mistä kyse?

onneton parisuhteessaan kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä pari vuotta ja siitä asuttu yhdessä reilu puoli vuotta.Suhteemme on muuttunut tämän yhteisasumisen aikana huomattavasti.Olemme alkaneet riidellä asioista useammin,mikä nyt sinänsä ei ole ihme.Riitamme liittyvät useimmiten avopuolisoni (joka on mies) "kylmyyteen".Viime syksystä asti mieheni on käyttäytynyt minua kohtaan turhankin välinpitämättömästi.Hän ei halua hellyyttä ja läheisyyttä yhtä paljon kuin minä.Jos en pyrkisi hänen lähelleen,niin en uskalla edes kuvitella,kuinka kauan menisi,että mieheni tulisi luokseni.Ja yleensä kun en saa läheisyyttä/tulen torjutuksi,tulee jälleen riita!Nykyään mieheni ei edes sano rakastavansa minua,paitsi jos itse sanon ensin (jos silloikaan).Mielestäni hän on myös apaattinen eikä noteeraa läsnäoloani enää.Hän ei myöskään osallistu kodinhoitoon juurikaan millään tavalla.Kaupassa käynninkin hoidan yksin.Viime aikoina hän on myös ollut kiinnostumaton seksistä.Olemme puhuneet asiasta ja hän on sanonut ,ettei ole kiinnostunut siitä kenekään kanssa,mutta aina,kun sitä harrastamme hän on tyytyväinen.Kysymyksiin hän vastailee mutisemalla jotain,mistä ei saa edes selvää!Ihan kuin häntä ei kiinnostaisi laisinkaan,vaikkei hän sitä tunnusta.Ainoastaan silloin,kun riitelemme ja kysyn,eikö häntä kiinnosta,hän vastaa ettei kiinnosta,jos tappelemme koko ajan.Ketään toista/toisia naisia ei ole kuvioissa,vaikka mieheni käy kavereidensa kanssa ulkona.Siihen luotan.Usein,kun olemme eri paikoissa,hän ei juurikaan soittele ja eikä aina vastaa viesteihin.Puheluihin hän vastaa kyllä.Tosin hän on sanonut,ettei pidä tekstailusta.Toisinaan hän on hyvinkin hellä ja tulee lähelleni ja on iloinen.Näin yleensä silloin,kun meillä menee hyvin.Silloin hän myös kutsuu minua rakkaakseen jne.Hän on joskus sanonut,ettei hänen apaattisuutensa johdu minusta/meistä,mutta epäilen,sillä joskus,kun joku hänen kavereistaan soittaa,hän on heitä kohtaan ihan erilainen ja iloinen.Riidellessämme hän loukkaa tunteitani joka kerta ja on pitkävihainen.Hänen välinpitämättömyytensä saa minut epäilemään hänen tunteitaan ja tästä johtuen minä taas tivaan niitä häneltä,mistä hän hermostuu.Nykyään hän ei myöskään juuri koskaan kehu minua ja olenkin alkanut saada tyydytystä muiden miesten osoittamasta huomiosta.En osaa lähteäkään sillä rakastan häntä kaikesta huolimatta ja turvaudun niihin hyviin hetkiin,kun mieheni osoittaa rakkauttaan.Alunperin hänen hellyyden ja läheisyydentarpeensa vastasi minun tarpeitani ja sain jatkuvasti huomiota,mutta nyt hän on kuin eri mies,johon aikoinaan rakastuin.Muutamana päivänä viikosta hän on kuin ennen,kunnes taas tulen torjutuksi ja se raastaa itsetuntoani.En ymmärrä,mistä tässä on kyse...Vaadinko häneltä liikaa vai onko vain uskottava,että hänen tunteensa minua kohtaan ovat viilenneet???Voisinko ehkä tehdä jotain toisin saadakseni tämän toimimaan vai onko vika edes minussa vai meissä molemmissa?Onko muilla vastaavia ongelmia.Alunperin olimme molemmat järjettömän rakastuneita,mutta nyt tuntuu,että itse olen enää se,joka jaksaa rakastaa.Alkaa naisellinen itsetunto jo vähitellen kärsiä tässä.Muutoinkin on vaikea keskittyä muihin asioihin,kun mietin,mitä hän haluaa ja mitä ajattelee.Hän on sanonut,että haluaa olla onnellinen kanssani ja toivoo,ettei rakkautemme lopu,mutta minä en tiedä kauanko jaksan,jos toinen osoittaa rakkauttaan niin vähän.Tämän rakkauden osoittamattomuus liittyy siis myös kaikkii arkisiin askareihin eikä vain läheisyyteen,sillä saan tehdä ne pääosin yksin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä