Olin viimeviikon lauantaina baarissa parin hyvän kaverini kanssa. Pohjien otto meni ihan hyvin vaikka jätkät ihmettelikin, että mikä on kun ei viina miehelle masitu. Jotenkin vaan halusin kokeilla miltä baarireissu tuntuu ilman viinaa tai hyvin vähällä määrällä. Edellisestä baarireuissustakin oli jo jonkin aikaa. Olo baarissa lähes selvinpäin oli jotenkin jännittynyt ja hermostunut. Ei ollenkaan rento ja hauska kuten muulla seuralla. Tuntui jotenkin turhalta patsastella tiskillä juoden liiotellun pitkään yhtä olutta. No, illan mittaan kaverit sai seuraa, mitä pitempään istuin samassa pöydässä, sitä enemmän aloin tunteen itteni ulkopuoliseksi. Lähdin eltaantuneen kaljani kanssa käveleen pitkin baaria, jospa jossain olis naaras mullekkin.
Tyttö, jota tuskin tunsin kuntosalilta morjesti mua ohimennen. Outo juttu. Normaalisti menisin jutteleen oikopäätä. Mutta nyt mää säikähdin. Vatsasta kouras. Jotenkin jäädyin, tyydyin katteleen sitä tyttöä etäämmältä tiskiin nojaten ja seuraten eurosportilta thainyrkkeilyä. Hikisiä äijiä hakkaamassa toisiaan. Alkoi tuntumaan olo entistä ahdistuneemmalta.. Se muija varmaan pitää mua ihan pöllönä kun en jutellu mitään... Kato ny kuin luotevasti ne muut äijät juttelee sille... Kaiken kruunas se, kun totesin sen vilkuilevan yhtä pitkää sälliä. Itte 168cm pituisena en voi kun hävetä omaa vartaloani. Toisinaan toivoisin ongelmani olevan lihavuus.. Siittä pääsee nääs eroon. Mutta pituutta ei saa hankittua mistään. Vartaloani on kehuttu useasti eri ihmisten suunnalta mutta loppujen lopuksi kaikki mieheen kohdistuvat ulkoisen kauneuden vaatimukset tuntuu kohdistuvan kokoon eikä muotoon.
Tälläsia aatoksia kulki päässä kun erehdyin meneen selvinpäin baariin... Kokemuksesta tiedän että seksi on parempaa selvinpäin ja kiihkeintä seksiä oonkin saanu ja anatnu suhteissa jokka on pitempiä kuin baaripanot.
Mää kyl tiedän että humalainen onni on valheellinen hyvänolon tunne. Mutta minkä sille voi että asiat hoituu huolettomammin pieneessä pierussa kuin selvinpäin. Mutta mistä muualta voisi naista saada tai löytää kuin baarista?? Harrastukset... Niissä ihmiset on yleensä kiinnostuneempia omasta suorituksestaan kuin mahdollisista seurustelukumppaneista. Ja harrastusta ei pidä mielstäni alottaa jos se ei oikeasti kiinnosta. Kirkossa on pelkkiä uskovaisia... Netti... Riittäis kerrottavaa vaikka minkälaisia tarinoita mutta lyhyesti laitettuna nettituttavuudet ovat kuin baarituttavuuksia mutta rumempia ja usein syövät masennuslääkkeitä alistavan tai jättäneen entisen kumppanista takia. Yhtälailla netti kun baarituttavuuksillakin miehet vaihtuu, koska se jokin on aina kateissa.
Mutta jotenkin mulla on jo vuosia ollut hyvin tyhjä olo. Siis sisältäpäin.. Ainut mikä tuottaa mielihyvää on liikunta.. Luin jostain palstoilta että mies joka on masentunut usein harrastaa pakonomaisesti jotakin.. Töitä tms. Liikunta on mun kohdalla se pakonomainen juttu, ei niinkään opiskelu, kuten sen tuotantoyhteiskunnassa pitäisi olla. Jotenkin vain tuntuu siltä, että elämä liiaksi pyörii muutamien asioiden ympäsillä. Tarttis saada etäisyyttä.
Onko teillä arvon lukijat samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia elämästä.
Tyttö, jota tuskin tunsin kuntosalilta morjesti mua ohimennen. Outo juttu. Normaalisti menisin jutteleen oikopäätä. Mutta nyt mää säikähdin. Vatsasta kouras. Jotenkin jäädyin, tyydyin katteleen sitä tyttöä etäämmältä tiskiin nojaten ja seuraten eurosportilta thainyrkkeilyä. Hikisiä äijiä hakkaamassa toisiaan. Alkoi tuntumaan olo entistä ahdistuneemmalta.. Se muija varmaan pitää mua ihan pöllönä kun en jutellu mitään... Kato ny kuin luotevasti ne muut äijät juttelee sille... Kaiken kruunas se, kun totesin sen vilkuilevan yhtä pitkää sälliä. Itte 168cm pituisena en voi kun hävetä omaa vartaloani. Toisinaan toivoisin ongelmani olevan lihavuus.. Siittä pääsee nääs eroon. Mutta pituutta ei saa hankittua mistään. Vartaloani on kehuttu useasti eri ihmisten suunnalta mutta loppujen lopuksi kaikki mieheen kohdistuvat ulkoisen kauneuden vaatimukset tuntuu kohdistuvan kokoon eikä muotoon.
