Sosiaalinen konstruktionismi on feministien epätoivoinen yritys käydä miehistä. Koska feministit jostain syystä häpeävät naiseuttaan, he yrittävät häivyttää sukupuolten rajat, jotta ketään ei voitaisi haukkua naisiksi. Tällä he yrittävät kalastella itselleen etuja, joista ovat jostain syystä miehille kateellisia. Kyseessä on kuitenkin tasapäistämisen harha, jolla ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
Jos tosissaan väittää, että sukupuoli on pelkästään sosiaalistumisen tulos, joutuu ummistamaan silmänsä isolta joukolta tosiasioita. Mies ja nainen ovat biologialtaan ja psyykeeltäänkin erilaisia. Jokainen, jolla on lapsia tietää, että jo hyvin pienenä heillä on sukupuolelleen ominaisia piirteitä, joihin ei sosiaalistamien ole ehtinyt vaikuttaa.
Miehen ja naisen eroja voidaan luonnehtia yksikertaisilla esimerkeillä. Esim. miehet ovat pitempiä kuin naiset. Yksittäisiä eroja on eli pitkiäkin naisia toki on, mutta keskimäärin miehet ovat pidempiä ja maailman pisin ihminen on aina mies. Tätä on sosiaalisen konstruktion keinoin paha muuttaa. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan miehen ja naisen välillä.
Mies ja nainen ovat tasa-arvoisia, mutta erilaisia. Unelma yhteiskunnasta, jossa ei ole sukupuolirajoja on utopia, jolle jo biologia asettaa luonnolliset rajat. Biologia vaikuttaa myös psyykeeseen. Kamppailu tätä vastaan on käärmeen ajamista pyssyyn. Yksittäiset ihmiset voivat toki tehdä sukupuolelleen poikkeavia valintoja, mutta keskimäärin kummallekin sukupuolelle on olemassa niille ominaiset tavat toimia.
En kiistä, etteikö oppimista tapahdu puolin ja toisin ja sukupuolet voivat oppia toisiltaan uusia käyttäytymistapoja, joiden avulla toivottavasti saavutetaan onnellinen elämä. Toisen sukupuolen sorto ei tietenkään ole hyväksyttävää. Olennaista kuitenkin on, että on kaksi sukupuolta, joilla on hivenen erilaiset taipumukset ja tehtävät maailmassa. Sukupuolten väkisin häivyttäminen ja tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa. Päinvastoin se häivyttää mahdollisuuden toteuttaa itseään miehenä ja naisena, joka on jostain syystä feministien mielestä synti.
Varsinkin lapset tarvitsevat tasapainoisiksi kehttiyäkseen samastumismalleja ja tässä samastumisessa sukupuolella on todellakin väliä. Samastumiskohteiden puuttuminen aiheuttaa kehityksen ongelmia, joilta feministit autuaasti ummistavat silmänsä. Vilaus kehityspsykologian perusteisiin saattaisi avartaa kummasti.
Eri sukupuolet tunnusmerkkeineen ovat rikkaus. Kuka haluaa yhteiskunnan, jossa pukeudutaan mao- haalareihin?
Jos tosissaan väittää, että sukupuoli on pelkästään sosiaalistumisen tulos, joutuu ummistamaan silmänsä isolta joukolta tosiasioita. Mies ja nainen ovat biologialtaan ja psyykeeltäänkin erilaisia. Jokainen, jolla on lapsia tietää, että jo hyvin pienenä heillä on sukupuolelleen ominaisia piirteitä, joihin ei sosiaalistamien ole ehtinyt vaikuttaa.
Miehen ja naisen eroja voidaan luonnehtia yksikertaisilla esimerkeillä. Esim. miehet ovat pitempiä kuin naiset. Yksittäisiä eroja on eli pitkiäkin naisia toki on, mutta keskimäärin miehet ovat pidempiä ja maailman pisin ihminen on aina mies. Tätä on sosiaalisen konstruktion keinoin paha muuttaa. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan miehen ja naisen välillä.
