä ollu hataralla pohjalla jos suhde unohdetaan yhden kännisen kapakkakierroksen jälkeen????! Naurettavaa

Kannattaakohan olla vahingoniloinen? Mä ainakin oon iloinen, et oon löytäny exän jälkeen rakkauden ja varsinkin et exä on sen löytäny. Jokin aika sit just puhuin exän uuden tyttöystävän kans. Ne ollu kohta vuoden porukas, mut tää nainen oli mustis musta. Sanoin hälle, et ei kannata, koska mä olen rakastunu mieheen kenen kanssa seurustelen. Ja pakko sanoo, et tähän ikään mennessä (40v) oon todellakin ensimmäistä kertaa todella rakastunut. Ihastunu olen aikasemmin ollut ja luullut et rakastan...nyt sen tiedän mitä rakkaus on. Toivon, että sinäkin olet ja et olisi vahingoniloinen, kun exäsi ei ole uutta löytänyt...sekin päivä koittaa ehkä.

joujoujouman kirjoitti:

onpas teillä ollu hataralla pohjalla jos suhde unohdetaan yhden kännisen kapakkakierroksen jälkeen????! Naurettavaa

Mitä sitä huonoa suhdetta suremaan?Jos ukko on ite naurettava tapaus,niin turha sitä on surra.Mulla ainakin menee tosi hyvin nyt.Onneksi tuli se kalja juotua,eikä lähettyä kotiin..Ukkoa kyllä vitutti.

ja edelleen sattuu kun ajattelee sitä miestä... itse ennen sanoin ettei miesten perään kannata itkeä enkä kyllä niin tehnytkään... mutta tämä tuntui "oikealta" mieheltä minulle ja uskoin että selviämme mistä vain kun ostettiin yhteinen asunto ja vauva oli tulossa mutta ero siitä silti tuli... koskaan en ole ketään rakastanut ja kaivannut yhtä paljon kuin tätä miestä ja toivon edelleen että saisin hänet perheensä luokse ja menetetyn ajan takaisin vaikka tiedän ettei suhde tule koskaan enää toimimaan niin kuin ennen koska luottamus on hyvin hataralla pohjalla miehen pettämisen takia... Silti kaipaus on kova ja rakastan häntä edelleen enkä tahdo ketään muuta miestä ainakaan ennen kuin olen kunnolla "päässyt yli" edellisestä suhteesta, sillä rakkaus on ikuista - kohde vain vaihtuu...

erosta kirjoitti:

ja edelleen sattuu kun ajattelee sitä miestä... itse ennen sanoin ettei miesten perään kannata itkeä enkä kyllä niin tehnytkään... mutta tämä tuntui "oikealta" mieheltä minulle ja uskoin että selviämme mistä vain kun ostettiin yhteinen asunto ja vauva oli tulossa mutta ero siitä silti tuli... koskaan en ole ketään rakastanut ja kaivannut yhtä paljon kuin tätä miestä ja toivon edelleen että saisin hänet perheensä luokse ja menetetyn ajan takaisin vaikka tiedän ettei suhde tule koskaan enää toimimaan niin kuin ennen koska luottamus on hyvin hataralla pohjalla miehen pettämisen takia... Silti kaipaus on kova ja rakastan häntä edelleen enkä tahdo ketään muuta miestä ainakaan ennen kuin olen kunnolla "päässyt yli" edellisestä suhteesta, sillä rakkaus on ikuista - kohde vain vaihtuu...

Lue lisää

Älä siis yritä lapsella saada miestä takaisin. Ja jos mun mielipiteellä on väliä, niin älä yritä millään. Kokemuksesta tiedän, et joka kerran pettää, niin pettää toisenkin kerran. Mä hullu aikoinani olin miehen kans joka petti heti kun selkäni käänsin...lapsen takia yritin jaksaa. No sit kun sain loppujen lopuks 10 vuoden jälkeen tarpeekseni ja ilmotin, et nyt se loppu, ni mies ihmetteli et mitä hän on tehny. Olispa miettiny sillon ku petti (tätä jatku 6v). Kauan jaksoin, mut vaan lapsen takia...rakkaus tai paremminkin ihastus oli menny jo aikaa sitten pois. Nyt olen onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni ja olen elänyt aika kauan jo. Tosin vuosia vielä jäljellä ja toivon, et saan ne rakkaani kanssa viettää...hän ei ainakaan petä tai satuta muutenkaan. Onnellinen olen todellakin.

Meillä oli ihanaa mutta se loppui. olimme yhdessä 2 vuotta hitsi ekaa kertaa tunsin että tossa oikea. seksiä ja rakkautta riitti hyvin, nykyiset naiset tuntuivat muovilta. olen luopunut toivosta, tallaan näitä katuja yksinäisenä kunnes löydän paremman naisen tai ei. yksin hyvä olla ku riuduttaa itsenä jossain kuivassa suhteessa. en vieläkään päässy ylitse vaikka jo erosta kohta 12 kk eli erosimme 17.4.2007. ärsyttävää ku muistan päivän hyvin, vaikka en muista kenenkään synttäreitä höh

Minulle on sanottu jo jokusen kerran, että lakkaa suremasta ja siirry seuraavaan. Ei se vaan noin mene. Ei ihminen pysty valitsemaan, surenko nyt vai en.

Avioliittoni loppumista surin 3 vuotta, vaikka itse otin eron. Sen jälkeen minulla oli elämäni ihanin seksisuhde, jossa arki oli helvettiä. Sitä fyysisyyttä surin n. puoli vuotta. Nyt en enää haikaile perään.

Nyt suren enää vain yksinäisyyttäni.

Surua ei voi valita kirjoitti:

Minulle on sanottu jo jokusen kerran, että lakkaa suremasta ja siirry seuraavaan. Ei se vaan noin mene. Ei ihminen pysty valitsemaan, surenko nyt vai en.

Avioliittoni loppumista surin 3 vuotta, vaikka itse otin eron. Sen jälkeen minulla oli elämäni ihanin seksisuhde, jossa arki oli helvettiä. Sitä fyysisyyttä surin n. puoli vuotta. Nyt en enää haikaile perään.

Nyt suren enää vain yksinäisyyttäni.

Lue lisää

mutta eivät ne surut suremalla lopu. Edelleenkin olen sitä mieltä (itsekin muutaman eron kokeneena) ettei kannata tätä yhtä elämää tuhlata entisen haikailuun. Miehet ovat kuin linja-auto; kun yksi on menyt, toinen on jo tulossa. ;)

ymmärtää kirjoitti:

mutta eivät ne surut suremalla lopu. Edelleenkin olen sitä mieltä (itsekin muutaman eron kokeneena) ettei kannata tätä yhtä elämää tuhlata entisen haikailuun. Miehet ovat kuin linja-auto; kun yksi on menyt, toinen on jo tulossa. ;)

Lue lisää

nyt selvis ! Jos tolla periaatteella ajattelee!"#¤%&/()

Samaa mieltä olen. Miksi haikailla perään, jos se ei eka kerran onnaa, ni ei se onnaa toisenkaa kerran. Omasta kokemuksesta puhun. Exän kans erottii ja sit yritettiin uudestaan. Ei onnistunu, ku luottamus oli menny jo. Mies petti, mut sit syytti mua, et muhun ei voi luottaa. Mä se olin joka halus, että koitetaa vielä, mut onneks tulin järkiini. Toki se sattu ja ajattelin etten vois koskaan olla enään kenenkään kanssa. Useempi vuosi menikin, etten uskaltanu ees ajatella suhdetta. Sit kuitenkin elämääni tuli mies, johon rakastuin täysin. Ja mikä hauskinta...olin tätä miestä aina pitäny hyvänä ystävänä. Tuntenu olen hänet n. 23 v. Nyt kyllä sanon, että suhde perustuu rakkaudelle. ystävyydelle ja ennen kaikkea luottamukselle.

ymmärtää kirjoitti:

mutta eivät ne surut suremalla lopu. Edelleenkin olen sitä mieltä (itsekin muutaman eron kokeneena) ettei kannata tätä yhtä elämää tuhlata entisen haikailuun. Miehet ovat kuin linja-auto; kun yksi on menyt, toinen on jo tulossa. ;)

Lue lisää

tulee se uusi ainut oikea kun vaan odottaa vähän.

nyt onnellinen kirjoitti:

Samaa mieltä olen. Miksi haikailla perään, jos se ei eka kerran onnaa, ni ei se onnaa toisenkaa kerran. Omasta kokemuksesta puhun. Exän kans erottii ja sit yritettiin uudestaan. Ei onnistunu, ku luottamus oli menny jo. Mies petti, mut sit syytti mua, et muhun ei voi luottaa. Mä se olin joka halus, että koitetaa vielä, mut onneks tulin järkiini. Toki se sattu ja ajattelin etten vois koskaan olla enään kenenkään kanssa. Useempi vuosi menikin, etten uskaltanu ees ajatella suhdetta. Sit kuitenkin elämääni tuli mies, johon rakastuin täysin. Ja mikä hauskinta...olin tätä miestä aina pitäny hyvänä ystävänä. Tuntenu olen hänet n. 23 v. Nyt kyllä sanon, että suhde perustuu rakkaudelle. ystävyydelle ja ennen kaikkea luottamukselle.

