On niin tyhjä olo, poikaystäväni aikoo lopettaa suhteen koiran karvojen takia. Tai yleensäkin koiran kerjäämisen, tuijottamisen, ym.mitä koira tekee. Kurja olo, ollaan oltu yhdessä vuoden koira ollut 4 vuotta. En ole kuitenkaan valmis valikoimaan jompi kumpi. mitä tekisitte tilanteessani. Kumpikin on rakas.
mies jättää karvojen takia
surusilmä
222032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Älä tyttö kulta murehdi. Koiran elinikä tosin on lyhyempi kuin miehen, mutta koira pysyy sinulle uskollisena aina. Koira lähtee lenkille silloin kun sinä haluat ja juoksee niin kovaa kuin sinä tahdot. Se syö mitä annat, ei nirsoile, koiran saat viereesi yöksi, ja se tervehtii sinun kasvosi märiksi aamuisin, vaikka kohtelisit sitä kuin ilmaa vain ja jättäisit yksin asuntoosi. Koira oppii myös tyydyttämään sinut halutessasi kielellään, eikä se vaadi vastapalvelusta.
en edes luultavasti tuntisi vetoa ihmiseen joka ei pitäisi minusta kaikkien ominaisuuksien kanssa joten vaikea kuvitella kuinka tuommoiseen tilanteeseen voi edes päästä. En tarkoita sitä että toisenkin pitäisi olla koira-fanaatikko mutta pitää ja arvostaa sitä piirreettä minussa niinkuin minäkin olisin kiinnostunut toisen jalkapallo-treeneistä vaikka ihmettelen suuresti miksi lajin sanotaan olevan maailman suosituin kun itse kuolen tylsyyteen jos tvstä tulee ottelu :)
Toivottavasti löydät sen 'oikean' hepun joka ei tee numeroa jostain koirankarvoista :)
Entisenä koiranomistajana en voi käsittää ongelmaasi. Siis poikaystäväsikö on uhannut että jos et hankkiudu koirastasi eroon, hän jättää sinut? Sitä kutsutaan kiristämiseksi. Ei kuulu terveeseen suhteeseen. Toisekseen voit miettiä, että jos hän kehtaa vaatia että hankkiudut perheenjäsenistäsi eroon, mitä hän vaatii seuraavaksi? Mietippä vähän elämänarvojasi. Taidat olla ihan liian nuori seurusteluun.
liittyi asiaan, taidat olla liian nuori seurustelemaan? Eihän se likka siinä mitään oo valittanut kun kysyi vaan neuvoa.. En ymmärrä sua ollenkaan.
En ole nuori ja oon kyllä miettinyt kaikkea mahdollista, omat asunnot hyvä idea sinänsä ja kun aika jättää koirasta ja jos vielä saman miehen kanssa, niin sitten yhteen, ehkei se enään kiinnostakaan sitten ja ei enään osata mennä yhteen kämppää.
Toinen vaihtoehto jätä mies, niin ajattelikin, mutta kun tunteet ovat syvät, vaikeaa.
Siitä tietää olevansa liian nuori seurustelemaan jos ei ymmärrä miettiä minkälaisen kumppanin itselleen tarvitsee (ts. minkälainen ihminen jaksaa minun kanssani olla). Ei seurustellessa mietitä itkien miten parhaiten tuota toista miellyttäisin ettei se vaan jätä mua.
Minä pidän eläimistä. Näin ollen on itsestään selvää etten seurustele ihmisen kanssa joka ei siedä koiria/kissoja. Myöskään allergiset eivät käy. En pidä urheilusta, joten penkki-/muutkaan urheilijat eivät käy. Tarvitsen paljon omaa aikaa, joten läheisriippuvainen roikkujakaan ei kelpaa.
Jos ei tunne itseään eikä edes hahmota noin isoa asiaa elämässään kuin KOIRA, ja millä tavalla elämä eroaa ihmisistä joilla ei ole koiraa, ei kannata edes miettiä seurustelujuttuja vielä moneen vuoteen.
ja tapaatte joko miehen luona tai jossain muussa paikassa ilman koiraasi. Hoidat koiran itse ja nautit miehesi seurassa muualla ? Monet avioparitkin vannovat avio-onnen salaisuuden piilevän puolisoiden omissa asunnoissa. Tai sitten opettelet ahkeraksi siivoojaksi...
Koirasta EI SEURAA VAIN KARVOJA.
Huomaa kyllä ettet tiedä koiran kanssa elämisestä yhtään mitään.
