Olen seurustellut yli vuoden poikaystäväni kanssa. Olemme muuten hyvin onnellisia, mutta "anoppi" ei oikein pidä musta. Se pitää mun poikaystävän exän tavaroita esillä ja sitä mukaa ku me nakkaillaan niitä roskiin, ni se käy poimimassa ne pois ja asettaa takas paikoilleen! Eli ilmeisemmin "anoppi" haluis exän takasin.. Tämä vaivaa meitä molempia, mutta kultani ei sano äidilleen asiasta mitään.
Asia on kiusallinen, koska koen ettei mua hyväksytä. Me ollaan kuitenkin ihan tosissamme suhteemme kanssa. Onko kellään ollut vastaavia kokemuksia? Voiko tällaisen "anopin" luottamusta voittaa millään? Olisi ihan mukava tulla hänen kanssaan toimeen, ties miten pitkälle suhteemme kehittyy...
Asia on kiusallinen, koska koen ettei mua hyväksytä. Me ollaan kuitenkin ihan tosissamme suhteemme kanssa. Onko kellään ollut vastaavia kokemuksia? Voiko tällaisen "anopin" luottamusta voittaa millään? Olisi ihan mukava tulla hänen kanssaan toimeen, ties miten pitkälle suhteemme kehittyy...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi te asutte siellä anoppiehdokkaan nurkissa? Muuttakaa pois. Omassa kodissa saa pitää sellaisia tavaroita kuin haluaa eikä anoppi järjestele.
Ei me asuta anopin nurkissa, en todellakaan kestäis siellä! Me asutaan 400 km päässä anoppilasta.
Oon asunu itsenäisesti 18-vuotiaasta, enkä tosiaan osais asua muiden nurkissa!
Ongelma ilmenee silloin ku menemme käymään siellä tai he tulevat meille. Anoppi haukkuu kotipaikkakuntaani (tätä missä me asutaan)täällä ollessaan ja kun menemme heille, sama jatkuu ja hän kehuu omaa kyläpahaistaan yrittäen saada kultani takaisin kotipaikkakunnalleen tyyliin "kyllä sie tänne vielä muutat takasin ku huomaat miten kauhee paikka se on.." jne
miehesi pitää ottaa etäisyyttä muuten olette kusessa vielä 10 vuodenkin päästä. nimimerkki "eroon appiukon tähden"
Jos se sun jätkäs edes yhtään kunnioittaa sua se sanoo äidilleen et painuu niin pitkälle kuin lystää siihen asti et se hyväksyy teen suhteen. Toi on ihan sairasta anopin, sekä myös sun äijän kannalta. Eipä juuri osoita kunnioitusta sua kohtaan.
Siis missä se pitää niitä tavaroita esillä? Omassa kodissaan, poikaystäväsi kodissa? Asuuko poikaystäväsi vielä vanhempiensa luona?
Minä en sinuna vielä tuossa vaiheessa ottaisi suurta stressiä anoppikokelaasta. Voihan olla, että se ajan myötä oppii hyväksymään sinut ja unohtaa exän. Ja jos ei opi, niin ei siitäkään kannata masentua. Ethän sinä anopin kanssa seurustele... Toisaalta kyllä poikaystäväsi saisi ottaa itseään niskasta kiinni ja puhua asiasta äitinsä kanssa.
Siis me asutaan yhdessä. Anoppi pitää exän tavaroita kotonaan kultani entisesssä huoneessa. Suoraan sanottuna on vittumaista yöpyä kyseisessä huoneessa kun käymme heillä. Huone suorastaan henkäilee exän nimeä ja tuntuu kuin olisin ei-tervetullut vieras, joka on väkisin tunkeutunut heidän perheeseensä. Appiukko on mua kohtaan mukava, joten se vähän helpottaa.
Voihan se olla, että mutki hyväksytään joskus..tai sitten ei. Ikävä juttu.
