valheesta on kyse? Seukkasin yhden mahtavan tyypin kanssa. Kertoi, että on muuttanut asumuseroon 10 kk aikaisemmin. Oli heti ihan valmis sitoutumaan loppuelämäkseen. Kunnes kyllästyi. Seurustelu päättyi aikanaan vähän kummallisesti. Nyt minulle selvisi kauan aikaa jälkikäteen mutkan kautta, että asumuseroa olikin tavatessamme ollut takana jopa 1 viikko. Jokseenkin kummallinen olo.
Minkä väriseksi määrittelisit tällaisen valheen? Voiko tällaisen ohittaa olankohautuksella? Hyväksytkö tällaisen sepittelyn? Eikö sanoilla ja sanomisilla ole väliä, pyhittääkö tarkoitus keinot?
Onko tosiaan alettava niin vainoharhaiseksi, että pyytää kirjallisen dokumentin tällaisesta suhteeseen ryhtyessä (oletus on, ettei etsi yhden illan kumppania tai halua rebound-kumppaniksi toiselle)?
Minkä väriseksi määrittelisit tällaisen valheen? Voiko tällaisen ohittaa olankohautuksella? Hyväksytkö tällaisen sepittelyn? Eikö sanoilla ja sanomisilla ole väliä, pyhittääkö tarkoitus keinot?
Onko tosiaan alettava niin vainoharhaiseksi, että pyytää kirjallisen dokumentin tällaisesta suhteeseen ryhtyessä (oletus on, ettei etsi yhden illan kumppania tai halua rebound-kumppaniksi toiselle)?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Valheen laajuus ja hyväksyttävyys voi riippua myös tarkoituskesta.
Ainakin itseäni nyppisi helvetisti jäädä paitsioon siksi että olen jonkun mielestä ollut keskenäni "Liian vähän aikaa". Tuosta syystä siis valehtelu... noh. "Totuuden venyttäminen" on ymmärrettävää tietyllä tavalla. Koska jos ilmoittaa vaan "olen eronnut" niin sitten toinen alkaa utelemaan kuinka kauan sitten. Mitä siihenkin sanoo? "Riittävän kauan sitten" johon toinen sanoo : "Paljonko se tarkalleen on?", "No viikko..." "MORO MORO..." Ei kiitos... mielummin venyttää totuutta jos toinen on kuitenkin mieleinen.
Kysymys on: Jos olisitte päätyneet yhteen olisiko kyseisellä valheella ollut kovinkin oleellista merkitystä, jos hän olisi kuitenkin avautunut aiheesta jossain välissä?
Jos ei niin se olisi ollut taktisesti oikein viritetty valkoinen valhe - koska jos tilanne olisi ollutkin se retrospektiiviseksi että tämä tyyppi olisi hyllytetty liian tuoreena erotapauksena olisi ollut ei-toivottava skenaario jälkikäteen tarkasteltuna. Jos hänellä tarkoitus oli päätyä kanssasi yhteen silloin tuo oli valkoinen valhe mutta hänen harkintakykynsä petti muiden lupausten suhteen. Toisaalta tuo kyllä haiskahtaa reboundilta joten... Noh. Ei kai se sitten ollut valkoinen valhe vaan likaisen harmaa tai tyyppi ei ollut muuten sinut yksinäisyytensä kanssa ja heitti virhearvion joka kusi sitten sinun nilkoillesi.
"Eikö sanoilla ja sanomisilla ole väliä, pyhittääkö tarkoitus keinot?"
Hyvä tarkoitus pyhittää kohtuulliset keinot... en odota esim. omalta kumppaniltani täyttä tilannerehellisyyttä vaikka perirehellisyys onkin vaatimus... se ei ole mielestäni edes ristiriitaista.
....
Itse muutin asumuseroon tuossa joulukuun alkupuolella, mutta sitä oli edeltänyt niin pitkä ja perinpohjin läpikäyty parisuhdekriisi että oikeastaan tunsin jo ennen tuotaeroakin itseni sinkuksi. Vituttaisihan se jos jäisi uudelta tuttavuudelta rukkasta kouraan siksi että hoisi asiat huolella loppuun saakka edellisen suhteen ehdoilla ja erkanee sinuna asian suhteen... ja toinen ei edes tule ajatelleeksi että tää vois olla valmis vaikka heti. No, minua tuo ei koske koska en ole edes löytänyt oikeastaan ehdokasta jatkoon joten yksin toistaiseksi parempi kuin murjoa itseään tai toista kehnolla valinnalla... ... :)
Kaikki riippuu taas. Arvostaisin jos ehdokas kertoisi oman mielipiteensä yleisellä tasolla kustakin tilanteesta, silloin voisi jopa luottaa totuuden verran uuteenkin tyyppiin :-)
Tältä minusta tuntuu. Tarina oli nimittäin hieman likaisempi, koska siinä on mukana alaikäisiä ihmisiä, joita myös lapsiksi kutsutaan.
