Intia-Suomiparit

Intiassa on 1.1 miljardia ihmistä ja 5000 kulttuuria.
Voisit ihan yhtä hyvin kysyä minkälaista on olla suhteessa maa-planeetalta kotoisin olevan miehen kanssa.

Intia on vähän laaja käsite... Kannattaisi varmaan antaa vähän lisää infoa, esim. mistä osavaltiosta, mikä uskonto, mikä kieli, maalta vai kaupungista... Intia on sekä kulttuurisesti että geneettisesti uskomattoman monipuolinen maa. Henk.koht. välttelisin Intian muslimeja, mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni.

intialaisen miehen kanssa. Hyvin on mennyt. Kulttuurieroja: ajankäsitys!! Ja jotkut näyttävät mustasukkaisuusenta eri tavalla kuin toiset, esim. oma avomieheni ei alkuun näyttänyt mustasukkaisuuttaan yhtään, mutta osoitti mieltään aina seuraavana päivänä ja keksi itselleen paljon ohjelmaa (kaverien kanssa kuntosali, leffa tms). He ovat myös erittäin avuliaita, meinaan jos joku vanhmepi intialainen sanoo jotain, ni he sen tekevät, se saattaa joskus käydä hermoon. Kovia ovat tekemään työtä/pitämään asunnon siistinä. Meillä mies valittaa aina mulle, kun jätän tavaroita sinne,tänne. Mieheni on sikhi uskonnoltaan, eikä näin ollen juo alkoholia/polta tupakkaa. Jos olet kiinnostunut miehestä, niin rohkeasti vaan rakastumaan! :)

Se millainen kokemus on seurustella intialaisen kanssa riippuu varmaan vähän enemmän siitä, mistä on kotoisin ja koulutustasosta yms.

(Jos seurustelee jonkun etelä-intialaisen hedelmäkauppiaan kanssa tai delhiläisen Nokia-insinöörin kanssa on erot varmaan aika huimia.)

Se millainen kokemus on seurustella intialaisen kanssa riippuu varmaan vähän enemmän siitä, mistä on kotoisin ja koulutustasosta yms.

(Jos seurustelee jonkun etelä-intialaisen hedelmäkauppiaan kanssa tai delhiläisen Nokia-insinöörin kanssa on erot varmaan aika huimia.)

olemme olleet yhdessä 10 vuotta. ei ole ollut ongelmia kulttuurierojen kanssa - niitä ei taidakaan olla. meillä on perusarvot samanlaiset, joten se selittänee asian. tärkeitä asioita elämässämme mm. perhe, tasa-arvo, väkivallattomuus (kaikkea kohtaan).

meillä on samantapaiset perhe-, varallisuus- ja koulutustaustat ja olemme molemmat kotoisin pienehköistä kaupungeista. olemme molemmat myös jonkin verran nähneet maailmaa ennen suhteemme ja ymmärsimme heti suhteen alussa alkaa tutustumaan kumppanin kulttuuriin.

tutustu sinäkin mieheen, ei näitä asioita ilman tutustumista voi tietää.

Täällä yksi intialaiseen mieheen hullaantunut! :) Ollan oltu yhdessä reilut pari vuotta ja hyvin on mennyt. Kulttuurieroihin ollaan törmätty niin kuin joku muukin täällä, lähinnä aikakäsityksesen suhteen, mutta ei siinäkään mitään vakavia ongelmia!

Arvomaailmamme ja taustamme on yllättävän samanlainen, vaikka ollaan eri puolilta palloa kotoisin. Mieheni oli myös ehtinyt kotiutua hyvin Suomeen ennen kuin tapasimme, joten ei edes sen suhteen ongelmaa. Yhteinen kielemme esimerkiksi on alusta asti ollut suomi.(toki olen joskus saanut hyvät naurut pienistä kielivirheistä!) Tulevaisuudessa ollaan kyllä mietitty muuttoa muuallekin, saapa nähdä. Mieheni on myös kova tekemään töitä ja loistava kokki!

Ja se Intian ihmisoikeustilanne... on todellakin häpeällinen, eikä mieheni ole siitä todellakaan ylpeä, päin vastoin. Jaksaa kyllä muistuttaa siitä ja sen toimimattomuudesta (korruptio jne) kun valitan vaikkapa täkäläisistä veroprosenteista. Perhe on hänelle tärkeä, eikä kyllä mistään hinnasta myisi vanhempiaan!

Intia on suuri maa ja joukkoon mahtuu monenlaista kulkijaa, mutta tartu kiinni jos olet löytänyt helmen! :)

Minulla tuli siitä suurimmat ongelmat. asuttiin eräässä Euroopan maassa, miehen veli samassa kaupungissa. Ei voinut edes tervehtiä minua, saati sitten tutustua. Vanhemmilleen tuskin kertoi minusta. Onneksi ei tehty lapsia, olis ollut liian vaikeaa tuollainen vihanpito.

voit sen unohtaa, kun menet naimisiin intialaisen kanssa. Pyhäpäivät vietetään teetä juoden, jolloin joudut kuuntelemaan intialaisten ystävien ja sukulaisten juttelua.

Huomioon täytyy ottaa myös, miten suomalaiset suksulaisesi ja ystäväsi tulevat suhtautumaan. Naissukulaiset olivat kyllä ihastuksissaan, mutta heidän miehensä katselivat pitkin hampain.

Oli helpotus olla suomalaisten kanssa taas, jotka eivät nimitelleet minua alkoholistiksi ja pitäneet kuin hauskana apinana, joka joi vodkaa ja sanoi hauskoja asioita.

Sain alkaa syödä sianlihaa taas ja tapasin uuden suomalaisen miehen, joka tiesi jotain rakastelusta. Oli helpotus, että rahamme pysyivät taloudessamme, eikä niitä lähetetty ulkomaille.

Ulkomaalainen mieheni osti väri-TV:n 70-luvulla. Ostosta en tiennyt yhtään mitään. Miehen ollessa kotimaassaan meille tuli TV-lupatarkastaja, joka väitti, että liikkeestä on ilmoitettu, että meillä on väri-TV. Minun oli käskettävä hänet olohuoneeseemme, jossa katselin juuri mustavalkoista telkkaria, että hän uskoisi. Väri-TV oli jo miehen kotimaassa.