Lapsi minulla (yli 12 v.), mutta haluaisi muuttaa isänsä hoivoon. Isän uusi puoliso vastustaa muuttoa.
Kun on isällään, niin pääsee tekemään kaikkea kivaa ja isän sukulaiset "lellivät" lasta. Eli lapset realismi on kateissa. Tottakai on kivaa, kun syydetään herkkuja, lempiruokaa, vaatteita ja rahaa (eli lahjotaan), johon minulla ei ole varaa.
Kuinka paljon lapsen sana painaa asumispaikassa? Isän tahto on sidottu puolisoon (tai näin olen ymmärtänyt). Eli minä en ole halukas luopumaan lapsesta ja isällekin tämä nykyinen järjestely käy.
Kuinka paljon lapsi voi vaatia asuinpaikkansa suhteen?
Kuinka lapselle voisi kertoa ystävällisesti ettei muutokset käy. Todennäköisesti tulisi äitiä ikävä.
Kun lapsi täyttää 18 v. niin silloin ei taida olla enää isällä velvollisuutta huolehtia lapsesta. Eli jääkö lukio/amk-maksut minun harteilleni?
Kun on isällään, niin pääsee tekemään kaikkea kivaa ja isän sukulaiset "lellivät" lasta. Eli lapset realismi on kateissa. Tottakai on kivaa, kun syydetään herkkuja, lempiruokaa, vaatteita ja rahaa (eli lahjotaan), johon minulla ei ole varaa.
Kuinka paljon lapsen sana painaa asumispaikassa? Isän tahto on sidottu puolisoon (tai näin olen ymmärtänyt). Eli minä en ole halukas luopumaan lapsesta ja isällekin tämä nykyinen järjestely käy.
Kuinka paljon lapsi voi vaatia asuinpaikkansa suhteen?
Kuinka lapselle voisi kertoa ystävällisesti ettei muutokset käy. Todennäköisesti tulisi äitiä ikävä.
Kun lapsi täyttää 18 v. niin silloin ei taida olla enää isällä velvollisuutta huolehtia lapsesta. Eli jääkö lukio/amk-maksut minun harteilleni?
Vastaukset 11
Vanhimmat
>
Hmmm... eiköhän tilanne ole jo tällä selvä, tuskin lapsi muuttaa (tai järjetöntä olisi) jos isän puoliso on sitä vastaan ... vai luuletko että hän on?
>
Jaa... no tuskin ainakaan se exäsi nyksä...
>
Tuonikäisen lapsen tahto painaa hyvin paljon. Käytännössä saa itse päättää. Mutta TIETENKIN ensisijaisen huoltajuuden muutos edellyttää että vanhempi kenen luokse lapsi tahtoo muuttaa on "vastaanottavainen".
>
No jos nykyinen käy teille vanhemmille, niin silloin järjestely ei tietenkään muutu mihinkään.
>
Lapset ovat tunnetusti taitavia vaatimaan ... antaa vaatia vaan...
>
Juuri noin, ystävällisesti. Tosin, tässä tilanteessa parasta olisi pyytää lapsen isää keskustelemaan lapsensa kanssa ... ja kertomaan miksi lapsen haluama muutos ei käy.
>
Ymmärrät kai, että nyt on isää ikävä!
>
Ei välttämättä. Etävanhempi ja lapsi sopivat tuon jälkeen koulutusavustuksesta jos siihen aihetta, erona elareihin on se että tuo avustus maksetaan suoraan täysi-ikäiselle lapselle. Ellei etävanhempi suostu, ja perustelut ao. avustukselle ovat ... voi oikeus velvoittaa maksaaan koulutusavustusta.
... tai ensisijäinen huoltaja ... joka tapauksessa yhteishuoltajuudessakin toinen vanhemmista on "lähi" ja toinen "etä".
Yllä pohditaan tilannetta missä lapsi tahtoo vanhempiensa "roolien" vaihtuvan tämän suhteen, ja samalla osoitteen missä kirjailla.
Totta, yhteishuoltajuuteen ko. muutos ei vaikuta, paitsi sen osalta kumpi olisi "lähi" (eli, huoltajuussopimusta joudutaan muuttamaan jos muutos toteutettaisiin).
