ollut jo 8v. Olen naimisissa vaikka en haluaisi olla en ainakaan tämän miehen kanssa.
Se mitä tunnen miestäni kohtaan ei ole rakkautta en koskaan ole rakastanut miestäni. Meidän tarinan alku ei tärisyttänyt maata jalkojeni alla eikä sydämeni ollut pakahtua, en liioin intohimoa ole miestäni kohtaan tuntenut eivätkä perhoset ole koskaan lennellyt vatsassani hänen kanssaan.
Olen naimisissa hänen kanssaan kun hän on niin tuttu ja turvallinen vaihtoehto.
En uskalla lähteä tästä avioliitosta mihinkään koska kaikki tuo tuolla jossain se oikea elämä pelottaa.
Minua pelottaa taloudellinen vastuu, kotiäitinä minun ei tarvitse ajatella näitä asioita.
Minulla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä vuokrasta, sähkölaskuista, vakuutusmaksuista ja ruokaankin pitäisi raha riittää, vaatemenoista puhumattakaan ja paljosta paljosta muusta, tuo lista on loputon.
Minä olen siis naimisissa kylmästi ja toduudessa pysyäkseni rahasta ja kykenemättömyyteni vuoksi. En ole onnellinen tässä liitossa, tämä ei ole sitä mistä joskus kauan kauan sitten haaveilin. En tiedä mikä minusta on tehnyt pelkurin vai liekö luontainen laiskuus minussa vallitsee.
Halusin vain tuoda tälläisenkin elämän tietoonne.
Se mitä tunnen miestäni kohtaan ei ole rakkautta en koskaan ole rakastanut miestäni. Meidän tarinan alku ei tärisyttänyt maata jalkojeni alla eikä sydämeni ollut pakahtua, en liioin intohimoa ole miestäni kohtaan tuntenut eivätkä perhoset ole koskaan lennellyt vatsassani hänen kanssaan.
Olen naimisissa hänen kanssaan kun hän on niin tuttu ja turvallinen vaihtoehto.
En uskalla lähteä tästä avioliitosta mihinkään koska kaikki tuo tuolla jossain se oikea elämä pelottaa.
Minua pelottaa taloudellinen vastuu, kotiäitinä minun ei tarvitse ajatella näitä asioita.
Minulla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä vuokrasta, sähkölaskuista, vakuutusmaksuista ja ruokaankin pitäisi raha riittää, vaatemenoista puhumattakaan ja paljosta paljosta muusta, tuo lista on loputon.
Minä olen siis naimisissa kylmästi ja toduudessa pysyäkseni rahasta ja kykenemättömyyteni vuoksi. En ole onnellinen tässä liitossa, tämä ei ole sitä mistä joskus kauan kauan sitten haaveilin. En tiedä mikä minusta on tehnyt pelkurin vai liekö luontainen laiskuus minussa vallitsee.
Halusin vain tuoda tälläisenkin elämän tietoonne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän monia samanlaisia avioliittoja, valitettavasti...Sillä mielestäni se on väärin molempia kohtaan. Erityisesti, jos toinen on oikeasti se rakastava osapuoli... Olen väärä henkilö sanomaan mikä on oikein, mikä väärin. Mieti, elämäsi rientää eteenpäin...
Eihän se rakastumisen tunne kauaa muutenkaan kestä. Luuletko, että mies olisi jnkl. onnellisuuskone, jonka tehtävä on tehdä sinut onnelliseksi? Ei, onnellisuus lähtee itsestä. Sinun pitää tehdä itsesi onnelliseksi, tehdä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.
Rakastaja olisi oikea vaihtoehto. Olen samassa liemessä, kun sinä, mutta en voi erota samoista syistä. Kerran pudotin kukaron pankin eteen. Ulkomailla asunut mies löytynyt sen ja juoksi perään palauttamaan, oli yrittäjä Tukholmasta ja vielä suomalainen mies..Sitten se suhde sai alkua. Romantiikan aika..Ja olen onnellinen..Kokeilisit etsimään itselle rakastajan vaikka lyhyeksi ajaksi ensin..Saat kokea rakkautta ja onnea vaikka kerran elämässäsi. En ikinä hyväksynyt pettämistä, mutta nyt olen eri mieltä..
Olin itse 11v. samanlaisessa avioliitossa, ja lapsiakin on. Aikani emmin...ja sitten lähdin.
En vieläkään tiedä teinkö oikein. Erosta on jo 4 vuotta. Olen jatkuvasti puilla paljailla, ja yhä edelleen sinkkuna. Toisaalta se avioliitto söi minua siinä määrin etten ikinä ollut onnellinen, mikään ei ollut kivaa. Ja kaikista kamalinta oli avioseksi. Väkinäistä toimintaa.
Kaipaan ex-miestäni, mutta vain kaveri-mielessä. Avioero ei ole sellainen ratkaisu, jolla poistetaan liitosta se, mikä ei ollut kivaa, mutta pidetään se mikä oli hyvää. Se on joko-tai ratkaisu.
Miehet ovat kautta historian ratkaisseet tämän saman ongelman pitämällä vaimonsa ja hankkimalla rakastajan.
Se ei varmaan ole huono ajatus.
naimisissa olin, nyt jo eronnut. lapsiakin meillä on. elän onnellisena uudessa suhteessa. edellistä miestäni en edes rakastanut. kaikki tuntui niin väkinäiseltä. pelkäsin että miten pärjään rahallisesti mutta kun oli muutama ensimmäinen kuukausi ohi yksin ja olin saanut ostettua kaikki mitä tarvitsin kahden lapsen kanssa jäi myös kotiäidin rahoista jotain säästöön. nyt olen menossa töihin ja naimisiin. nyt olen onnellinen samoin ex-mieheni.