Onko mielestänne asiaankuuluvaa, että kohta 3 vuotta kestänyt suhde (vajaa 2v asuttu yhdessä)on pikku hiljaa alkanut jotenkin lopahtamaan. Joka päivä sanotaan, että rakastetaan toisiamme jne, mutta mitään kipinää ei kuitenkaan ole enää kuukausiin ollut. (enemmän koskee minun tunteitani, kuin miehen) Olen alkanut haluta enemmän mennä omien tyttökavereiden kanssa ulos ilman miestä ja vanha suolakin janottaa välillä, vaikka mitään pettämiseen liittyvää en ole missään nimessä tehnyt tai tosissani harkinnut.
Mitä mieltä olette, onko tämä vain se normaalivaihe suhteessa, kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, vai onko tämä ehkä jotain muuta? Ettepä te tietenkään voi tämän viestin perusteella kovin syvällistä analyysiä suhteestamme kertoa, mutta mielipiteet tai omat kokemukset ovat hyvin tervetulleita.
Lisättäköön vielä, että hääpäivä on sovittu ensi vuodelle ja muutenkin olemme loppuelämäksi sitoutuneet, eli kyse ei ole mistään pelleilystä tai kokeilusta kummankaan puolelta.
Mitä mieltä olette, onko tämä vain se normaalivaihe suhteessa, kun rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, vai onko tämä ehkä jotain muuta? Ettepä te tietenkään voi tämän viestin perusteella kovin syvällistä analyysiä suhteestamme kertoa, mutta mielipiteet tai omat kokemukset ovat hyvin tervetulleita.
Lisättäköön vielä, että hääpäivä on sovittu ensi vuodelle ja muutenkin olemme loppuelämäksi sitoutuneet, eli kyse ei ole mistään pelleilystä tai kokeilusta kummankaan puolelta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoisin, että ihan normaalia.
Omassa (yli 20v kestäneessä) parisuhteessa on ollut kaikenlaisia ylä- ja alamäkiä, varsinkin alussa, ja kaikesta on selvitty kun ei ole lähdetty etsimään lohtua tai ratkaisua suhteen ulkopuolelta.
On ihan normaalia, että kun elämä tasoittuu, alkaa hetken päästä kaivata taas jotakin actionia. No, sen voi löytää yhdessäkin tai sitten sen actionin tuo uusi harrastus tms.
Ei aina ole kyse rakkauden loppumisesta tai edes koko rakkaussuhteesta, niin kuin ihmiset usein kuvittelee. Yleensä syytä siihen, että elämä alkaa jotenkin vaan tökkimään, voi alkaa etsiä itsestään eikä niinkään toisesta ihmisestä.
Me muututaan ja kasvetaan koko elämän ajan, ja siten myös parisuhdekin muuttuu kun siinä elävät ihmiset muuttuu. Eikä se muutos ole automaattisesti negatiivinen.