Tiian muistolle...

hei!
en voi tietää tuskaasi, mutta tuo pyörällä kaatuminen isossa ala mäesssä, toi minulle muistoja..
Ölen saman ikäinen kun sinä, 17v.
Olin joku 7v. kun menimme kaverin kanssa viemään yhtä peliä toiselle kaverillemme..
Noh, siinä tuli eteen sitten iso sora alamäki.. kaceri ajoi lujaa ja jatkoi matkaansa, minäkin yritin ajaa lujaa, kunnes kaaduin ja suistuin onneksi ojaan, etten jäänyt siihen keskelle auto tietä..
Olin siinä jonkin akaa, jakani oli jumissa pyörän alla ja kylkeen sattui kovasti.. pääsin juuri ja juuri nousemaan, ja rupesin yrittämään kävellä mäkeä ylös pyörää taluttaen..
kaverini tuli puolen tunnin päästä ja näki kuinka verta vuosi kyljetäni ja jalastani.. se kysyi että mikä minullaon ja että oli ihmetellyt mihin jäin.. sanoin vain että halaun kotiin mahdollisimmaan pian..
menin kotiin, sinne oli ehkä 2km, pystyin onneksi juuri ja juuri kävelemään.. kun pääsin kotiin rojahdin sängylle ja siinä odotin kunnes äiti tuli töistä ja vei minut lääkäriin.
Siellä sain tikkejä kylkeeni ja siinä on vieläkin iso arpi muistona tapahtuneesta, jalkaan ei tarvinnut nneksi laittaa mitään muutakun laastari.

Minulla ei ollut pyöräily kypärää, mutta nyt huomaan että minulle olisi voinut käydä samalla lailla kuin ystävällesi..onneksi oli onnea matkassa..

otan osaa suruusi, ja tiedän että vaikka häntä ei saa koskaan takaisin niin ihanat muistot säilyy aina ja niitä voi kertoa eteen päin.. säilytä ne aina sydämmessäsi sillä ne ovat kultaakin kalliimpia..
jos haluat mailata.. laita osoittesi, niin mailaan sinulle :)!