Mies nimittäin toimitti oitis paikalle lapsensa, jotka eivät ehkä ihan olleet ehtineet toipua vanhempiensa erosta. Olivat kuitenkin liian pieniä pystyäkseen lavertelemaan todellisesta eroaikataulusta. Äidilleen osasivat kuitenkin kertoa isin uudesta sydänkäpysestä. Äitihän tästä vallan riemastui! Minulle isi sitten selittämään leuka väpättäen, että ex ei ole oikein vielä sopeutunut eroon, koska sattuu olemaan sairaalloisen mustasukkainen ja muutenkin mielenvikainen. Minä pystyin ymmärtämään liki vuoden päästä eron jälkeen tunnettavaa mustasukkaisuutta, mutta olin toki myös sitä mieltä, että elämän on pikkuhiljaa jatkuttava. Olinhan itsekin päässyt erostani ajan kanssa jotakuinkin yli. Viikko ei ehkä kuitenkaan olisi mielestäni tuntunut riittävältä ajalta sopeutua asumuseroon vaikka varsinaista eroa olisi yhdessäasuessakin työstetty jo kuukausia. Ainakin lasten näkökulmasta näin!
Minusta siis tuntuu nyt siltä, että olin vastoin tietoani ja tahtoani mukana aiheuttamassa pahaa mieltä ja toimimassa miehen lasten kannalta vahingollisesti. Vielä käsittämättömämmältä tuntuu se, miten ja minkälainen mies saattaa aivan pokkana näin tehdä omille lapsilleen. Minkälaiset jäljet lapsiin jättää se, että heitä revitään irti ja liitetään yhä uusiin aikuisiin? Sama peli ilmeisesti nimittäin jatkuu. Kyse kun ei edes ollut kevyestä tapailusta vaan yhteisen tulevaisuuden suunnittelusta alusta pitäen. Omaksi puolustuksekseni pikaiseen aikatauluun suostumiseen voin sanoa vain sen, että omalta osaltani aika uudelle pysyvälle suhteelle oli enemmän kuin kypsä enkä koskaan aiemmin ollut kokenut niin suurta henkistä yhteyttä kenenkään kanssa. Tajusin toki, että liiankin lujaa mennään, mutta samalla tuntui siltä, että tämä oli se suhde, jota olin koko elämäni odottanut. En tajunnut sotkeutuneeni ihmiseen, jolle ikuinen rakkaus ja sen lopahtaminen on vain ajan kysymys...Miten ihminen voikaan olla tyhmä!
Toisen arsenaaliin kuului suhteellisen vaatimaton, ei ylen maskuliininen, silti jollain lailla poikamaisen miehekäs ulkoinen olemus, maanläheinen tyyli, terävä äly, lukuisat käytännön taidot, kyky esiintyä äärettömän hellästi ja sopivan aran ja ujon oloisesti, silti määrätietoisesti, mutta kunnioittavasti naista tasa-arvoisena kumppanina rakastavana. Aika tyrmäävä coctail...
Jälkeenpäin on sitten selvinnyt, että tyypin mielestä rehellisyys on yliarvostettua, koska kukaan ei siihen täydellisesti kuitenkaan yllä. Sanatkin ovat vain sanoja. Niillä ei tarvitse olla mitään vastaavuutta todellisuuden kanssa, koska kaikilla on niistä kuitenkin oma tulkintansa. Jatkan samaa linjaa: mihinkään inhimillisyyteen ja ihmismäisyyteen on turha käyttäytymisessään edes pyrkiä eikä sitä tule itseltään tai toiselta odottaakaan, koska ihmiset ovat kuitenkin erehtyväisiä. Koska kaikki on ainaisessa liikkeessä, ei edes tarvita mitään pysyvää...
Jos kauniilla sanoilla, lupauksilla ja vannomisilla saa lunastettua toiselta lämpöä ja rakkautta, on näiden sanojen käyttämisen tarkoitus täyttynyt. Ei niiden täydy perustua mihinkään todelliseen. Miksei näin olisi?