Mies ja nainen ovat tasa-arvoisia, mutta erilaisia. Unelma yhteiskunnasta, jossa ei ole sukupuolirajoja on utopia, jolle jo biologia asettaa luonnolliset rajat. Biologia vaikuttaa myös psyykeeseen. Kamppailu tätä vastaan on käärmeen ajamista pyssyyn. Yksittäiset ihmiset voivat toki tehdä sukupuolelleen poikkeavia valintoja, mutta keskimäärin kummallekin sukupuolelle on olemassa niille ominaiset tavat toimia.
En kiistä, etteikö oppimista tapahdu puolin ja toisin ja sukupuolet voivat oppia toisiltaan uusia käyttäytymistapoja, joiden avulla toivottavasti saavutetaan onnellinen elämä. Toisen sukupuolen sorto ei tietenkään ole hyväksyttävää. Olennaista kuitenkin on, että on kaksi sukupuolta, joilla on hivenen erilaiset taipumukset ja tehtävät maailmassa. Sukupuolten väkisin häivyttäminen ja tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa. Päinvastoin se häivyttää mahdollisuuden toteuttaa itseään miehenä ja naisena, joka on jostain syystä feministien mielestä synti.
Varsinkin lapset tarvitsevat tasapainoisiksi kehttiyäkseen samastumismalleja ja tässä samastumisessa sukupuolella on todellakin väliä. Samastumiskohteiden puuttuminen aiheuttaa kehityksen ongelmia, joilta feministit autuaasti ummistavat silmänsä. Vilaus kehityspsykologian perusteisiin saattaisi avartaa kummasti.
Eri sukupuolet tunnusmerkkeineen ovat rikkaus. Kuka haluaa yhteiskunnan, jossa pukeudutaan mao- haalareihin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puhukaa nyt vielä enemmän asioista, joista ette tiedä yhtään mitään.
sosiaalinen rakennelma, eli ihmisyhteisöjen suhteudellisuuskuvanto, on olemassa ajattelun seurauksena. ajattelu, kuten kaikki tiedämme, tapahtuu aivoissa, jotka sijaitsevat fysiologisena elimenä päässä. aivotoiminta on sähkökemiallista tiedonsiirtoa eri aivokomponenttien välillä. tieto aivoissa siirtyy synapsista toiseen välittäjäaineiden ja hormoonien, nonadrenaliini, myötävaikutuksella.
sosiaalisen konstruktion käsitteellä pystytään toki sekä tutkimaan sosiaalisia rakennelmia että myös muuttamaan niitä, jos tällaiseen ilmenee tarvetta. sukupuolen esittäminen sosiaalisena rakennelmana kohtaa reaalimaailmassa käytännöllisiä vaikeuksia, koska suurin osa ihmisistä ymmärtää itsensä ja sosiaalisen ympäristönsä fenomenologisesti sekä persoonan kasvun läpi.
että, ainakaan vielä ei yksikään sosiaalisen sukupuolen käsitteen sisäistänyt feministinen naistutkija ole pukenut kouluikäisiä poikalapsiaan viehättävään kevätmekkoon. mikä merkitsee sitä, että ympäristön vaikutus eli fenotyyppi on kieltämättä merkittävä.
nih
sukupuoli juuri tarkoittaa, että ihmiset ottavat toisistaan mallia, kuinka sukupuoli tulee esittää. Kukaan täyspäinen ei lähde noin radikaalisti ehdoin tahdoin kaivelemaan verta nenästään. Pienemmillä askelilla, pienemmillä askelilla, hyvä mannaryyni. Ei se myöskään geeneihin ole kirjoitettu, että naisilla on kukkamekko ja miehillä ei. On ollut aikakausia, jolloin miehillä on ollut pitsiä ja röyhelöitä päällä, ja se oli myös sukupuolen sosiaalista tuottamista. Sitten muoti muuttui ja nyt eletään tätä päivää.
