Takana on yksi avoliitto ja kihlaus, muutaman vuoden sinkkuus ilman seksiä. Nyt pitkässä suhteessa jossa todella tunnen rakastavani toista. Kolme kertaa olen eksynyt toisen miehen sänkyyn. Syyt mitkä siihen on johtaneet, olen käynyt itsekseni sekä poikaystäväni kanssa läpi. Hän tavallaan ymmärtää. Kun läheisyyden ja seksin määrä vähenee alle sen mitä haluaisin suhteessani, ilmeisesti sitten ennemmin tai myöhemmin hairahdun hakemaan sitä muualta. Alkoholilla on ollut aina osuus asiaan mutta mietin seksiä muiden kanssa muutenkin. Vaikka olen muuta luullut sillä hetkellä, jokaiseen toiseen mieheen olen kiintynyt/ihastunut ja miettinyt heitä jälkikäteen. Jos vain he olisivat halunneet, olisin ollut valmis pistämään nykyisen suhteeni poikki. Eipä kuulosta kovin hyvältä sitoutumiselta sekään. Niille miehille olen ollut joko yhden yön hauskaa tai paha virhe (yksi miehistä itsekin varattu ja samassa työpaikassa).
Haluaisin tietää onko täällä palstalla ketään kohtalotovereita. Itsekseni ajattelen ja todellakin luulen, että jos mieheni sitoutuisi minuun, kosisi ja olisi valmis aloittamaan perheen, ei näin olisi. En tiedä olisiko näin. Ainoa mistä olen varma, on että haen muilta miehiltä jotain. Välillä jopa ajattelen, että olen sen "ansainnut". Pettäminen on väärin. Sikamaista ja olen paha ihminen. Mutta ymmärrän toisaalta ne syyt jotka siihen ovat johtaneet. Jälkikäteen kärsin pari viikkoa masennuksesta, jota olen kylläkin lääkinnyt jo yli vuoden, eli ennen kun pettäminen alkoi. Lienee syy-seuraussuhde siinäkin.
Haluaisin tietää onko täällä palstalla ketään kohtalotovereita. Itsekseni ajattelen ja todellakin luulen, että jos mieheni sitoutuisi minuun, kosisi ja olisi valmis aloittamaan perheen, ei näin olisi. En tiedä olisiko näin. Ainoa mistä olen varma, on että haen muilta miehiltä jotain. Välillä jopa ajattelen, että olen sen "ansainnut". Pettäminen on väärin. Sikamaista ja olen paha ihminen. Mutta ymmärrän toisaalta ne syyt jotka siihen ovat johtaneet. Jälkikäteen kärsin pari viikkoa masennuksesta, jota olen kylläkin lääkinnyt jo yli vuoden, eli ennen kun pettäminen alkoi. Lienee syy-seuraussuhde siinäkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tarvi juostessasi joka miehen sänkyyn ,se on itsekurin puutetta jokainen nainen tuntee vetoa myös vieraisiin miehiin ,MUTTA aikuinen nainen osaa järkeillä asioita mitkä ovat tärkeitä ,nyt sinun on parempi olla sinkku kuin loukata nykyistä poikaystävääsi , elä yksin ja vapaana kunnes olet oikeesti valmis perustamaan perheen , joistakin ei koskaan tule kunnon puolisoa kellekkään joten mene hoitoon ehkä sitten on pieni mahdollisuus sinun muuttua .
kuulehan nyt pikkuprinsessa, jos tässä joku on jotain ansainnut tai ollut ansaitsematta niin se on takuulla miesystäväsi joka EI ole ansainnut sinun kaltaista jakorasiaa.
Haluan kommentteja kohtalotovereilta, vai eikö tältä palstalta löydy ketään naista joka olisi samassa tilanteessa, vain naisia joiden miehet pettää?
vaan ei patologisia tapauksia. Olemme pahoillamme. Ei vertaistukea
Nyt kyseenalaistaa kirjoituksesi. Ihmettelen vain suuresti sitä, että väität rakastavasi toista ja samaan hengenvetoon olet jättämässä sitä, kun vieraan kanssa olet ollut suhteessa.
"Nyt pitkässä suhteessa jossa todella tunnen rakastavani toista."
Rakastatko todella tätä miestä? Vai luuletko vain rakastavasi?
"Jos vain he olisivat halunneet, olisin ollut valmis pistämään nykyisen suhteeni poikki"
Niin.. Johtuuko sittenkin käytöksesi huonosta itsetunnosta ja huonosta itsetuntemuksesta. Todellisuudessa et tiedä itsekään mitä haluat elämältä? Olet lääkinnyt itseäsi jo ennen kuin olet pettänyt.. Olet masentunut, mistäköhän se johtuu? Ehkä selität itsellesi verukkeita, miksi toimit miten toimit. Elät illuusioissa ja pyrit itsellesi selittämään asiat parhain päin. Kuitenkaan et ole valmis kohtaamaan itseäsi todellisuudessa.
Tässäpä olisi hieman näkökulmaa ja ajattelemisen aihetta.
Kiitos viestistäsi. Ajatuksia, joita olen kyllä päässäni pyöritellyt. Uskon kuitenkin tunnistavani rakkauden miestäni kohtaan, vaikka se ehkä onkin "vääränlaista".. itsenäni kohtaan en tunne rakkautta. Saattaa kyse olla huonosta itsetunnosta tai siitä, että en usko ansaitsevani hyvää ja alitajuisesti sotkea kaikki suhteeni ja koetella miestäni. Uskomatonta kyllä, hän vierelläni pysyy joten hänen ansiostaan olen varmasti paranemaan päin. Masennusta hoidan lääkityksellä sekä sairaanhoitajalle juttelemalla. Valitettavasti taidan vain olla sellainen mysteeri, ettei lopullista totuutta koskaan tule ilmi.
Saatan olla ns. patologinen tapaus. Toivottavasti kuitenkaan en. Ainakaan parantumaton.