Poikaystäväni ei ole oikein läheisissä väleissä äitinsä kanssa, eikä juuri muutenkaan puhu äitinsä kanssa paljoa. Hän on aina ollut isän poika, ja tuntuu olevan vieläkin.
No siihenpä teillä ei tietysti paljon ole sanavaltaa, mitä tavaroita anoppi omassa kodissaan pitää esillä :-/ Ikävää käytöstä kuitenkin...
Mutta etenkin kun miehesikään ei ole äitinsä kanssa hirveän läheinen, niin ehkä anopin tempaukset kannattaa yrittää jättää omaan arvoonsa.
Minäkään en ole järin hyvissä väleissä anoppini kanssa. Emme vihaa toisiamme, mutta hänen tapansa pyrkiä kontrolloimaan kaikkea ärsyttää minua ja varmasti hänkin on ärsyyntymiseni huomannut. Minä olen rarkaissut asian niin, että en useinkaan lähde mukaan kun mieheni menee äitiään tapaamaan. Mitä vähemmän olen hänen kanssaan tekemisissä, sitä vähemmän hän pääsee minua ärsyttämään...
kun nuorena likkana aloin seurustelemaan
itseäni vanhemman ja eronneen miehen kanssa,
niin anoppi puhui kokoajan miehen exästä
ja mies sanoi sille monesti suorat sanat,
mutta se ei auttanut asiaan mitenkään.
Minulla oli todella vaikeeta, esim. kyläillä
anopin luona, kun miehen vanha vihkikuva
oli kirjahyllyssä, vaikka meillä oli jo
kaksi yhteistä lastakin.
Pikkuhiljaa vuosien varrella anopin suhtautuminen
muuttui, mut minä olin jo niin "kylmä" häntä
kohtaan, etteivät välimme koskaan muuttuneet
lämpimiksi.
Toivon sinulle todella sydämestäni
parempaa onnea! :))
Itse olin 17-vuotias ja siis nuori vielä,
joten jotenkin sen jaksoi.
Nyt tekisin asiat heti selväksi, en katselisi
sellaista alentuvaa käytöstä hetkeäkään.
Tsemppiä, koita jaksaa ja arvostaa itseäsi! :))
Painoviesti :D
Jokohan 5 edellistä näkyisivät...
Mullakin oli kerran avoppi, joka tämän tästä hanen luonaan vieraillessamme puhui pojalleen, että olisit ollu sen Katin kans, miks lopetit sen Katin kans? Grrr....! No kun pistin välit poikki pojan kans, niin kuulin jälkeenpäin kuinka ex-avoppi oli valittanut pojalleen, että olisit ollu sen M:n kans. Kyllä pojan pitäis tehdä äidilleen selväksi, että hänen mielestään tyttöystävä/morsian/vaimo on just semmoinen, millaisen hän itse haluaa. Eihän kukaan valitse kumppania vanhemmilleen vaan itselleen. Vai miten on?
Mulla oli kerran avoppi, joka aina hänen luonaan vieraillessamme hoki pojalleen, että "oisit vaan ollu sen Katin kans" ym. muuta vastaavaa. Kun sitten pistin välit poikki (siis minä lopetin suhteen) niin kuulin ex-avopin ruikuttaneen pojalleen, että "miksi sie purit kihlauksen M:n kans? olisit vaan ollu sen M:n kans". Grrrr....
Onko kaverisi niin mamman essun nauhoissa kiinni, ettei tohdi sanoa äidilleen, että hän päättää itse kenen kanssa seurustelee. Asianhan voi tehdä selväksi ihan asiallisesti ja lujasti ilman, että tarvitsee huutaa ja riidellä.
Mulla oli kerran avoppi, joka aina hänen luonaan vieraillessamme hoki pojalleen, että "olisit vaan oollu sen Katin kans". Kun sittemmin olin purkanut kihlauksemme, niin kuulun ex-avopin ruikuttaneen pojalleen, että "olisit vaan ollu sen M:n kans". Eli hän oli niitä ihmisiä, jotka elävät elämää jälkikäteen.