Sisintä vääntää ja olen ymmälläni, oksettaa. En tiedä mitä ajatella. Pakko tätä on kuitenkin jonnekin purkaa.
80-luku, olen alle kouluikäinen. liki kolmikymppiset Äitini ja isäni elävät suhteellisen onnellista elämää. Mummoni, äitini äiti käy usein kylässä minua hoitamassa, ja on apuna kotona kun äiti joutuu olemaan töissä.
Mummo hieroo usein isääni, hänellä kun on kipeä selkä. Suljettujen ovien takana.
Sitten parin vuoden sisällä kaikki muuttuu. Isäni on työtön, ja alkaa juomaan. Haukkuu äitiäni ja mummoani lesboiksi ja huoriksi. Pahoinpitelyt astuvat kuvaan. Säälin äitiä ja mummoa
Vihaan isääni ja toivon hänen kuolemaansa. Toiveeni toteutuu muutaman vuoden kuluttua kun isäni kuolee alkoholimyrkytykseen.
Kaikki on vihdoin hyvin, ja elämä jatkuu. Muistot isän julmuudesta ja perheväkvallasta varjostavat kuitenkin elämää. Pelkään että minusta tulisi samanlainen paska kuin isästäni.
Äitini tapaa miehen ja menee naimisiin, he saavat lapsen ja minä pikkuveljen. Mummo on usein kotona ja hieroo äitini miehen selkää, koska se on usein kipeä.
Tämä vaivaa minua, koska mummoni käyttäyty hyvin dominoivasti äitiäni kohtaan ja käyttäytyy kuin talon emäntä muutenkin. Komentaa, kontrolloi ja neuvoo joka asiassa. Äitini on tähän alistunut.
Vävyään kohtaan mummoni käyttäytyy mielestäni sopimattoman läheisesti, mutta hänkään ei saa kunnolla kiellettyä mummoani hieromasta, mahtaa toisaalta olla tervetullutta? Edes kipeä ja loukkaantunut käsi ei estä mummoani hieromasta, mikä on minusta hyvin kummallista.
Aivan kuin mummo olisi varavaimo .
Mietin että onko minun aivoissani vikaa kun tällaisia ajattelen? Olenko tulossa yhtä hulluksi ja vainoharhaiseksi niinkuin isäni oli? Miksi mummon hierominen on niin likainen asia minun mielessäni?
Nykyisin äiti on usein illat töissä ja pikkuveljeni kotona yksin mummonsa ja isänsä kanssa. Tämä ajatus ahdistaa minua, näen itseni pikkuvelejeni paikalla parikymmentä vuotta sitten.
Joutuuko pikkuveljeni miettimään tällaisia asioita parinkymmenen vuoden päästä?
80-luku, olen alle kouluikäinen. liki kolmikymppiset Äitini ja isäni elävät suhteellisen onnellista elämää. Mummoni, äitini äiti käy usein kylässä minua hoitamassa, ja on apuna kotona kun äiti joutuu olemaan töissä.
Mummo hieroo usein isääni, hänellä kun on kipeä selkä. Suljettujen ovien takana.
Sitten parin vuoden sisällä kaikki muuttuu. Isäni on työtön, ja alkaa juomaan. Haukkuu äitiäni ja mummoani lesboiksi ja huoriksi. Pahoinpitelyt astuvat kuvaan. Säälin äitiä ja mummoa
Vihaan isääni ja toivon hänen kuolemaansa. Toiveeni toteutuu muutaman vuoden kuluttua kun isäni kuolee alkoholimyrkytykseen.
Kaikki on vihdoin hyvin, ja elämä jatkuu. Muistot isän julmuudesta ja perheväkvallasta varjostavat kuitenkin elämää. Pelkään että minusta tulisi samanlainen paska kuin isästäni.
Äitini tapaa miehen ja menee naimisiin, he saavat lapsen ja minä pikkuveljen. Mummo on usein kotona ja hieroo äitini miehen selkää, koska se on usein kipeä.
Tämä vaivaa minua, koska mummoni käyttäyty hyvin dominoivasti äitiäni kohtaan ja käyttäytyy kuin talon emäntä muutenkin. Komentaa, kontrolloi ja neuvoo joka asiassa. Äitini on tähän alistunut.
