Niin, minä olen ihan mukava, seurallinen ja kiva ihminen. Minulla on ystäviä pidän yhteyttä sukulaisten kanssa. On monta kyläpaikkaa. Hoidan toisten lapsia, auttelen kun apua pyydetään. Minä olen onnellinen ja mulla on ihan hyvä elämä. Olis tietysti parempi kun mulla olis oma rakas elämänkumppani.
Näin oli 18 vuotta sitten.
Nykytilanne on vallan toinen. Minä olen vittumainen nalkuttava yksinäinen kaikkien hyljeksimä akka.
Miten tähän on tultu. No, minä löysin sen oman rakkaan elämänkumppanin. Ensin oli kaikki hyvin. Sitten tuli pikkuhiljaa riitaa ja kränää.
Mies on keskenkasvuisen asteelle jäänyt luonnehäiriöinen.
Viimeisin riita oli järkyttävä. Nyt olen koko pääsiäisen ajan lukenu netistä kaikkea näihin ongelmiin liittyvää, ja ollaan edelleen riidelty. Mies kyllä myönsi olevansa ehkä terapian tarpeessa.
Tänään sitten silmiin osui palsta, jossa oli tietoa luonnehäiriöistä ja niitten kuvauksia. Tämä viimeisin riita on kuin jonkun oppikirjan sivuilta.
Minä sanoin, että haluaisin lähteä lomanpätkälle miehen kanssa.
Mies sanoi, ei käy, on kiireaika töissä.
Sanoin, että keväämmällä, ehkä alkukesästä.
Mies vain, että sinä haluat lomalle just kun on kiireaika.
Siitä se lähti, asia paisui, laajeni, kumpikin hiiltyi. Ja kaikki vain sen takia, että minä olin halunnut lomalle. Ainakin suunnitella lomalle lähtöä.
Samaan aikaan mies kuitenkin jo suunnittelee lomaa loppuvuonna olevan tapahtuman takia.
Jos minä haluan jotakin, aina se on jotenkin väärin.Kaikki asiat pitää sujua niinkuin mies haluaa. Mies voi vain enää pyytää tuttuja käymään kylässä, jos minä pyytäisin, ei käy.
Sukulaiset on kaikonnu. Miehen sukulaiset käy joskus mutta pitävät minua outona.
Kukaan ei tiedä, millainen kotityranni mies on.
Pahin juttu oli kun lasta kiusattiin koulussa.
Puhui jo itsemurhasta. Minä tietenkin kerroin siitä miehelle, mutta hän toisteli vain, että hänelle ei kukaan ole puhunut asiasta. Sanoin, että minähän puhun nyt. Toisti vain samaa.
No tein kaikkeni lapsen auttamiseksi ja asia kääntyi paremmalle mallille. Sitten kerroin miehelle asian käsittelystä koululla.
Sanoi, saatana että jaksat aina samaa asiaa jauhaa. Käänsi selkänsä ja häipyi töihinsä.
Siitä on jo vuosia. Lapset on melkein aikuisia.
Lapset on kuitenkin säästyneet pahimmalta, koska minä olen asettunut miehen ja heidän väliinsä. Olen ollut iloinen kun mies on huomioinut lapsia, mutta en hyväksynyt kun haukkui aivan syyttä. Mies on aina pitänyt etäisyyttä lapsiin, syyttänyt työkiireitä. Lapset on kyllä tietoisia, että kaikki ei ole kunnossa, mutta olen sanonut, ettei heillä ole hätää. Lapset tuntuvat kyllä selviävän ehjänä maailmalle.
Mies vain on jäänyt keskenkasvuisen kakaran asteelle, ei ota itselleen mistään asiasta vastuuta. Enää ei tarvitse riidellä. Minä olen kasvattanut kolme ihanaa lasta. Miestä en kasvata.
Minä haluaisin elämänkumppanin joka arvostaa muita ihmisiä, ottaa toiset huomioon ja on tuki ja turva. Rakkautta ja huumoria minä voin tarjota. Minä olen hyvä ihminen.
Otan avioeron.
Näin oli 18 vuotta sitten.
Nykytilanne on vallan toinen. Minä olen vittumainen nalkuttava yksinäinen kaikkien hyljeksimä akka.
Miten tähän on tultu. No, minä löysin sen oman rakkaan elämänkumppanin. Ensin oli kaikki hyvin. Sitten tuli pikkuhiljaa riitaa ja kränää.
Mies on keskenkasvuisen asteelle jäänyt luonnehäiriöinen.
Viimeisin riita oli järkyttävä. Nyt olen koko pääsiäisen ajan lukenu netistä kaikkea näihin ongelmiin liittyvää, ja ollaan edelleen riidelty. Mies kyllä myönsi olevansa ehkä terapian tarpeessa.
