Minä tota mietin enkä keksinyt mitä eroa niillä on, treffit kuin treffit.
Mitä eroa käytännössä on treffeillä ja
kaveritreffeillä?
383814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
on joutunut tuohon kaverivitutukseen? Kaverisana heti ensikohtaamisissa pilaa kaiken... toinen on menossa treffeille ja toinen pöpöttää jostain kaveruudesta heti kärkeen ja aikaansaa epäselvän tilanteen ja treffit menee miettiessä että mikä on homman nimi.
Tietty jos kumpikin haluaa kaveritreffejä ja höpöttää kaveruudesta, niin sitten asia on selvä ja teistä tulee tai on tulematta kaverit ja vain kaverit. Sitten myöhemmin jompi kumpi alkaa pihkaantumaan ja kaveruuskin menee perseelleen.
piruja seinille. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella on oma kohtalonpolkunsa jonka edesottamuksista ette te viisastelijat ja lannistajat voi tietää mitään!
Hyvinkin voi kavereiden kesken (siis tietenkin mies ja nainen keskenään kavereita) tulla myöhemmin juttu, kaikki ei aina napsahda "joko heti tai ei koskaan"-meiningillä! Joskus voi kolahtaa myöhemminkin, itelleni käynyt niin. Meni vuosia ennenkuin kolahti.
tuon ajatuksen kannattaja että hyvistä kavereista voisi tulla hyvä pari jos tunteet tulevat mukaan, mutta arvaa huvikseksi kuinka monta naista maailmassa noin ajattélee? Itse olen saanut kuulla tätä litaniaa... "olisin kyllä kiinnostunut ja olen ajatellut meitä sillä silmällä, mutta se pilaisi meidän kaveruuden" tai "koska meistä tuli kaverit, niin en voi kuvitella muuta". Nämä siis treffien kautta kaveruuteen päätyneitä, joista olisin ollut jo ihan alussa kiinnostunut, mutta muija on lykännyt minut kaverikarsinaan jo heti ekatreffien aluksi ja sieltähän ei pois pääse, koska luonnon laitkin on helpompi muuttaa, kuin tuo kaveristatus!!!
Ja kokemuksen mukaan kaveruus ei toimi treffien kautta tutustumalla, koska siinä on jotain muuta takana ja jos fiiliksiä tulee, niin voin kokemksesta sanoa että mikään muu maailmassa ei särje ja riko ihmistä enemmän kuin "kaveruus", jossa vielä ollaan kuin pari kaikkine siihen liittyvine juttuineen ja annetaan ymmärtää, mutta sitten häivytäänkin muiden matkaan pitkänkin kanssakäymisen jälkeen ja kuitataan koko homma vaan kaveruutena! Ihmisillä leikkijöitä tässä maailmassa tuntuu riittävän ja minä ainakin osaan karttaa kuin ruttoa näitä "kaveri"-muijia jatkossa. Olenkin sen jo tehnyt nykyään selväksi heti kättelyssä että mitään kaveruutta ei ole luvassa, niin tietää tyttökin homman nimen tai voi skipata minut. Kyllä minä osaan tilanteen mukaan hitaastikin edetä jne, mutta mihinkään kaverikarsinoihin en enää yksinkertaisesti uskalla mennä...
Minä uskon kyllä että kavereista voi tulla enemmänkin, mutta kerro se 95% naisista, koska he eivät niin ajattele!
nimim. Sydän paskana ja pitkään
niin että kyllä kavereista voi tulla pari, ja ovat kertoneet jopa omakohtaisia kokemuksia asiasta, vielä perustellen niin että hyvä kaveruus pohjalla on parempi perustaa myös parisuhde.
En epäile etteikö joillekin olis käynyt köpelösti ja on mullekin mutta en silti usko että aina noin käy automaattisesti. Maailma kun on ihmeitä täynnä ja hölmömpiäkin asioita on toteutunut. Eikä se maailma siihen kaadu jos joutuu ja pysyy siinä kaveristatuksessa, se vaan pitää ottaa sitten niin että ok, emme vaan sopineet toisillemme molemminpuolisesti. Vaikka se sattuukin perkeleesti, tiedän kokemuksesta.
Eivät aina vastaa toisiaan. Naiset osaavat valheellisen omakuvan luomisen aivan yhtä hyvin kuin miehetkin.