Vävyään kohtaan mummoni käyttäytyy mielestäni sopimattoman läheisesti, mutta hänkään ei saa kunnolla kiellettyä mummoani hieromasta, mahtaa toisaalta olla tervetullutta? Edes kipeä ja loukkaantunut käsi ei estä mummoani hieromasta, mikä on minusta hyvin kummallista.
Aivan kuin mummo olisi varavaimo .
Mietin että onko minun aivoissani vikaa kun tällaisia ajattelen? Olenko tulossa yhtä hulluksi ja vainoharhaiseksi niinkuin isäni oli? Miksi mummon hierominen on niin likainen asia minun mielessäni?
Nykyisin äiti on usein illat töissä ja pikkuveljeni kotona yksin mummonsa ja isänsä kanssa. Tämä ajatus ahdistaa minua, näen itseni pikkuvelejeni paikalla parikymmentä vuotta sitten.
Joutuuko pikkuveljeni miettimään tällaisia asioita parinkymmenen vuoden päästä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ymmärrän tilanettasi näin: Olet huolissasi pikkuveljesi puolesta, ja epäilet aikuisten ihmisten käytöstä perheessäsi. Ja hyvät syyt sinulla näihin asioihin onkin.
Todella hienoa on myös, että osaat eritellä omia tunteitasi. Onko tilanne perheessä nyt erilainen kuin aiemmin? Onko äitisi uusi mies luotettava? Luotatko sinä häneen? Vai vaikuttaako hän liian samanlaiselta kuin oma isäsi? Saattaahan olla, että äitisi on rakastunut isäsi kaltaiseen ihmiseen, eikä tilanne ole parantunut paljoa. Tosin on myös mahdollista ja ehkä todennäköisempääkin, että tämä uusi tilanne on erilainen kuin aiempi.
Pystyisitkö puhumaan äitisi kanssa tuntemuksistasi? Pystyisitkö kysymään häneltä kuinka paljon hän luottaa mieheensä nykyään? Jos hän on todella pahasti isoäitisi tossun alla, voi olla, että sitä asiaa on vaikea muuttaa. Varsinkin, jos isoäidistä on hyötyä, ja muuten kuka hänestä huolehtisi. Mutta siitäkin ehkä voisit koittaa varovasti hänelle sanoa. Että "minusta tuntuu, että isoäiti määräilee meidän perheessä aika paljon asioita. tuntuuko sinusta joskus, että hän määräilee vähän liikaa? haluaisitko sinä tehdä asiat mieluummin toisella tavalla kuin hän ne tekee?"
Mitä tulee isoäitisi käyttäytymiseen, voi hyvinkin olla,että hän ikävoi omaa miestään,ja koittaa verhota läheisyyden puutettaan alituiseen hieromiseen. Kaikki me olemme inhimillisiä olentoja, jotka kaipaamme kosketusta. Tuskin isoäitisi vaimo veljesi isälle kuitenkaan halua olla. Ihmisillä on sisäänrakennettu moraali, joka kyllä varoittaa,jos mennään heikoille jäille. Ehkä voisit kysyä joskus isoäidiltäsi isoisästä. Ehkä hän mielelläänkin kertoisi. Muistelisi omaa elämäänsä.
Tunteille kai pitää omassa elämässä varata aikaa ja tilaa. Kyllä ne pelotkin häviävät, uskon niin. Jos on tarpeeksi aikaa, ja asioita, minne purkaa tuntemuksiaan. Ja mieluiten joku, joka ottaa niitä vastaan ja jakaa.
Ehkä sinä voisit koittaa puhua myös asiasta jollekin muulle, jos nettipalstakirjoittelu ei tunnu auttavan. Terapeutille, tai aal:iin. http://www.aal.fi/ Sieltä voi löytää ystäviäkin, sijaisperhettä, jolla luoda itselleen ehjempää elämää ja parempia tuntemuksia.
Loppujen lopuksi minunkin on hyvin vaikea uskoa mummostani mitään pahaa, niin hyvä ja avulias hän on aina ollut minua ja perheenjäseniäni kohtaan.
