Olen asunut kohta 1,5 vuotta poikaystäväni kanssa yhdessä. Suhteemme alkuvaiheessa, ennen muuttoa yhteen, lähdin pidemmälle ulkomaanmatkalle ja petin siellä poikaystävääni. Kaduin tekoa paljon ja kerroin hänelle heti tapahtumista. Tietenkin hän loukkaantui, mutta kertoi haluavansa yrittää vielä.
Aikaa kului ja muutimme yhteen. Ensimmäiset puoli vuotta meni hyvin. Sen jälkeen alkoi helvetti. Poikaystäväni alkoi viipymään pitkään töissä, teki jatkuvasti ylitöitä, yli 10h päiviä seitsemästi viikossa. Myöhemmin hän tapasi minua reilusti vanhemman naisen ja alkoi viettämään aikaa hänen kanssaan. Oli viikon hänen luonaan, eikä piitannut minun tunteistani mitään. Olin kuolla tuskaan kotona, joka ilta odotin ja odotin, en nukkunut, en syönyt, mutta sama peli vain jatkui. Päätin jatkaa omaa elämääni. Etsin asuntoa, kun sain asunnon poikaystäväni sanoi minulle että teko oli vain kosto, ja että hän haluaa jatkaa minun kanssani, nyt oltiin muka tasoissa. Tyhmä olin ja uskoin kaiken. Sen jälkeen alkoi alistaminen, kaikki mitä tein tai teen on väärin. En osaa leikata juustoa oikein, saati asetella astioita astianpesukoneeseen, pyykinpesusta puhumattakaan. Hän ei arvosta minua enää millään tasolla, mutta haluaa silti olla minun kanssani. Aina kun olen saanut asunnon itselleni, hän itkee edessäni ja lupaa muuttua. Miksi hän haluaa olla minun kanssani, jos kuitenkin aina vaan alistaa, arvioi, tekee pitkiä päiviä töissä, tekee kaikki juhlapyhät töitä, ei halua tavata vanhempiani, ei halua lähteä kanssani mihinkään, ei halua puhua asioista, loukkaa minua niin paljon jatkuvasti, kokoajan!! Ja minä tyhmä en saa mitään aikaiseksi, että oikeasti lähtisin. Kai minä säälin häntä niin paljon, joka kerta kun hän itkee ja pyytää minua jäämään, sydämeni ei kestä sitä että lähtisin. Vaikka hän kuinka minua loukkaa, minä en pysty hänelle pahaa tekemään. Mitä minun pitäisi tehdä? En osaa pukea tunteitani tai oloani sanoiksi, mutta olen todella rikki..
Aikaa kului ja muutimme yhteen. Ensimmäiset puoli vuotta meni hyvin. Sen jälkeen alkoi helvetti. Poikaystäväni alkoi viipymään pitkään töissä, teki jatkuvasti ylitöitä, yli 10h päiviä seitsemästi viikossa. Myöhemmin hän tapasi minua reilusti vanhemman naisen ja alkoi viettämään aikaa hänen kanssaan. Oli viikon hänen luonaan, eikä piitannut minun tunteistani mitään. Olin kuolla tuskaan kotona, joka ilta odotin ja odotin, en nukkunut, en syönyt, mutta sama peli vain jatkui. Päätin jatkaa omaa elämääni. Etsin asuntoa, kun sain asunnon poikaystäväni sanoi minulle että teko oli vain kosto, ja että hän haluaa jatkaa minun kanssani, nyt oltiin muka tasoissa. Tyhmä olin ja uskoin kaiken. Sen jälkeen alkoi alistaminen, kaikki mitä tein tai teen on väärin. En osaa leikata juustoa oikein, saati asetella astioita astianpesukoneeseen, pyykinpesusta puhumattakaan. Hän ei arvosta minua enää millään tasolla, mutta haluaa silti olla minun kanssani. Aina kun olen saanut asunnon itselleni, hän itkee edessäni ja lupaa muuttua. Miksi hän haluaa olla minun kanssani, jos kuitenkin aina vaan alistaa, arvioi, tekee pitkiä päiviä töissä, tekee kaikki juhlapyhät töitä, ei halua tavata vanhempiani, ei halua lähteä kanssani mihinkään, ei halua puhua asioista, loukkaa minua niin paljon jatkuvasti, kokoajan!! Ja minä tyhmä en saa mitään aikaiseksi, että oikeasti lähtisin. Kai minä säälin häntä niin paljon, joka kerta kun hän itkee ja pyytää minua jäämään, sydämeni ei kestä sitä että lähtisin. Vaikka hän kuinka minua loukkaa, minä en pysty hänelle pahaa tekemään. Mitä minun pitäisi tehdä? En osaa pukea tunteitani tai oloani sanoiksi, mutta olen todella rikki..