Ei se kaveruus oikeasti ole tervettä mikäli toisella osapuoliskolla on ihan oikeita tunteita eikä ohimenevää ihastusta ja toisella ei mitään. Sellaista ei oikeasti kannata kuukausi- saati vuosikaupalla katsoa mikäli ei halua harrastaa masokismia. Johan nuo tunteet estävät löytämästä ketään muuta ellei nyt satu olemaan polygaaminen henkilö kyseessä.
katoaa pikkuhiljaa vastapuoleltakin kun niille ei saa vastakaikua jolloin voi aivan hyvin mielestäni jatkaa kavereina joten mikä on se ongelma? Lisäksi auttaa se jos alkaa etsimään jotain uutta jos tuntuu ettei se kaveruudesta syvene.
Sanoen olet kokenut joskus pikkuihastusta kaveria kohtaan tai ette ole edes olleet kovinkaan läheisiä. Tällöin voi tehdä ihan miten itseä huvittaa, ei voi puhua edes samasta asiasta. Käy katsomassa täältä toisilta palstoilta kuinka paljon erilaisia kaipaajia löytyykään.
silloin ohimenevä ihastus, jos tunteet häviää ajan kanssa ja voi etsiä muita. Ei sen kaikkein upeimman ja parhaan mahdollisen kumppanin löytäminen, johon tunteet ovat syvääkin syvemmät... niin syvät kuin olla ja voi ja saa pitkään olla kuten pari. Yhteisiä öitä, hellyyttä läheisyyttä, retkiä ja hetkiä ja kaikkea mahdollista. Ainut vain että toinen välillä sanoo että ollaan vain kavereita.
Kuka muuten tuossa tekee väärin? Järki sanoo että jos on voimakkaimmat tunteet päällä, kuin ikinä kenenkään kanssa ja toinen väittää että ei tunne samoin ja puhuu kaveruudesta, niin poishan siitä pitäisi lähteä. Mutta siten ollaan kuin pari kuitenkin jopa vuoden ja kaikki teot ja reaktiot ja kaikki on ihan muuta kuin puheet... Itse vain rakastuu enemmän ja enemmän, kun saa kaikkea kuin suhteessa, mutta toisaalta riuduttaa ne kaveripuheet... Siinä vain ajattelee että jos käy niinkuin monelle on käynyt että kavereista tuleekin ihan oikea pari, koska toinen haluaa nähdä, viettää öitä yhdessä ja tehdä vaikka mitä yhdessä...
Kuka sinä tekee väärin... ei siitä noin vain osaa lähteä, kun on löytänyt jotain elämää suurempaa ja saa pitkäänkin kaikkea kuin suhteessa... Mutta sitten tuleekin lempatuksi ja sanotaan että mehän ollaan vain kavereita ja nyt ei enää voida olla tekemisissä, koska alan seurustelemaan.
Mitä helvettiä tämä tämmöinen on???
tein väärin, kun en kyennyt lähtemään... Toinenhan oli rehellinen puheissaan, mutta vähemmän rehellinen teoissaan sitten. Hyväksikäyttö tulee lähinnä mieleen, koska tietää toisen tunteet, kun ne monesti oli toiselle kerrottu. Silti jatketaan samaa rataa, kuin suhteessa konsanaan yhteisine öineen ja annetaan ymmärtää, mutta jarrutetaan kaverisanalla samalla.
Koskee niin hemmetisti vaan kokoajan, vaikka tuosta "kaveruudesta" on jo vierähtänyt aikaa yli puoli vuotta... Koskee ja en vieläkään saa aikaiseksi muiden kanssa mitään...
Korpeaa oma sinisilmäisyys ja tyhmyys ja toisen silkkiin ja samettiin ja kaikkeen hyvään kiedottu sydämetön ja kylmä hyväksikäyttö.
Ei enää koskaan "kaveruutta" minulle.
mulle käynyt noin että ensin ollaan kuin pari ja sitten ollaan vain kavereita, alusta asti olen ollut kaveri vaikka tunteita on riittänyt eikä toista voi syyttää mistään, ei siitä että hän olisi antanut vääriä signaaleja. Itse taas ei tunteille voi mitään jos ne vaan syttyy, sammuvat kyllä sitten aikanaan jos tilanne pysyy ennallaan tai jos elämään astuu joku muu.
Mun mielestäni ei kaveruutta kannata koskaan heittää hukkaan, kaverit on kuitenkin sellainen voimavara joka antaa henkisiä voimia jaksaa. Vaikka siitäkin huolimatta että yksi kavereista olisi samalla salainen ihastus.
