Mun elämä on yhtä helvettiä. Äiti ja isi aina puolustaa vaan jennaa. Aina jenna. Äiti ostaa sille aina vaatteita ja kaikkee. Jos mä sanon vaikka saatana tai helvetti ni multa lähtee viikkoraha. Eihän aikuisiltakaan lähe palkka pois jos ne kiroilee töissä. Joskus tekis mieli vaa tappaa itteni, tai aika useinkin. Esimerkiks nyt. Äiti ja isi ei vaa tajuu miltä musta tuntuu. Ne aina vaan puhuu jennasta ja sarasta... ja tietenkin ittestään. Koskaan mua ei oteta huomioon. Äiti ja isi valittaa et niil on muka rankkaa ku sara on nuoriso kodissa, mut miten se voi olla rankkaa ku ne ite sen sinne ilmottiki? Eiks se oo vaa hyvä et sara on siel ku ei niittenkää tarvii yöl herätä ku se tulee kotiin kännis. Sen lisäks sara käytti viel huumeitaki. Äiti ja isi vaan luulee ainoastaan et niit satuttaa se ku sara tulee yöl kotiin kännis. Kyl mäki ajattelen saraa. Oon monta kertaaki pyytäny Jumalalt apuu. Pyysin siltä sitäki et se ei antais sossujen viedä saraa pois. Mut ne vei saran kuitenki. Ja nyt tajuun miks: siks ku se ei siel pääse käyttämään huumeita ja juomaan kaljaa. Mä haluisin kertoo äitille ja isille miltä musta tuntuu, mut en mä vaan pysty. Kuitenki ne sanois et höpönlöpö kyl me suaki puolustetaan. Ne vaan luulee niin. Ei ne mua oikeest puolusta. Mä haluisin kuolla. Ja sit ku mä oisin kuollu ni haluisin et ne näkis tän jutun et niit alkais kaduttaa et oitaispa me oltu välil anninki puolel. Sit voisin vaa miettii onnellisena taivaassa et siitäpä saivat. Mä tiiän et on väärin ajatella noin, mut mä en voi sille mitään. Ei noi ees rakasta mua.Ne vaa rakastaa jennaa ja saraa. Jos ne rakastais mua ni ne välil uskois tai ajattelis muaki eikä vaa jennaa ja saraa. Tai itteään. Tätä ei päältä päin nää et mä haluisin tehä itsarin. Kaikki luulee et mul on kaikki hyvin, mut ei oikeest oo. Mä en oo hyvä puhuu mun asioista, vaan pidän ne omana tietonani. Mä toivon kuolemaa enemmän ku mitään muuta! Voittekste auttaa!? En jaksa enää!!
Tarina mun elämästä
Itsari!!!!!!!!!!!
61295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla ja tuhansilla muillakin on ollut samanlaista joskus. Vaikka tyhmältä kliseeltä voi kuullostaa niin asiat tulevat joskus vielä muuttumaan. Elämä on elämisen arvoista mutta sinun pitäisi kyllä päästä keskustelemaan näistä asioista jonkun ulkopuolisen kanssa. Vanhempasi kyllä varmaan välittävät sinusta yhtä lailla kuin sisruksistasi mutta tuntuu ainakin näin luettuani juttusi että vanhempiesi voimavarat ovat aika lailla sidotut sisaruksiisi. Ilmesesti sinä olet heidän mielestäsi vahvempi kuin sisaresi sentakia he ilmesesti keskittävät voimavarannsa heihin. Muista nyt kuitenkin että suurin osa elämästäsi on vielä edessä ja pystyt jälkeenpäin katsomaan näitä asioita eri näkökulmasta. Tsemppiä
Olet varmaan nuori, sinä joka haluat jättää kaiken. Nuoruus on vaikeaa, mutta aikuisuus ja kaikki vastaan tulevat vaikeudet vielä vaikeampaa.
Ei pidä antaa periksi jos on yksikin syy elää...ja aina löytyy se yksi syy.
Joskus elämä vaan näyttää sen nurjan puolen ja koettelee. Elämä kuitenkin kantaa, kun antaa sille mahdollisuuden...
Juuri sinun elämäsi on tärkeä! Hienoa, että olet osannut pyytää apua Jumalalta, käänny hänen puoleensa yhä uudestaan.
Sinun on varmasti vaikea juuri nyt huomata, että olet vanhemmillesi ainutlaatuinen ja tärkeä. Olet ilmeisesti vahvempi kuin sisaresi, ja siksi sinusta tuntuu, että vanhempasi eivät huomaa sinua. He rakastavat ja arvostavat sinua, anna heille mahdollisuus, älä tulkitse heitä väärin.