Missä tulee/tuli vastaan tilannerehellisyyden ja perirehellisyyden raja? Mihin perirehellisyyttä tarvitaan? Eikö rakkauden nimissäkään kaikki ole sallittua?
aloittanut seurustelun, mikäli olisit tiennyt asumuseroa olevan takana viikon?
Oliko miehellä oma asunto?
Miten pitkään kesti hänen edellinen suhde?
Kuinka nopeasti hän kyllästyi sinuun?
Mistä syystä ero tapahtui?
Niin joo, mies sattoi löytää toisen suhteen.
Ja mies saattaa olla läheisriippuvainen.
Keltainen on valehtelijan väri, sanotaan.
Ja seisemän valehtelijan luku, väitetään.
Monessko opetuslapsi muuten Juudas oli?
totuutta osuva vastaus, mitä seurustelun aloittamiseen tulee. MUTTA suhtautuminen toisen osapuolen suorastaan maaniseen haluun kiinnittyä ihan heti ja hänen tyyliinsä alkaa heti julistaa suurta rakkautta, olisi saattanut ehkä(!) hiukan arveluttaa...Kun käsitys asumuseron ajankohdasta oli toinen, oli helpompi ymmärtää, että toinen oli aikuisseuran ja hellyyden puutteessa (varsinkin kun syöttiin kuului tarina siitä, ettei tänä samana aikana ole ollut ketään muuta, vain mies ja erosuru).
Miehellä oli oma asunto ja näin sen ennen suhteen aloittamista. En ollut epäluuloinen, mutta panin tietysti merkille yksityiskohtia, joista ilmeni, että kyse on todella hänen vakituisesta kodistaan ja vain hänen kodistaan.
Avioliitto kesti joitakin vuosia. Kyllästymismomentti saavutettiin muutamassa kuukaudessa. Tapaamistahti hiipui aivan ykskaks jokapäiväisestä (ja -öisestä)kertaviikkoiseen ottijalähti -tempauksena. Suutahti muka kun ala-asteikäiseni huokaisi kyllästyneenä, että ainako tuon miehen pitää täällä luuhata. Lemmenluritusten lähde ehtyi samalla hetkellä. Selitykset eivät olleet paikallaan.
Vaikka laittaisin ihmissuhteissa moraalin hyllylle enkä välittäisi toisista ihmisistä, niin jo ihan puhtaasti itsekkäistä ja itsesuojelusyistä en aloittaisi suhdetta varatun ihmisen kanssa. Kuinka muka voisin luottaa ihmiseen, joka pettää toista kanssani? Se että toisella on näin tuore ero takanaan olisi kyllä auttanut hillitsemään omaa hullaantumista ja saanut toisen puheet välittömästä sitoutumishalusta kuulostamaan hellyyttävän sijaan huolestuttavilta ja epäuskottavilta, eikö?
Parin hassun livekokemukseni mukaan nykypäivän italialaiset ammattirakastajatkin ovat sopeuttaneet puhettaan nykyaikaan. Eivät lupaile enää kuuta taivaalta ja ikuista onnea rakkautta vannoessaan. Sanovatpa vain rakkautensa olevan niin kiihkeää, että kyllä ainakin kolme viikkoa tiivistä yhdessäoloa olisi ihan paikallaan!
lapsen puolelta.
Lapsesi ei hyväksynyt miestä ja sanoi mielipiteensä miehen kuullen.
Mies katsoi olevansa ulkopuolinen ja paljasti mitä kiillotetun ulkopuolen alta todellisuudessa löytyi.
Mies ei mitä todennäköisemmin pystynyt olemaan kaveri lapsellesi ja katsoi tulleensa nolatuksi silmissäsi.
Tuo "Otti ja lähti" kertoo enemmän siitä, ettei mies ole löytänyt tilallesi uutta naista ja käy luonasi jotta saisi tarpeensa tyydytettyä.
Mikäli miehellä on uusi nainen, tämä ei tyydytä miehen tarpeita vielä.
Rakkauden julistaminen heti kättelyssä, mielestäni kertoo kyseisen henkilön jollain tavalla pelkäävän yksinjäämistä.
Pääset miehestä nopeasti eroon, kun lopetat tyydyttämästä miehen tarpeita tai kerrot suhteen olevan loppu.
Hyvää kevään jatkoa.