Tuntuu vaan noita teidän kirjoituksia lukiessa että teillä on ilmeisesti varaa hävittää kavereitanne, kai saatte sitten uusiakin helposti. Mutta kuinka paljon on sellaisia kavereita jotka teillä pysyy? Itse tiedän miten tärkeä on pysyvä kaveruussuhde joka jatkuu vuodesta toiseen, se on yhtä tärkeä kuin hyvä parisuhde ja paljon tärkeämpi kuin huono parisuhde.
että kaveria pitää auttaa? Aina vaan jauhetaan silkkaa paskaa siitä kuinka "nainen hyväksikäyttää", kaverinainen voi pyytää apua ja minä autan kyllä häntä. En ota sitä hyväksikäyttönä vaan pidän sitä oikeastaan selviönä että kaveria autetaan. Varsinkin jos kyse on jostain sellaisesta että pitäisi jeesiä joku painava juttu jonnekin ja minulla miehenä on tietenkin enemmän voimaa joten miksen jeesisi?
Eli lopettakaa noi paskapuheet hyväksikäyttämisestä!
Eräs naiskaveriaan auttava, ja häneen hieman salaa ihastunutkin mies.
Kuitenkaan mahdu kuin yksi tai kaksi ihmiselämään. Muussa tapauksessa kannattaa miettiä ammattiapua. Jo ensimmäisestä kerrasta keskimääräisellä alykkyydellä varustettu henkilö oppii kyllä läksynsä ja pitämään sopivan etäisyyden pelkkään kaveriin.
niin ei sitä voi välttääkään. Ja tunteet on sellaisia että tunneihminen menee vaan niiden viemänä. Sitäpaitsi arvostan tätä nykyistä kaveruuttani tuon naisen kanssa niin paljon etten halua mitään kapuloita rattaisiin, mm. millään tyhmällä etäisyyden pidolla tms.
Kokemuksesta voin myös sanoa että "entisessä" elämässäni vuosia vuosia sitten, joskus about 7-8 vuotta sitten mulla oli eräs nainen jolla oli mua kohtaan ohimeneviä ihastuksen tunteita, minä itse olin jo rakastunut häneen mutta kyllä nekin tunteet laantui ja poistui kokonaan ajan kanssa. Eikä minun elämäni siihen kaatunut, ehkä vahvistuin, ehkä hieman kovetuin.
Tiedän myös sen kokemuksesta että netissä on muutamia tyyppejä jotka koittaa esiintyä "ystävinä" jakaen "hyviä neuvoja" mutta taka-ajatuksena vain tuottaa toiselle mielipahaa, sillä että saadaan ihminen hajottamaan välinsä ystävänsä kanssa. Näitä kusipäisiä muka hyvää tarkoittavia ihmissuhteiden rikkojia on netti ollut pullollaan jo vuosia sitten.
Ainoa ihminen jota kuuntelen, johon luotan ja jota uskon, on juuri se minun naiskaverini. Niin, juuri se johon myös tunnen tunteita.
kaveritreffeillä ei säännön mukaan mennä nakkikioskin kautta jomman kumman kämpälle bylsimään. Ns. tavanomaisilla treffeillä tämä on vakiintunut käytäntö.
paitsi OP-Pohjolan mainoksissa mutta ne onkin satua, aivan kuten OP:n kusetukset muutenkin!
Mutta ei kaveritreffeillä eikä normitreffeilläkään mennä koskaan snagarin kautta!
Paitsi jos on niin helkkarin kova nälkä eikä koko paikassa ole mitään muuta mistä sais sapuskaa.
Ennemmin veisin naiseni syömään johonkin oikeaan ruokapaikkaan eikä mihinkään snagarille.
Joitain tähän suuntaan...
viedä naista syömään ravintolaan vaan pitää mennä jomman kumman luo naimaan ja heti ekoilla treffeilläkö? Jopa on muuttunut maailman meno kun ei malteta odottaa, taidan olla kalkkis kun en moista ymmärrä. Ennen jaksettiin odottaa, tehtiin ainakin muutamilla ekoilla treffeillä ihan kaikkea muuta, nähtiin julkisilla paikoilla, käytiin syömässä ja leffassa ym mutta näköjään nykyään pitää heti päästä naimaan.
olettaa. Mahdollisesti juuri tästä syystä on syntynyt käsite "kaveritreffit"...
auttamisesta ainakaan minun mielestä. Ei painavan tavaran kantamisapu ole hyväksikäyttöä, eikä tuommoisesta mitään puhuttu. Nyt oltiin tunnetasolla ja siitä on kysymys kun tietäen toisen tunteet käytetään tunteita ja sydäntä hyväksi. Tiedetään että toinen tykkää ja haluaa olla siinä ja toiveet kaikki tiedetään ja otetaan siitä sitten ilo irti.