konstruktionismi ei ole muutenkaan uusi idea, jo nietsczhe aikoinaan kehitti yli-ihmisoppiaan henkisesti irrallaan kehollisuudesta.
käytännön elämässä on kuitenkin vaikea olla täysin vaikutteita saamatta, senkin puoleen myös löytyy aina pienryhmiä, jotka haluavat olla tietyllä tavalla. vanhan kertauksena mainittakoon tässäkin yhteydessä gay-väen karhukerholaiset, jotka siis ovat äärimiehekkäitä ja usein myös misogyynejä. biologinen nainen voi tuohon ryhmään yrittää päästä sisälle, voi jopa onnistuakin tietyn aikaa harhauttamaan ryhmää käytöksellään ja pukeutumisellaan. kuitenkin hän vain esittää tietynlaista miestä, olematta silti.
täydellinen sukupuolten sosiaalinen sekoittuminen, siis että jokainen voi olla tasa-arvoisesti kuten muutkin, on puhdasta utopiaa juuri näiden pienryhmien vuoksi. biologista sukupuoltaan korostavien ryhmä nousee aina vääjäämättä "hallitsevaksi", tai ainakin näkyvämmäksi, ryhmäkseen. valistuneesti pystyn arvaamaan, että sukupuolieroa tullaan vielä lähivuosisatoina käyttämään eri yhteyksissä.
sinänsä tuossa sosiaalisen rakennelman mallissa ei ole ongelmaa, koska sen pohtiminen johtaa miettimään omiakin valintojaan. konstruktionismin idea on siinä, että empiiriselle tutkimukselle löytyy usein vaihtoehtoisia ratkaisuja. otetaan esimerkiksi historiantutkimus, jossa vaikka toisen maailmansodan ratkaisutaisteluista on sen miljoona erilaista kertomusta, riippuen tietysti rintamalinjastakin.
Arkielämä on opettanut meille,että laillisten säännösten muodostama järjestelmä ja sen hierarkia parantaa huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja.
pyrkiväni mieheksi. Tai pyrkiväni häivyttämään väkisin sukupuolten eroja.
Otit esimerkiksi pituuden. Keskimäärin miehet ovat naisia pidempiä. Sitten toit itsekin esiin, että ei toki aina. On lyhyitä miehiä. Pitkiä naisia. On siis paljon miehiä, jotka ovat monia naisia lyhyempiä. Olisi siis mielestäni väärin kehittää jokin arkielämän systeemi tähän perustuen, vaikka keskimäärin se faktaa onkin. Aiheuttaisi paljon ongelmia niille lyhyemmille miehille. Ja pidemmille naisille.
On mielestäni yhtä omituista ajatella, että keskimääräisyyden mukaan määritellään asioita laajasti. Sanoit, että naisilla ja miehillä on eri tehtävänsä maailmassa. Keskimäärin, ilmeisesti?
Jos meillä on pelkkä keskiarvo, joka ei kerro kuitenkaan oikeastaan mitään edustamansa ryhmän yksilöstä, miksi sitä pitäisi käyttää? Miksi emme voi olla sitä mitä olemme, yksilöinä, ihan omia persooniamme? Miksi tuntuu vaikealta ajatella niin ja miksi tarvitsee oikeutuksen siihen, että 'mutta ovathan miehet ja naiset keskimäärin erilaisia'. Mitä sitten? Millainen sinä olet?
Luokittelusta ja asenteista on ihan oikeasti mahdollista päästä. Se vaatii rohkeutta, älyä ja avointa mieltä. Mutta kun sen asian eteen tekee työtä, ehkä sinuakaan ei jonain päivänä arvioida ennakkoluuloisesti sen perusteella, mitä joku muu on tehnyt tai sanonut. Oli se utopia tai ei, siihen kannattaa pyrkiä - aina pääsee ainakin lähemmäs sitä.