Tämä nainen sai minut ihastumaan itseensä niin voimakkaasti, että nyt on varmaan terapian paikka itselleni..
Hän alkoi muutama viikko sitten sanomaan ettei ole varma pystyykö suhteeseen masennuksensa/ahdistuksensa vuoksi koska jostain syystä tulee kuulema niin paha olo kun päästää toisen lähelleen. Minä kuitenkin elin toivossa että tulevaisuus on valoisa meille ja koitin olla ihminen jolle voi kertoa asiat ja avautua.
Mutta naisen käytös alkoi muuttua ja minulle alkoi tulla koko ajan vain pahempi olo koska aloin varmistua naisen käytöksestä että suhde ei tule onnistumaan. Satuimme lähtemään baariin yhtäaikaa ja siellä juttelimme ja hän sanoi että ei vaan pysty, koska on niin paha olla. Että pystyy antamaan minulle vain ystävyyttä.
Olemme edelleen tapailleet samaan tapaan miltei kuin ennen mutta nainen torjuu välillä aina minun antaman läheisyyden ja minuun sattuu niin .,erkeleesti. Näen kuitenkin naisesta että hän ajattelee minua, mutta hän yrittää vaan olla myöntämättä asiaa itselleen. Seksiäkin olemme edelleen harrastaneet.
Olen tottunut pettymyksiin mutta tämä tuntuu aivan erilaiselta. En ole pystynyt mihinkään arkisiin tekemisiin.. Tämänkin päivän maannut vain selälläni pedissä ja miettinyt naista. Hän vaan tuntuu minulle niin oikealta että......... tai noh sama kait tuo on vaan myöntää että tunnen elämässäni ensimmäistä kertaa rakkautta. En tiedä mitä tekisin.. lamaantunut olen. Miehisyyden rippeet kadonneet ja tilalle paljastunut pikku-poika joka on aivan sekaisin...
Hän alkoi muutama viikko sitten sanomaan ettei ole varma pystyykö suhteeseen masennuksensa/ahdistuksensa vuoksi koska jostain syystä tulee kuulema niin paha olo kun päästää toisen lähelleen. Minä kuitenkin elin toivossa että tulevaisuus on valoisa meille ja koitin olla ihminen jolle voi kertoa asiat ja avautua.
Mutta naisen käytös alkoi muuttua ja minulle alkoi tulla koko ajan vain pahempi olo koska aloin varmistua naisen käytöksestä että suhde ei tule onnistumaan. Satuimme lähtemään baariin yhtäaikaa ja siellä juttelimme ja hän sanoi että ei vaan pysty, koska on niin paha olla. Että pystyy antamaan minulle vain ystävyyttä.
Olemme edelleen tapailleet samaan tapaan miltei kuin ennen mutta nainen torjuu välillä aina minun antaman läheisyyden ja minuun sattuu niin .,erkeleesti. Näen kuitenkin naisesta että hän ajattelee minua, mutta hän yrittää vaan olla myöntämättä asiaa itselleen. Seksiäkin olemme edelleen harrastaneet.
Olen tottunut pettymyksiin mutta tämä tuntuu aivan erilaiselta. En ole pystynyt mihinkään arkisiin tekemisiin.. Tämänkin päivän maannut vain selälläni pedissä ja miettinyt naista. Hän vaan tuntuu minulle niin oikealta että......... tai noh sama kait tuo on vaan myöntää että tunnen elämässäni ensimmäistä kertaa rakkautta. En tiedä mitä tekisin.. lamaantunut olen. Miehisyyden rippeet kadonneet ja tilalle paljastunut pikku-poika joka on aivan sekaisin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta naisena. Vain sillä erotuksella, että olen vain yksin tunteitteni kanssa. Vaan se on vienyt minut niin kärsimykseen, että kestämistä on. En halua ajatella edes enää.
Jeps... Kait se pitää lähteä laastarin hakuun. Vaikka edelleen ollaan pidetty tyttösen kanssa yhteyttä samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta riipiii tunteita niin paljon että näin tuopillisen jälkeen jo moraali häviää ja eikun yhdenillan juttua hakemaan..
tuskaa täälläkin En tidä minäkään miten tästä selviää. Jokainen päivä on yhtä kärsimystä ja taistelua arkipäivän asioista. Teki mitä tahansa niin toinen on mielessä aina.Tiedän itsekin etten voi koskaan toista saada omaksi. Miksi elämä ei voisi tosiaan olla joskus niinkuin haluaa.Toinen kun vie ns. jalat alta ja on ensi tapaamisesta lähtien kuin olisi tuntenut aina. Ikuisesti arpena sydämessä,muistona sielussa.
Samahomma tapahtu itsellenikin muutama kuukausisitten..luulin että voin auttaa masentunutta ja me oltais kyl oikeesti sovittu mahottoman hyvin yhtee... vaa ei nii ei.. No nykyään miehellä on jo uusi nainen. Että sellasta.. Yritäppä siinä sitten uskoa kaikkea paskaa mitä kuulin.
Näin ihastuin minäkin joku kuukausi sitten, onnen huumaa riitti. Olin kuin pilvissä, suorastaan terapia tarpeessa. Pitkän hiljaiselon jälkeen tunsin vahvaa rakkautta, intohimoa miestä kohtaan. Aloite vielä tuli tältä mieheltä, vei jalat altani. Ja nyt, en saa häneen yhteyttä mitenkään. En pysty keskittymään kunnolla, ja uusi työprojekti tehtävänä. Raportit annettavana yms. Ajattelen vain häntä, pelkään menettäväni hänet vaikkei hän tosin koskaan omani ollutkaan. Paniikki ja epätoivo iskee, masennus samoin. Tiedän että hänellä on tunteita mua kohtaan, ei ehkä uskalla edetä tai mitä lie. Kun ei pääse edes juttelemaan!!Selvittämään välejä!Mua vaivaa ja sattuu sisälle niin valtavasti, olen purskahtaa itkuun milloin vaan.
Ymmärrän sinun tunteita ja tilannetta M85, kärsin samanlailla. Yritetään silti punnertaa eteenpäin, kyllä kevät meillekin koittaa..Voimia sulle!
Toisilta viisailta vois saada neuvoja, asiallisia.