Ihan eri asia joku tavallinen normaali apu... eihän sellainen ole mitään hyväksikäyttöä!
tässä kävi että oltiin kokoajan kuin pari... siis kokoajan rakastelusta lähtien koko skaala mitä parit tekee yhdessä ja paljon muuta kaikkea, mutta toinen välillä mainitsi homman olevan vain kaveruutta.
Toisekseen jos luit juttuni, niin se en ollut minä joka lähti, vaan tämä ns "kaveri"-nainen lopetti "kaveruuden". Hänestä emme voineet enää olla kavereita, koska hän aloitti suhteen toisen kanssa.
Eli mitä helvetin kaveruutta tuo tuommoinen on? Ei olla suhteessa puheissa, kun ollaan kavereita, mutta ei sitten olla kavereitakaan, kun aletaan oikeasti seurustelemaan toisen kanssa.
Tässä koko homman pointti ja tuolla toisaalla sanottiin että olisin ikään kuin joku suhteiden rikkoja. Kerroin vain omaa tarinaani ja en kehoittanut ketään luopumaan kenestäkään. Jos nyt ymmärrät tämän minun kuvioni, niin voin kyllä sanoa että en toivo tällaista "kaveruutta" kenellekkään, mutta ihmisillä on se vapaa tahto ja valinnan vapaus... niin oli minullakin kun tässä leikissä vuoden kärvistelin.
toinen osapuoli tietää mitä toinen tuntee mutta on ilmaissut selkeästi mitä itse tuntee eikä ole koskaan ollut suhde ns. intiimitasolla ei edes suutelutasolla elikkä ei ns. ole annettu ymmärtää toisin. Mielestäni tuossa ei siis ole tapahtunut mitään hyväksikäyttöä ja turhia johtopäätöksiä liian aikaisin on turhaa tehdä kun ette tiedä kokonaistilannetta eli turhaa tuomita tässä yhtään ketään.
ilman että mennään heti samantien sänkyyn? Olen pahoillani, olen hieman vanhanaikainen mies enkä tosiaan veisi naista samantien punkkaan vaan ensin tutustutaan ihan muissa merkeissä, ihan ensimmäisillä mennään jonnekin ja myös syömään ja ne ensimmäiset sänkyhommat tulee sitten joskus jos on tullakseen. Ei se seksi sentään NIIN tärkeä asia voi olla etteikö voisi vähän odottaa.
ja minäkin menen (nainen olen), mutta on huomattu käytännössäkin, että kaikki eivät ajattele samalla tavoin. Kyllä niitäkin ihmisiä silti varmasti on vielä paljon, jotka arvostavat "hitaampaa" tutustumista.
ihan selvästi, mutta ilmeisesti ei tarpeeksi ymmärrettävästi.
Eli suoralla suomen kielellä oltiin kuin pari vuoden ajan... siis vuoden ja sinä aikana naitiin ja suudeltiin kokoajan ja vietettiin yhteisiä viikonloppuja ja käytiin matkoilla ja vietettiin koti-iltoja vietettiin juhannukset kaikki yhdessä kahdestaan ja niin että intiimitaso oli kokoajan mukana... alusta asti... Nainen tiesi tunteeni, jotka kasvoivat tuona aikana ja vahvistuivat ja kerroin niistä ja silti sama jatkui jonain ihmeellisenä "kaveri"-suhteena... Siis että virallisesti ei oltu yhdessä kun oltiin kavereita, mutta kun uusi löytyi niin sitten ei enää oltu kavereita, koska hän aloitti virallisen suhteen toisen kanssa ja siksi hänen mielestään emme voineet jatkaa "kaveruutta".
