saatanan saatana

ota rauhallisesti. Nykyään tuntuu siltä että parisuhde on se ainut asia joka tuo elämään onnen, muttei se näin ole.
Kuuntele kokeneempaa joka sanoo että kaksi asiaa menee parisuhdehuolien edelle, toinen on terveys ja toinen on mielekäs duuni ja siitä saatava elanto.
Nää kun on kunnossa, niin sitten voi ruveta miettiin, minkälaiseen suhteeseen viitsii panostaa.

Ihminen on ennenkaikkea yksilö.

Ei parisuhde ole elämisen aihe, mutta elämässä voidaan elää parisuhteessa tai sitten parittakin. Tosin ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Joka tapauksessa ensin olisi oltava oma mieli jotenkin tasapainossa ja elämä jotensakin kunnossa, ennenkuin pystyy olemaan osapuolena terveessä parisuhteessa.

Jos suhde menee aina pieleen, kannattaa miettiä sitäkin, onko isä-suhteessani tai äiti-suhteessani ollut kaikki ihan tasapainossa. Oliko jompi kumpi tai kumpikin vanhemmista poissaoleva, alkoholisti, hyljeksikö vai hylkäsikö kokonaan lapsensa tai perheensä, vai oliko väkivaltainen, jouduinko itse liian nuorena kantamaan vastuuta asioista, jotka olisi kuuluneet isän tai äidin kannettavaksi, jne. Näitä lapsuudesta juontavia ongelmia helposti tulee sitten projisoitua vääristämään omaa parisuhdetta ja yleensäkin ihmissuhteita aikuisiällä. Tulee helposti syyteltyä aina kumppania, vaikka vika voi olla itsessä tai molemmissa, tai sitten tulee kotona opitun mallin mukaan toimittua parisuhteessa sellaisena alisuoriutujana, ettei sellaisen kanssa ole helppo kenenkään jaksaa.

Parisuhde sinänsä on hieno asia. Oikea Jumalan lahja! Se että jompi kumpi tai molemmat puoliskot ovat rikkinäisiä ihmisiä, ei tarkoita, että parisuhde ilmiönä olisi syvältä. Parisuhde parhaimmillaan tarkoittaa, että olemme toinen toisillemme avuksi tiellä, eikä suinkaan sitä, että revimme ja raastamme toisemme näännyksiin kaikenlaisilla epärealistisilla odotuksillamme.

Älä sinäkään suotta pyydä saatanaa avuksi, se on surkea auttaja, olethan sen jo varmaan huomannut. Lähesty mieluummin Jeesusta, jolle loppujen lopuksi onkin annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Montaa sammakkoa sitä pitää kyllä pussata että sen prinssin löytää....

Kyllä se sieltä ajallaan, ihan varmasti.

kimuranttisia asioita nuo suhteet. Samalta minustakin tuntui joskus aikoinaan ennen miestäni, nykyään olen kyllä toista mieltä. Ehkä et ole vaan löytänyt sitä hengenheimolaistasi vielä, malttia vaan. Kyllä sellaisen varmasti tulet tapaamaan ajan kanssa.