Koiraa pitää käyttää ulkona _monta kertaa_ päivässä. Koiraa _ei voi_ jättää yksin asuntoon. Tästä kaikesta seuraa, ettei aikaa voi juurikaan viettää miehen luona, vaan kaikki aika kuluu naisen kämpässä koiran seurassa. Mitä järkeä olisikaan mennä kahdeksi tunniksi miehen luo ja sitten takaisin?
Koira on kuin pikkulapsi, se ei pärjää yksin kuin lyhyitä aikoja.
Tiedän kun seurustelen naisen kanssa, jolla on kaksi koiraa. Voi ***ttu niitä turreja, toista pitää käyttää ulkona melkein joka vitun yö. Mukava kun piski pitää viedä pihalle pahimmillaan kello 11, kello 03.00 ja kello 06.00. Minä en tietenkään sitä vie, mutta herään joka kerta. Lisäksi tyttöystäväni on aina väsynyt (minkähän takia?)!
Koirat syövät kaiken mitä löytyy lattioilta. Koirien juoksuajat taas ovat yhtä ruljanssia.
Minnekään ei voi lähteä viikonloppuisin käymään, kun koiralle pitää jostain kiven alta löytää hoitaja (lähimmät tähän susotuvat sukulaiset asuvat n. 200km päässä). Jos taas otetaan koirat mukaan, pitää autoon viritellä kuljetussysteemit ja silti niitä karvoja on kaikkialla. Sama koskee kaikkia vierailuja ja ihan kaikkea mahdollista. Viikonloppuna ei ole mahdollista lähteä kavereiden luokse istumaan iltaa, ellei käydä siinä klo 10-11 pintaan käyttämässä koiria.
Lopputuloksena 99% ajasta nökötetään kotona.
On naurettavaa kuvitella, että yksin karvat tai tuijotus häiritsee niin paljon. Kyllä se on se koko ruljanssi.
Harkitsin itsekin alussa vakavasti eroamista juuri em. seikkojen takia. Olisin kyllä onnellisempi ilman niitä koiria. Voisi joskus ehkä käydäkin jossain viikonloppureissulla, eikä vain istua kotona. Varmaan pitää suosiolla unohtaa kaikki lomamatkatkin, sillä eihän kukaan täysijärkinen ota kahta koiraa viikoksi-pariksi hoitoon.
Kyllä se vain on niin että koiraihmisen on syytä löytää itselleen koiraihminen!
Minä yritin aloitella seurustelua tytön kanssa jolla oli ensin yksi ja sitten kaksi koiraa. Itselläni ei ole eikä tule olemaan koiraa. Kyllä ne karvat on pienin tökkiminen siinä sirkuksessa. Minua kaikkein eniten häiritsi se että ne koirat vie kaiken ajan ja huomion. Itse tykkään liikkua paljon ja kierrellä. Olisi tosi kiva lähteä tytön kanssa extemporematkalle toiseen kaupunkiin tai johonkin, mutta ei mahdollista. Aina kun tuli jotain kivaa mieleen mitä olisin halunnut tytön kanssa tehdä, ei onnistunut! Aina ne koirat välissä. Kukaan ei halua hoitaa niitä ja siksi ei pääse mihinkään siitä kotonta. Töiden jälkeen oli tytöllä kämpän siivoaminen ensimmäinen juttu, kun rakit pistää kämpän palasiksi yksinäisyyttään ja oksentelee ja paskoo matoille. Meillä ei oikeastaan ollut aikaa toisillemme juuri ollenkaan ja tyttö oli todella väsynyt koko ajan... haukotteli ja nukahteli ja loput vapaa-ajasta meni koirien hoitoon. En minä vaan halua tuollaista itselleni. Etoo ja kuvottaa niitä yrjöjä siivota ja haisee kokoajan ja mitään ei voi tehdä. Lisäksi tytön kaikki rahat meni niihin koiriin, joten minun tykkäämä ulkomaanmatkailu ei tullut hänen kanssaan kysymykseenkään.
Ei siitä vaan mitään tullut ja en voi mitenkään alkaa monesta monesta syystä seurustelemaan tytön kanssa jolla koira. Lievä allergia pisteenä i:n päällä.
Enkä nyt tiedä mihin sitä miestä siinä enää tarvii, kun aikaa ei ole edes tavata ja nukuttaa kokoajan...
Ihan varmasti paremmin homma onnaa koiraihmisten kesken. Voivat sitten pistää hynttyyt yhteen ja jumittua sinne kämppään 3-4 koiran kanssa ja elämään niiden koirien aikatauluilla ja ehdoilla.
Anteeksi vaan koiraihmiset, mutta ei toimi minun kohdallani ei sitten niin mitenkään.