Ja ketäänhän ei tässä nyt tuomita... ei kyllä tunnu yhtään hyvältä eli jokin ei ole mennyt "oikein" mutta tuomioita ei tarvitse jakaa.
jos naisen kanssa ei ole vällyjen välissä viimeistään toisella tapaamiskerralla, nainen heivaa menemään saamattomana miehenä. Näin ainakin minulle on käynyt useampaan otteeseen tässä sinkkuaikanani, kun en ole seksiin suostunut heti kättelyssä. En itse halua heti sänkyyn ja siksi en välitä jos saan tuon tyylisuunnan naisilta pakit, mutta ihmeen harvassa tuntuu olevan naiset, jotka arvostaisivat edes hieman hitaanpaa etenemistä.
Seksi on nykyään niin pinnalla ja siitä puhutaan ja setvitään lehdissä ja telkussa päivät pitkät, että siitä on tullut se tärkein juttu ja sen toimivuus pitää päästä heti kättelyssä naisten ja miesten mielestä testaamaan ennenkuin ruvetaan pidemmälle ajattelemaan...
sitä kuvaa lisää ja kaikenmaailman juttuja ja hölmöt naiset uskoo niitä kuin Jumalan sanaa, niin onko mikään ihme. Toinen syy voi olla se että naisilla on niin ÄLYTÖN KIIRE vaikka ei se elämä huomiseen lopu, mutta kun pitää heidän joidenkin käydä 50 miestä äkkiä läpi jotta ehkä löytyis joku kelvollinen ja kun ei löydy niin ovat taas 50 miehen seksikokemusta "rikkaampina" ja "maine" senkun kasvaa. Sitten ne samat muijat ihmettelee täällä myöhemmin ja itkee kun ei kukaan fiksu mies huoli, no ei tietenkään huoli sellasta kukaan joka on maannu 200 miehen kanssa. Ei huolis kukaan fiksu nainenkaan sellasta miestä joka on maannu saman verran naisia mutta varmaan noiden kiireisten mielestä asia on ok ja se että he itse ovat maanneet 200 miestä mutta se jos mies ei olekaan niin kokenut kuin he, onkin kauhistus.
Itse olen pidättyväinen enkä tosiaan mene sänkyyn noin vaan. Okei, kerran olin naisen kanssa ihan ekoilla sängyssä mutta sitä edelsikin rakastuminen eli en mennyt siis tuiki tuntemattoman kanssa vaan naisen kanssa jota kohtaan mulla oli tunteitakin.
Kirjoitit todellakin asiaa. Se todellakin särkee ihmistä sellainen kun toinen käyttäytyy kuin olisi ihastunut, mutta sitten kuitenkin "me ollaan vaan kavereita". Minuakin eräs nuori nainen "kusetti" monta kuukautta näin, kävi ihan yökylässä useasti mutta siinä kaikki. En vaan tajua miksi täytyy noin tehdä. Kerroin tälle naiselle kuinka paljon tykkään siitä ym. Empä enää laske tämän naisen varaan mitään, tehköön mitä tehköön.
eroa paljonkin.
Millaisia eroja noissa on?
Treffeillä annetaan toiselle mahdollisuus seurustelusuhteeseen, ollaan mahdollisesti kiinnostuneita toisesta SIINÄ mielessä, flirttaillaan enemmän, saatetaan jännittää enemmän, valmistaudutaan etukäteen paremmin. Kaverina taas mennään treffeille vain koska ollaan korkeintaan kaverillisesti kiinnostuneita, tavataan ehkä vain ajankuluksi.
koska tunnelma on rennompi ja sitten molemmat alkaakin sitä kautta kiinnostumaan toisistaan? Tai ehkä kiinnostus on alusta asti mutta mennään silti kaveritreffeille just sen tunnelman rentouden takia: ei tarvi jännittää niin paljoa mutta kuitenkin seurauksena on parhaimmillaan suhde?
miksi ainakin minä menen. Tulee vähemmän paineita, ja kummankin on ehkä helpompi olla omia itsejään.
liikaa paineita kaveritreffeillä, niin sitten voidaan lanseerata käsite työkaveritreffit, tai naapuritreffit tai miksei jos vieläkin ahdistaa ja jumittaa niin vaikkapa kassa/asiakaskohtaaminen tms.