Tänään sitten silmiin osui palsta, jossa oli tietoa luonnehäiriöistä ja niitten kuvauksia. Tämä viimeisin riita on kuin jonkun oppikirjan sivuilta.
Minä sanoin, että haluaisin lähteä lomanpätkälle miehen kanssa.
Mies sanoi, ei käy, on kiireaika töissä.
Sanoin, että keväämmällä, ehkä alkukesästä.
Mies vain, että sinä haluat lomalle just kun on kiireaika.
Siitä se lähti, asia paisui, laajeni, kumpikin hiiltyi. Ja kaikki vain sen takia, että minä olin halunnut lomalle. Ainakin suunnitella lomalle lähtöä.
Samaan aikaan mies kuitenkin jo suunnittelee lomaa loppuvuonna olevan tapahtuman takia.
Jos minä haluan jotakin, aina se on jotenkin väärin.Kaikki asiat pitää sujua niinkuin mies haluaa. Mies voi vain enää pyytää tuttuja käymään kylässä, jos minä pyytäisin, ei käy.
Sukulaiset on kaikonnu. Miehen sukulaiset käy joskus mutta pitävät minua outona.
Kukaan ei tiedä, millainen kotityranni mies on.
Pahin juttu oli kun lasta kiusattiin koulussa.
Puhui jo itsemurhasta. Minä tietenkin kerroin siitä miehelle, mutta hän toisteli vain, että hänelle ei kukaan ole puhunut asiasta. Sanoin, että minähän puhun nyt. Toisti vain samaa.
No tein kaikkeni lapsen auttamiseksi ja asia kääntyi paremmalle mallille. Sitten kerroin miehelle asian käsittelystä koululla.
Sanoi, saatana että jaksat aina samaa asiaa jauhaa. Käänsi selkänsä ja häipyi töihinsä.
Siitä on jo vuosia. Lapset on melkein aikuisia.
Lapset on kuitenkin säästyneet pahimmalta, koska minä olen asettunut miehen ja heidän väliinsä. Olen ollut iloinen kun mies on huomioinut lapsia, mutta en hyväksynyt kun haukkui aivan syyttä. Mies on aina pitänyt etäisyyttä lapsiin, syyttänyt työkiireitä. Lapset on kyllä tietoisia, että kaikki ei ole kunnossa, mutta olen sanonut, ettei heillä ole hätää. Lapset tuntuvat kyllä selviävän ehjänä maailmalle.
Mies vain on jäänyt keskenkasvuisen kakaran asteelle, ei ota itselleen mistään asiasta vastuuta. Enää ei tarvitse riidellä. Minä olen kasvattanut kolme ihanaa lasta. Miestä en kasvata.
Minä haluaisin elämänkumppanin joka arvostaa muita ihmisiä, ottaa toiset huomioon ja on tuki ja turva. Rakkautta ja huumoria minä voin tarjota. Minä olen hyvä ihminen.
Otan avioeron.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt on Sinun aika alkaa elämään itsellesi. Lapset pärjäävät kyllä, onhan heillä hyvä äiti, joka on kaikesta huolehtinut. Nyt he saavat alkaa rakentaa elämäänsä itsenäisinä persoonina.
Sinulla ei ole mitään hätää, huumorisi ja rakkautesi kyllä kelpaavat sellaiselle ihmiselle, joka voi ja haluaa tarjota Sinulle sitä samaa hyvää. Rakkautta. Huumoria. Turvallisuutta. Tunnetta siitä, että olet hänelle arvokas! Onnea matkaan!!
Luulen että miehenne on narsisti. Itse seurustelin sellaisen kanssa vuoden verran ja hän meinas tuhota mut kokonaan. Kaikki piti aina mennä hänen pillin mukaan, mun mielipiteilläni ei ollut mitään väliä. Jos en asioista pitänyt niin olin liian jyrkkä mielipiteissäni. Lopulta tuli seinä vastaan ja sain tarpeekseni tästä miehestä ja sen kohtelusta. Nyt ollaan oltu jo melkein puolivuotta erossa ja olen pääsemässä jo kaikesta yli. Jotenkin en vain usko että tommoista ihmistä voi edes psykiatri parantaa, kun ne on vain yksin kertaisesti niin itsekeskeisiä ihmisiä.
Voimia sulle! Tiedän mistä puhut. Lähdin narsistin kynsistä seitsemän vuoden jälkeen. Nyt en voisi olla onnellisempi. Toisiaan arvostava kumppanuus on sitä mitä ihmisen on hyvä hakea. Huonossa parisuhteessa ei saa olla.
Nautitaan kauniista aurinkoisesta päivästä. Kyllä se ihminen joka on viereemme tarkoitettu, jää siihen. =)
Naseva loppukommentti. Eiköhän ole jo aika nauttia elämästä? Kippis ja menoksi!
***
kiitos kaikille kommenteista.
Elämä, täältä tullaan.