Lue lisää

Mulla oli samantyyppinen tilanne, seurusteltiin ja yritettiin uudestaan eikä silti toiminut. Nyt on erosta kulunut melkeen vuosi. Enää en jaksa itkeä ja oon antanut anteeks sekä itelleni että exälle. Kaikesta huolimatta mietin exsää lähes päivittäin ja rakastan häntä yhä. En tiedä voinko koskaan lakata rakastamasta, silti tiedän ettei yhteen kannata palata.

olevas vitsikäs? Mees peilin etee...

Liittoni kesti harkinta-aika mukaan luettuna yli 25v. Olimme n. 4 v olleet viikonloppuavioliitossa, kun mies tullessaan perjantai-illalla kotiin ilmoitti, että hän on 2 viikon tuttavuuden jälkeen löytänyt elämänsä naisen, rakastunut tulisesti ja nainenkin kuulemma rakastunut, mutta nainen oli sanonut, ettei hän ukkomiehen kanssa ryhdy mihinkään. Ex sanoi, ettei se ole ongelma, nykyisin kun on niin helppo erota. Ja sitähän se nykyään on ja jo silloin 90-luvun lopulla, kun eromme oli ajankohtainen (vie paperit lakitupaan, odota 6 kk ja vie uudestaa, sitten seuraavana päivänä tuomarit päättävät eron paperiasiana). No, se oli menoa se. Minä surin sitä vuoden, en kyllä jatkuvasti itkenyt, mutta elämältä tuntui olevan pohja pois.

Ex:n 2.s liitto ei nähnyt kolmatta joulua ja tällä hetkellä hänellä on menossa kolmas pitempi suhde jälkeeni, ei hän enää ole erehtynyt naimisiin asti.

Minulta itseltä luottamus miehiin hieman katosi tällasisen katastrofin kanssa. En ole rinnalleni vielä uutta löytänyt, hyviä tuttavia on kyllä paljon. Toivon vielä uuteen törmääväni.

Haikailet luultavasti turhaan...Uskon, että hän ei tule takaisin. Mene ulos ja etsi joku joka arvostaa sinua ja rakastaa. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka etsivät sitä oikeaa. Ja uskon, että exäsi ei ollut sinulle se oikea, vaan se oikea sinulle on jossain muualla. Kokeile..onnea!

..sellaisena pitänyt?? Missä liiraa??

Olen itkenyt 17 vuotta, olimme yhdessä 11 vuotta, ja minä oli se joka lähdin. Aika on osoittanut ettei ollut hyvä ratkaisu. Järki sanoo että turha itkeä mennyttä, mutta tunteitaan on vaikea käskeä. Perhe-elämä & arki toisen kanssa oli paratiisi verrattuna tähän yksinolon helvettiin ja itsesyytöksiin.

järjen asioita kirjoitti:

Olen itkenyt 17 vuotta, olimme yhdessä 11 vuotta, ja minä oli se joka lähdin. Aika on osoittanut ettei ollut hyvä ratkaisu. Järki sanoo että turha itkeä mennyttä, mutta tunteitaan on vaikea käskeä. Perhe-elämä & arki toisen kanssa oli paratiisi verrattuna tähän yksinolon helvettiin ja itsesyytöksiin.

Lue lisää

OLEN ITKENYT MELKEIN KOKO AJAN KUN TÄMÄN HERRAN KANSSA OLIN,MITÄKÖ TARKOITTAA?,TARKOITTAA SITÄ ETTÄ EN SAANUT HÄNTÄ KOSKAAN ITSELLENI NIIN KUIN OLISIN HALUNNUT,SELVISI SELLAINENKIN SEIKKA ETTÄ HÄN ELIKOKO AJAN TOISEN KANSSA VAIKKA NÄIN EI PITÄNYT OLLA,ANTOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ RAKASTI MINUA,KÄVIKIN VAIN PITÄMÄSSÄ HAUSKAA JA JATKOI TOISEN KANSSA SITÄ OIKEETA YHDESSÄ OLEMISTA JA SITÄ SE OLI 10V,NIIN MITENKÖ SE ON MAHDOLLISTA?EN HALUNNUT USKOA EPÄILYSTÄNI NESIN MILLÄÄN JA SITTEN PÄÄTIN ETTÄ OTAN ASIASTA SELVÄN NYT,SIINÄ KÄVI NIIN ETTÄ HERRA JOKA SANOI RAKASTAVANSA MINUA ILMOITTI ETTÄ PAINU VITTUUN,ÄLÄKÄ ANNA KUULUA ITTESTÄS MITÄÄN.MITÄKÖ ITKEN?ITKEN NYT SITÄ ETTÄ OLEN OLLUT NIIN HÖLMÖ JA ANNOIN MENNÄ NÄIN KAUAN ENNENKUIN USKALSIN USKOA ETTÄ VEDÄTYSTÄHÄN SE OLI,SILTI RAKKAUS EI LOPPUNUT SIIHEN,RAKASTAN TÄTÄ KUSIPÄÄTÄ EDELLEN,NÄHTY EI SITTEN OLLA MUTTA JOKA JUMALAN PÄIVÄ MIETIN HÄNTÄ JA SITÄ ETTÄ MIKSI MINULLE PITI KÄYDÄ NÄIN,TÄSTÄ ON NYT NOIN 4KK.

särkynyt kirjoitti:

OLEN ITKENYT MELKEIN KOKO AJAN KUN TÄMÄN HERRAN KANSSA OLIN,MITÄKÖ TARKOITTAA?,TARKOITTAA SITÄ ETTÄ EN SAANUT HÄNTÄ KOSKAAN ITSELLENI NIIN KUIN OLISIN HALUNNUT,SELVISI SELLAINENKIN SEIKKA ETTÄ HÄN ELIKOKO AJAN TOISEN KANSSA VAIKKA NÄIN EI PITÄNYT OLLA,ANTOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ RAKASTI MINUA,KÄVIKIN VAIN PITÄMÄSSÄ HAUSKAA JA JATKOI TOISEN KANSSA SITÄ OIKEETA YHDESSÄ OLEMISTA JA SITÄ SE OLI 10V,NIIN MITENKÖ SE ON MAHDOLLISTA?EN HALUNNUT USKOA EPÄILYSTÄNI NESIN MILLÄÄN JA SITTEN PÄÄTIN ETTÄ OTAN ASIASTA SELVÄN NYT,SIINÄ KÄVI NIIN ETTÄ HERRA JOKA SANOI RAKASTAVANSA MINUA ILMOITTI ETTÄ PAINU VITTUUN,ÄLÄKÄ ANNA KUULUA ITTESTÄS MITÄÄN.MITÄKÖ ITKEN?ITKEN NYT SITÄ ETTÄ OLEN OLLUT NIIN HÖLMÖ JA ANNOIN MENNÄ NÄIN KAUAN ENNENKUIN USKALSIN USKOA ETTÄ VEDÄTYSTÄHÄN SE OLI,SILTI RAKKAUS EI LOPPUNUT SIIHEN,RAKASTAN TÄTÄ KUSIPÄÄTÄ EDELLEN,NÄHTY EI SITTEN OLLA MUTTA JOKA JUMALAN PÄIVÄ MIETIN HÄNTÄ JA SITÄ ETTÄ MIKSI MINULLE PITI KÄYDÄ NÄIN,TÄSTÄ ON NYT NOIN 4KK.