"Koiraa pitää käyttää ulkona _monta kertaa_ päivässä. Koiraa _ei voi_ jättää yksin asuntoon. Tästä kaikesta seuraa, ettei aikaa voi juurikaan viettää miehen luona, vaan kaikki aika kuluu naisen kämpässä koiran seurassa. Mitä järkeä olisikaan mennä kahdeksi tunniksi miehen luo ja sitten takaisin?
Koira on kuin pikkulapsi, se ei pärjää yksin kuin lyhyitä aikoja.
Tiedän kun seurustelen naisen kanssa, jolla on kaksi koiraa. Voi ***ttu niitä turreja, toista pitää käyttää ulkona melkein joka vitun yö. Mukava kun piski pitää viedä pihalle pahimmillaan kello 11, kello 03.00 ja kello 06.00. Minä en tietenkään sitä vie, mutta herään joka kerta. Lisäksi tyttöystäväni on aina väsynyt (minkähän takia?)!"
Kuulostaa siltä, että ko. koirat on opetettu moisille pöljille tavoille. Omalle koirallemme on tehty selväksi, että ilta- ja aamu-ulkoilutusten väli voi olla 12 tuntiakin.
Taitaa myös työssä/koulussakäynti olla aika vaikeaa, jos koirien luota voi olla pois max 2 tuntia? Mitä kamalaa tapahtuu, jos koirat joutuvat olemaan yksin? Syövät paikkoja? Se on ominaisuus, joka koiranomistajan on hyväksyttävä.
koirat eivät muuten syö paikkoja välttämättä. Meillä ollut elämäni aikana 3 koiraa, joista tämä nykyinen söi pentuna, huom. pentuna ikäväänsä kenkiä, ei muita tavaroita. Toki sillä aikuisenakin on omia lelujaan, mitä saa syödä muttei muita tavaroita.
tekstiä. Loistavaa! Seuraavat kohdat allekirjoitan saman tien ja uskon että meitä on monia:
- aikaa voi juurikaan viettää miehen luona, vaan kaikki aika kuluu naisen kämpässä koiran seurassa. Mitä järkeä olisikaan mennä kahdeksi tunniksi miehen luo ja sitten takaisin?
NAISET TÄMÄ ON TOTTA JA NIIN ÄRSYTTÄVÄÄ ETTÄ!
- Minä en tietenkään sitä vie, mutta herään joka kerta. Lisäksi tyttöystäväni on aina väsynyt (minkähän takia?)!
- Minnekään ei voi lähteä viikonloppuisin käymään, kun koiralle pitää jostain kiven alta löytää hoitaja
RAJOITTAVA TEKIJÄ
- Sama koskee kaikkia vierailuja ja ihan kaikkea mahdollista.
RAJOITTAVA TEKIJÄ
- Viikonloppuna ei ole mahdollista lähteä kavereiden luokse istumaan iltaa, ellei käydä siinä klo 10-11 pintaan käyttämässä koiria.
RAJOITTAVA TEKIJÄ
- Lopputuloksena 99% ajasta nökötetään kotona.
RAJOITTAVA TEKIJÄ
- On naurettavaa kuvitella, että yksin karvat tai tuijotus häiritsee niin paljon. Kyllä se on se koko ruljanssi.
Näin se menee. ikävä kyllä. Miksi niin monet naiset ylipäätään hankkivat koiran? Itse uskon että he eivät kestä yksinäisyyttä.
T. Rajoituksiin kyllästynyt
Olemme olleet vuoden yhdessä, käyneet 2 ja puoli viikkoa Brasiliassa, 5 päivää prahassa.
Koirani ei käy yöllä ulkona, se nukkuu.
aamulla pidempi lenkki, jota tarvitsen itsekin.
kun tulen töistä hiukan pienempi ja illalla 22-23 aikaan viimeinen lenkki.
Jos lähden matkalle, saan varmasti hoitajan, koska koirani on kiltti ja tottelevainen.
Tietty täytyy harjata, antaa ruoka, hellyyttä, joskus lääkitä yms. Ei niin kovin vaikeata ja sopu sijaa antaa.
Tai jos oikeasti haluaa erota, oli koiraa tai ei, niin anna sen mennä.
Koira on niin hyvä ystävä, se ei hylkää.
Miehiä löytää uusia!
Tartteeks tota edes kysyä!
niin mulla oli melk. sama juttu muijan kans....
eli kävi silleen lopussa et laitoin muijan käppäsee vaikka oltiinki oltu jo aika pitkään.
uusia tyttö/poika kamuja löytyy kyllä..... mulle ois ihan sama jos joku käskis luopuu niin eläin ja ihminen ois ihan saman arvoisia otuksia....