Surullista, että Sara ei nyt asu kanssanne, vaan nuorisokodissa. Olisiko sinun silti mahdollista yrittää keskittyä rakastamaan kaikkia perheesi jäseniä? Toivottavasti voit ainakin itse tehdä arviosi ilman päihteitä.
Kiitos, kun laitoit noin tärkeän viestin. Vaikka nyt vasta tämän huomasin ja voit olla jo nukkumassa, niin kuitenkin olen varma, että sinulla on ainakin yksi ystävä: Jeesus. Hän sinua ymmärtää ja tahtoo myös auttaa sinua. Varmaan edes joku sinun lähelläsi oleva tuttava tai opettaja tai muu koulussa voisi sinua myös auttaa. Ilmeisesti vanhempasi tunne-elämä on kireällä, koska huolehtivat epätasapuolisesti teistä lapsistaan. Kuitenkin olen varma siitä, että heillä ei ole sellainen tarkoitus. Kyllä he rakastavat sinua, mutta tosiaan heillä on niin paljon huolta toisista lapsista, että sinua, joka mahdollisesti olet hiljainen, yrittävät sitten sinua liialla kurilla kasvattaa. Koita silti jaksaa ajatella tilanteen kokonaisuutta. Heillä on varmaan tiukkaa itsensäkin kanssa, esim. taloudessa, työelämässä tai keskenään. Onhan lasten kasvatus kovaa hommaa. Kaikkia tietenkin pitäisi tasapuolisesti ymmärtää ja auttaa. Vaikka niin yrittääkin, silti usein kokee itsensä vanhempanakin epäonnistuneensa. No, loma-aikana voisit vaikkapa esim. lukea jotain kivaa kirjaa, jotta ajatuksesi kulkeutuisivat myönteiseen suuntaan. Onhan noita nuorille hyviä nettisivujakin, kuten: www.rikurinne.com esimerkiksi. Hän on tuhansille suomalaisille koululaisille tuttu. - Siunausta elämääsi, sinulla tulee olemaan vielä ihana ja sisältörikas elämä. Jeesus rakastaa sinua ja on joka hetki kanssasi, kerro hänelle huolesi. Hän tulee johdattamaan sinua. Hyvää pääsiäisaikaa vielä ja edelleen siitäkin, joka päivälle.
Vanhempasi kokevat sinut niin kypsäksi ja vakaaksi, että eivät ehkä kaiken ikävän keskellä yksinkertaisesti ehdi suunnata huomiota sinuun. Heillä on mielessään siskosi, josta he ovat hyvin huolissaan. Voit olla varma, että he rakastavat sinua paljon vaikka eivät aina sitä ilmaise. He varmasti yrittävät tehdä kaikkensa, ettei sinusta tulisi siskosi Saran kaltaista.
Tepon neuvo sinulle on, että puhu vanhemmille tunteistasi ja kerro, että sinuakin täytyy huomioida. Itse asiassa tämän kirjoituksesi näyttäminen jommalle kummalle vanhemmista olisi hyvä idea. Silloin he varmasti ymmärtäisivät, mitä tunnet ja muuttaisivat omaa käytöstään.
Tsemppiä!
Kirjota niille vaikka kirje, jossa kerrot miltä susta ihan oikeesti tuntuu, just tollai kun tälle palstalle. Tossa joku vastaili, että ne aattelee että sä oot sen verran aikuinen mielestäs että kyllä sä pärjäät ja et tervii huomiota niin kuin muut. No tottakai tarviit, mutta vanhemmat yleensä toimii just noin että luulevat että joku on niin vahva että "pärjää henkisesti omillaan". Kirjota ja kerro. Ja vaikka susta tuntus ettet haluais olla samanlainen kuin muut, että tavallaan "ratkeat omista tunteistas", niin anna palaa....kerro, kerro kaikki paska joka sun mieltäs painaa. Mä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, oon 46 v. jo aikuisen miehen äiti. En oo hihhuliuskis, vaan maltillinen tosiuskovainen.
Ei uskovaisen ohjeiden tarvii aina olla sitä että kyllä Jeesus auttaa, mun neuvo on että älä panttaa paskoja tunteita sisälläs, vaan päästä ne pintaan ja lähde käsitteleen niitä niin sit pääset niistä vapaaks ja voit jatkaa eloasi huomattavsti paremmalla mielellä. Jumala on totuus ja rakkaus
:)