Lue lisää

"OLEN ITKENYT MELKEIN KOKO AJAN KUN TÄMÄN HERRAN KANSSA OLIN,MITÄKÖ TARKOITTAA?,TARKOITTAA SITÄ ETTÄ EN SAANUT HÄNTÄ KOSKAAN ITSELLENI NIIN KUIN OLISIN HALUNNUT,SELVISI SELLAINENKIN SEIKKA ETTÄ HÄN ELIKOKO AJAN TOISEN KANSSA VAIKKA NÄIN EI PITÄNYT OLLA,ANTOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ RAKASTI MINUA,KÄVIKIN VAIN PITÄMÄSSÄ HAUSKAA JA JATKOI TOISEN KANSSA SITÄ OIKEETA YHDESSÄ OLEMISTA JA SITÄ SE OLI 10V,NIIN MITENKÖ SE ON MAHDOLLISTA?EN HALUNNUT USKOA EPÄILYSTÄNI NESIN MILLÄÄN JA SITTEN PÄÄTIN ETTÄ OTAN ASIASTA SELVÄN NYT,SIINÄ KÄVI NIIN ETTÄ HERRA JOKA SANOI RAKASTAVANSA MINUA ILMOITTI ETTÄ PAINU VITTUUN,ÄLÄKÄ ANNA KUULUA ITTESTÄS MITÄÄN.MITÄKÖ ITKEN?ITKEN NYT SITÄ ETTÄ OLEN OLLUT NIIN HÖLMÖ JA ANNOIN MENNÄ NÄIN KAUAN ENNENKUIN USKALSIN USKOA ETTÄ VEDÄTYSTÄHÄN SE OLI,SILTI RAKKAUS EI LOPPUNUT SIIHEN,RAKASTAN TÄTÄ KUSIPÄÄTÄ EDELLEN,NÄHTY EI SITTEN OLLA MUTTA JOKA JUMALAN PÄIVÄ MIETIN HÄNTÄ JA SITÄ ETTÄ MIKSI MINULLE PITI KÄYDÄ NÄIN,TÄSTÄ ON NYT NOIN 4KK".

ET OO AINOO JOLLE ON KÄYNYT NÄIN,MULLA SE NAURATTAJA KUMMITTELEE VIELÄKIN ,MUUTAMAN VUODEN JÄLKEEN.

(ehkäpä joskus kumminkin löydän rehdin ,reilun suomalaisen aikuisen miehen jolla on myös selkärankaa rakastaa vain yhtä naista).

Aitoja tunteita ei voi ostaa eikä lahjoa.

11v. oltiin tyttöystävän kanssa.Löysi muka paremman."NARKOMAANIN" ja muutti toiseen kaupunkiin.Ei pystynyt huolehtii lapsista ja lapset jäi minulle. Nyt muka menee paremmin itkee lapsia takaisin.turhaan itkin sitä 7kuukautta.mistä löytäisi uuden kumppanin? kaikki kaatuu viimestään siihen, kun ne kuulee että olen yh-isä ja minulla kolme lasta.

Sitä kauemmin, mitä enemmän psykologit käskee luovuttamaan...

Onnistunutkin muka se vastuunpakoilija, ettei vain omatunto kolkuttaisi. On ihmisiä, jotka tuntevat vastuuta jälkeläisistään. He surevat myöskin sitä, kun lapsi/lapset menettävät isänsä (edelleen harvemmin äitinsä) erossa. Minkälaisia voittajia ovat nuo kumppaninsa hylänneet ja pelkkiä hyväksikäyttösuhteita harrastavat?? On todella ihmisyyden arvo huonossa kurssissa.

ehkä hävinnyt monta kertaa ennenkuin pääsi voittoon.Elämään kuule kuuluu monia vaiheita ehkä se selviää sinulle vielä.

Kyllähän noita sipsuttavia audipuppeleita on ainakin pääkaupunkiseudulla pilvin pimein, ei muuta kuin uutta kehiin.
Sehän on kyllä sairasta kun pojat keskenään...

Sitä kauemmin, mitä enemmän jotkut haluaa puuttua siihen asiaan.

Ihmisiä ei ole tarkoitettu vaihtamaan kumppania jatkuvasti. Monilla kierre jatkuu koko ajan. Lue ohjeet Raamatusta.

Yksi mikrosiru kirjoitti:

Ihmisiä ei ole tarkoitettu vaihtamaan kumppania jatkuvasti. Monilla kierre jatkuu koko ajan. Lue ohjeet Raamatusta.

ethän nää oikiasti usko johonkin juttuun;että jeesus syntyi neitsyt mariasta!!??
sori vaan...mie en ainakaan...siihen tarvitaan munasolu ja spermaa!TORVI!

On yleensä aina koskettava dramaattinen otsikko joka provosoi voimakkaasti täällä suomi24 puolella
vähän iltalehti tyyliin, halveksun voimakkaasti sitä ihmistä joka hakee tällätyylillä asiakkaita ja yleisöä

-Olet synkällä listalla

" Sanoisin että paras keino päästä eroon exän varjosta on vain olla ajattelematta asiaa. "

Kauanko pitää paeta todellisuutta? Nimenomaan todellisuus tulee tiedostaa, hyväksyä, myöntää itselleen ja ex jää exäksi, eikä ala kummittelemaan mielessä, jos sittenkin...

Kaikki turhien toiveiden ja haaveiluiden elättely kannattaa jättää pois mielestä. Kerran totuuden hyväksyminen vain kirpaisee, mutta sitten se on kerrasta pois omasta mielestä.

No, meitä on moneksi ja jokaiselle ei sama resepti toimi. Pääasia ETTEI joudu uutiseksi alibin sivuille: mustasukkainen tappoi exän, motiivina kosto.

"Ei uuteen suhteeseen ennen kuin vanha on LOPULLISESTI poissa pääkopasta :( On täysin väärin esim. hakea lohtua uudesta suhteesta (huom! en nyt väitä että sinä olisit tehnyt näin) tai ylipäänsä olla suhteessa jos yhä haikailee menneen perään. Se ei ole oikein sinua eikä suhteen toista osapuolta kohtaan."

Tämän allekirjoitan täysin. Liian moni ei osaa olla yksin ja etsii sitten laastarisuhteen. Seurustelin minäkin eronneen miehen kanssa muutaman kuukauden, kunnes tajusin olleeni hänelle vain exän korvike, laastari. Pisti vihaksi, että itse olin panostanut siihen suhteeseen ja toinen kaipasi vain pään silittäjää. Toipukaa niistä existänne, ennen kuin sotkette jonkun toisen ihmisen elämän!

pakomatkalla? kirjoitti:

" Sanoisin että paras keino päästä eroon exän varjosta on vain olla ajattelematta asiaa. "

Kauanko pitää paeta todellisuutta? Nimenomaan todellisuus tulee tiedostaa, hyväksyä, myöntää itselleen ja ex jää exäksi, eikä ala kummittelemaan mielessä, jos sittenkin...

Kaikki turhien toiveiden ja haaveiluiden elättely kannattaa jättää pois mielestä. Kerran totuuden hyväksyminen vain kirpaisee, mutta sitten se on kerrasta pois omasta mielestä.

No, meitä on moneksi ja jokaiselle ei sama resepti toimi. Pääasia ETTEI joudu uutiseksi alibin sivuille: mustasukkainen tappoi exän, motiivina kosto.

Lue lisää

ilmeisesti ilmaisin itseäni väärin, elikkäs korjausta;

En mielestäni ehdottanut todellisuudelta pakenemista. Tottakai on pelkästään hyvästä surra oma tarvittava aikansa ja itkut on saatava itkeä. Mutta kun on jo kulunut vuosi tai enemmänkin erosta, asian pitäisi jo olla käyty läpi. En tarkoittanut että täysin pyyhit asian mielestäsi mutta parasta olisi olla mahdollista muistella asiaa ilman kauheaa masennuksen ja ikäväntunnetta..? Voit todeta että ok, ikävä tapaus, mutta mennyt mikä mennyt, elämä jatkuu.

Toiset ovat herkempiä, toiset kestävämpiä. Elikkäs tietenkään tuo ei päde jokaiseen. Oletan että tämän keskustelun aloittanut on siitä herkemmästä päästä, joten kuka tietää kuinka pitkään häneltä saattaakaan mennä toipumisessa.

Juuri noin. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka aloittavat uuden suhteen muutaman viikon päästä entisen päätyttyä. Tai niitä, jotka eivät itke päivääkään.

Mielestäni se osoittaa vain, että entinen suhde ei merkinnyt mitään. Ehkä sen, joka ei ole oikeaa suhdetta edes kokenut, ei kannattaisi neuvoa niitä, joilla se on päättynyt. Suhteita on monenlaisia, eikä kaikkien perään jää samaa surua. Joku haukkuu surkeaa ukkoaan, mutta mitä olisi ajateltava naisesta, joka niin surkean ukon on valinnut?

