Hei!
Ihan mielenkiinnosta kyselen tällaista eli äitini on tässä tapauksessa se anoppi veljeni vaimolle. Tilanne meillä on sellainen, että äidilleni ei oikeasti ole olemassa muuta perhettä kuin veljeni perhe.
Minä perheineni asun äitini kanssa samassa kaupungissa ja olemme melko paljon tekemisissä. Auttelemme puolin ja toisin - pääasiassa kyläilemme toistemme luona. Äitini on melko harvoin meillä lapsenvahtina. Lapset ovat ehkä muutaman kerran vuodessa mummilassa hoidossa.
Aina juhlapyhien aikaan tilanne on seuraava. Veljeni tulee vaimoineen kyläilemään tyyliin "tulemme jos ja kun ehdimme". Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki pyhäpäivät on varattu äitini osalta veljelleni ja hänen vaimolleen. Äitini kyselee usein yhteisten juhlanviettojen perään ja joskus olen jotain järjestänytkin, mutta aina käy niin, että juuri silloin kun meillä oli jotain suunnitelmia, veljeni ilmoittaa, että heillä onkin jotain muuta ja äitini peruu väistämättä meidän suunnitelmat. Ja me taas emme mahdu veljeni suunnitelmiin, koska meillä on lapsia ja he eivät lapsia jaksa katsella. Tänä pääsiäisenäkin kävi nyt niin, että mummi oli luvannut ottaa 4v tyttäremme yökylään, koska tämä oli sitä pitkään kärttänyt ja mummilla oli pitkä loma, mutta yllättäen veljeni vaimoineen päätti ilmestyä äitini luo muutamaksi päiväksi ja niinpä tyttäreni yökyläreissu piti perua - mummi kun ei millään jaksa katsoa pikkuisen perään, kun samalla täytyy passata kahta kolmekymppistä "lasta".
Tilanne nyt on mikä on ja asian kanssa eletään ja pärjäillään, mutta päähän ottaa. Onko kohtalotovereita?
Ihan mielenkiinnosta kyselen tällaista eli äitini on tässä tapauksessa se anoppi veljeni vaimolle. Tilanne meillä on sellainen, että äidilleni ei oikeasti ole olemassa muuta perhettä kuin veljeni perhe.
Minä perheineni asun äitini kanssa samassa kaupungissa ja olemme melko paljon tekemisissä. Auttelemme puolin ja toisin - pääasiassa kyläilemme toistemme luona. Äitini on melko harvoin meillä lapsenvahtina. Lapset ovat ehkä muutaman kerran vuodessa mummilassa hoidossa.
Aina juhlapyhien aikaan tilanne on seuraava. Veljeni tulee vaimoineen kyläilemään tyyliin "tulemme jos ja kun ehdimme". Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki pyhäpäivät on varattu äitini osalta veljelleni ja hänen vaimolleen. Äitini kyselee usein yhteisten juhlanviettojen perään ja joskus olen jotain järjestänytkin, mutta aina käy niin, että juuri silloin kun meillä oli jotain suunnitelmia, veljeni ilmoittaa, että heillä onkin jotain muuta ja äitini peruu väistämättä meidän suunnitelmat. Ja me taas emme mahdu veljeni suunnitelmiin, koska meillä on lapsia ja he eivät lapsia jaksa katsella. Tänä pääsiäisenäkin kävi nyt niin, että mummi oli luvannut ottaa 4v tyttäremme yökylään, koska tämä oli sitä pitkään kärttänyt ja mummilla oli pitkä loma, mutta yllättäen veljeni vaimoineen päätti ilmestyä äitini luo muutamaksi päiväksi ja niinpä tyttäreni yökyläreissu piti perua - mummi kun ei millään jaksa katsoa pikkuisen perään, kun samalla täytyy passata kahta kolmekymppistä "lasta".
Tilanne nyt on mikä on ja asian kanssa eletään ja pärjäillään, mutta päähän ottaa. Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kohtelu siskosten kesken on niin jotain sellaista mitä en oo ikinä oppinut sulattamaan koskaan.
Näillä toisilla siis ei ollut lapsia mut niitten edestä sit evätään tää lapsenlapsen tulo niin ei voi ymmärtää.