Luulisi, että tuossa tilanteessa ei olisi kovinkaan vaikeaa valita: koira jää. Mies saa lähteä kävelemään, paremman ukon löydät varmasti.
Ei se koira ole todennäköisesti eron syy, vaan usein siinä on joku muu juttukin taustalla. Koira on vaan sellainen tekijä johon seurustelukumppanisi on helppo vedota.
Joku aiempi vastaaja mainitsikin kiristyksen, nyt ukko kiristää koiralla, sen jälkeen jollain muulla asialla. Kannattaa olla aika varovainen.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
Sovittin, että hän hankkii oman asunnon. Ja jatkamme muuten yhdessäoloa. Olen saanut uuden ihanan ystävän, joka on valmis olemaan koiralleni varaäiti ja hoitamaan ja ottamaan kotiinsa, silloin, kun haluan matkustaa tai vaikka olen sairas tai väsy yms. Kiitos, että löytyy vielä tällaisia ihmisiä.
Ja koirani ei kyllä tuhoa mitään, se on maailman kultaisin ystävä. Mutta valitettavasti tarvitsen myös miehen ja hoidan kyllä senkin otuksen hyvin. Ehkä hän tajuaa sen joskus.
Minusta olit aika tossukka. Mies vikisi, että ei siedä koiraasi, joka on sinulla ollut jo ennen koko ukkoa. Mitä sinä teet? Mietit jopa koirasta luopumista miehen takia. Juoksetko pääsi seinään jos mies käskee? Missä on sellainen oma elämä?
Se olet sinä, joka on vastuussa koirastakin ja sinä olet vastuussa OMASTA onnellisuudesta. Nyt olet riippuvainen miehestä, joka käyttäytyy törkeästi sinua kohtaan. Älä ainakaan lapsia sen miehen kanssa mene tekemään, sillä melkovarmasti jäät yksinhuoltajaksi.
Lisäksi voi sanojesi lomasta lukea, että olet hommannut hoitajan koirallesi hädissäsi siksi, että voit viettää aikaa tämän miehen kanssa joka vetää sinua narusta kuin pässiä.
En edes ymmärrä, miten mies voi arvostaa sinua nyt? Et osoittanut ollenkaan itsenäisyyttä. Sinä vaan jäit itkemään, että et halua menettää miestä, vaikka se itse halusi erota sinusta koiran takia?!
Usko huviksesi, miten tuossa käy. Voin kertoa sinulle sen. Olette olleet vasta vähän aikaa yhdessä, arki on tullut jota mies ei kestä. Hän vetoaa koiraan. Sinä teet kaikkesi ja muutatte erillenne. Tiedätkö...menee korkeintaan muutama kuukausi kun mies sanoo, että ei tästä mitään tule ja te eroatte. Koiralla ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Älä vaan mene koiraa hävittämään nyt, sillä itku olisi katkera sinä päivänä kun havahdut siihen, että olet menettänyt miehen ja koiran.
Vuosi on onnettoman lyhyt aika. Oletko aiemmin seurustellut sen vertaa? Vuosi on vasta sellaista tutustumisen aikaa. Vuodessa ei kuulu alkaa toisesta niin riippuvaiseksi, että on valmis luopumaan itselleen tärkeistä (terveistä) asioista kuten koirastaan, joka on ollut uskollinen ystävä neljä vuotta. Niin riippuvainen ei saa koskaan toisesta olla.
Jos minä olisin ollut sinä, seurustellut vuoden ja mies ilmoittaa, että eroan sinusta koirasi takia. Olisin antanut herran mennä. En varmasti olisi alkanut kerjäämään ja tekemään itse järjestelyjä. Olisin surrut vähän aikaa ja tehnyt omia juttujani. Koskaan en olisi edes harkinnut koirasta luopumista, enkä tuollaista alentavaa kahden asunnon leikkiä, sen jälkeen kun mies jo eroa teki. Missä on itsekunnioituksesi nainen?
En ole hetkeäkään ollut luopumassa koirastani, sanoin että mies pistää valitsemaan, joka on tosi väärin.
Koirastani en ikinä luovu. Ainoastaan ajattelin helpottaa miehen elämää sillä, että koira olisi joskus hoidossa, koirakin saa lisävirikkeitä siitä.
No miehelle sanoin tänään, että antaa sitten mennä. Nyt on helpottunut, mutta surullinen olo.
Tiedän että se menee ohi ja joku päivä kun tapaan uuden miehen, hänen on oltava eläinrakas.... Kaikkea hyvää ja kiitos osallistumisesta tähän juttuun.