Tärkeintä uuden suhteen onnistumisen kannalta on, että on selvinnyt täysin entisestä parisuhteestaan. Surun paikkaaminen uudella suhteella on aina virhe.

jocus kirjoitti:

Juuri noin. Olen aina ihmetellyt niitä, jotka aloittavat uuden suhteen muutaman viikon päästä entisen päätyttyä. Tai niitä, jotka eivät itke päivääkään.

Mielestäni se osoittaa vain, että entinen suhde ei merkinnyt mitään. Ehkä sen, joka ei ole oikeaa suhdetta edes kokenut, ei kannattaisi neuvoa niitä, joilla se on päättynyt. Suhteita on monenlaisia, eikä kaikkien perään jää samaa surua. Joku haukkuu surkeaa ukkoaan, mutta mitä olisi ajateltava naisesta, joka niin surkean ukon on valinnut?

Tärkeintä uuden suhteen onnistumisen kannalta on, että on selvinnyt täysin entisestä parisuhteestaan. Surun paikkaaminen uudella suhteella on aina virhe.

Lue lisää

itse siis, mutta en ole koskaan tullut jätetyksi joten en rupea puhumaan "tiedän miltä sinusta tuntuu"-sontaa ;)

Suhteita on tosiaan erilaisia, osa enemmän fyysisen makuisia, toiset henkistä kemiaa (sielunkumppanuutta "lihanhimon" sijaan). Mielestäni olisi hienoa kun nuo molemmat kaksi seikkaa tasapainottelisivat suhteessa :)

´joku haukkuu surkeaa ukkoaan, mutta mitä olisi ajateltava naisesta, joka niin surkean ukon on valinnut´ Hah, tuli mieleen vain tuosta se yksi keskustelu kun taidettiin käydä täällä ainakin 2-3viikkoa sitten :D Kun Naiset mollaili täällä miehiä junteiks kun eivät esim. antaneet naisen mennä ensin kassalle, eivät jääneet odottaneet naista kassalle tai eivät vain maksaneet naisen kahvia.. Ai että repeilin kun niitä luin, varsinkin kohdissa joissa jotkut sano jopa dumbanneensa ukon ekoilla deiteillä moisesta xD

olin ollu exän kans vajaa 3 vuotta. yksi lapsi ja toinen tulossa. Hän petti, minä jätin.yritti muutaman kerran tulla takasin, en huolinu. Sit hän jo alkoikin perustaa uutta perhettä vajaa vuosi meidän erosta ja toisen lapsen syntymästä.. Kyllähän se hetken aikaa kirpaisi, mutta näin kolme vuotta, kun on erosta kulunut, tiedän, että tein silloin oikein jättäessäni hänet.

Olen sitä mieltä, että jos ihmisen elämään on kuulunut tärkeä ihminen, myös sen menettämisen suremiseen menee aikaa. Ja jos ei mene, niin sen löytää edestään. Mutta kaikillahan on eri tapa surra, toiset suree sisäisesti, sitä kellekään näyttämättä, toiset taas vollottaa hyvinkin auliisti.
Itse kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin, itken aikani kunnes siirryn eteenpäin. Toisen pitkän suhteen eroan käsittelyyn meni vuosi, vasta sitten olin kunnolla tolpillani. Toisen suhteen kanssa siihen meni puoli vuotta, se oli helpompi. Tavallaan suren myös niitä lyhempiä suhteita, niitä jotka ei kestä muutamia kuukausia pidempään.

Voi kunpa joku tekisi yhteenvedon tästä, kuinka moni on kaivannut ja itkenyt, kuinka moni on jättänyt surematta. Ja kunpa olisi vertailu kohtaa esim. kahdenkymmenen vuoden takaa. Tuntuu siltä, että ihmset on nykypäivinä niin suorituskeskeisiä, erosta hypätään suoraan toiseen suhteeseen prosessoimatta eroa sen kummemmin, pitää näyttää muille, että menee hyvin.
Mikä sitten on sopiva aika surra? Kuka sen tietää paremmin kun sinä itse? Itse ajattelen niin, että aikani saan surra mutta kyllä vuoden jälkeen pitäisi jo olla melkein normaalit tuntemukset, vuosia en ala suremaan, olen minäkin onneni ansainnut.

oli, kun pääsin eroon ällöttävästä ukon-retaleesta!
Paskaset sukat ja kalsarit lähti mukana. Samoin sohvalla röhjöttävä ällötys. Haju hävisi tuulettamalla.

Nyt kotini on puhdas ja kaunis. Saan katsoa telkkarista IIIIHAN mitä haluan.

Uutta en ota!! Seksin voi hoitaa itsekin! Suosittelen lämpimästi naiset!!!

olen tehny itelle selväksi etten itke miesten perään :)kyllä itken itkut muista syistä!!

:) :) :) kirjoitti:

olen tehny itelle selväksi etten itke miesten perään :)kyllä itken itkut muista syistä!!

ja menkööt. Aikani itkin mutta nyt uusi elämä voittaa !!!!!!!!!!!!!!

suhteeni kariutui jostain syystä tuohon puhumattomuuteen. Ennen tuntui että kaikki on kunnossa ja asioista ei tarvinnut puhua tai silloin se tuntui ettei ole mitään erityistä edes puhuttavana, sitä tavallista arkea ja rakkaudesta kyllä puhuttiin. Nyt kun suhde on ohi, kihlat purettu, tuntuu kun syitä on miettinyt, että paljonkin olisi voinut asioista puhua. Kai sitä hakee erolle syitä ja sitä kautta yrittää ymmärtää miksei enää kelvannut toiselle kaikista rakkainpana niin kuin ennen.

lyödä omaan sormeen ja päättää että se ei otakipeetä.

Melkosia takertuja sieluja olette kaikki.

Jos joku tekee näistä vastauksista tai tästä aiheesta väitöskirjan, niin ikuisesti ja monta seuraavaa sukupolvea taakse- ja eteenpäin.

Uskomattoman pitkä aika! Siinä ajassa menin kyllä naimisiin jne. Mutta pakotin itseni unohtamaan hänet silloin, kun hänen avokkeensa sai lapsen hänen kanssaan. Ja nyt olen hänestä täydellisen vapaa. Ei mitään. Ihmettelenkin miten pitkään sydämeni hypähteli hänet nähdessäni vuosien jälkeen. Nyt olen täysin cool suhteessa häneen. ( MItään suhdettahan enää ei ole, ei edes moikkailla,,,). Mutta siihen Tyhjiöön, jonka hänen unohtamisestaan tuli täyttyi omalla rakkaalla puolisollani, jota olen opetellut rakastamaan vuosien saatossa. Tämä suhde on parantunut erittäin paljon, kun sain mielestäni exäni.

taidat olla kusipää jos tollein ajattelet..mutta onneksi olet kuin pulun paska valtameressä..onneksi teitä on tosenlaisiakin..

tollainen nainen kuin sinä olet, voin sanoa että siksi sinun kannattaa katsoa aina ympärille missä ikinä liikutkin. koskaan ei ole riittävän turvallista. minä pidän enemmän ulkomaalaisista naisista. ovat kauniimpia, herttaisempia ja sosiaalisempia. huolehtivat perheestään 100% ja eivät etsi kokoajan uutta suhdetta. se on heillä jo kasvatuksessa opetettu että tämä oma perhe on 1. suomalaiset naiset tuijottaa vaan omaan napaan ja haalivat omaisuutta. kukaan fiksu nainen ei lörpöttele omasta perheestä tai miehestään rumia selän takana. et ole paskankaan arvoinen.

Nii miehet on kyl ihan surkeit onnettomii, jne. kaikkee nekatiivist, mut onneks ne kuoleeki sukupuuttoon koht hähäää =)

Hakeutua hoitoon pikinmiten,olet erosta ihan sekaisin mennyt,etkä lapsiasi voi omistaa,ne kun kasvaa niin ne tekevät omat ratkaisunsa ihan itse,voipa olla ettet kuulu siinä vaiheessa enää heidän kuvioihinsa.

hehheh... ootko hiukka katkera miehelles. Et oo selvästikään päässyt hänestä yli. Ei muuta ku tsemppiä, aika parantaa haavat.