Valaise nyt vähän miksi tämä ei lapseton,menee lapsenlapsen edelle ja eikö ne nyt olis sopinut sinne yhtäaikaa,olis nää lapsettomatkin totutelleet olemaan lapsen kanssa?
Meillä oli sama tilanne anopin kanssa. Meillä vaan anoppi osti vielä lisäksi kaikenlaisia lahjoja miehen veljelle ja tämän avovaimolle. Aina heidät nähdessään hän antoi heille liinavaatteita, astioita ym ym. Me emme saaneet koskaan mitään. Olemme hyvin toimeentuleva perhe ja en sillälailla odottanutkaan saavani lahjoja, mutta mieheni puolesta se vähän tuntui pahalta kun hän ei saanut koskaan äidiltään mitään edes syntymäpäivänä. Veli sai pelkästään nimipäivälahjaksi kalliin astiaston. Ei heilläkään rahasta puutetta ole ollut, että siksi olisi tarvinnut mitään.
Kerran sitten sopivassa tilaisuudessa mainitsin asiasta anopille. Anoppini oli hämmästynyt. Hän ei ollut ajatellut asiaa sillälailla. Mieheni ja perheemme oli aina lähellä. Hänestä tuntui ettei hänen tarvitse huolehtia meistä kun näki että pärjäämme oikein hyvin. Hän koki että kun toinen asui kaukana ja kävi harvoin, niin hänne piti jotenkin yrittää enemmän tämän vuoksi. Ikävänsä ja huolensa hän verhosi lahjoihin.
Keskustelumme avasi molempien silmiä. Ymmärsin anoppiani nyt paremmin ja anoppi tajusi vastaavasti meidän mielipahan. Olen iloinen että sanoin asiasta. Nyt anoppi ei enää pompi vain toisen veljen menojen mukaan. Jos toiselle tulee este viimehetkellä ettei pääsekkään esim. anopin luokse syömään, niin syöntiä ei peruta vaan ne tulevat jotka pääsevät. Alkunarinan jälkeen huomasin, että velipojalle vaimoineen on sovitut päivät ja ajat kummasti alkaneet käymään.
Puhu asiasta äitisi kanssa. Kerro miltä sinusta tuntuu. Voihan olla ettei mikään muutu, mutta ei tarvitse myöhemmin harmitella ettet yrittänyt. Eikä tuo liene pahasta vaikka ohimenne vihjaisit veljellesikin asiasta miten pettynyt lapsesi oli kun ei saanutkaan olla mummilla yötä.
niin ärsytttävää kuin vanhemmat jotka kärttävät ilamsista lapsenlikkaa.
Jos hommaa lapsia niin pitäisi olla varaa lapsenvahtiin, tai pysyä sitten lasten kanssa kotona.
Anoppisi on omat lapsensa hoitanut ja saa elää elämänsa kuinka haluaa.
Minä ymmärsin asian niin, että lapsi oli itse halunnut mennä mummulaan yökylään eikä vanhemmilla ollut siis tarvetta lasta antaa "vahdittavaksi". Jos mummu oli jo luvannut lapselle yökylän on todella törkeää pahoittaa pienen mieli pettämällä lupaus.
No ei nyt ihan vastaavaa ole tapahtunut, mutta vähän samanlaisia juttuja tulee mieleen oman anoppini kohdalla.
Molemmilla anopin pojilla on vaimo ja lapsia ja kas kummaa toisen pojan perhe menee etusijalle, kun anoppi jotain keksii. Tämän toisen pojan perhe on vähävaraisempi, kuin meidän perheemme ja muutenkin elelee niukemmin ja suorastaan pihistellen. Anoppi on sitä mieltä, että hänen pitää peesata tämän toisen pojan perhettä, niin että heillä on samat tavarat sun muut kuin meilläkin. No siinähän kustantaa matkoja ja harrastuksia ja ostelee kännyköitä ja tietokoneita, mutta että kehtasi vaatia meiltä, että lahjoittaisimme osan talo- ja kesämökkitontistamme veljen perheelle, että hekin saisivat omakotitalon ja kesämökin!