sitähän sanotaan, ettei ketään voi pakottaa tai muuttaa sellaiseksi kuin itse haluaa vaan pitää hyväksyä ihminen juuri sellaisena kuin se on. no poikaystäväni nyt on mikä on, enkä salli sitä.
ensinnäkin tein meidän suhteen alkuaikana (n. 9 kk sitten) varsin selväksi, että en halua seurustella pojan kanssa, joka polttaa ja käyttää alkoholia säännöllisesti. siinä oli mun kriteerit suhteelle. poika sanoi, että on lopettamassa tupakanpolttoa ja nyt varsinkin, kun on hyvä syy lopettaa (minä olin se syy).
annoin aikaa koko kesäloman totutella siihen, että tupakka jäisi pois. joskus syksyllä poikaystävä lupasi olla viikon polttamatta ja sanoi, että pystyy siihen mun takia. oli kuitenkin aika pettymys, kun sortuminen tapahtui jo tiistaina.
jossain vaiheessa syksyä poikaystävä ei enää ikinä polttanut mun seurassa ja me vietettiin aika paljon aikaa yhdessä. se sanoi mulle, ettei ole polttanut enää kuukauteen ja on lopettanut nyt tosissaan. maistoin sen suusta ja haistoin sen hengityksestä, että se valehteli. en aluksi uskaltanut sanoa sille mitään tosta, mutta kerran me saatiin aikaiseksi kamala riita. silloin se sanoi, että on ottanut aina jämiä kavereilta ja väitti ettei ole ikinä luvannut lopettaa tupakanpolttoa kokonaan.
petyin taas. sain myös kuulla, että mun poikaystävä on valehdellut mulle koko ajan, jos olen kysynyt jotain vaikka huumeidenkäytöstä. se on väittänyt, ettei ole ikinä kokeillutkaan, mutta nuuskaa se on ainakin vähän käyttänyt ja kannabista useammankin kerran.
mua vaan niin ärsyttää tämä sen valehtelu ja se, että se kääntää kaikki asiat niin kuin mä olisin väärässä, vaikka mä vain yritän auttaa sitä. mä olen saanut meidän suhteessa jonkun nipottajan maineen, joka ei siedä minkäänlaisia päihteitä, ei edes yhtä saunaolutta.
välillä mä olen kamala toisten oikeuksien riistäjähuora, joka haluaa ihmisten tekevän mun pillin mukaan. välillä mä olen maailman ihanin tyttöystävä, jonka takia voi tehdä mitä vaan ja luvata mitä vaan, lupauksista kuitenkaan mitään välittämättä. mitä mä teen?
ensinnäkin tein meidän suhteen alkuaikana (n. 9 kk sitten) varsin selväksi, että en halua seurustella pojan kanssa, joka polttaa ja käyttää alkoholia säännöllisesti. siinä oli mun kriteerit suhteelle. poika sanoi, että on lopettamassa tupakanpolttoa ja nyt varsinkin, kun on hyvä syy lopettaa (minä olin se syy).
annoin aikaa koko kesäloman totutella siihen, että tupakka jäisi pois. joskus syksyllä poikaystävä lupasi olla viikon polttamatta ja sanoi, että pystyy siihen mun takia. oli kuitenkin aika pettymys, kun sortuminen tapahtui jo tiistaina.
jossain vaiheessa syksyä poikaystävä ei enää ikinä polttanut mun seurassa ja me vietettiin aika paljon aikaa yhdessä. se sanoi mulle, ettei ole polttanut enää kuukauteen ja on lopettanut nyt tosissaan. maistoin sen suusta ja haistoin sen hengityksestä, että se valehteli. en aluksi uskaltanut sanoa sille mitään tosta, mutta kerran me saatiin aikaiseksi kamala riita. silloin se sanoi, että on ottanut aina jämiä kavereilta ja väitti ettei ole ikinä luvannut lopettaa tupakanpolttoa kokonaan.
petyin taas. sain myös kuulla, että mun poikaystävä on valehdellut mulle koko ajan, jos olen kysynyt jotain vaikka huumeidenkäytöstä. se on väittänyt, ettei ole ikinä kokeillutkaan, mutta nuuskaa se on ainakin vähän käyttänyt ja kannabista useammankin kerran.
mua vaan niin ärsyttää tämä sen valehtelu ja se, että se kääntää kaikki asiat niin kuin mä olisin väärässä, vaikka mä vain yritän auttaa sitä. mä olen saanut meidän suhteessa jonkun nipottajan maineen, joka ei siedä minkäänlaisia päihteitä, ei edes yhtä saunaolutta.
välillä mä olen kamala toisten oikeuksien riistäjähuora, joka haluaa ihmisten tekevän mun pillin mukaan. välillä mä olen maailman ihanin tyttöystävä, jonka takia voi tehdä mitä vaan ja luvata mitä vaan, lupauksista kuitenkaan mitään välittämättä. mitä mä teen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei nyt millään pahalla. Muna on sokea ja pillu se on vammasellakin. JÄTÄ SE !
Minäpä olen taas sitä mieltä että lopettaa nipottamisen ja yrittää tukea poikaystäväänsä lopettamisessa. Jos suhtautuminen on noin jyrkkää ja nipottamista tulee heti kun vähän lipsuu on selvääkin selvempää että valehtelua tulee. Kuka viittii kertoa ihmiselle totuuksia kun tiedossa on pelkkää nipotusta.
Tukeminen on kaikkein tärkeintä. Lipsumisia tapahtuu. Jos ei ole koskaan tupakkaa polttanut, ei voi tietää miten vaikeaa siitä on päästä eroon. Jos kerran on pidempään kessutellut tekee mieli kessutella vielä vuosienkin päästä vaikka noita lipsumisia ei tapahdukkaan. Näin se vaan on.
..Täytyy sanoa, että itse jo jättäisin sinut.. Eihän yksikään parisuhde moista kestä. Koittaisit jo tajuta, että, jos sitä rakastat, niin et välitä tupakanpoltosta. Jos se on tosiaan kynnyksenä, niin tulevaisuudessa sattaa tulla paljon pahempiakin asioita. Joten anna pojan/miehen antaa elää omaa elämäänsä, jos sitä et rakasta.. Ja anna hänen etsiä se oikea, joka rakastaa häntä omana itsenään...
me molemmat ollaan alaikäisiä. en tajua niitä, jotka puolustelevat polttajia. pitäiskö mun vai sallia kannabiskin meidän suhteessa, sehän ei ole läheskään yhtä paha kuin tupakka?
no mutta eipä tässä enää mitään, kun jätin sen eilen.
...että olette alaikäisiä. Myöhemmin saat kokea ihan oikeitakin ongelmia.