Onko sellaisia, jotka ovat hakeneet eroa,mutta eivät kumminkaan ole hakeneet ihan siinä mielessä, että haluavat todella erota, vaan joko herättääkseen toista tai jonkun muun takia ? Toki jollain tapaa haluaa sitä eroa,mutta ei niin kuin ihmiset yleensä ovat jo varmoja, sitä hakiessaan..
Ja harkinta-aikana elää normisti, eikä puhu koko asiasta mitään *jätetyn* kanssa ..
Jätetyllä olo, mitäs seuraavaksi tulee ?
Ja harkinta-aikana elää normisti, eikä puhu koko asiasta mitään *jätetyn* kanssa ..
Jätetyllä olo, mitäs seuraavaksi tulee ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä tarkoitat normaali elämällä ?? Ja kuka on "jätetty" ja kuka eron laittoi vireille ? Aika raju "herättely" jos hakee oikeasti eroa... mutta voihan se olla niinkin että haluaakin tosissaan erota muttei vain vielä tunnusta sitä edes itselle(oikeasti).
Ihan normaalia avioelämää, kuten ennen eropaperiakin..
Mies on hakija ja itse ehdotti että, eletään ihan kuten ennenkin..
Aika outoa, sinänsä, ihmiseltä joka tosiaan haluaa sitä eroa..Harkinta-aikaa jo kulunut kuukausia..
Mitään keskustelua ei ole ollut kyseisestä asiasta, hän vain antaa ymmärtää, että ero tulee ja taas välillä rivien välistä pystyy lukeen, ettei tule*
Omat tunteet alkaa jo mennä eron puolelle, tämän kaiken keskellä..
En ole eron puolella, mutta kaikki tämä mitä nyt on ollut, vie minut aikas loppuun..
Henkisesti alan oleen jo väsynyt...
Miksi ei halua puhua asiasta, kun aloitteen on tehnyt ?
lopettaisin normaalin avioelämän elämisen hänen kanssaan. Ja toiseksi mitään et menetä jos vaadit tiukasti tilanteesta puhumista ja selvyyden saamista asiaan, erohan on jo vireillä.
Tuo kuulostaa nimittäin erittäin pahalta alistamiselta ja vallan käytöltä puolisoltasi! Jos et mene siihen mukaan hän ei saa siitä niin suurta tyydytystä kuin alun perin oli tarkoitus.
Minä antaisin kyllä hyypiön mennä, mutta siis heti silloin kun yksipuolisesti ero on laitettu vireille. Eri asia olisi jos hän aktiivisesti yhdessä selvittäisi tilannetta.
Alussa kun tuntui tosi pahalta tuo ero, mikä tuli yllätyksenä, toki meillä oli siinä *hiljais eloa * puolin ja toisin, mutta paperi tuli kuin pommi minulle* Taivalta kun on jo takana melki 30v..
Siihen mahtuu kaikkea, mutta en ois ikinä odottanut mieheltäni tällästä tekoa..
Tiedän, että hän tavallaan nyt käyttää valtaa hyväkseen, mikä ei kyllä ole hänen luonteenomaista..
Olen toki kovettanut itseni, näiden kuukausien aikana, kun tiedän mitä hän tavallaan yrittää..
Mietin, miksi hän tekee asian näin vaikeeksi..
Kumminkin sanoo, ettei halua minulle pahaa, nyt eikä koskaan..
Tietää kyllä, miten pahalta tämä jo tuntuu*
Mutta, ei kai sitten pahemmin häntä hetkauta..
Onhan hänellä nyt taskussa valttikortit*
Olen odottanut, että hän itse alkaisi puhuun, mutta ei..
Mietin, että odotanko kanssa, kuten hän näkyy oottavan vai alanko itse puhuun?
Miksi pitää asia tehdä toiselle näin, varsinkaan kun ei ole sen luontoinen..
Vai haluaako nyt kokeilla *henkistä* väkivaltaa*
Välillä tuntuu, että hän nauttii tästä, ihan kuin ei olisi koko paperia edes vienyt*
Meilläkin melkoista taistelua noista ihan normaaleista jutuista. Seksi kotityöt toistemme menot ym.ym. Yritettiin puhua keskenään, mutta päätyi riitaan tai johonkin kompromissiin. Kaikki muka kunnossa. Minusta vaimoni ei ole oikein kertonut itsestään kovin syvällistä. Tosin jos kertoi, käytin sitä seuraavassa riidassa aseena. Itse puhuin jotain tunteistani, mutta kaikkein syvimmät tunnot jäi kuitenkin sanomatta; pelot toiveet jne. Nyt harmittaa, kun tuntuu, eetä niin paljon olisi ollut tehtävissä ja sanottavaa mutta.... Ero käsillä. Olisi pitänyt puhua vaikka ulkopuolisen avustajan välityksellä. En vaan pyynnöistä huolimatta mennyt.
Meillä on myös tuo puhuminen ollut aina vaikeaa, ja usein päättyy riitaan, koska ajattelemme asioista niin erilailla..
ja myöhemmin mieheni myös osittain käyttää niitä mitä olen sanonut aseena sitten jossain*
Paljon tekis mieli jutella , mutta ei mieheni kanssa pysty siihen..
Niin meilläkin on ollut jo vuosia kaikki kunnossa, mieheni mielestä, kunnes sitten heitti tämän pommin*
Minä taas olen ollut kaikkea muuta välillä, kuin onnellinen* ja sen kyllä olen sanonut miehelleni*
Meillä mies ei pahemmin mieti, miltä musta tuntuu, koska on järki-ihminen*
Minä taas tunne....
Kunpa hänkin puhuis ees joskus tunteistaan, mutta ei...
Ei minunkaan miestäni saa puhumaan ulkopuoliselle asioista..
Kumpi teillä haki eroa ? Oletteko saman katon alla vielä..
Niin, paljon ois sanottavaa meilläkin, mutta kumpikaan ei aloita..
Ei ees mieheni...ja itse toivon et hän tekee aloitteen*
mitä selitit mutta harkinta-aikana päätimme perua eron ja palata yhteen.
Jos MOLEMMAT ymmärtävät eroon johtaneet syyt ja haluavat jatkaa yhdessä ymmärtäen myös omat vikansa ja ollen valmiita yrittämään muuttaa omia odotuksiaan ja käytöstään, lopputulos voi olla hyvä.
Meillä vaimo jatkaa kuten ennenkin (ei ilmeisesti ole tunnustanut omaa osuuttaan) mutta mies on yrittänyt petrata ja kohtuullisesti menee.
En kyllä oikein ymmärrä aloitustasi. Miksi pitäisi hakea eroa "herättääkseen" toista. Jos jokin mättää, niin silloin pitää PUHUA ja puhua asioista.
mitä selitit mutta harkinta-aikana päätimme perua eron ja palata yhteen.
Jos MOLEMMAT ymmärtävät eroon johtaneet syyt ja haluavat jatkaa yhdessä ymmärtäen myös omat vikansa ja ollen valmiita yrittämään muuttaa omia odotuksiaan ja käytöstään, lopputulos voi olla hyvä.
Meillä vaimo jatkaa kuten ennenkin (ei ilmeisesti ole tunnustanut omaa osuuttaan) mutta mies on yrittänyt petrata ja kohtuullisesti menee.
En kyllä oikein ymmärrä aloitustasi. Miksi pitäisi hakea eroa "herättääkseen" toista. Jos jokin mättää, niin silloin pitää PUHUA ja puhua asioista.