Tälläsia aatoksia kulki päässä kun erehdyin meneen selvinpäin baariin... Kokemuksesta tiedän että seksi on parempaa selvinpäin ja kiihkeintä seksiä oonkin saanu ja anatnu suhteissa jokka on pitempiä kuin baaripanot.
Mää kyl tiedän että humalainen onni on valheellinen hyvänolon tunne. Mutta minkä sille voi että asiat hoituu huolettomammin pieneessä pierussa kuin selvinpäin. Mutta mistä muualta voisi naista saada tai löytää kuin baarista?? Harrastukset... Niissä ihmiset on yleensä kiinnostuneempia omasta suorituksestaan kuin mahdollisista seurustelukumppaneista. Ja harrastusta ei pidä mielstäni alottaa jos se ei oikeasti kiinnosta. Kirkossa on pelkkiä uskovaisia... Netti... Riittäis kerrottavaa vaikka minkälaisia tarinoita mutta lyhyesti laitettuna nettituttavuudet ovat kuin baarituttavuuksia mutta rumempia ja usein syövät masennuslääkkeitä alistavan tai jättäneen entisen kumppanista takia. Yhtälailla netti kun baarituttavuuksillakin miehet vaihtuu, koska se jokin on aina kateissa.
Mutta jotenkin mulla on jo vuosia ollut hyvin tyhjä olo. Siis sisältäpäin.. Ainut mikä tuottaa mielihyvää on liikunta.. Luin jostain palstoilta että mies joka on masentunut usein harrastaa pakonomaisesti jotakin.. Töitä tms. Liikunta on mun kohdalla se pakonomainen juttu, ei niinkään opiskelu, kuten sen tuotantoyhteiskunnassa pitäisi olla. Jotenkin vain tuntuu siltä, että elämä liiaksi pyörii muutamien asioiden ympäsillä. Tarttis saada etäisyyttä.
Onko teillä arvon lukijat samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia elämästä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
alkoholisti olen ja kuivilla ollut ~9 kuukautta.
Ei tuolloin aikaisemmin onnistunu kanssakäyminen ihmisten kanssa kunnolla ilman kunnon kännejä, join kaikkiin ongelmiin, masennus paheni ja join ihan muuten vaan koska siitä rennosta olosta tuli se 'normaali' minä.
Ja se joka elää päivisin on vaan joku halpa kopio ja säälittävä mokailija, joka ei saa mitään aikaan.
Olisin oikeasti ollut pienessä kännissä 24/7, jos ei olisi pitänyt ajaa autoa.
Elimistö ei oikeen sanonu asiasta kai hyvää kun terveystarkastuksessakin kävin :D,
Verenpaine näytti satalasia ja terkkari arveli sen johtuvan jännityksestä, mihin kusetin myös että juon kerran kuukaudessa, HAHA!
njoo olen onnistunu kusettamaan aika montaa ihmistä, piilottamaan juomista.
Edes mutsi ei tiedä kuinka paljon oikeasti join vaikka rupesi kerran itkemään.
kuitenkin kävin pakonomaisesti salilla, mutta se nyt oli vaan harrastus, ja karatea, itserääkkiä kaikennäköistä siinä ohella. Ihme että oon vielä edes elossa eikä sydän leikannu kiinni
Ei sitä itse tajua missä menee rajat ja koska pitäis todella hyväksyä itseään isompi ongelma.
Nykyään kylläkin säälin enemmän sitä mitä olin.
Kyllä sitä oppii tulemaan pikkuhiljaa ihmisten kanssa toimeen ilman alkoholia ja pidemmän päälle on sitä oikeaa elämää.
Ja sitä niinku tässä alkaa vasta oikeasti olemaan se kuka olen... ei tartte aineita ollakseen mitään
Ujo nynny, munaton homo ja kasa paskaa oli se joka 9 kuukautta sitten vielä veti perseet olalle, kusi ja laattaili kaduille.
et sellasta
mun kaltasia riittää tuolla uusia ja uusia, eikä siinä oo mitään ihmeellistä. Alkoholisteja on arviolta suomessa 30 000 - 100 000
Suomalaiset on nykymaailman intiaaneja. Katsotaan isosta jenkkilästä mallia mitä meidän pitää olla. Täytyy olla kaunis, täytyy olla sosiaalinen, täytyy olla cool, täytyy olla elokuvajulkkis. Pistetään viinaa koneeseen ja katsotaan kun itsemurhat lisääntyy, vammaudutaan täysin ja kuollaan sukupuuttoon kun ulkomaalaiset, paremmin juomistaan säännöstelevät tulevat tänne elämään ja osaavat elää. Vievät lopulta duunit, vievät kaiken, jos nyt täältä mitään haluavat. Yks iso perseenreikä on se mitä yhdessä täällä hymysuin rakennetaan.
No hei kaikesta päätellen säkin pääsit ylös tuosta kurimuksesta kun nyt kerroit että ilmankin oot selvinnyt, se on hatunnoston ja paljon enemmänkin arvoinen juttu. Vaikka näyttääkin siltä että olet aika kyyninen luonteeltasi kun tuota kirjoitustasi lukee..