tiukka

Olisko jollakin femakkoköörillä tai muilla tasa-arvonhuutajilla neuvoa.
Tasa-arvoa se, ei miehet enää puolusta ketään kuin joskus ehkä itseään.

Jaa. Olen itse ollut mieheni kanssa yli vuosikymmenen, ja sinä aikana olet joutunut tasan kerran tilanteeseen jossa olisin mahdollisesti kaivannut jonkinlaista puolustusta - mutta sain sen baarissa älisevän miehentekeleen hiljaiseksi itsekin, ennen kuin ehdin edes ajatella että miehen pitäisi minua puolustaa.

On ikävää, jos läheiset eivät pidä toistensa puolia. Mutta on aiheellista miettiä myös
a) Miksi tarvitset puoliesi pitämistä toistuvasti, vaikutatko itse jotenkin negatiivisesti tapahtumien kulkuun tai tulkintaan?
b) Miksi et voi puolustaa itse itseäsi?

Aika naurettavalta tuo tuntuu, että sinä aikuinen ihminen jälkikäteen kantelet miehellesi jonkun sukulaisakan tai -ukon sanomisista, jotta miehesi soittaisi äidilleen, joka sitten ehkä voisi tehdä asialle jotain? Jätä huomiotta jos voit, ja jos et voi niin puolustaudu. Korjaa virheelliset tai vihjailevat väittämät asiallisesti mutta tiukasti. Ilmaise, jos jokin asia tuntuu sinusta pahalta tai epäreilulta.

Ja jos koskaan saat tyttäriä, älä uskottele heille että heidän pitäisi olla "kilttejä" ja "hyvin käyttäytyviä" jos se sinun sanastossasi tarkoittaa sitä ettei saa pitää puoliaan tarpeen vaatiessa.

puolustaisit itseäsi ja jatkossa yrittäisit olla hankkiutumatta ongelmiin?

Mitäpäs jos ihan itse opettelisit puolustamaan itseäsi. On se nyt suotastaan huvittavaa että aikuinen ihminen pistää miehensä selvittelemään omia riitoja. Kuinka vanha sää oikein olet?
Oikeesti, kasva aikuiseksi ja itsenäisty!

Kiitos vastauksista, pistävät minua ajattelemaan vielä pitemmälle.
Tilanne on jo rauhoittunut=)

Kerron ettei nämä tilanteet ole olleet sellaisia, joihin olisin itse voinut negatiivisesti vaikuttaa tai en ainakaan huomaa mitä olen tehnyt väärin (ja olen tarkoin miettinyt miksi tähän tilanteeseen tultiin)tälle mieheni sukulaiselle jolta sain törkeää kohtelua ihan puskan takaa ja yhtäkkiä. Enkä siinä tilanteessa tajunnut puolustaa itseäni...jäin hämilleni, että what! mutta annoin asian olla. Myöhemmin otin sen esiin, koska otti niin paljon päähän ja koetin auttaa itseäni kai sillä että valitan siitä miehelleni, joka oli tuossa tilanteessa vieressäni kun tuo sukulainen törttöili minulle.
Olemme muutenkin mieheni kanssa aina olleet sitä mieltä, että me vedämme yhtä kortta ja olemme toistemme apuna ja tukena kaikissa tilanteissa, mutta jos menee toisella yli niin ei tietenkään silloin.

Olen ollut kaikkia mieheni sukulaisia kohtaan aina ystävällinen ja tutustunut heihin alun pitäen niin että varmasti tultaisiin toimeen ja ihan miehenikin vuoksi(koska hän ymmärrettävästi haluaa että tulisimme toimeen hänen suvun kanssaan ja niin haluan minäkin).

Mutta olen tullut siihen tulokseen, että antaapa olla, toisella kerralla osaan sitten sanoa tuolle sukulaiselle suoraan. Suhtaudun häneen sillä varovaisuudella vastaisuudessa.

Ymmärrän mitä tarkoitat, minun miehelläni on tosi törkeitä sukulaisia joiden piilovittuilua olen kuunnellut ja sietänyt vuosikausia kiltisti. Viimeinen pisara oli kun mieheni veli tunkeutui kotiimme humalassa ja tuli makuuhuoneeseemme käpälöimään minua. Silloin repesin, huusin niin kovaa kuin naisesta voi ääntä lähteä. Käskin painua helvettiin ja huusin olevani muutenkin kyllästynyt jatkuvaan p.. jauhantaan. Mieheni ei tehnyt mitään ja kun ihmettelin miksi hän ei millään lailla puolustanut minua ,hän sanoi että osaan kyllä pitää puoleni. Kuin lamppu olisi syttynyt päälleni kun ymmärsin että sehän PELKÄÄ veljiään. Mielummin antaa minun joutua vaikka käsikähmään kuin uskaltaisi tulla väliin. Loppuillan itkin, koska ymmärsin etten voi koskaan antaa miehelleni tuota anteeksi. Hänen veljensä tietenkin haukkui minua pitkin kyliä kuinka kauhea akka olen. Tämä ei tehnyt minuun enää mitään vaikutusta, yllättäen tuo kohtaus vapautti minut kiltin tytön ja hyvän vaimon roolista. Aikaisemmin olin sietänyt kaiken koska en halunnut suututtaa heitä. Valitettavasti taitaa sinunkin miehesi olla aika pelkuri, tosi mies ei anna vaimolleen huudella.