Vastaukset 10
Vanhimmat
oma asunto ja ala elää omaa elämääsi.
Ei poikaystäväsi muutu.
Jospa se sinun alkuaikojen pettäminen loukkasi miestä niin syvästi että hän kostaa sitä sinulle noin. On tosi tuskallista lähteä suhteesta kun on kerinnyt tottuakin toiseen. Mutta jos hän käyttää sinua kohtaan tuollaista henkistä väkivaltaa niin yritä ihmeessä irroittautua tuosta suhteesta ja äkkiä! Tuo miehen käytös on sairasta. Jätät sen, kärsit kovia tuskia mutta vain hetken. Jos jäät niin saat kärsiä koko ajan. Toivut kyllä ja voit jatkaa elämääsi ja joskus vielä löydät sellaisen kumppanin joka osaa arvostaa ja rakastaa sinua. Tsemppiä!!!
Lähteä ja nopeasti. Luuletko, että tuo alistaminen on rakkautta. Tietenkin itkee ja pyytää, ei hän tuollaista kynnysmattoa mistään saa.
Lähde ennenkuin olet niin hiirulainen, että sinusta ei ole lähtijäksi ja silloin kun hän sen huomaa, ei enää riitä sanomalla haukkumiset, voi tulla uutta uskottomuutta ja kun hän tietää, että sinusta ei ole lähtijäksi (vähän pyytelee ja tirauttelee kyyneleitä) niin siinähän olet pilannut elämäsi.
Muuttumisen olet huomannut, ei muutu, niin lupaavat alkoholistit, väkivaltaiset sama peli jatkuu ja pahenee.
Kyllähän siinä erossa itkee jätetty ja jättäjä. Ja kipeetä tekee ihan varmasti molemmilla. Kun saat sen asunnun, muuta sinne. Se on sinulle uuden alku!
äkkiä.
Suhteenne EI selvästikään ole terveellä pohjalla, siitä on tullut alistamiseen ja sääliin nojaava riippuvuussuhde, joka ei taatusti parane vaan PAHENEE ajan mittaan.
Vaikka lähtö suhteesta tekee kipeää, se on se ratkaisu joka sinun kannattaa kaikkien kannalta tehdä. Vapauta itsesi myös syyllisyyden tunnoista, mennyt on mennyttä ja siitä opitaan, et sinä voi jäädä ikuisesti "rangaistavaksi" suhteeseen. On jopa mahdollista että tulisit ajan mittaan rangaistuksi ihan fyysisestikin, vihan purkautumisteistä kun ei toisen kohdalla osaa sanoa. Sitten olisit niin fyysisesti kuin henkisesti alistettu ja poislähtö suhteesta entistä vaikeampaa, tunnettuahan on etteivät alistetut naiset uskalla lopulta lähteä suhteesta kun itsetunto on nakerrettu tyhjiin.
Pelasta itsesi ennen kuin on myöhäistä.
Minulla on vähän samankaltainen tilanne. Mies alistaa minkä kerkeää. Kun olen jättämässä häntä, hän osaa jälleen puhua niin kauniisti ja vetää oikeista naruista. Hetken kaikki on taas hyvin, mutta vain hetken. Pian huomaan kuinka olen taas syyllistettynä ja alistettuna. Hän on aina oikeassa ja minä väärässä. Ja jos hän sattuu tekemään virheen, on sekin jollain tapaa minun syytäni. En osaa tehdä mitään oikein. En edes tavallisia kotitöitä.Minun tapani tehdä on aina väärä.
En käsitä miten olenkin alistunut tällaiseen. Olin ennen niin itsevarma, terveella tavalla. Kukaan ei voinut talloa minua. Nyt olen ovimattona. Olen tässä yrittänyt kerätä rohkeutta lähteä tästä epäterveestä suhteesta. Kunpa saisin vain sanottua, että se on ohi nyt. Ja vieläpä pysyisin sanojeni takana enkä antaisi hänen anelujensa vaikuttaa. Minulla on kaikesta huolimatta tunteita häntä kohtaan ja niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, en haluaisi särkeä hänen sydäntään. Todella ristiriitaista.
lähdetyksi tuosta huonosta suhteesta pois ja pian, koska ajan kanssa se vain pahenee ja vaikeutuu. Miehesi kuulostaa juuri varottavalta narsistiselta dominoijalta, ja nämä piirteet hallitsevina viittavaat persoonallisuushäiriöön, joka tarkoittaa sitä ettet sinä voi tehdä asialle muuta kuin pelastaa itsesi miehen alistukselta. Narsistinen dominoija ei kykene rakastamaan, se että sinä koet rakkautta häneen, ei saa häntä rakastamaan sinua - narsistinen dominoija rakastaa alistamista ja hallitsemista ja keinot joilla hän pystyy siihen perustuvat ajoittaiseen olemiseen "paremmalla päällä".