MisKovis kirjoitti:

Nii miehet on kyl ihan surkeit onnettomii, jne. kaikkee nekatiivist, mut onneks ne kuoleeki sukupuuttoon koht hähäää =)

Olen samaa mieltä että pillu maistuu paremmalle. Ymmärrän teitä lesboja vallan hyvin. Lurps! :P

hra who kirjoitti:

taidat olla kusipää jos tollein ajattelet..mutta onneksi olet kuin pulun paska valtameressä..onneksi teitä on tosenlaisiakin..

samaa mieltä hra who:n kanssa, toi on sairasta. henkisesti jääkylmä ihminen, jonka oma perse on aina lähimpänä. menis hoitoon tai muuttas maasta

nuor ukko kirjoitti:

samaa mieltä hra who:n kanssa, toi on sairasta. henkisesti jääkylmä ihminen, jonka oma perse on aina lähimpänä. menis hoitoon tai muuttas maasta

noinkaan selvää provoa tunnista? tuo sama jätkä kirjoittelee muillekin palstoille ja aina samalla tunnistettavalla tyylillä "me naiset" Hahhah. Sehän on siis oikeasti joku naisvihaaja, jonka joku on jättäntyt tahi pettänyt tai sekä-että. Rassukka.

vailla vertaa. Kasva aikuiseksi ja lopeta ihmissuhteilla pelaaminen. Vaikka pelkkä provo tuo kirjoituksesi onkin, en voi käsittää miksi joku haluaisi antaa ymmärtää suurimman osasta naisista olevan tunteettomia psykopaatteja, aina valmiina hyväksikäyttämään toisia.

Vaikka sanomasi on osittain totta, on se ennen kaikkea ihan hausko provo. Jopa niin hieno, ettei nainen sitä pysty kirjoittamaan. Kiinni jäit.

siinä se. Äijä oli minua 8 vuotta vanhempi. Kun olen asiaa ajatellut järkevästi, niin tosiasia oli se, että hän käytti minua hyväkseen, kun olin niin paljon häntä nuorempi. Onneksi ei kuitenkaan tapahtunut mitään sellaista, joka olisi voinut vaikuttaa haitallisesti elämääni. Opetus oli se, että tuollaisia lieroja kannattaa varoa.

Minä miehenä olen itkenyt jo 18v, eikä se koskaan lopu.

"Kun ero on tullut, niin aina uutta putkeen. Uusihan se on tärkeintä eikä exät."

Kaikki ihmiset vaan ei toimi noin. Jotkut tarvitsevat aikaa surra. Yleensä nämä ihmiset sitten oppivat virheistään ja ottavat asiat niin, että on tullut koettua jotain ja sen voi seuraavalla kerralla ehkä tehdä toisin.

Kyllähän tuollaiseen heti exän jälkeen toiseen vaihtamiseen pystyy, jos ei ole tunteita. En toki väitä, etteikö sinulla olisi, mutta kyllä siinä jotenkin turta täytyy olla, jos niin tekee. Ja eipä ne seuraavat suhteetkaan sitten juurikaan kestä. Jos tärkeintä on olla JONKUN kanssa, niin mikäs siinä. Jos haluaa olla ihmisen kanssa, josta välittää, niin kannattaa surra ne surut ihan rauhassa. Tämä on vaan minun mielipide.

touhua...! kirjoitti:

"Kun ero on tullut, niin aina uutta putkeen. Uusihan se on tärkeintä eikä exät."

Kaikki ihmiset vaan ei toimi noin. Jotkut tarvitsevat aikaa surra. Yleensä nämä ihmiset sitten oppivat virheistään ja ottavat asiat niin, että on tullut koettua jotain ja sen voi seuraavalla kerralla ehkä tehdä toisin.

Kyllähän tuollaiseen heti exän jälkeen toiseen vaihtamiseen pystyy, jos ei ole tunteita. En toki väitä, etteikö sinulla olisi, mutta kyllä siinä jotenkin turta täytyy olla, jos niin tekee. Ja eipä ne seuraavat suhteetkaan sitten juurikaan kestä. Jos tärkeintä on olla JONKUN kanssa, niin mikäs siinä. Jos haluaa olla ihmisen kanssa, josta välittää, niin kannattaa surra ne surut ihan rauhassa. Tämä on vaan minun mielipide.

Lue lisää

Jätin ukkoni,ja se oli jo 2h kuluttua pokannu eukon,ja höylänny sitä,onneksi pääsin eroon mokomasta...

touhua...! kirjoitti:

"Kun ero on tullut, niin aina uutta putkeen. Uusihan se on tärkeintä eikä exät."

Kaikki ihmiset vaan ei toimi noin. Jotkut tarvitsevat aikaa surra. Yleensä nämä ihmiset sitten oppivat virheistään ja ottavat asiat niin, että on tullut koettua jotain ja sen voi seuraavalla kerralla ehkä tehdä toisin.

Kyllähän tuollaiseen heti exän jälkeen toiseen vaihtamiseen pystyy, jos ei ole tunteita. En toki väitä, etteikö sinulla olisi, mutta kyllä siinä jotenkin turta täytyy olla, jos niin tekee. Ja eipä ne seuraavat suhteetkaan sitten juurikaan kestä. Jos tärkeintä on olla JONKUN kanssa, niin mikäs siinä. Jos haluaa olla ihmisen kanssa, josta välittää, niin kannattaa surra ne surut ihan rauhassa. Tämä on vaan minun mielipide.

Lue lisää

ennen kuin ryhtyy etsimään uutta. Epäkypsät ihmiset hakee epätoivoisesti vain jotakuta kun eivät osaa olla yhtään yksin. Suhdetta suhteen perään ja kaikki päättyvät kuitenkin, kun sillä toisella ihmisellä ei ole väliä vaan sillä että itsen ei tarvitse olla yksin. Surullista.

Kaikesta huomaa että olet ihminen, joka jättää. Ei se, joka on tullut jätetyksi.

Näin ollen vissiin voisit myös selittää, että mikä siinä on, kun et osaa kiintyä? Mikä on, että kaltaisesi ihmiset ovat oppineet jostain mallin, että ihmiset ovat kertakäyttökamaa, ja heitä voi kohdella miten haluaa?

Jokaisen kaltaisesi kohdalla onneksi käy ajan myötä niin, että rakastuu. Ja yleensä silloin se oma toiminta kostautuu. Sääliksi käy, etukäteen.

En itkenyt minäkään ex.äni perään ollenkaan. Oli vain suuri helpotuksen tunne, kun ei enää tarttenut saman katon alla olla. Vaikka onkin 3 lasta, niin helpotus oli ero heillekkin.

Ei alunperinkään olisi yhteen pitänyt muuttaa, uusperhe, loppu tuli rajulla tavalla, hänen teininsä pahoinpiteli minut, siltä istumalta lähdin.
Tiedän kuitenkin, aidosti rakastimme toisiamme, olimme menneet naimisiinkin.
Vieläkin yli 4:n vuoden jälkeen joskus muistelen häntä, hyvällä ja kaiholla, vaikka joku lyhyehkö suhdekin tässä välillä ollut.
Hän ei rohjennut enää teininsä eikä sukunsa takia olla yhteydessä, siitä miinukset. Jos olisimme olleet vain hän ja minä, uskoisin että liittomme olisi hiponut täydellisyyttä!

kauan..varmaan lopun elämäni syytän itteeni tyhmistä virheistä..
joka kerta pitää oppia kantapään kautta kaikki asiat! ei oo helppoo..

ukkoja? Mä en ole koskaan elänyt parisuhteessa, vaan järkännyt elämäni aina muuten.
Miten toisen kans voi nukkua, kestää kuorsausta, ääniä ja hajuja?

Kuinka jaksatte pestä toisen paskaset sukat ja passata ruuat pöytään? Mitä siitä vaivasta saa palkaksi??

Mä tuun töistä ja teen ruokaa jos huvittaa. Sitte katon tv-ohjelmat ja kääriydyn matkapeittoon tuijotteleen ja syön samalla suklaata.
Toisena päivänä meen suoraan töistä hallille jumppaan tai kuntosalille treeniin.
Lenkkeilen ja nautin luonnosta.

Viikonloppuina nukun TOSI pitkään ja nautin rauhassa aamupalan.
Sitten siivoilen kotini, pesen pyykkini ja vastailen puhelimeen.
Illalla käyn lenkillä, suihkussa ja katson jonkin leffan.
Meen nukkuun rauhassa.

En käsitä es, mihin tässä ihanan kiireisessä elämässä ukko mahtuis??
Jos sellanen tulis elämääni, niin vaatisin hänelle oman asunnon.
Kotiani en halua jakaa mukavuussyistä.

Luulen, että monet naiset on niin ARKOJA nyhveröitä, ettei elämää uskalla elää yksin, vaan aina on roikuttava jossain epätyydyttävässä suhteessa.
Onneksi olen itse niin vahva ja itsellinen!!