Nyt hänen vanhentuessaan mummon kontrolloinnin tarve on kuitenkin käynyt selvästi esiin. Äitini on jo minulle kertonut että toisinaan mummoni ajaa hänet lähes hulluksi asioihin puuttumisellaan, mutta toisaalta hänellekään ei tohdi pahasti sanoa.
Mummo on lisäksi ollut vuosia yksinäinen, joten toisaalta ymmärrän hänen läheisyydentarpeen, ja että se ilmenee hieromisen muodossa. Isäpuoleen välini ovat olleet aina kohteliaan etäiset, vaikea hänestäkään on kuitenkaan mitään pahaa ajatella.
Asia on tosiaan monisyinen, taustalla on myös mummon vanhoillinen uskonnollinen kasvatus ja "herran pelko", joka heijastuu arkielämässä juurikin talon "isännän" palvelimisena..
Vaikea ajatella mitkä ovat syitä ja mitkä seuraamuksia, asiat näkyvät nyt jälkikäteen ajatellen kuitenkin hieman eri valossa.
Kiitos sinulle kun jaksoit lukea ja vastata.
http://www.myhillspuppy.com/Kitten/Health/Psychology of the kitten.aspx?sc_lang=fi-FI
KESKUSTELUAPUA:
https://www.terapiaa.fi/
http://www.tukiasema.net/keskustelu/default.asp
https://www.secure-tukinet.net/
http://www.kotisatama.net/fi/rukous/sielunhoito.php
Ihan tavallisia ajatuksia kaikki konsanaan. Ei kannata pelästyä omia ajatuksiaan, niille ei voi mitään. Niitä ei kannata yrittää sulkea pois mielestä, koska ne palaavat takaisin. Nyt sinun pitää vaan jaksaa käsitellä asiaa; jos et jaksa yksin niin pyydä jonkun läheisen apua.
Mikäli mummosi käyttäytyminen on mielestäsi asiatonta, niin pistä hänet ojennukseen. Sano mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
Voi olla että mummosi on jonkinverran lemmenkipeä, ja haluaa sen tähden lähennellä äitisi miehiä. En usko että äitisi uusi mies pitää lähentelystä kovinkaan paljoa mutta ei varmasti kehtaa sanoa mitään.
Toivottavasti äitisi nykyinen mies ei koe samaa kohtaloa kuin isäsi, ja ryhdy siten käyttäytymään väkivaltaisesti teitä kohtaan.
Nyt vanhempana voit puuttua tilanteeseen miten parhaaksi näet ja voit vaikka muuttaa omaan kotiin, ottaa velipoikasi mukaan mikäli tilanne sitä vaatii.
Ei kannata pelätä että sinusta tulee isäsi kaltainen; olette kaksi eri ihmistä.
Isälläsi oli kaiketi demoninsa ja hän yritti hukuttaa ne viinapulloon; yleensä viinan kanssa läträäminen tekee ihmisen hyvin ilkeäksi, vainoharhaiseksi ja väkivaltaisaksi - varsinkin miehen. (juoppo-hulluus tms.) Viina aiheuttaa ihmiselle monia hermostollisia ongelmia ja pitkittää ahdistusta mikäli sitä nauttii liiaksi.
Isäsi ei varmasti ollut enää oma itsensä kun hän ryyppäsi; eli ei kannata pelätä että muuttuisit samalla tavalla kuin hän.
(Ja aina parempi mikäli et itse opettele juomaan viinaa suruusi - se on viisasten juoma.)
Mikäli ahdistus jää päälle ja vaivaa enemmän niin käy kertomassa tuntojasi lääkärille; hän osaa auttaa ja ohjaa sinut eteenpäin.
Eikä sitten ole mitään hävettävää siinä että käy terapiassa, se auttaa kehittämään metodeja joilla pystyy käsittelemään omia tuntojaan.
Sitä voisi kutsua henkiseksi itsepuolustukseksi...
Oman mielen kanssa painiminen ei ole helppoa. Harva itseoppinut pääse pitkälle. On parempi että turvautuu tahoon joka tietää asiasta mahdollisimman paljon.
täti. niimpä niin. veljeni sai vaimonsa kansssa lapsen, kestihän siihen sopeutua, tunnetta laidasta laitaan,