Ei hemmetti... kun menette niille kaveritreffeille kiikarissa kuitenkin enemmän, niin muistakaa selventää asia toiselle, ettette saa sitä mitä tilaatte, eli kaveruutta ja sitten arvioitte toista kuitenkin mahd. kumppanina, vaikka tilanne kieltää tekemästä kaikkea sitä kuin oikeilla treffeillä. Ette saa toisesta sellaista kuvaa, vaan sen millainen hän on kaverina... No ihan kuinka vaan... Ihan jees kait sinänsä, mutta sitten ette kyllä ala kommentoimaan parin näkemisen jälkeen niitä sloganeita että "jotain puuttuu" kun ei olla toiselle mahdollisuutta annettu näyttää mitä hänessä on... sitä mitä oikeilla treffeillä on lupa tehdä ja miten käyttäytyä.
ole parempi mennä juuri kaveritreffeille, niin molemmat voi olla rennosti ja olla ihan oma itsensä. Juuri parisuhteessa onkin parasta olla oma itsensä eikä koittaa väkinäisesti ja jäykästi olla jotain enemmän. Kun eihän ihmiset seurustele kuitenkaan sen deittitreffi-ihmisen kanssa vaan sen kanssa joka ihminen oikeasti on, silloin kun menee kaveritreffeille niin saa varmaan oikeamman kuvan toisesta, kumpikaan ei yritä liikaa eikä pingota, voi jopa viihtyäkin paremmin toistensa seurassa ja yks kaks huomata että hemmetti toihan onkin todella hyvä tyyppi ja ehkä kumppaniainestakin.
sano ennen ensikohtaamista että ne ei ole sitten treffit... ihan vaan kaverina tavataan ja että ei ole kiinnostusta enempään. Luulin että hän tarkoitti sitä ja koko tapaaminen meni ihan persiilleen miettiessä mikä hemmetti on homman nimi ja mitä tässä saa oikein tehdä jne. Ei tullut mieleen ruveta kaveria lähestymään, flirttailemaan, eikä muutakaan siihen suuntaan... ei kavereille anneta hyvän yön pusuja jne. Sitten toisen kerran nähtiin ja sanoi että kiva tavata kaveria uudestaan... Sama meininki ja en tehnyt aloitteita kun muija hörisi kaveruudesta kokoajan. Sitten en ollutkaan mielenkiintoinen ja en ollut tarpeeksi "agressiivinen" hänen mielestään joten hän päätti että ollaan tosiaan ihan vaan kavereita, jolloin hän minulle ensi kertaa tunnusti samalla että oli katsellut minua sillä silmällä, mutta jotain puuttuu... Sen jälkeen mitään ei ollut enää tehtävissä tietenkään.
Eli kun menet sinne kaveritreffeille, niin ennen tapaamista kummankin on syytä tietää että tähdätään muuhunkin kuin kaveruuteen ja että kiinnostusta enempään on olemassa. Voin olla ehkä tyhmä, mutta jos nainen sanoo minulle että ei mennä treffeille ja että ollaan vain kavereita ja että ei ole kiinnostunut enemmästä, niin ymmärrän sen jotakuinkin juuri noin kuin sanotaan, enkä menettele kuten treffeillä.
Tämä siis ei ollut mikään treffipalstajuttu, mutta näköjään tällainen meininki on sitten yleistäkin? Ok, jos joskus minulle joku nainen vielä sanoo että ollaan vain kavereita, niin flirttaan niin perskeleesti ja toimin kuten treffeillä konsanaan... tulkoon sitten pakit jos on tullakseen, mutta enää en missaa tilaisuuttani upeaan ja mukavaan naiseen jonkun saamarin kaverivouhotuksen takia!
Kaveritreffeillä ei sekstailla eikä olla rakastuneita, oikeilla treffeillä rakastutaan toiseen, sekstaillaan, muutetaan yhteen asumaan ja mennään naimisiin.
näin on! Johan pitää olla harvinaisen ujo ja arka että ei uskalla mennä treffeille, vaan pitää pehmentää ja naamioida tilanne kaveritreffeiksi...
Kyllä mä ainakin oon joskus mennyt naisen kanssa kaveritreffeille, mutta silloin oon ihan tosissaankin vain halunnut kaverimielessä viettää aikaa. En ole ollenkaan ihastunut kyseiseen naiseen enkä edes suunnittele suhdetta hänen kanssaan. Monista tämmöisistä on tullut hyviä ystäviä, mutta en ole heistä seurustelusuhteessa kiinnostunut yhtään sen enempää kuin jos vaikka menisin siskoni kanssa ravintolaan syömään. Oikeat treffit on sitten asia erikseen. Jos joku pyytää kaveritreffeille niin luultavasti hän pitää sinua kaverinaan ja haluaa vain hengailla yhdessä samalla tavalla kuin muidenkin kavereidensa kanssa eikä ole mitenkään ihastunut sinuun