Elämä on ihanaa!

tarviitte... kirjoitti:

ukkoja? Mä en ole koskaan elänyt parisuhteessa, vaan järkännyt elämäni aina muuten.
Miten toisen kans voi nukkua, kestää kuorsausta, ääniä ja hajuja?

Kuinka jaksatte pestä toisen paskaset sukat ja passata ruuat pöytään? Mitä siitä vaivasta saa palkaksi??

Mä tuun töistä ja teen ruokaa jos huvittaa. Sitte katon tv-ohjelmat ja kääriydyn matkapeittoon tuijotteleen ja syön samalla suklaata.
Toisena päivänä meen suoraan töistä hallille jumppaan tai kuntosalille treeniin.
Lenkkeilen ja nautin luonnosta.

Viikonloppuina nukun TOSI pitkään ja nautin rauhassa aamupalan.
Sitten siivoilen kotini, pesen pyykkini ja vastailen puhelimeen.
Illalla käyn lenkillä, suihkussa ja katson jonkin leffan.
Meen nukkuun rauhassa.

En käsitä es, mihin tässä ihanan kiireisessä elämässä ukko mahtuis??
Jos sellanen tulis elämääni, niin vaatisin hänelle oman asunnon.
Kotiani en halua jakaa mukavuussyistä.

Luulen, että monet naiset on niin ARKOJA nyhveröitä, ettei elämää uskalla elää yksin, vaan aina on roikuttava jossain epätyydyttävässä suhteessa.
Onneksi olen itse niin vahva ja itsellinen!!

Elämä on ihanaa!

Lue lisää

Teininä en seurustellut kuten lähes kaikki muut. Enkä myöskään alle parikymppisenä. Seurustelu vaan ei ollut minua varten. Oli mukavampi saada päättää itse omista asioistaan. Yhden illan juttuja kyllä oli, mutta muuta en halunnut. En kuitenkaan ollut OIKEASTI onnellinen. Jotain puuttui.

Nyt kun tuota aikaa muistelee, niin se oli ihan hirveää. Joo, sai kyllä itse päättää omista asioistaan, mutta aina oli yksin. Ei ne telkkariohjelmat juttele kenenkään kanssa eikä hyvää ruokaakaan yksin ollut kiva syödä. Lenkkeilykin on paljon mukavampaa kahdestaan. :) Viikonloppuisin on ihana herätä sen oman kullan vierestä, se kun on luultavasti keittänyt jo kahvitkin, minä kun nukun myöhään. :)Viikonloppuihin kuuluu myös yhdessä saunominen, lenkkeily, leffat, hyvä ruoka ja myös se suklaan mässyttäminen. Ja siitä onkin sitten hyvä siirtyä makkarin puolelle. :)

Nyt olen iloinen, etten sitoutunut kehenkään liian aikaisin. Osaan todella arvostaa parisuhdetta. No joo, jakamistahan se on, mutta meillä esim. kotityöt tehdään yhdessä. Ilman kitinöitä. Muutenkin meillä on hyvin tasapainoinen suhde, mutta ei missään nimessä tylsä!

Kai se on vaan niin, että jotkut tykkää elää yksin ja jotkut parisuhteessa. Noista asiosta on aika turha kiistellä. Molemmat olen kokenut ja parisuhteessa on parempi.

yksin pitkään kirjoitti:

Teininä en seurustellut kuten lähes kaikki muut. Enkä myöskään alle parikymppisenä. Seurustelu vaan ei ollut minua varten. Oli mukavampi saada päättää itse omista asioistaan. Yhden illan juttuja kyllä oli, mutta muuta en halunnut. En kuitenkaan ollut OIKEASTI onnellinen. Jotain puuttui.

Nyt kun tuota aikaa muistelee, niin se oli ihan hirveää. Joo, sai kyllä itse päättää omista asioistaan, mutta aina oli yksin. Ei ne telkkariohjelmat juttele kenenkään kanssa eikä hyvää ruokaakaan yksin ollut kiva syödä. Lenkkeilykin on paljon mukavampaa kahdestaan. :) Viikonloppuisin on ihana herätä sen oman kullan vierestä, se kun on luultavasti keittänyt jo kahvitkin, minä kun nukun myöhään. :)Viikonloppuihin kuuluu myös yhdessä saunominen, lenkkeily, leffat, hyvä ruoka ja myös se suklaan mässyttäminen. Ja siitä onkin sitten hyvä siirtyä makkarin puolelle. :)

Nyt olen iloinen, etten sitoutunut kehenkään liian aikaisin. Osaan todella arvostaa parisuhdetta. No joo, jakamistahan se on, mutta meillä esim. kotityöt tehdään yhdessä. Ilman kitinöitä. Muutenkin meillä on hyvin tasapainoinen suhde, mutta ei missään nimessä tylsä!

Kai se on vaan niin, että jotkut tykkää elää yksin ja jotkut parisuhteessa. Noista asiosta on aika turha kiistellä. Molemmat olen kokenut ja parisuhteessa on parempi.

Lue lisää

ja teillä on varmaan hyvä ja toimiva parisuhde. Onnea Sinulle.
Mutta mistä löytää sellainen ihminen, jonka kanssa voi jakaa asioita? Eli löytää ns. puhekaveri?
Mun miestuttavuudet (ystäviä) ovat kiinnostuneet vain armeija-ajoista, autoista ja urheilusta naisseurassa. Mä en jaksa sellasesta keskustella?

Ja telkan katselu ei onnistu, jos joku "pulisee" samaan aikaan.
Tarviin ehdottoman hiljaisuuden, että pystyn keskittymään.

Toinen asia on lenkkeily. Se menee juoruiluksi, jos sitä yrittää toisen kanssa? Ei siinä kunto kohene ja luonnossa kaikki ihmeet (etenkin kevät) jäävät huomiotta.
Jollei sitten toinen osapuoli ole myös kiinnostunut esim, linnuista?

Voisiko olla, että minut on kertakaikkiaan luotu elämään yksin???
Jos sisarukseni yöpyvät liian kauan luonani, huomaan ärtyväni ihan pikku asioista.

Ja uni ei tule edes tutun naiskaverin vierellä. Joskus retkeillessä on yritetty, mutta toisen on siirryttävä lattialle... en kerta kaikkiaan saa unta, jos tunnen hengityksen, toisen liikkeet ym.

Että tässäkö luotu yksineläjä.

Taidatpa olla ihan teini vielä...

oli???? kirjoitti:

Taidatpa olla ihan teini vielä...

Itselläni oli 1 vuoden 4 kuukauden suhde tuossa 2006-2007 vuosina. Menihän siinä aikaa sopeutua yksinelämiseen, kun toiseen oli jo niin kiintynyt ja tottunut. No löysin sitten toisen, joka vaikutti "siltä oikealta" Erottiin helmikuussa ja yli en ole päässyt. Nyt jo paremmin alan sopeutua, mutta aikaa vielä menee. En jää loppuiäkseni murehtimaan ;D

Må aloin seurustelee mun exän kans liian nuorena loppuelämån keståvåån liittoon. Oltiin yhdesså viis vuotta, tosin vålillå oli taukojakin, (mun toilailujen takii..). Nuorena ja tyhmånå halusin vain mennä ja kokee, ja lopetin suhteen mulle täydellisen miehen kanssa. Nyt mulla on lapsi ja asutaan lapsen isän kans yhdesså. Kaikki on muuten loistavasti, mutta rakastan edelleen exääni. En enåå ajattele jokapåivå, mutta rakkaus säilyy. Erostamme on kulunut jo viis vuotta. Tiedån ettå meistå ei enåå koskaan mitään tule koska nuorena olin niin typerå ja tein typeriå juttuja, mutta hån oli minulle se ainoa oikea, eikå hånenlaistaan toista ole enkå haluiskaan et olis..

Eli noin 10v olen surrut exäni perään ja en ole saanut mitään aikaiseksi, olen luhistunut kotikopperooni, tietsikan ja TV:n ääreen. En ole löytänyt enkä oikein edes etsikkään uutta puolisoa tai edes naisystävää/kaveria. Menneet pyörivät mielessäin vaikka joka hetki kun alkaa pyöriä mielsessä niin yritän toppuutella ajatusten kulkujani, siinä onnistumatta.