Sinun oikeasti kannattaa lähteä, samantha ja jos on mahdollisuus,että miehesi ei kestä sitä että lähdet (alistettavan poislähtö on dominoijalle ego-kysymys, hän ei halua luopua yhdestä "tavarastaan") ja saattaa olla vaarallinenkin, sinun kannattaa pakata kamppeesi ja poistua asunnolta ensin ja sitten puhelimitse kertoa että olet lähtenyt. Turvaa itsesi.
Mitä kiireimmin sen parempi. Tuo mies tarvitsee ammattiapua. Sinä et ole siihen koulutettu ja sinun ollessa verbaalinen, fyysinen ja psyykkinen likakaivo pahentaa vain teidän kummankin elämää.
Jos todella haluat auttaa miestä, ohjaat hänet hoitoon, terapiaan ja annat hänen rauhassa koota itsensä, joka parhaimmassa tapauksessa kestää vain muutaman vuoden.
Sinä et todellakaan kuulu hänen elämäänsä vielä hyvin pitkävn aikaan.
Tee itsellesi eläämääsi suurempi palvelus ja lähde!!!!!! Itse elin samanlaisessa suhteessa pitkään... suhde kesti 12vuotta,, ei tietenkään kokoaikaa ollut tollasta, ehkä viimiset viis vuotta... Kaupassa käynti kesti liian kauan,,, toi väärää juusto,,,, tai en tuonut hänelle maitoa tms,,,, aina, tein mitä vaan sain haukut ja huudot.... Nyt mietin, miksi kestin sitä. Miksi...
Kun ilmoitin lähteväni,, sitä itkettiin silloin että hän ymmärtää nyt mikä k.pää oli silloin ja hän muuttu jnejne... mutta mulla se oli jo tappanut kaikki tunteet. Ja nyt kaiken sen jälkeen tajuan, että ihmisen ei pidäkkään muuttua. Ei toisen ihmisen takia pidä muuttua, jos rakastaaa jotain rakastaa just sellasena kuin hän on, ei suhteesta muuten tule mitään.... Joten.. en usko sinun ja hänen suhteeseen vaan toivoisin sinun nopeasti tajuavan ettei siitä koskaan tulee mitään tasavertoista suhdetta.
Kaikkea hyvää elämääsi
Itse olin myös muutama vuosi sitten samanlaisessa suhteessa. Siinä oli vielä semmoinen ihanuus, että hänen vanhemmat asuivat samassa omakotitalossa. Tämä poika oli vielä niiden ainut lapsi ja aina jos minä olin muka ilkeä, niin tämä tukeutui aina vanhempiin. JOs en esim. suostunut tekemään tälle eväsleipiä, niin hänhän vei leivät äidilleen. Oli jo ikää kuiteski yli 30v tällä pojalla. Hän ei suostunut lähtemään mihinkään kanssani ei myöskään halunnut nähdä vanhempiani. Sisarusten luona käydessänikin, hän jäi vaan autoon istumaan.
Ulkopuolisten silmissähän me näytettiin todella ihanalta kokoonpanolta 2 sukupolvea yhdessä ja silloin tämä poikakin halusi näyttäytyä minun seurassa jos sen ego siitä nousi tai se näytti hyvältä.
Minun täytyi lopulta keksiä hyvä keino päästä siitä suhteesta eroon, kun se näytti todellakin kaikkien silmissä hienolta.
Lopulta lähdin töistä vuorotteluvapaalle ja pääsin opiskelemaan eri paikkakunnalle. Sitten kävin vain v-loppuisin katsomassa tätä poikaa ja sit vähensin käyntejäni siellä ja ei tämä kyllä koskaan kysellytkään minusta että missä olen. Syntymäpäivänkin kuittas vaan txt viestillä illalla. Sit kun koitti kesä niin hain vaan kamani. Olin jo sitten sen verran henkisesti eronnut hänestä että pystyin siihen.