Eli sinulta oli unuhtuneet nuo lähi ja etä liitteet pois. Sen vuoksi halusin tarkentaa vastaustasi, koska olit kirjoittanut huoltajuudesta (siis ilman etuliitteitä). Noin tuo asia menee. Tosin nyt ei puhuta huoltajuutta koskevasta sopimuksesta (huollosta on sovittu jo aiemmin, mikäli lapsen vanhemmat eivät ole olleet avioliitossa), vaan sopimuksesta siitä missä lapsi asuu. Lapsen vanhemmat ovat lapsen huoltajia samoilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla, oli huoltaja sanan edessä etuliitettä tai ei.
Eikös vanhemmilla ole elatusvelvollisuus 20 ikävuoteen asti opiskelijalla. Eli lapsesi isähän on silloin yhtälailla vastuussa kuin sinäkin. Näin Kela asiasta ajattelee, kun lapsesi hakee tukiaisia.
ei lapsi. Laittakaa yhdessä lapselle rajat. Ei lapsi päätä asumisestaan vaan huoltajat.
Jos kerran isä ei halua nykyistä käytäntöä muuttaa ja isän puoliso ei lasta halua, niin eikös olisi ISÄN tehvävä jutella asia selväksi lapsen kanssa???? Vai haluaako isä, että sinulla on taas se ikävä tehtävä ja sinä saat lapsen kiukun osaksesi isän paistatellessa???? Laitahan isä puhumaan asiasta. Tai entä uusi puoliso?
Jos isä ei suostu niin sano lapselle, että muuttakoon ja saa tulla takaisin heti, kun tahtoo. Jos tilanne on kuvailemasi niin isän luona asuminen muuttaa lapsen halut. Älä vain tee lapsen kanssa riitaa asiasta, silloin hän voi ylpeyttään yrittää sinnitellä, vaikka haluaisikin jo tulla takaisin.
Lapselle asioista kertominen on kummankin vanhemman tehtävä yhtä lailla. Ei ole väliä kumpi kertoo ensin. Toisen on kerrottava sama sitten myöhemmin.
Lapselle on oltava yksiselitteistä, että äiti ja isä ovat yhtä mieltä asiasta ja ottavat yhtä lailla vastuun päätöksestä.
Syytä päätöksestä on turha kaataa isän uuden kumppanin niskaan, vaikka sillä olisikin ollut merkitystä ratkaisun teossa.
Koska aikuiset ovat vastuussa lapsistaan, silloin aikuiset määrittelevät kummalla on paremmat mahdollisuudet pitää lasta enemmän luonaan. Sehän ei estä lasta tapaamasta toista vanhempaa sovitusti ja ehkäpä tapauskohtaisesti muulloinkin.
Vaimoni on yläasteen opettajana ja sanoo, että rauhattomimmat lapset ovat aina eronneista perheistä. Lisäksi eronneiden lapset itsekin eroavat todennäköisemmin. Heppoisin perustein aloitettu seurustelu koituu todella usean henkilön ongelmaksi. Joskus tuntuu, että eronneet, eivät itse tätä havaitse.
Että sellainen yleistys...
No, jatketaan samalla logiikalla.
Jokelan koulusurmaajan vanhemmat eivät olleet eronneet ... ihan oikee ydinperhe! Olisiko ollut toisin jos olisivat eronneet?
Myyrmannin räjäyttäneen pojan vanhemmat eivät olleet eronneet... olisikohan pitänyt ...
Syksyllä Kotkassa sisanesa murhannut poika ei ollut eroperheestä... häiriintynyt kyllä oli...
Jatkanko listaa ?
Aivan oikein, yleistykseni kyseisten veritekojen ja perhemuodon välillä on älytön ... aivan kuten on sinunkin yleistyksesi.
Ongelmaperheitä valitettavasti riittää, riippumatta siitä ovatko lapsen vanhemmat eronneet vai eivätkö ole.
pitää paikkansa, että ongelmia on kaikenlaisissa perheissä mutta koulussa rauhattomimmat oppilaat ovat lähes poikkeuksetta eronneista perheistä. On selvää, että eroamisella on tähän yhteys. Jotenkin sitä on oppinut sanomaan eri työyhteisöissäkin, kuka on eronneesta perheestä ja kuka ei. Eronneet tupakoivat ja käyttävät enemmän alkoholia. Jos laskettaisiin suhdeluku tästä asiasta, niin luku olisi aivan varmasti eronneita vastaan. Eronneiden jutut on aina hieman ronskimpia ja he puhuvat vastakkaisesta sukupuolesta paljon epäkunnioittavammin kuin muut.