Älä anna pelon hallita elämääsi, sillä sitähän tuo elämältä piiloutuminen on. Täytyy vain ottaa riskejä, joskus sattuu kipeästi, mutta väliin varmaan mahtuu myös auringonpaistetta!
Jätin itse puolisoni 14 vuotta sitten myrskyisän liiton jälkeen enkä edes etsinyt uutta suhdetta vaan keskityin lapsiini. Exäni kuoli viime syksynä äkillisesti, ja itkin sitä aikani. Yllätyin miten kipeää se teki vieläkin. Nyt on sitten tullut istuttua kotona aivan tarpeeksi, lapsetkin ovat lähtemässä kotoa ja olen herännyt siihen kuinka tyhjää elämäni on. Kaduttaa että olen jättänyt ison osan elämästäni elämättä pelkojen vuoksi.

yhtään,koko suhde oli alusta alkaen virhe,10v jotenkin kestin ja onneksi pääsin eroon miehestä!!

Osaksi miehen rakkaus on vaan pelkää himoa,Nainen ottaa eron 95%:sti,mikä naisia vaivaa oikeen.Ensimmäiset pierut yhteisessä sängyssä on kauhistus nainen rupee lömään itteä laimin kun saa kunnon miehen ylnsyömään ..nuorille miehille älkää olko hölmöjä,nainen on viekas ja sairas suomessa.

mieskin kaipaa hellyyttä ja päänsilitystä,,suomalainen nainen kylmä ja tunnevammanen.

kuulkaa ettonit tähän väliin.....

nyt ja tässä kirjoitti:

kuulkaa ettonit tähän väliin.....

En tosiaan hetkeäkään,en kaipaa sellasta paskaa joka naisia hakkaa!! vitun raukkis,ei uskalla isompia hakkaa vaan pienempiä ja vielä NAISIA!!!! järki käteen nykypäivän miehet!!

nyt ja tässä kirjoitti:

kuulkaa ettonit tähän väliin.....

kunnon sekisä mitäse on..kaikki osaa naida,naisissa on eroja joillakin aivan onneton pillu toisilla se elää ja kipuaa varttapitkin.miehelle riittää paineen purkaus,,nainen kokonaisvaltanen.19sm oikeen kaikki on kiiteleet.metrimunaa eii enää kukaan tarvi,litoriksesta nainen saa orkun jos yleensä saa.

TÄÄLLÄ TULEE ILMI ETTÄ PUOLISOSSA AINA VIKAA,EHKÄ SINÄ JUURI ITSE AJOIT EROTILANTEESEEN.

JA OLET ITSE SYYLLINEN ET ANTANNU RAKKAUTTA MIEHELLESI OLIT KYLMÄ JA JULMA.('

Itse erosin pitkästä avioliitosta,9 vuotta kestäneestä.Ero tapahtui vuonna 2002.

Naisilla näköjään helppoa löytää uusi!:O
Mä asun edelleen yksin kovasta yrittämisestä huolimatta.

kiinni.Ei huoraa voi pitää kiinni jos kovat menohalut ja jos pitää niin sittehän sitä syyllistyy väkivaltaan.Tee niin tai näin niin aina väärin.Se vaan on miehen kohtalo kun ontoi naiselle valtaa ja äänioikeuden.Tässä suhteessa pitääs just ottaa oppia idän uskonnoista ja niistähän naisetkin on kiinnostuneita nykyään.

Surullinen mies kirjoitti:

Itse erosin pitkästä avioliitosta,9 vuotta kestäneestä.Ero tapahtui vuonna 2002.

Naisilla näköjään helppoa löytää uusi!:O
Mä asun edelleen yksin kovasta yrittämisestä huolimatta.

Lue lisää

on kyse samasta asiasta kuin kapakassa valomerkin paikkeilla;äijillä kamala haku päällä, naisten ei tarvi kuin valkata...

Enpä itkenyt kyseisen naisen perään hetkeäkään.Olimme yhdessä kymmenen vuotta.Kunnes koko homma kaatui seuraavasti.Rouva irtisanoutui hyvästä työpaikastaan ja alkoi opiskella kirjanpitäjäksi.Kaikki sujui vielä hyvin ja rouva sai viran.Tämän jälkeen aloimme rakentamaan taloa ja sainkin sen melkein valmiiksi,kun rouva sitten ilmoitti,että hän haluakaan olla kirjanpitäjä ja hän sanoi itsensä irti.Arvatkaapas paloiko pinna,kun velkaa on pirusti ja sen lyhentämiseen tarvitsee kahden ihmisen palkka.No,rouva makasi kotona kuukauden tekemättä yhtään mitään ja oletti,että minä teen myös kotityöt ja riitaa riitti rakentamisen lomassa.Rouva sai kuitenkin sihteerin paikan paperitehtaasta ja kaikki tuntui menevän parempaan suuntaan,kunnes kuukauden päästä rouva jälleen irtisanoi itsensä ja samoilla perusteilla.Tämän jälkeen minä heitin akan pihalle ja en ole perään soitellut.Saa nähdä miten tästä selvitään.Avioero tulossa,talo ei ole valmis ja velkaa on enemmän kuin laki sallii.

itse itkin exääni siitä hetkestä kun meni poikki niin noin 1tunnin ja tajusin että no minulle on sitten olemassa varmaan joku muu sopiva olin seurustellut hänen kanssa n puoli vuotta ja tuntenut jo 12 vuotiaasta asti ja olen nyt 19:S

Miksi nykysiin on tabu, ettei saa ottaa puheeksi kenekään kanssa, jos se on jättänyt tai jätetty, avo- tai avioero, mikä on ollut syynä.

Eikö asiaa saa ottaa puheeksi kuin asianomaiset itse?

Ahdistaa. Jos tapaa jonkun kiinnostavan, olisihan se silti ainakin hiukan oleellista tietää, miksi on tuskainen ero takana... omasta mielestään omasta vai toisen vai yhteisestä syystä vai ehkä yhteiskunnan syystä.

Täällä avautuvista haikailevista naisita on jokunen tai jotkuu mun vanhoja exiä niin sitten ymmärrän, mua kiihekampää, villimpää ja mielikuvituksellisempaa kundia ei olekaan, skeissä eikä muussa aktionissa?. Terveisin entinen KSNK:n J poika! Minäkin haluan sitä samaa samperi.

Ai mikäkö se X on se on siellä aakkosten loppu päässä oleva kirjain.

Ensimmäisessä parisuhteessako ylipäätään olet? Ettei sinulla ennen vaimoasi ole ollut yhtään ketään, ei seurustelusuhdetta, ei lyhyttä ei pidempää?
No, voi se noinkin onnistua, mutta se että olet 4,5 v ollut onnellinen, ja sitten sieltä naurat muille että hahaaa, MINÄ se en IKINÄ eroa, en IKINÄ koe menetyksen tuskaa, olen särkymätön, olen vain vahva ja vain ikuisesti onnellinen, en koe tuskaa koskaan, MINÄ olen IKUISESTI onnellinen ja vain ratsastan menestyksen aallonharjalla elämäni hamaan loppuun asti joka elämän saralla - olet lapsellinen. Joskus koliset alas ja lujaa.

Ihminen joka ei koskaan koe menetyksiä eikä koskaan tunne tuskaa, on kammottava, en haluaisi olla sellainen enkä tuntea sellaista ihmistä.

Ja missä se lukee, että sinun liittosi olisi ikuinen eikä eroa tulisi - mistä sen voit tietää! Mistä voit tietää, kuoleeko tai sairastuuko vakaVASTI kuppanisi tai sinä itse. Eikä mihinkään ole kirjoitettu sitäkään, etteikö ero kohtaisi.

Ääliö olet.

voi sinua JOKU?:? kirjoitti:

Ensimmäisessä parisuhteessako ylipäätään olet? Ettei sinulla ennen vaimoasi ole ollut yhtään ketään, ei seurustelusuhdetta, ei lyhyttä ei pidempää?
No, voi se noinkin onnistua, mutta se että olet 4,5 v ollut onnellinen, ja sitten sieltä naurat muille että hahaaa, MINÄ se en IKINÄ eroa, en IKINÄ koe menetyksen tuskaa, olen särkymätön, olen vain vahva ja vain ikuisesti onnellinen, en koe tuskaa koskaan, MINÄ olen IKUISESTI onnellinen ja vain ratsastan menestyksen aallonharjalla elämäni hamaan loppuun asti joka elämän saralla - olet lapsellinen. Joskus koliset alas ja lujaa.

Ihminen joka ei koskaan koe menetyksiä eikä koskaan tunne tuskaa, on kammottava, en haluaisi olla sellainen enkä tuntea sellaista ihmistä.

