Neuvoja, kiitos

Jos et tosiaan ole tavannut lapsia aikaisemmin, on mökille meno (moneksi päiväksi?)melko vaikea aloitus. Yleensä 14-vuotias ei viihdy enää mökillä vanhempien kanssa ja saattaa mököttää jo siitä. Älä siis ota itseesi, jos mukulat eivät ole suloisimmillaan.

KUINKA VIIKONLOPPU SUJUI?

MIE kirjoitti:

KUINKA VIIKONLOPPU SUJUI?

Hei

Viikonloppu meni..............yllättävän loistavasti. Olen todellakin positiivisesti yllättynyt, kun olin kuitenkin nähnyt tämän 14 v. tytön isälleen lähettämiä tekstareita.

Nuorempi poika ei ollut matkassa, joten starttasimme kolmestaan. Hymyssä suin hän tervehti minua...........ilmoitti vessatarpeestaan, joten ehdotin kotiani, koska olimme vielä lähellä. Sinne hipsimme ja katsastimme samalla kotini pikaisesti.

Matka meni niitä näitä jutustellessa. Lintsit ja särkkäniemet yms. keskustelunaiheena.

Illalla lämmitimme saunaa, mutta koska olin käynyt juuri suihkussa, ilmoitin etten halua tänään saunaan lähteä. Tytär ei enää sauno isänsä kanssa, mutta ilmoitti ettei hän halua yksinkään lähteä. Tämä siis tarkoitti kiertäen, että haluaa lähteä kanssani :-) En sitten raaskinut olla lähtemättä, ja saunoimmekin 1,5 tuntia välillä uiden.

Kauppareissukin meni mukavasti. Tytär on kasvissyöjä. Monen ostoksen kohdalla hän antoi minun valita ja antoi ymmärtää, että hänelle käy kumpi tahansa vaihtoehto. Pisteet tyttärelle.

Lauantaina olimmekin markkinoilla. Isänsä viihtyi omilla osastoillaan ja tytär lähti mielellään minun kanssani vaatekojuille. Siellä sitten sovittelimme ja katsastelimme tarjontaa. Sulassa sovussa.

Illalla hän sai ystävättärensä seuraansa. Olisivat kernaasti halunneet minut seurakseen saunaan, mutta se ei tällä kertaa käynyt aikataulujen takia. Olimme luvanneet mennä syömään het saunan jälkeen. No, hienoa kuitenkin että olisin kelvannut mukaan.

Sunnuntaikin meni sulassa sovussa. Lähdimme mökiltä vasta illalla. Hän antoi ymmärtää että tulisi kanssamme myös ensi viikonloppuna mökille jos me tulemme.

Armoton sottapytty tämä tytär on, ei tee mökillä juuri mitään. Jos mukanani olisi ollut veljeni samanikäinen tytär, olisin toki hänet laittanut jotain tekemäänkin. Nyt en pyytänyt tai käskenyt. Katsoin, että se olisi ollut isänsä asia.

Juttelimme toki illalla miesystäväni kanssa kaikista mieleen tulleista viikonlopun hyvistä ja tällaisista "sotkujutuista". Toki ilmoitin, että kenenkään kotiapulaiseksi en aio ryhtyä ja pelkäksi jälkien korjaajaksi.

Jospa tämä asia kuitenkin pikkuhiljaa järjestyisi. Ei kovalla rytinällä, vaan jospa hän pikkuhiljaa oppisi esim. viilipurkin laittamaan roskikseen eikä tiskipöydälle. Jostainhan sitä pitää aloittaa.

Kahnauksia on taatusti tulossa. Hän jo mökötti palatessamme stadiin. Kävimme nimittäin luonani ja siellä hänelle sitten valkeni, että lähdenkin miesystäväni luokse yöksi. Oli kuin myrkyn niellyt kun pääsimme miesystäväni luo. Sain osakseni murhaavia katseita, ja luin hänen ajatuksistaan: mitäs h..........tuo nainen taas on täällä.

Hetken kuluttua raivo laantui. En ollut huomaavinaankaan. Kohta huoneesta alkoi kuulumaan positiivista raivoa: hän manaili valinnaisaineitaan kovaan ääneen. Tuli keittiöön niitä manailemaan, jossa pakastin vadelmia. Siinä sitten yhdessä niitä pohdiskelimme, ja yritin etsiä hyviä puolia. Tyttö oli taas hymyssä suin.

Lähtiessään iloisesti moikkaili ja hymy oli vieläkin leveämpi kun kiittelin viikonlopun seurasta ja kerroin että minulla oli ollut mukavaa hänen seurassaan........

Näin se meni

Onneksi oli hyvä alku, koska näitä murrosikäisen raivokohtauksia on taatusti tulossa :-)

Kun itse olen tottunut lapsettomaan eloon, vaikkakin olen paljon ollut veljeni lasten seurassa, tilanteeseen sopeutuminen tekee taatusti tiukkaa myös minulle. Jospa kuitenkin osaisin "suuttua hillitysti" kun sellaiseen tulee tarvetta.