Jännitystä elämään suhteesta

Samaa mieltä kauan naimisissa olleena huomaa että joskus mukava liikkua myös yksin ilman vaimoa. Syömässä ja tansseissakin hyvä käydä kokeilemassa vieläkö vetoaa muihin naisiin.Siitähän saa potkua myös omaan avioelämään. Vai mitä

Höh?

Kannattaisi ajatella niin, että nuot on niitä tyypillisiä asioita, joita ihastuneena tehdään. Muistelepa, aivan kuten teit vaimosi kanssa suhteenne alkuaikoina.

Kysymys kuuluukin, että miksi et menettele niin, että sinun ja vaimosi välillä olisi laimentumaton jännite. Haet vierasta ihmistä, johon haluat jännitteen muodostaa vahvistamalla niitä yhteenkuuluvuuden ja hyvänolontunteita kerta toisensa jälkeen.

Jos et näe tässä kommentissa mitään järkeä, niin olet niin umpikujassa omassa suhteessasi, että vieraissa käyminen saattaa olla tarpeellinen kokemus ... nimenomaan _vaimosi_ vieraissa käyminen. Ehkä sitten heräät katsomaan vaimoasi toisesta kiinnostavammasta näkökulmasta.

Parisuhdettaan ei kannata _hoitaa_ vieraissa. Jos tuntuu siltä, että vieraisiin täytyy mennä, niin mene ihmeessä, mutta mikään ei paremmaksi muutu muuten, kuin kokemuksen, sen ymmärtämisen ja siitä kasvamisen kautta.

vaan ILOA.

Monesti ihmetyttää, kun ihmiset kohkaavat täällä, että yhden kumppanin pitäisi riittää. Kyllä yksi kumppani mielestäni riittääkin, kumppaniksi tietty! Kyllä muitakin ihmissuhteita täytyy olla, ainakin minulla. Seksiä niissä ei ole mutta yhdessä on silti vahva eroottisluonteinen sävy, joka kieltämättä vähän aiheuttaa hämmennystä itsessänikin. En tiedä enää mitä ajatella. Tunteeni häneen (ja hänen minuun) aiheuttavat tavallaan ikäviä fyysisiä reaktioita, jotka toisaalta tuntuvat taivaallisilta. Ikäeromme on suuri ja olemme muutenkin aivan eri maailmoista, mutta jokin outo voima meitä yhdistää. Kuka kertoisi mikä se on?

Minua ihmetyttää, että voin jutella lähes puolta itseäni nuoremmalle miehelle kaikesta sellaisesta, josta en miehelleni puhu. Tuo toinen mies ymmärtää, vastaa, esittää vastakysymyksiä. Omani ei, koska se ei ilmeisesti kuulu hänen tapoihinsa; sen olen 20 vuodessa todennut. Tällä en tarkoita kuitenkaan sitä, etten voisi jutella mieheni kanssa mistään ja olen häneen tyytymätön, päinvastoin. Rakastan miestäni ennenkaikkea siksi, että hän antaa olla minun sellainen kuin olen eikä nipota turhista.

Niin kuin otsikkonikin jo kehoittaa; mietippä vielä kerta ennen kuin ryhdyt moiseeen. Ihan pääsääntöisesti kaikissa tällä palstalla olleissa vastaavissa aiheissa pinnalla on SYVÄ KATUMUS puolison pettämisestä ja pelko tulevasta/nykyisen suhteen loppumisesta.
Kokemuksenani (petetty) voin kertoa, että luottamuksen palauttaminen suhteeseen, jos tekosi tulee ilmi, on erittäin vaikeaa ellei peräti mahdotonta. Paluuta entiseeen ei siis enää ole ja mikäli arvostat nykyistä kumppaniasi ja et halua loukata häntä, niin älä hae jännitystä muualta, vaan tee jotain nykyisen suhteesi eteen ja kehittämiseksi, sillä muutoin jännitystä saattaa tulla enemmän kuin kestätkään ...