Ja missä se lukee, että sinun liittosi olisi ikuinen eikä eroa tulisi - mistä sen voit tietää! Mistä voit tietää, kuoleeko tai sairastuuko vakaVASTI kuppanisi tai sinä itse. Eikä mihinkään ole kirjoitettu sitäkään, etteikö ero kohtaisi.

Ääliö olet.

Lue lisää

toki totta puhut siittä että jos sairastuu tai jotain muuta .mutta kun aihe oli että itketkö exää kuinka kauan. en vois puhua edes sanaa exä koska olin yhden kanssa aiemmin mutta kun se oli sellasta välillä näkemistä 3vuotta.siis ei edes nähty joka päivä niin ei sitä vois edes suhteeksi sanoa.joo no pyydän anteeksi kommenttiani se oli vähän liioiteltukin..

Ja tätä vauhtia, ett kelpaa kellekkään fiksulle naiselle...Mitäs itsestäs luulet liikoja...Heti potku perseelle miehelle, joka on jo muutenki huono itsetuntoinen ym ongelmaa...Mene peilin eteen ja sen jälkeen saunan taakse...Se helpoin sulle...Ei kukaan nainen sinua ansaitse, kyrvän äijänkäppänä...Hiiteen ja hirteen sellaiset!!!! Ja monella naisella montaki miestä takanaan...Ett turhia kirjottelet, ääliö!!!!

ihan 25v? Vai 45v, henkistä 13v?

ELÄKÄÄ VAAN KUN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ,NAIKAA JA JUOKAA JA NAUTTIKAA, NUORUUS MENEE ET VILAHTAA TURVAURAT KASVOILLA 45 NAINEN ALKAA VALMISTUUN VAIHTELU VUOSIIN,EIKÄ ERITÄ MIESTÄ KIIHOTTAVAA HAJUA.

MÄ 40 MIES JA SEURUSTELEN 17V NAISENKAA SEXI ON IHANAA JA INTOHIMOSTA.

Hölmö olin ja jätin ensirakkauteni joskus viisi vuotta sitten. Olin silloin hölmö ja ajattelin että vielä paljon kokematta ja näkemättä ja että tulen löytämään paremman. Ex löysi puolen vuoden päästä uuden ja on vieläkin hänen kanssaan vaikka olen yhteisiltä tutuilta kuullut ettei kovin ruusuista ole. Mulla ollut muutama surustelusuhde ja jopa yksi avoliitto tässä välillä mutta olen paennut niistä kaikista. Tuntuu että olen pakottanut itseni suhteisiin vaikkei kiinnostakkaan,pakko vain olla jonkun kanssa ja näytellä rakastunutta. Samoja tunteita en kuitenkaan ole kokenut ja tuskinpa tulen enää kokemaan kun aikoinaan.Oltiin erottamattomat ja toisen seurassa pystyui olemaan oma itsensä, pidimme hauskaa. Oltiin yhtäaikaa rakastavaiset,parhaat ystävät,läheiset kuin sisko ja veli,välillä kuin vanha aviopari. Muutaman kerran vuosien aikana viestiteltiin mutta exän nykyinen laittoi stopin ja kaveruuskin loppui siihen. Vieläkin sydämestä puristaa kun kuulen jonkun puhuvan tästä miehestä,tai näen hänet vilaukselta kaupungilla. Välillä on hetkiä ettei edes käy mielessä mutta sitten joku pienikin asia muistuttaa. Pienenä esimerkkinä ensimmäisen yhteisen auton wunderbaumin tuoksu :) mutta toisaalta hyvä että on muistot vaikka ne välillä kyyneliä tekevätkin.

Hölmö olin ja jätin ensirakkauteni joskus viisi vuotta sitten. Olin silloin hölmö ja ajattelin että vielä paljon kokematta ja näkemättä ja että tulen löytämään paremman. Ex löysi puolen vuoden päästä uuden ja on vieläkin hänen kanssaan vaikka olen yhteisiltä tutuilta kuullut ettei kovin ruusuista ole. Mulla ollut muutama surustelusuhde ja jopa yksi avoliitto tässä välillä mutta olen paennut niistä kaikista. Tuntuu että olen pakottanut itseni suhteisiin vaikkei kiinnostakkaan,pakko vain olla jonkun kanssa ja näytellä rakastunutta. Samoja tunteita en kuitenkaan ole kokenut ja tuskinpa tulen enää kokemaan kun aikoinaan.Oltiin erottamattomat ja toisen seurassa pystyui olemaan oma itsensä, pidimme hauskaa. Oltiin yhtäaikaa rakastavaiset,parhaat ystävät,läheiset kuin sisko ja veli,välillä kuin vanha aviopari. Muutaman kerran vuosien aikana viestiteltiin mutta exän nykyinen laittoi stopin ja kaveruuskin loppui siihen. Vieläkin sydämestä puristaa kun kuulen jonkun puhuvan tästä miehestä,tai näen hänet vilaukselta kaupungilla. Välillä on hetkiä ettei edes käy mielessä mutta sitten joku pienikin asia muistuttaa. Pienenä esimerkkinä ensimmäisen yhteisen auton wunderbaumin tuoksu :) mutta toisaalta hyvä että on muistot vaikka ne välillä kyyneliä tekevätkin.

Samatien kun suljin oven, päätin että tämä on historiaa. Tästä on aikaa 2vuotta.
Säälistä olen ex,lle munaa antanut, kun hänen näissä uusissa suhteissa ei ole peitto tarpeeksi heilunut.
Minä en vaihda tätä nykyistä "sinkku" elämääni mihkään, tämän päivän oriit hakevat enemmänkin kaverisuhdetta naisita tämän takia minunlaisille on kysyntää enemmän kun pystyy hoitamaan.

Ei se elämä pelkkä panemista ole, saattaa joku pähkäillä mutta naiset pistävät parastaan ruuat tarkasti siivotut asunnot aamupalat viimesen päälle. Saman tien lemppaan jos asunto ei ole siisti tai jos jotain kenneliä harrastetaan.

En itkenyt päivääkään.Nimittäin jätin itse ex-puolison. Jos olis pitänyt itkeä olisi ne ollut onnen kyyneliä. Meidän liitto kesti yli 20v. Kunnes tajusin lähteä siitä pois.Tiedän kyllä että exsäni itki perääni kauan.

Sinä kirppu vielä tiedä mitään rakkaudesta. 16 vuotias poika on vielä ihan lapsen tasolla näissä asioissa. Naurettavaa tuollainen.

"Hän on se yksi ja ainoa, jolle minä olen kelvannut."

Niinpä... miten voit sanoa, etteikö joku muu olisi parempi sinulle, jos et kelpaa kenellekkkkkkkkään?

Terve... Myönnän olen itkenyt exsäni perään, ja masennuin noh nytten seurustelin 3.5kk vähä aikaa sitten mutta se masennus en ole toipunut siitä ja sen takia meillä nytkin meni poikki minun takia :S itseluottamus ei ole kohillaan iten nytkin taas mutta tioedän nytten miten korjata asiaa exsä kertoi se minulle syyt. noh nytten olo mitäitsevarmempi ja tuntuu että kohta saan olla omaitseni pitkästä aikaa mutta silti lannisaa että sen takia meni poikki... parhaimillaan olen itkenyt ylivuoden vaikka ikää on vasta 19 :S

...Wäinämöinen oot!

"Vaka, vanha Väinämöinen, laski laulellen vesiä.
Laski päivän, laski toisen.
Laski kohta kolmannenki....."

Kohan koirasit.. Eh-eh..

Itse en tiedä mistä tämä johtuu. Olen ollut samassa koulussa yhden jätkän kanssa, mutta en ole seurustellut hänen kanssaan ikinä. Nyt styylaan jonkun jätkän kanssa, vaikken edes tunne koko paskaa/jätkää, itken sen toisen miehen perään, jonka kanssa olin samassa koulussa. Me olemme vieläkin nähty (tosi usein), mutta jos/kun lähdin/lähden Helsinkiin tai jonnekin muualle, niin minua rupee itkettää aivan sairaasti (mun entistä koulu kamua, eli sitä jätkää) jos en näe häntä viikkoon. Mun tämän hetkinen boyfrend ei tiiä edes sitä... Enkä tunne edes sitä. Minulla ei ole tunteita mun entiseen koulukaveriin, ja silti itken/huudan hänen peräänsä... Mutta miksi...? Onko minulla sittenkin jotain tuntemuksia häntä kohtaan, vai miten? Auttakaa!!!!